{"id":106,"date":"2022-01-24T19:52:05","date_gmt":"2022-01-24T17:52:05","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=106"},"modified":"2026-06-17T09:37:23","modified_gmt":"2026-06-17T07:37:23","slug":"mennaan-metsaan-puhutaan-puille","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2022\/01\/24\/mennaan-metsaan-puhutaan-puille\/","title":{"rendered":"MENN\u00c4\u00c4N METS\u00c4\u00c4N – PUHUTAAN PUILLE"},"content":{"rendered":"\n

Keskustelin 12-vuotiaan Pohjanmaan pojan, lapsenlapsen lapseni Leon kanssa. Jutut meniv\u00e4t meill\u00e4 monta kertaa vaan mets\u00e4\u00e4n eli luontoon. Vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4, viisas ja ihmeellisen itsen\u00e4isesti ajatteleva nuorenmiehen alku sanoi oma-aloitteisesti, ett\u00e4 \u201drakastaa mets\u00e4\u00e4 ja puuta<\/em>\u201d.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n kertoi kokemuksistaan kodin l\u00e4himetsist\u00e4 ja niiden puista. Liikutuin ja mahtava ilon tunne t\u00e4ytti minut. Min\u00e4 kerroin puolestani, miten min\u00e4 pikkutytt\u00f6n\u00e4, kun oli vapaata juoksin puutarhaan ja kiipesin lempipuuhuni istumaan. Siell\u00e4 oli oksanhaarassa valmiina kyn\u00e4np\u00e4tk\u00e4 ja paperia piirt\u00e4mist\u00e4 varten. Toinen piilopaikka oli pihapiirin ulkopuolinen metsikk\u00f6, jossa kasvoi suuria kiipeilypuita. Yhdess\u00e4 totesimme, kuinka puihin on ihana kiivet\u00e4 ja kuinka puille voi aina puhua. Ne my\u00f6s vastaavat omilla tavoillaan. Kysymys on siit\u00e4, ett\u00e4 osaa kuunnella.<\/p>\n\n\n\n

Yksi veljist\u00e4ni eli ja teki aikoinaan taidetta Lapin Inarin j\u00e4rven rannalla, Nellimin kyl\u00e4n yksin\u00e4isess\u00e4 m\u00f6kiss\u00e4. H\u00e4n kuunteli silloin v\u00e4hemmin puuta kuin yksin\u00e4isyytt\u00e4.  Min\u00e4 olen viihtynyt aikoinaan hyvin yksin V\u00e4limeren maiden suurissa ja vanhoissa oliivilehdoissa. Ikivanhat oliivipuut ovat ainutlaatuisia. Jo niiden paksukaarnaisen ja muhkuraisen rungon n\u00e4keminenkin liikauttaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/span>
\n

S\u00e4kyl\u00e4n Pyh\u00e4j\u00e4rven rantamets\u00e4\u00e4 1990-luvulla<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n

\n
\"\"
Ylemm\u00e4n, pienen vesiv\u00e4rity\u00f6n olen tehnyt Eino Leinon runon tunnelmassa: ”Min\u00e4 kuulen kuin kukkaset kasvavat ja mets\u00e4ss\u00e4 puhuvat puut”. Alempi on samanhenkinen kuva Turun Sanomissa olleesta mainoksesta.<\/strong><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Onneksi nyky\u00e4\u00e4n yh\u00e4 useampi suomalainen kokee luontoon menemisen elint\u00e4rke\u00e4n\u00e4 itselleen. Olen huomannut, ett\u00e4 halutaan menn\u00e4 mets\u00e4\u00e4n ja kokea. Mets\u00e4 puhuttaa ja kerrotaan, ett\u00e4 mets\u00e4 puhuu.<\/p>\n\n\n\n

Kun min\u00e4 menen mets\u00e4\u00e4n, alan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kuunnella \u2013 ehk\u00e4 enemm\u00e4n kuin katsella. Kaikkialla tuoksuu ja el\u00e4\u00e4. Ymp\u00e4rill\u00e4 on valoja ja varjoja, ja paljon liikkeen \u00e4\u00e4ni\u00e4. Ritisee ja risahtaa, kuuluu, miten puu hankaa toista vasten, oksia putoilee ja lehti\u00e4 lentelee. Itikat tanssivat pilven\u00e4, h\u00e4m\u00e4h\u00e4kin verkko tarttuu kasvoille. Jos oikein hyvin sattuu, kurkistaa metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 risukasasta vilkasliikkeinen mets\u00e4hiiri hyvin kirkkailla ja mustilla nuppisilmill\u00e4\u00e4n. Sujauttaa silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 ymp\u00e4ri, pitk\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vaan vilahtaa. Kun jatkaa istumista tarpeeksi kauan ja istuu tuulen alapuolella, hyppii j\u00e4nis paikalle ja loikkaa sitten ohi ja joskus mets\u00e4kauriskin. Ja minua alkaa tietysti naurattaa ja aina laulattaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Toissa kes\u00e4n\u00e4 istuin taas l\u00e4hell\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 lammen rannalla. Olin ollut pitk\u00e4\u00e4n hiljaa paikoillani ja vain katsellut ymp\u00e4rille. Olin ihastellut hiekkarinteess\u00e4 punertuvia mets\u00e4mansikoita ja seurannut sorsaparin sukeltelua lammessa. Ihastuin, kun syliini v\u00e4rikk\u00e4\u00e4seen kukkamekkooni lensi iso sudenkorento. Sit\u00e4 seurasi pian toinen. Ja hetken kuluttua uusi korento, sitten taas uusi. Ja pian minulla oli syli t\u00e4ynn\u00e4 sudenkorentoja!<\/em> Melkein uskomatonta! Korennot sukivat pitkill\u00e4 koivillaan, v\u00e4risytteliv\u00e4t v\u00e4lkehtelevi\u00e4 siipi\u00e4\u00e4n ja maistelivat mekkoni kukkasia. N\u00e4m\u00e4 yht\u00e4 ihastuttavina kuin ne korennot, joita lenteli kotimets\u00e4n pienen lammikon yl\u00e4puolella, kun min\u00e4 pikkutytt\u00f6 istuin kivell\u00e4 lammikon reunalla, keltaisten kurjenmiekkojen joukossa, katselin ja nautiskelin.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4siini osui hiljattain Fredrik Wisl\u00f6ffin<\/em> romaani Maria, <\/em>vuodelta 1953. Wisl\u00f6ff<\/em>  (1904 \u2013 1986) oli laajalti tunnettu norjalainen teologi, professori ja kirkollinen vaikuttaja. H\u00e4nen kirjoittamansa romaanit eiv\u00e4t ole ehk\u00e4 suurta kaunokirjallisuutta, mutta ne ovat tarkkaan teologiseen tiet\u00e4mykseen pohjaavia ja uskonnollisesti koskettavia. Romaanin Maria on Jeesuksen<\/em> \u00e4iti. Teos antaa uskottavan kuvan Nasaretin Mariasta ja h\u00e4nen perheens\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Ohessa kasvaa Jeesus, herkk\u00e4 poika ja nuorimies, josta    is\u00e4 koulutti puusep\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n nuoren puuty\u00f6miehen n\u00e4htiin vaeltelemassa usein Nasaretin ymp\u00e4rist\u00f6n vuorilla ja kedoilla. Raamattu kertoo monissa kohdissa, miten Jeesus \u201dvet\u00e4ytyi yksin\u00e4isyyteen\u201d, l\u00e4hti luontoon, koska tarvitsi sit\u00e4.  Luonnosta ja siit\u00e4, mik\u00e4 oli siin\u00e4 oli kaikille tuttua h\u00e4n sitten ottikin valaisevia ja tuttuja esimerkkej\u00e4 alkaessaan julistaa suurta sanomaansa. Kukat, linnut ja puut nousivat ihmiselle esimerkiksi. Katsokaa: Taivaallinen Is\u00e4mme pit\u00e4\u00e4 niist\u00e4kin huolen, kuinka ei sitten<\/em> meist\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

Luonto on viel\u00e4 kaikkialla l\u00e4hell\u00e4 ihmist\u00e4.<\/em> On eri asia, huomataanko ja huomioidaanko se. Tiedet\u00e4\u00e4n kuitenkin, ett\u00e4 mets\u00e4 ei ole vain terveydelle tarpeellinen ja hyv\u00e4 hiilinielu, vaan tietysti monenlaisen tuoton ja raaka-aineen l\u00e4hde. Mutta tosiasiassa ilmaston suuret maailmanlaajuiset muutokset ovat alkaneet n\u00e4ky\u00e4 vakavina. Luonnon kasvusto on riippuvainen n\u00e4ist\u00e4. Luonto, mets\u00e4tkin tuhoutuvat ilman suojelua. Kaikki perustetut luonnonsuojelutoimenpiteet ovat nyky\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. T\u00e4t\u00e4 on alettu onneksi sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 ja pyrki\u00e4 vaadittuihin toimenpiteisiin. Ehk\u00e4 me viel\u00e4 saamme pit\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kauniin pallomme rikkaat mets\u00e4t ja niiden tuomat lahjat meille. Meid\u00e4n maamme pinta-alasta on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 noin 70 prosenttiaa mets\u00e4\u00e4. Se on paljon arvokasta suojeltavaa ja hoidettavaa luontoa.<\/p>\n\n\n\n

Meille olisi kuitenkin hyv\u00e4ksi omistaa my\u00f6s henkil\u00f6kohtainen tunneside luontoon. <\/em>Se ei tarkoita mit\u00e4\u00e4n huu-haata, psykedeelist\u00e4 haistelu-taputtelu hihhulointia mets\u00e4ss\u00e4, vaan j\u00e4rkev\u00e4\u00e4,<\/em> rauhallista hiljaisuuden ja luonnon monimuotoisuuden ja esteettisyyden kokemista. N\u00e4m\u00e4 lis\u00e4\u00e4v\u00e4t tutkitusti mielenterveytt\u00e4, antavat meille hoitoa ja terapiaa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"
Rakastan t\u00e4m\u00e4ntapaisia sekametsi\u00e4, jossa puut ovat monessa mieless\u00e4 erilaisia.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tietoa ja lis\u00e4ksi loistavia kuvaotoksia<\/em> on tunnetun luontotoimittaja-kirjailija Kimmo Ohtosen<\/em> kuvateoksessa Suomen metsist\u00e4: Mets\u00e4 el\u00e4\u00e4. <\/em>Ohtosella on ainutlaatuinen, sis\u00e4\u00e4n herkk\u00e4n\u00e4 k\u00e4yv\u00e4 suhde luontoon. Samoin luontoasiantuntija-ty\u00f6ryhm\u00e4n kuvateos Mets\u00e4 meid\u00e4n j\u00e4lkeemme<\/em> ( LIKE ) on t\u00e4ysin mukaansa tempaava, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen esteettinen kuva- ja tiedeteos. N\u00e4ihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Minulle itselleni uutinen em. teoksesta oli, ett\u00e4 Suomenmaassa on Turun kaupunkiakin vanhempi m\u00e4nty!  Se on ollut olemassa Lapissa Urho Kekkosen kansallispuistossa jo ennen kuin Turun kaupunki perustettiin. Aikoinaan se ulottui korkealle taivasta kohti, mutta k\u00e4pertyy nyky\u00e4\u00e4n ryhmyisen\u00e4 puuvanhuksena maata kohti. Se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kunnioitustakin enemm\u00e4n ihmettely\u00e4 ja liikutusta. Sen katselusta kasvaa ihmisen oma suuri min\u00e4 alasp\u00e4in ja hiljentyy luonnon rikkauden ja monimuotoisuuden ihmettelyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Keskustelin 12-vuotiaan Pohjanmaan pojan, lapsenlapsen lapseni Leon kanssa. Jutut meniv\u00e4t meill\u00e4 monta kertaa vaan mets\u00e4\u00e4n eli luontoon. Vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4, viisas ja ihmeellisen itsen\u00e4isesti ajatteleva nuorenmiehen alku sanoi oma-aloitteisesti, ett\u00e4 \u201drakastaa mets\u00e4\u00e4 ja puuta\u201d. H\u00e4n kertoi kokemuksistaan kodin l\u00e4himetsist\u00e4 ja niiden puista. Liikutuin ja mahtava ilon tunne t\u00e4ytti minut. Min\u00e4 kerroin puolestani, miten min\u00e4 pikkutytt\u00f6n\u00e4, kun oli … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":132,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-106","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t