{"id":1089,"date":"2023-02-12T17:06:47","date_gmt":"2023-02-12T15:06:47","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=1089"},"modified":"2023-05-12T09:27:37","modified_gmt":"2023-05-12T07:27:37","slug":"pyha-pillerinpyorittaja-ja-kirjanpainaja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2023\/02\/12\/pyha-pillerinpyorittaja-ja-kirjanpainaja\/","title":{"rendered":"KIRJANPAINAJA JA PYH\u00c4 PILLERINPY\u00d6RITT\u00c4J\u00c4"},"content":{"rendered":"\n

I OSA <\/strong><\/p>\n\n\n\n

SITTISONTIAISEN TANSSI LANTAPALLON P\u00c4\u00c4LL\u00c4<\/strong><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Kheopsin pyramidi ja faarao Tutankhamonin sarkofagi, joita molempia olen ihaillut, toisen p\u00e4\u00e4lle kiivennyt ja toista koskettanut Egyptil\u00e4isen taiteen museossa Kairossa, kuuluvat maailman kulttuurisiin suurihmeisiin.<\/p>\n\n\n\n

Olin v 1988 yhdell\u00e4 kokemusrikkaimmista ja eniten toivomistani matkoista eli Egyptiss\u00e4. Asuin Kairon siin\u00e4 Sheraton hotellissa, joka nousee samalla puolella Niili\u00e4 <\/strong>kuin Gizan pyramidit<\/strong>. Pyramidit n\u00e4kyiv\u00e4t hotellin ikkunoista kirkkaalla s\u00e4\u00e4ll\u00e4. Olin n\u00e4in l\u00e4hell\u00e4 yht\u00e4 maailman suurinta ihmett\u00e4<\/em>, jonka lumoissa olin ollut niin pienest\u00e4 asti kuin minulla on muistikuvia. \u00a4Katso lopussa lis\u00e4selvityst\u00e4) Tietysti halusin pyramidin sis\u00e4lle ja kokemukseni ja el\u00e4mykseni olivat suuret. Olimme alhaalla sen suunnattoman kivimassan alla faaraon tytt\u00e4ren kuolinkammiossa. <\/p>\n\n\n\n

Olen kertonut monissa teksteiss\u00e4ni n\u00e4ist\u00e4 vanhan egyptil\u00e4isen kulttuurin kokemuksistani. T\u00e4ll\u00e4 kerralla kerron vain yhdest\u00e4 pienenpienest\u00e4 otuksesta<\/strong>, jolla kuitenkin oli oleellisesti suuri arvo ja merkitys Niilin alueen kulttuurissa.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Faarao Ramses IX hautakammion sein\u00e4maaluksesta, jossa on kuvattu vainajan holhoojahenki, k\u00e4\u00e4rme ja pyh\u00e4 kuoriainen.<\/strong> Teoksesta Abbas Chalaby, Egypt 1988. Kuva on vaikeasti tulkittavissa ilman asiantuntijan selostusta. Se on my\u00f6s mielest\u00e4ni jotenkin alkeellinen verrattuna muihin tavanomaisiin hautakammion kuviin.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Scarabaeus sacer eli lantakuoriainen, sinisenmustana kiiltelev\u00e4 sittisontiainen<\/strong> el\u00e4\u00e4 Pohjois-Afrikan ja Etel\u00e4-Euroopan maissa ja jossakin lis\u00e4ksi satunnaisesti Se on tasapaksu kuoriainen, jolla p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on voimakkaat kuusi v\u00e4k\u00e4st\u00e4. Kuoriainen omistettiin auringonjumala Ralle<\/strong>, koska uskottiin, ett\u00e4 kuoriainen ”ty\u00f6nsi auringon taivaalle” aamulla. N\u00e4in kertoi Egyptin uskonnollinen luomiskertomus. Sittisontiainen laskettiin my\u00f6s usein hautaan muumion rinnan p\u00e4\u00e4lle auttamaan matkalla tuonpuoleiseen. Lantakuoriaisista jauhettu l\u00e4\u00e4ke taas takasi hedelm\u00e4llisyyden. Siis lantakuoriaisella oli merkityst\u00e4 egyptil\u00e4isess\u00e4 kulttuurissa.<\/p>\n\n\n\n

Lantakuoriainen eli pyh\u00e4 pillerinpy\u00f6ritt\u00e4j\u00e4 <\/strong>oli kaikille tuttu ahkerana uurastajana py\u00f6ritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n moneen kertaan itse\u00e4\u00e4n suurempaa lantapalloa. Se on tuttu n\u00e4ky Egyptiss\u00e4 ja l\u00e4hist\u00f6n hiekkaisilla seuduilla, miss\u00e4 lanta ker\u00e4t\u00e4\u00e4n tarkkaan talteen uudelleen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sek\u00e4 polttoaineeksi ett\u00e4 rakennusmateriaaliksi. Mutta sittisontiainen on ottanutkin py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suuren lantapallon omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4, sill\u00e4 se munii munansa pallon sis\u00e4\u00e4n. Munista kehittyv\u00e4t toukat el\u00e4v\u00e4t pallon sis\u00e4ss\u00e4 ja ruokansa ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. Py\u00f6ritt\u00e4mismatkallaan sittisontiainen \u00e4hkii, ty\u00f6nt\u00e4\u00e4, t\u00f6nii ja jopa potkii takajaloillaan, ett\u00e4 saa pallon liikkeelle. V\u00e4lill\u00e4 se kiipe\u00e4\u00e4 lantapallon p\u00e4\u00e4lle tanssimaan. <\/strong>T\u00e4m\u00e4 tanssimistapahtuma on osattu selvitt\u00e4\u00e4. Lantakuoriainen suorittaa auringon valossa suunnistuksensa. Sen silmiss\u00e4 on er\u00e4\u00e4nlaiset suodattimet t\u00e4t\u00e4 varten. Jos p\u00e4iv\u00e4 on pilvinen, lantakuoriainen ei tanssi. My\u00f6s kuutamotanssi <\/strong>kuuluu asiaan.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 aamuauringon valossa tapahtuva tanssi oli er\u00e4\u00e4nlainen ”luomistapahtuma” vanhan egyptil\u00e4isen uskonnon mukaan. T\u00e4ss\u00e4 auringonjumala Ra her\u00e4tti auringonvalon maan p\u00e4\u00e4lle. <\/em>N\u00e4in mahtava kuoriainen sai nimekseen ”ikuisuuden is\u00e4nt\u00e4”.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

On kerrottu toinenkin syy kuoriaisen pallotanssille. Lantapallo kuumenee auringonpaisteessa siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kuumaksi pienelle kuoriaiselle. Niinp\u00e4 lantakuoriaiselle valmistettiin pienenpienet silikonit\u00f6pp\u00f6set, <\/em>ja kun pyh\u00e4 pillerinpy\u00f6ritt\u00e4j\u00e4 sai ne jalkaansa, tanssi loppui, koska pienet jalat sietiv\u00e4t nyt kuumuutta. Ja lantapallon py\u00f6ritys saattoi taas jatkua.<\/p>\n\n\n\n

Tutustuessani Egyptiss\u00e4 paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ikivanhaan kulttuuriin olin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen innostunut ja koetin painaa asioita mieleeni niin paljon kuin ikin\u00e4 kykenin. Paljon niit\u00e4 j\u00e4ikin verrattuna moneen muuhun matkaani. En muista kuitenkaan, milloin ja miss\u00e4 olen kuullut tarinoita pyh\u00e4st\u00e4 pillerinpy\u00f6ritt\u00e4j\u00e4st\u00e4.<\/strong> Mika Waltarin Sinuhe Egyptil\u00e4inen<\/em> muistaakseni kertoo jotakin t\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin Kairon toisessa Sheraton-hotellissa, joka kohoaa korkeana py\u00f6re\u00e4n\u00e4 tornimaisena aivan rannassa. Halusin ostaa jotakin itselleni muistoksi sielt\u00e4kin. Toin pari kive\u00e4, jotka olivat kaiverrettuja kuoriaisiksi, siis pyhiksi pillerinpy\u00f6ritt\u00e4j\u00e4jiksi. Itselleni ostin pienen turkoosin skarabeen<\/strong> eli amuletin kaulaan ripustettavaksi <\/strong>koruksi. Se on todenn\u00e4kj\u00f6isesti jotakin turkoosia aitoa kive\u00e4. Olin saanut tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 skarabee, amuletti oli egyptil\u00e4isten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 jo 7 000 – 5 000 e.Kr. Se valmistettiin miljoonia vuosia sitten lasittuneesta hiekasta ja laskettiin mm.Tutankhamonin muumion mukana hautaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/p>\n\n\n\n

Kuvassa vasemmalla skarabeeni<\/strong> alkuper\u00e4isess\u00e4 kotomaisemassaan, hiukan suurennettuna.<\/p>\n\n\n\n

II OSA<\/strong><\/p>\n\n\n\n

SUOMALAINEN KIRJANPAINAJA<\/strong> OSAA KAIVERTAA<\/strong><\/p>\n\n\n\n

On meill\u00e4 Suomen kotomaallakin upeita kuoriaisia, vaikka ei pyhi\u00e4 lannanpy\u00f6ritt\u00e4ji\u00e4 olekaan. Meill\u00e4 on vain muutamia lajeja mainittuina: turilas, sukeltaja, toukoh\u00e4rk\u00e4, sarvijaakko, kampasepp\u00e4, haudankaivaja ja papintappaja. On my\u00f6skin kultakuoriainen ja kirjanpainaja. Huomaa helposti, ett\u00e4 kuoriainen on ollut kansan huomionkohteena: rakkaalla lapsella ei ole vain monta nime\u00e4, vaan my\u00f6s kuvaava nimi.<\/p>\n\n\n\n

Kuoriaistenv\u00e4ri on nopeasti n\u00e4htyn\u00e4 mustan-sinivoittoinen ja kiilt\u00e4v\u00e4. Tarkemmin katsoessa n\u00e4kee kuoriaisissa monia v\u00e4rej\u00e4, oikein v\u00e4rihehkuja. Muistan, miten lapsena muurahaisten lis\u00e4ksi katselin puutarhassa miellell\u00e4\u00e4n kuoriaisten touhuja. Joku niist\u00e4 touhusi usein is\u00e4n vierasvara-kessumaalla. Seitsenpistepirkko taitaa lepp\u00e4kertuista olla tutuin. Arvelen, ett\u00e4 en n\u00e4hnytk\u00e4\u00e4n kirjanpainajaa enk\u00e4 oppinut tuntemaan sen ty\u00f6n j\u00e4lke\u00e4. Jos olisin n\u00e4hnyt, kyll\u00e4 muistaisin. Seuraavassa kerron t\u00e4st\u00e4 luonnon kaivertajasta enemm\u00e4n ja lis\u00e4ksi j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tarinaa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kirjanpainajan kuva. Teoksesta Arvi Ulvinen El\u00e4v\u00e4 luonto, 1950.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Asuin Turussa l\u00e4hi\u00f6ss\u00e4, jossa aivan parvekkeeni vierest\u00e4 ja alta alkoi kohota kallioista mets\u00e4\u00e4. J\u00e4nikset tulivat tutuiksi vierailijoiksi. Se tuotti minulle pysyv\u00e4\u00e4 riemua. Kaiken lis\u00e4ksi pihan toisella puolella alkoi suuri aukea, joka oli viljelty\u00e4 ja vapaata maata, laitamilla kaikenlaista puustoa ja pensasta. Ja siell\u00e4 seisoi suunnaton tuomi<\/strong> leve\u00e4sti niinkuin vain se Suomessa kykenee. Kun se kukki, sit\u00e4 tultiin l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 ihailemaan. Kukkivat oksat ulottuivat n. 8 metrin leveydelle ja tuoksu oli huumaava. Hyv\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 puu kukki pitk\u00e4lle kes\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Minulle tuomi on t\u00e4rke\u00e4 puu; olen maalannut sit\u00e4 ja kirjoittanut siit\u00e4 paljon. Nyt en t\u00e4ss\u00e4 kerro siit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. Oli vain pakko mainita se, koska sill\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 osa kertomuksessani. K\u00e4vin nimitt\u00e4in aina kun mahdollista istuskelemassa tai lep\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 tuomen vieress\u00e4 ( osaksi kukkaoksien peitossa). P\u00e4\u00e4st\u00e4kseen sinne piti kulkea pienen m\u00e4nnik\u00f6n ohi. Huomasin komeiden suorien m\u00e4ntyjen takana yhden omalaatuiselta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n rungon. Menin l\u00e4hemmin tarkastelemaan ja n\u00e4in edell\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4ni kuvan tapaisesti kaiverretun rungon. Se n\u00e4ytti uskomattoman kauniilta kirkkaassa auringonpaisteessa. Runko oli t\u00e4ydellist\u00e4 koristeveist\u00e4j\u00e4n ty\u00f6t\u00e4. ( Min\u00e4 tunnen sit\u00e4 lajia, kun oma tyt\u00e4r on koulutettu koristeveist\u00e4j\u00e4.) Ihmettelin hetken, ennen kuin tajusin, ett\u00e4 joku kuoriainen sen oli tietysti kaivertanut. Olikin tehnyt perusteellista j\u00e4lke\u00e4 hyvin yl\u00f6s, kai riitt\u00e4v\u00e4sti, ett\u00e4 puu oli alkanut k\u00e4rsi\u00e4 ja kuivua. Sitten my\u00f6hemmin puun luona k\u00e4ydess\u00e4ni n\u00e4in kerran itse kaivertajankin.<\/p>\n\n\n\n

III OSA<\/strong><\/p>\n\n\n\n

KULTTUURIKUORIAISET PYRAMIDIN JUURELTA JA SUOMEN METSIST\u00c4 KOHTAAVAT JA MIT\u00c4 SIIT\u00c4 SEURAA<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kolmas n\u00e4yt\u00f6s on sadunomainen ja kauaskantoinen.<\/strong> Ehk\u00e4 kaikista n\u00e4k\u00f6kulmista katsottuna ei kovin my\u00f6nteinen kuitenkaan.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 kuljeskelin kauniisti kaiverretun puun l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 ja ihailin kaiverruksen koristeellisuutta. N\u00e4in siis luonto eli pieni el\u00e4in toimii, tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n elantonsa eteen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollenkaan, mit\u00e4 esteettist\u00e4 tuotosta se meille antaa. Toivoisi kovasti, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tuholaisty\u00f6t\u00e4 voitaisiin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4. Ehk\u00e4 jossakin niin tehd\u00e4\u00e4nkin. <\/p>\n\n\n\n

Katselin viattomana, kuljin tai istuskelin tuomen kukkien keskell\u00e4. Skarabee tipahti kaulastani. Mihin lie tipahtanut! Ehk\u00e4 l\u00e4helle kaivertajan koloja. Tai saattoi kirjanpainaja-kaivertaja olla ymp\u00e4rist\u00f6retkell\u00e4kin. Kuitenkin kuoriaiset, t\u00e4m\u00e4 pyh\u00e4 pillerinpy\u00f6ritt\u00e4j\u00e4 ylv\u00e4\u00e4n\u00e4 scarabeena ja meid\u00e4n taidokas pohjoisen pallonpuoliskon puun koristelijamme kohtasivat. Se kohtaaminen j\u00e4i ihmisilt\u00e4 salaan. Hyv\u00e4 niin!<\/p>\n\n\n\n

Nyt, ett\u00e4 voin jatkaa oman tarinani loppuun, on unohdettava negatiivisuus ja laskeuduttava sadun ja mielikuvituksen tasoihin. Sill\u00e4 salaisen tietol\u00e4hteeni mukaan, maapallon eri puolilla asuvien kuoriaisten erilaisuus kiehtoi toista siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 ne p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t jatkaa matkaa yhdess\u00e4. Pyh\u00e4 pillerinpy\u00f6ritt\u00e4j\u00e4 potkaisi jalastaan silikonisaappaat, tarttui osaavan kaivertajan k\u00e4teen, ja k\u00e4sik\u00e4dess\u00e4 ne nousivat pienille siivilleen ja aloittivat pitk\u00e4n yhteisen lentonsa kohti pohjoista tulevaisuutta. Kuulin uutisen, ett\u00e4 Kuusamon Rukatunturin kupeella ne oli n\u00e4hty taivaalla lentelem\u00e4ss\u00e4 suuria kaaria. Ymm\u00e4rsin hyvin, mist\u00e4 oli kysymys: kuoriaiset nauttivat Suomen tuntureista ja y\u00f6tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 y\u00f6st\u00e4.<\/strong> Etel\u00e4n kuuman, hiostavan y\u00f6n ja tanssin j\u00e4lkeen v\u00e4synyt kuoriainen nautti j\u00e4nkien ja aapojen viileydest\u00e4 ja keltaisesta kauneudesta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Akvarellini ”Keltaiset y\u00f6t” 1971, tehty Rukalla sarjaan ”Y\u00f6tt\u00f6m\u00e4t y\u00f6t”.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ja kun talvi koitti, kehr\u00e4siv\u00e4t kuoriaiset kodikseen suovilloista pes\u00e4n. Talvi lakaisi tunturit valkoisiksi ja kuoriaiset odottivat turvallisesti uutta kes\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ne tiesiv\u00e4t jo lent\u00e4ess\u00e4\u00e4n mik\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n vaellus oli jo muutenkin meneill\u00e4\u00e4n, kun kaukaisista etel\u00e4n maista virtasi pieni\u00e4 ja suurempiakin olioita suuren ihmisvirran mukana. Maailma sekoittui, vahvistui, monipuolistui ja viisastui. Niinp\u00e4 pallo py\u00f6rii edelleenkin, mutta scarabeet ja kaikki muutkin pienet eli\u00f6t : kuoriaiset, py\u00f6ri\u00e4iset, sitti\u00e4iset, sontiaiset, kirput, toukat, etanat ja sudenkorennot sekoittuvat ja elelev\u00e4t hurmoituneina v\u00e4liin kuumissa, v\u00e4liin kylmiss\u00e4 ja v\u00e4liin valoisissa \u00f6iss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on hyv\u00e4 asia, kun ihmisetkin tekev\u00e4t niin.<\/p>\n\n\n\n

\u00a4) Lis\u00e4selvitys. Sairastin lapsena niin paljon, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin aloittamaan koulunkin vasta 4. luokalta. Sairastaessa oli aikaa katsella suurikokoisia Maailman ihmeet I-II<\/strong> – teoksia. Niiden suuret ja hyv\u00e4t v\u00e4rikuvat veiv\u00e4t minut jo 4-vuotiaasta Tiiti\u00e4isest\u00e4 seikkailuille Egyptiin faaraoiden, pyramidien ja muumioiden maahan. Rakastuin n\u00e4ihin kaikkiin ja egyptil\u00e4iseen, tuhansia vuosia vanhaan kulttuuriin. Tiesin, ett\u00e4 suurena haluan matkustaa katsomaan ja kokemaan n\u00e4it\u00e4 kaikkia. Paljon p\u00e4\u00e4sinkin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, mutta valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 j\u00e4i n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4. Onneksi meill\u00e4 on aina apuna kirjallisuus. <\/p>\n\n\n\n

J\u00e4lkikirjoitus 24.4.2023<\/strong>. H\u00e4pe\u00e4n omaa yksipuolisuuttani. Kirjoitin oman juttuni vain esteetikkona ja visuaalisista n\u00e4k\u00f6kulmista, lopussa itse nauttien herkullisesta satuilusta. Turun Sanomissa oli eilen 23.4. erinomainen ja t\u00e4rke\u00e4 artikkeli ”Ter\u00e4v\u00e4hampainen uhka tekee selv\u00e4\u00e4 Suomen kuusista”, kirjoittanut Johanna Jurkka.<\/strong> Suurin kuvin varustettu artikkeli selvitt\u00e4\u00e4 hyvin ja yksiselitteisesti, miten kirjanpainaja on se ter\u00e4v\u00e4hampainen uhka, joka tuhoaa kuuset. Kuusivaltaisen mets\u00e4n istutus vain taloudellista hy\u00f6ty\u00e4 ajatellen on ollut aikoinaan sek\u00e4 Ruotsissa ett\u00e4 Keski-Euroopassa moka. Lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 kuivuus, myrskyt ja kirjanpainaja-kuoriainen ovat nyt jo meill\u00e4kin suuri uhka. Parhaaksi on havaitu ehdottomasti sekamets\u00e4t. Kuoriainen tuhoaa puun k\u00e4ytt\u00f6kelvottomaksi ja lis\u00e4\u00e4ntyy nopeasti. T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kauneusarvot ratkaise. Ik\u00e4v\u00e4lt\u00e4 tuntuvissa mets\u00e4n kaadoissa eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ideologiset ja maisemalliset n\u00e4k\u00f6kohdat ratkaise. Koulutetun mets\u00e4nhoidon t\u00e4rkeys korostuu.<\/p>\n\n\n\n

Siis muuttamatta edell\u00e4 tehty\u00e4 juttuani voidaan vain toivoa, ett\u00e4 maailman erilaisten el\u00e4vien olentojen sekaantuminen toisiinsa jatkuvien muuttoliikkeiden takia ei tekisik\u00e4\u00e4n tuhoa, vaan avartaisi ihmisten maailmankuvaa ja antaisi lis\u00e4\u00e4 inhimillist\u00e4 viisautta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

I OSA SITTISONTIAISEN TANSSI LANTAPALLON P\u00c4\u00c4LL\u00c4 Kheopsin pyramidi ja faarao Tutankhamonin sarkofagi, joita molempia olen ihaillut, toisen p\u00e4\u00e4lle kiivennyt ja toista koskettanut Egyptil\u00e4isen taiteen museossa Kairossa, kuuluvat maailman kulttuurisiin suurihmeisiin. Olin v 1988 yhdell\u00e4 kokemusrikkaimmista ja eniten toivomistani matkoista eli Egyptiss\u00e4. Asuin Kairon siin\u00e4 Sheraton hotellissa, joka nousee samalla puolella Niili\u00e4 kuin Gizan pyramidit. Pyramidit … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1089","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1089","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1089"}],"version-history":[{"count":29,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1089\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1398,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1089\/revisions\/1398"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1089"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1089"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1089"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}