Kaksi kuukautta sitten putosin sairaille polvilleni, joista vasen oli jo muutenkin moneen kertaan vammautunut. Viisitoista vuotiaana partioleirill\u00e4 hypp\u00e4sin j\u00e4rveen ja suoraan pullonpohjaan niin, ett\u00e4 koko kantap\u00e4\u00e4 irtosi. <\/em>Se ui per\u00e4ss\u00e4ni verenpunaisessa v\u00e4h\u00e4n matkaa, ennenkuin tilanne huomattiin. Kokokuoriutunut kantap\u00e4\u00e4 ommeltiin uudelleen luun ymp\u00e4rille, ja toimiva kantap\u00e4\u00e4 siit\u00e4 pitk\u00e4n sairastelun j\u00e4lkeen tuli. Is\u00e4 sai kuljettaa minua kouluun ensin polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4, sitten kelkalla. – Kerran sitten matkallani Kreetalla tein tunnetun Samarian rotkon<\/em> 18 km vaelluksen, eli jouduin astumaan alas vuoren rinnett\u00e4 noin 8 kilometri\u00e4. Rinteess\u00e4 oli sateen j\u00e4ljilt\u00e4 irtohiekkaa ja kumitossun pohja luisti, joten huomasin, ett\u00e4 oli turvallisempi astua sivuttain. Vinoon astuttu polveni vinksahti pois paikoiltaan <\/em>ja laahasin sit\u00e4 viel\u00e4 loppumatkan 10 kilometri\u00e4. Vammautunut polvi vaivasi siit\u00e4 l\u00e4htien noin 35 vuotta, kunnes taas tuli uuden vammautumisen aika.<\/p>\n\n\n\n Edellisess\u00e4 kodissani tehtiin t\u00e4yi talo- ja putkiremontti. Pihamaa oli rappuihin asti ollut auki, kolme metri\u00e4 syvien ojien yli piti kulkea lankkujen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Vihdoin piha oli kunnossa, nurmikko loisti uudella asfaltilla. Min\u00e4 l\u00e4hdin ostosrattaineni iloisena kauppaan. Melkein oven suussa astuin nurmikon reunaan ja – kuinkas ollakaan, maa aukeni ja min\u00e4 putosin maan uumeniin<\/em>. Katosin kokonaan n\u00e4kyvist\u00e4, vain rattaat j\u00e4i maan pinnalle. Onnekseni viereisen rapun ovella seisoi naapuri, joka n\u00e4ki t\u00e4m\u00e4n uskomattoman tapauksen. H\u00e4n juoksi katsomaan ja n\u00e4ki minut viuhtomassa maanpinnan alla hyvin kapeassa raossa. Rako n\u00e4kyi jatkuvan metrien sysyvyyteen. Huusin, polveeni koski hirvitt\u00e4v\u00e4sti. Olin tarttunut maan alla olevaan betonilaattaan vasemmasta polvestani. Joko putkimiehilt\u00e4 j\u00e4i t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 puolen metrin rako, joka ulottui alas nelj\u00e4\u00e4n metriin tai maaper\u00e4 oli liikkunut. Joka tapauksessa ammottavan aukon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli kauniisti nurmikent\u00e4n palanen, jolle min\u00e4 oli astunut. Naapuri soitti huoltomiehen apuun, he nostivat minut p\u00e4iv\u00e4nvaloon, ja yst\u00e4v\u00e4llinen naapuri vei minut suoraan p\u00e4ivystykseen kuvaukseen. Tiesin heti, ett\u00e4 jalkojen luut eiv\u00e4t ollleet poikki, mutta en – onneksi – tiennyt, mik\u00e4 riesa ja tuska oli tulossa. Jalka mustui polvesta alasp\u00e4in vasta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja oli pian mustimman afrikkalaisen jalka, jossa kynnet olivat hauskasti valkoiset. Jalka turposi niin, ett\u00e4 kaksi kuukautta minua kuljetettiin py\u00f6r\u00e4tuolissa, kun jalkaan ei sopinut mink\u00e4\u00e4nlainen jalkine.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 oli pitk\u00e4n tarinan alkua. Tarina jatkuu n\u00e4ill\u00e4 kipeill\u00e4 vanhuksen polvilla, jotka alkavat olla viallliset jo osteoporoosistakin.<\/em> Olen kuitenkin ajatellut, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni jalkaurheilulajit ovat auttaneet selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 ja muistakin jalkavammoista. El\u00e4m\u00e4 saattaa olla kulkemista vammasta – tai traumasta toiseen, mutta niiden yli on katsottava ja p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4nkaltaisten vammojen yli voikin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Minulla on l\u00e4mmin, kaunis koti, rakkautta, ruokaa ja turvaa.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n alkoi selv\u00e4sti kes\u00e4. Sen saattoi jo pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aavistaa, haistaa, n\u00e4hd\u00e4 ja aistia. Valo her\u00e4\u00e4 id\u00e4npuoleisesta ikkunastani ja tulvii s\u00e4nkyyni pian jo liialla voimalla. Ulkona vihert\u00e4\u00e4, puut ovat pian kaikki jo kukassa. Vihre\u00e4ll\u00e4, samettipellolla nautiskelee iltaisin kauriita. Vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 kadun toisella puolella kirsikkapuiden kukat aukenevat mill\u00e4 hetkell\u00e4 tahansa. Odotan sit\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Aamulla olin taas pitk\u00e4\u00e4n unen ja valveen rajalla, vaikka luulin olevani hereill\u00e4. <\/strong>Viime vuosina siihen hetkeen on tullut poismenneit\u00e4 rakkaita.<\/p>\n\n\n\n Olen niin kaivannut, odottanut velje\u00e4ni Juhaa<\/strong>, joka l\u00e4hti pois vuosi sitten. H\u00e4n oli oikeastaan minun kaksoispuoliskoni. Kun min\u00e4 synnyin, en olllut odotetu, olin ruma, maitorupinen ja ”v\u00e4rit\u00f6n tyt\u00f6n r\u00e4\u00e4p\u00e4le”. Kun Juha-veli syntyi, is\u00e4 kuulutti koko Suomen kansalle ( jouluaamun evankeliumina Vaasan alueradiosta ): ”Lapsi on meille syntynyt ja poika on meille annettu…” Veli oli tumma, kaunis ja odotettu poika. Kasvoimme yhdess\u00e4 hyvin l\u00e4heisiksi. Vauva sai toisen vauvan rinnalleen. Ja nyky\u00e4\u00e4n tunnen viel\u00e4kin, ett\u00e4 veli on usein minua l\u00e4hell\u00e4, rajan toisella puolella.<\/p>\n\n\n\n Alla kuva, jossa Juha ja min\u00e4 v. 1939 Vaasan Karper\u00f6ss\u00e4- kaksi veijaria puiston penkill\u00e4. Min\u00e4 olen valokotukkainen, kuten nytkin. Juha touhukas -kuten aina.<\/p>\n\n\n L\u00e4heinen yst\u00e4v\u00e4ni, yli 90-vuotias Vappu <\/em> on laskettu juuri haudan lepoon Keski-Suomessa. T\u00e4n\u00e4 aamuna h\u00e4n tuli luokseni. H\u00e4n oli nuori, oli kes\u00e4 ja h\u00e4n oli terve, ruskea ja hymyilev\u00e4. Ilma s\u00e4teili kultaa ja kaunista vihre\u00e4\u00e4. Hetkess\u00e4 oli paljon iloa, yst\u00e4vyytt\u00e4 ja hyv\u00e4ntahtoisuutta. Min\u00e4 sanoin jotakin ja kosketin h\u00e4nt\u00e4 yst\u00e4v\u00e4llisesti k\u00e4sivarteen, mutta h\u00e4n olikin jo poissa. <\/p>\n\n\n\n Sittentuli l\u00e4helle er\u00e4s minulle rakas ihminen, joka l\u00e4hti kirkkaampiin maisemiin pois t\u00e4\u00e4lt\u00e4 jo muutamia vuosia siten. Tunsin h\u00e4nen l\u00e4sn\u00e4olonsa voimakkaasti. H\u00e4n k\u00e4y luonani usein, mutta ei sano minulle mit\u00e4\u00e4n. Ei nytk\u00e4\u00e4n. Joskus ik\u00e4v\u00e4 kouristaa n\u00e4in, ett\u00e4 koskee. Sanommeko joskus <\/strong>toisillemme sen, mit\u00e4 tunsimme toisiamme kohtaan, mit\u00e4 emme koskaan t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 voineet sanoa?<\/p>\n\n\n\n N\u00e4in alkoi siis kes\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4 aamu. Paljon on suruja, paljon olisi itkemist\u00e4. Mutta kun min\u00e4 el\u00e4n viel\u00e4 t\u00e4t\u00e4 maailmaa. T\u00e4st\u00e4 ajasta on l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 ja otettava ne tukirakenteet, joiden varassa min\u00e4 seison, niin kuan kuin seison. P\u00e4\u00e4tin ottaa itse\u00e4ni niskasta kiinni ja l\u00e4hte\u00e4 mets\u00e4\u00e4n, heikotti ja oli polvi kuinka kipe\u00e4 vain. <\/p>\n\n\n\n Taivaalla ei ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n yht\u00e4\u00e4n pilvenhattaraa, tuuli seisoo ja puut puhkuvat melkein korvien kuullen ulos vihreytt\u00e4\u00e4n. On hyvin sanottu, ett\u00e4 luonto on kuin pakahtumaisillaan<\/strong>. Kauneus on kasvanut hetkess\u00e4 niin t\u00e4ydellisen valmiiksi, ett\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 muuta tiet\u00e4 kuin puhjeta ulos. Olla avoin ja levitt\u00e4\u00e4 kauneus koko maailman n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n Sain idean uskaltaa yritt\u00e4\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s ja lempimets\u00e4\u00e4ni, josta olen blogeissa jo kertonut (mm. muurahaisten touhuista) ja esitt\u00e4nyt kuviakin. Jaksoin hyvin yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4 ja huomasin heti, ett\u00e4 oli korkea aika n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4 mets\u00e4 ja puut t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4. Hiekkatie oli koristeltu kukkasin kuin h\u00e4ihin. Varjossa <\/em><\/strong>maailman kauneimman siniset lemmikit<\/em> kukkivat silm\u00e4t sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n tien kummankin puolen ja viel\u00e4 tien keskiruohikolla. Mets\u00e4nreunassa kukki suuri tuomi. Siniset varjot peittiv\u00e4t ensin mets\u00e4orvokit, mutta yhden n\u00e4hty\u00e4ni n\u00e4in niit\u00e4 joka puolella. Kun astuin hiekkatiet\u00e4 yl\u00f6s tutulle tontille, n\u00e4in, ett\u00e4 omenapuutkin olivat jo kukassa. Ne lumosivat minut kuten aina, riiputtamalla hellytt\u00e4v\u00e4sti vanhoja hoitamattomia oksiaan, joita elokuun sato taivuttaisi vain lis\u00e4\u00e4 maata kohti. Maa koivujen ymp\u00e4rill\u00e4 peittyi kielojen lehtiin. Jossakin kurkisti jo nuppujen kaaria. Pys\u00e4hdyin. T\u00e4m\u00e4 kauneus, n\u00e4m\u00e4 tuoksut, n\u00e4m\u00e4<\/strong> \u00e4\u00e4net, sirkutus, liverrys ja viserrys! T\u00e4m\u00e4 helliv\u00e4 tuuli, hiljaisuus, korkea valo ja siniset varjot! T\u00e4m\u00e4 rikkaus ja hyvyys!<\/strong><\/p>\n\n\n\n Jatkan 25.5.<\/strong> T\u00e4n\u00e4 toukokuun p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ovat kirsikkapuut alapuolella kadulla valtavia vaaleanpunaisia r\u00f6yhel\u00f6kimppuja. Ainakin joka toinen ohikulkija pys\u00e4htyy kuvaamaan niiit\u00e4. Milloin vaan nostan katsetta, n\u00e4kyv\u00e4t jonkun kuvaajan -muidenkin kuin japanilaisen – jalat kirsikkapuun alta. Nytkin: kolmet.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Tasan 25 v sitten, helluntaina vietettiin Laitilan isossa pappilassa vanhimman lapsen kihlajaisjuhlaa, omaani<\/strong>. P\u00e4iv\u00e4 oli helteisen kuuma. Is\u00e4 halusi ottaa valokuvan kihlaparista<\/strong> pappilan takana, p\u00e4\u00e4dyn pieness\u00e4 metsik\u00f6ss\u00e4. J\u00e4lkeenp\u00e4in olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 h\u00e4n halusi kuvan ottamisella viestitt\u00e4\u00e4 minulle ja meille paljon. Viestitys oli tietysti onnentoivotusta, mutta hyvin paljon muuta sen lis\u00e4ksi. Se oli hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4 ja siunauksen ilmaisua<\/em> meille. Kun is\u00e4n suuri harrastus oli ollut aina valokuvaaminen (kuten minunkin), h\u00e4n oli ilmeisesti etuk\u00e4teen miettinyt kuvaamisen paikan ja rajaamisen kaikkineen. Uskomattoman suloista! Is\u00e4 tunsi minun rakkauteni mets\u00e4\u00e4n.<\/em> Kuvapaikka ei siis ollut \u00e4idin loistava kukkiva leijonankitakukkapenkki puutarhassa, vaan vaatimaton suomalainen mets\u00e4. Kuvasta tuli varmaan kaunein ja herkin kuva, mit\u00e4 meist\u00e4 koskaan on otettu. Is\u00e4 asetti meid\u00e4t seisomaan niin, ett\u00e4 min\u00e4 olin aivan koivun rungon vieress\u00e4 ja sulhanen ihaili hymyillen kukkakimppua k\u00e4dess\u00e4ni, sit\u00e4, jonka oli tuonut minulle. Kev\u00e4t uhkui ymp\u00e4rill\u00e4. Min\u00e4 olin hento kuin oljenkorsi. Pukuni oli ruskeankultaista kohokuvioista silkkibrokadia, se sama, jonka kankaan is\u00e4 oli ostanut minulle jo penkinpainajaisiin, min\u00e4 itse piirt\u00e4nyt puvun ja is\u00e4 ommellut minulle. (Se on viel\u00e4 tallessa komerossa.) Mik\u00e4 is\u00e4 h\u00e4n olikaan! Taas pit\u00e4\u00e4 itke\u00e4 ik\u00e4v\u00e4st\u00e4: is\u00e4 rakas, <\/strong>rakas rakas is\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n Kuljin m\u00e4ell\u00e4 ohi omenapuutarhan ja aloin laskeutua polkua vanhan talon etupihalle Skanssin suuntaan. Polku kasvaa umpeen, ellei sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4 tarpeeksi. Paikalla k\u00e4y kuitenkin niin paljon kulkijoita, ett\u00e4 joka kes\u00e4 olen jotenkuten p\u00e4\u00e4ssyt rollaattorilla vanhalle piha-aukiolle. Heti huomasin, ett\u00e4 suuri, tuttu kelokuusi oli nyt kaatunut polun yli. Joku oli k\u00e4ynyt katkomassa puun runkoa moottorisahalla ja nostellut pois polulta. Tuuli oli kaatanut puun, vaikka ehk\u00e4 ei ollut tarvittu edes tuulta, niin haperolta n\u00e4ytti kuusen tynk\u00e4. Laho ja ruma. Mutta n\u00e4in kuuluukin k\u00e4yd\u00e4 luonnossa. Kaikki vanha lahoo ja maatuu. Niin ihminenkin riisutaan, niin lopullisesti, ett\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 tarvita edes tuulta, sairautta, kun h\u00e4n lahoo ja jo viimeisen kerran kaatuu. Katselin runkoa. Hyvin suurelta osalta sen kaarna oli jo irronnuttta tai irtoamassa. Se putoili rungolta kuin paperi esineen ymp\u00e4rilt\u00e4 ja paljasti, mit\u00e4 k\u00e4\u00e4reess\u00e4 oli. Meni viereen katsomaan tarkemmin. Hyv\u00e4nen aika: kirjanpainajan ty\u00f6t\u00e4 ymp\u00e4ri puun!<\/em> N\u00e4kyviss\u00e4 oli selke\u00e4sti, ett\u00e4 puun runko oli ollut l\u00e4hes kokonaan kirjanpainajan ty\u00f6sarkaa. Siis kaunista koristety\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4 kirjanpainaja oli todella viheli\u00e4inen tuhooja. Tappaja suorastaan.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4in min\u00e4 siis vanhanakin viel\u00e4 opin. Vuosia sitten olin ihastellut minulle vierasta ilmi\u00f6t\u00e4: kirjanpainajakuoriaisen kaiverrusta puun rungolla. Ja nyt sitten olin lukenut, n\u00e4hnyt ja kokenut t\u00e4m\u00e4n tuholaisen hirmut\u00f6it\u00e4. Ilmi\u00f6 sai ja saa minut hiljaiseksi.<\/strong> En oikeastaan ymm\u00e4rr\u00e4. Jos luonnossa n\u00e4kee hyvin kaunista j\u00e4lke\u00e4, miksi se osoittautuukin joksikin muuksi, suorastaan vastakohdakseen: tuohoty\u00f6ksi ja pelk\u00e4ksi negaatioksi? Siin\u00e4 istuin rungon vierell\u00e4 ja murehdin. <\/p>\n\n\n\n Silloin n\u00e4in selke\u00e4\u00e4 kullan kimallusta<\/strong> puun rungolla. No niin, vuorostaan taas n\u00e4inp\u00e4in! Irtoamassa olevalla kuusen kaarnalla kiilteli kultahippuja.<\/strong> Kun ei ollut silm\u00e4laseja mukana, kumarruin melkein nen\u00e4 kaarnaan ja tuijotin: kiinteit\u00e4 kuin kultapisaroita ne ovat. Mutta tuntuivat hiukan tahmeilta. Silloin ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 ne ovat kuusen pihkaa. Irrotin muutamia kimpaleita paperipalalle ja otin mukaani. P\u00e4\u00e4tin ottaa asiasta selv\u00e4\u00e4: voiko pihka muodostua kullankimalteiseksi kuin joku jalokivi.<\/em> Ja t\u00e4ss\u00e4 niit\u00e4 nyt on edess\u00e4ni p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4. Aivan kullankimalteisia, mutta l\u00e4pikuultavia, eiv\u00e4t metallinomaisia. Siis pihka voi muodostua t\u00e4llaiseksikin kovettuessaan.<\/p>\n\n\n\n Muistin omat meripihkakoruni.<\/em> Olin saanut aviomiehen tuliaisina kaukaa Ukrainan ja Volgan mailta<\/em> joskus 50 vuotta sitten suuret, kolme kertaa kaulan ymp\u00e4ri ulottuvat meripihkahelmet. Sitten olin olen itse ostanut Jordaniasta <\/em>hopeiset korvariipukset, joissa on suurikokoinen meripihkajalokivi.<\/strong> Olen pit\u00e4nyt hyvin paljon molemmista koruista. Annoin tyt\u00f6lleni helmet, mutta korvakorut minulla on viel\u00e4kin. Otin ne esiin nyt. Hyvin samantapaiselta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meripihkakorukiven sis\u00e4ll\u00e4 kuin t\u00e4m\u00e4 kultahohteinen pihkahippunen lahokuusen kaarnalla. Meripihka – tiet\u00e4\u00e4kseni – muodostuu miljoonien vuosien kuluessa merenpohjassa vanhoista havupuista<\/strong>. Joku asiantuntija osaisi kertoa heti minulle oikeat faktat, mutta en min\u00e4 sellaisista niin v\u00e4lit\u00e4k\u00e4\u00e4n, koska minusta on upeaa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n n\u00e4hd\u00e4 ja kokea uutta maailmassa. Saada uusia n\u00e4k\u00f6kulmia asioihin ja oppia aivan uuttakin.<\/p>\n\n\n\n Vietin monta tuntia aukean reunassa kuumassa auringonpaisteessa. Riisuin ensi kertaa paljain jaloin. Nautiskelin paksun nurmen kosketuksesta jalkapohjiin, ja taas muistin lapsuuden. Kun lumen alta alkoi paljastua p\u00e4lvi\u00e4 piharinteisiin, riisuttiin me lapset paljain jaloin ja l\u00e4tysteltiin. Nuha siit\u00e4 seurasi. Mutta sitten \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yleens\u00e4 saatiin oikeus ja lupa riisua keng\u00e4t. Riisuttiinkin monot pois suurella riemulla. Meill\u00e4 ei ollut kes\u00e4kenki\u00e4, siis oli vain vaihtoehdot: paljaat jalat tai monot.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Kun l\u00e4hdin kotiin, poimin rattailleni kedonkukkia niin paljon kuin suinkin. Laskin yhdeks\u00e4n eri kukkaa, vaikka kaikki varsinaiset kedonkukat viel\u00e4 puuttuivat. Kieloja pit\u00e4\u00e4 odotella viel\u00e4. Katselin l\u00e4htiess\u00e4ni m\u00e4ke\u00e4. Sill\u00e4 sijainneesta talosta ei kohta olisi l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n merkkej\u00e4, kun puutarhakasvit j\u00e4\u00e4v\u00e4t muun kasvillisuuden alle. Syreenipensaat tekev\u00e4t kyll\u00e4 uutta versoa ja kaksi uutta kirsikkapuuta on aluillaan keskell\u00e4 entist\u00e4 piha-aluetta. Ymp\u00e4rill\u00e4 huiman korkeat, vanhat koivut ja m\u00e4nnyt vain tiedottavat, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on sijainnut joskus vanha talo. Mink\u00e4lainen talo? Maalaistalo ainakin. Talo, jonka maille on syntynyt suuri kauppakeskus ja asuinalue, niink\u00f6?<\/strong><\/p>\n\n\n\n Tuli ilta, tuli aamu ja seuraava, hauskan odottamaton p\u00e4iv\u00e4!<\/p>\n\n\n\n Minun piti l\u00e4hte\u00e4 markettiin pakollisille ruokaostoksille. V\u00e4syn siihen aina ja aikaa kuluu. Minulla on (paha) tapa ostaa joku ihana j\u00e4\u00e4tel\u00f6tuutti ja kassan j\u00e4lkeen menn\u00e4 herkuttelemaan sen kanssa k\u00e4rryjonojen taakse rauhaan. Niin tein nytkin. Istuin ja nautiskelin. Istun aina selin kauppakeskuksen asiakkaisiin. Niin saan useimmiten istua rauhassa. On hauska katsella suurista lasiseinist\u00e4 ulos ja puiden eloa valossa, latvojen heilumista tuulessa ja vastakkaisen m\u00e4en vihre\u00e4n kasvua.<\/p>\n\n\n\n ”Ohhoh, t\u00e4ytyykin istua”, kuuluu l\u00e4helt\u00e4. Katson ja n\u00e4en vanhan miehen yritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 istumista ikkunapenkille. Lattialla on ikkunan edess\u00e4 matala patteri, joten istujan on riitett\u00e4v\u00e4 kurottamaan takap\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n sen yli. Min\u00e4 olen joskus tehnyt sen, mutta oli vaikeaa. ” Minulla on onneksi mukana oma istuin”, vastaan. Mies istuukin helposti suurempikokoisena ja sanoo iloisesti: ”Onhan sit\u00e4 totuttu istumaan kannonkin nokassa!”<\/strong><\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 kiinnostun heti. Joku sanoo, ett\u00e4: ”kannon nokassa”!<\/em> Vau! T\u00e4m\u00e4n avauksen j\u00e4lkeen jutustelu l\u00e4htikin k\u00e4yntiin. Vanhalla miehell\u00e4 oli kauniit piirteet, suora nen\u00e4 ja hyvin yst\u00e4v\u00e4lliset silm\u00e4t. Vaatimaton ja huomaamaton asu, kaunis puhetapa. H\u00e4ness\u00e4 oli jotain omaa is\u00e4\u00e4: maalaismainen rehti olemus. Keskustelimme vain hetken, kun jotenkin vain puikahti esiin minun suurenmoinen kokemukseni vastap\u00e4isest\u00e4 m\u00e4est\u00e4 ja kev\u00e4\u00e4n tulosta siell\u00e4. Mies kertoi, ett\u00e4 h\u00e4nen lapsuuskotinsa on t\u00e4ss\u00e4 yl\u00e4puolella. Kinnostuin todella: miss\u00e4 ? miss\u00e4 tarkoin? Hiekkatiet\u00e4… m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s… mets\u00e4\u00e4n… vanhat omenapuut… Eik\u00e4 mennyt kauaa, kun totesimme, ett\u00e4 juuri h\u00e4nen synnyinkotinsa tontilla olin viimeksi eilen. Minun ihanin kes\u00e4paikkani on siis h\u00e4nen lapsuuskotinsa piha.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 en uskalla arvailla, mit\u00e4 mies ajatteli, mutta minua ihastutti tietysti n\u00e4in uskomaton sattuma. Pian tiesimme toisistamme, ett\u00e4 olimme syntyneet molemmat Heidekenill\u00e4, min\u00e4 olin sukujuuriltani savolais-pohjalainen ja h\u00e4n asunut maatalossa, jonka t\u00e4h\u00e4n oli hankkinut joskus h\u00e4nen iso\u00e4itins\u00e4. Kaupunki oli ostanut maat ja jatkaisi rakentamista niille. Min\u00e4 asun kadun toisella puolella ja h\u00e4n l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4, josta nyt oli ostosreissulla omalla autollaan. H\u00e4nell\u00e4 on kotonaan maalaus vanhasta kodistaan<\/em>, josta h\u00e4n kertoi. Nyt siis tied\u00e4n aika l\u00e4helle sit\u00e4, mit\u00e4 jo olen arvaillut: punainen m\u00f6kki, ymp\u00e4rill\u00e4 puutarha ja viljelysmaat. Min\u00e4 kerroin, ett\u00e4 olen taidemaalari. Ja \u00e4kki\u00e4 minusta tuntui, ett\u00e4 haluisin maalata h\u00e4nen kuvansa. Sanoin, ett\u00e4 voisin tehd\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 pienen kuvan, jonka h\u00e4n voisi antaa lapsilleen vaikka joululahjaksi. H\u00e4n innostui ja kysyi, miten sopisimme. Min\u00e4 annoin vanhan nimikorttini ja sanoin, ett\u00e4 numerooni voisi soittaa vasta ensi viikolla kiireitteni takia. H\u00e4n sanoi nimens\u00e4. L\u00e4hdimme, h\u00e4n autotallille ja min\u00e4 ulko-ovelle – hymy\u00e4 huulessa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" TOSITAPAHTUMIA Olen pitk\u00e4n talven kasvanut alasp\u00e4in, mieliala makailee v\u00e4lill\u00e4 maassa asti. Minussa asuu itku. Syv\u00e4ll\u00e4 jurnuttaa. Ja miksi nyt n\u00e4in? Hyv\u00e4h\u00e4n minun on ja rakkaat ovat turvassa. En min\u00e4 sairautta sure. Vaikka y\u00f6ll\u00e4 makaan hiljaa ja odotan unta. Kipu pit\u00e4\u00e4 valveilla, mutta en min\u00e4 kipua itke. Min\u00e4 itken t\u00e4t\u00e4 rikkautta, eletty\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, joka pian l\u00e4htee … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1456,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[29],"class_list":["post-1403","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset","tag-luonto-lohduttaa"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1403","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1403"}],"version-history":[{"count":37,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1403\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1730,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1403\/revisions\/1730"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1456"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1403"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1403"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1403"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/kuva-4-1024x768.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/kuva-7.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/06\/kuva-1024x768.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/06\/kuva-1-1024x768.png\")
<\/figure>\n\n\n\n<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/09\/P7210019-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/05\/kuva-3-1024x768.png\")
<\/figure>\n\n\n\n