{"id":1488,"date":"2023-06-16T21:23:27","date_gmt":"2023-06-16T19:23:27","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=1488"},"modified":"2025-06-23T11:17:20","modified_gmt":"2025-06-23T09:17:20","slug":"luomisen-prosessista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2023\/06\/16\/luomisen-prosessista\/","title":{"rendered":"TAITEEN LUOMISPROSESSISTA"},"content":{"rendered":"\n

Luomisen teoriaa ja omia kokemuksia<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Arvelisin, ett\u00e4 neurotieteet ja psykologinen tutkimus ovat kiinnostuneita tuottamaan tietoa taiteen tekemisen luomisprosesseista. Itsekin taideterapeuttina ja psykologina olen tehnyt pient\u00e4, omiin ty\u00f6kokemuksiini ja jo olemassa oleviin tutkimustietoihin pohjautuvaa tutkimusta, my\u00f6s julkaissut t\u00e4t\u00e4 pohjoismaisella kielialueella. Hyvin mielenkiintoista piloottitulosta saatiin l\u00e4hes jo 100 vuotta sitten, kun alettiin n\u00e4hd\u00e4 tyypillisi\u00e4 eroja eri mielisairautta sairastavien potilaiden t\u00f6iss\u00e4. Erityisen selvin\u00e4 erottuvat skitsofreniapotilaiden taideilmaisut. Niist\u00e4 voisi ehk\u00e4 sanoa, ett\u00e4 niiss\u00e4 muoto ei palvelekaan sis\u00e4lt\u00f6\u00e4, vaan on itse sis\u00e4lt\u00f6. Mielialah\u00e4iri\u00f6iden ja taiteellisen lahjakkuuden v\u00e4linen korrelaatio on tunnistettavissa, mutta mink\u00e4\u00e4nlaista kausalitetteia ei voida havaita luovuuden ja mielialah\u00e4iri\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4.<\/strong><\/em><\/p>\n\n\n\n

Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s taiteen eri alojen tekij\u00f6iden ty\u00f6prosesseissakin on eroja. <\/strong>N\u00e4it\u00e4 olisi mielenkiintoista tutkia. Mielest\u00e4ni esimerkiksi kuvataiteilijat ja maalarit<\/em> eiv\u00e4t pohdi ty\u00f6ns\u00e4 ja tekemisens\u00e4 syntyprosesseja siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin<\/em> kuin kirjallista ty\u00f6t\u00e4<\/em> tekev\u00e4t. S\u00e4velt\u00e4ji\u00e4 en tunne ollenkaan, mutta julkisuudessa he kertovat usein t\u00f6ittens\u00e4 synnyst\u00e4 ja moninaisista vaiheista ja kokemuksista, joita luomisprosessiin kuuluu. Tekik\u00f6h\u00e4n Wagner suuria oopperoitaan tieten tahtoen pyrkien ”manipuloimaan” psyykkisesti kuulijaa luodessaan tiedostamatomia psyyken rakenteita syv\u00e4sti koskettavia s\u00e4velkulkuja, voidaan vaikka kysy\u00e4. Luovan taiteilijan oman ty\u00f6ns\u00e4 tietoinen prosessointi on kuin veteen piirretty viiva, hyvin h\u00e4ilyv\u00e4, mutta jotenkin konkreettinen. Se on kiinnostanut minua paljon, ehk\u00e4 siksikin, ett\u00e4 itse kuulun sek\u00e4 kuvataiteen ett\u00e4 kirjalisuuden tekij\u00f6ihin.<\/p>\n\n\n\n

Taiteen avulla voidaan my\u00f6s hoitaa ja parantaa.<\/strong> T\u00e4t\u00e4 kutsutaan taideterapiaksi<\/strong>. Taideterapiassa itse tekemisen prosessi hoitaa ja parantaa<\/strong>. ”Luovuus on t\u00e4rke\u00e4 selviytymiskeino k\u00e4rsimyksen kohdatessa”, on sanottu viisaasti. Toisaalta vaikeissa sairauksissa luovuus voi lamautua. Mutta on tutkitusti todettu, ett\u00e4 luovuus ei h\u00e4vi\u00e4<\/strong>, vaikka saattaakin vaikeissa el\u00e4m\u00e4ntilanteissa olla n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ihmisen luovaa ilmaisua on tutkittu jo yli 70 vuotta. Taiteellisen luovuuden suhdetta el\u00e4m\u00e4nkaareen on sit\u00e4kin jo tutkittu yliopistollisesti yli 50 vuotta. Kun 1970-luvun lopussa opiskelin \u00c5bo Akademissa, oli psykologian laitoksella opetusteht\u00e4viss\u00e4 Jan-Erik Ruth,<\/em> my\u00f6hemmin Kuntokallion tutkimusjohtaja<\/em>. H\u00e4n innostui minun kiinnostuksestani taideterapiaan, johon h\u00e4nkin perehtyi. Lainaan t\u00e4h\u00e4n joitakin ajatuksia h\u00e4nen artikkelistaan Suomen Psykologiuutisissa 1992 ”Taiteellinen ilmaisu ja el\u00e4m\u00e4nkaari<\/em>”, jossa h\u00e4n tarkastelee i\u00e4kk\u00e4iden luovuuden mahdollisuuksia tutkimusten valossa.<\/p>\n\n\n\n

Tunnettu tiedemies Galileo Galilei<\/em> sai vasta vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n valmiiksi ensimm\u00e4isen teoksensa ja viel\u00e4 74-vuotiaana kirjoitti matematiikkaa k\u00e4sittelev\u00e4n teoksen. Benjamin Franklin<\/em> keksi vanhana miehen\u00e4 kaksitehosilm\u00e4lasit, kun ei en\u00e4\u00e4 itse n\u00e4hnyt lukea tekstej\u00e4\u00e4n, ja Thomas Edison <\/em>oli aktiivinen keksij\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Kirjailijoiden ja s\u00e4velt\u00e4jien parista l\u00f6ytyy hyvin paljon niit\u00e4 esimerkkej\u00e4, jotka tekiv\u00e4t suurteoksensa vasta vanhuksina. Sofokles <\/em>kirjoitti vasta 89-vuotiaana ”Oidipus n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4. Goethe <\/em>kirjoitti kauneimmat runonsa ja mm. ”Faustin” vasta el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppupuolella. Verdi<\/em> s\u00e4velsi ”Othellon” vasta 70-vuotiaana ja ja h\u00e4n oli 76, kun syntyi ”Falstaff”. T\u00e4t\u00e4 luetteloa voisi jatkaa. Pitk\u00e4 ik\u00e4 on antanut suuret tiedot ja taidot, el\u00e4m\u00e4 on luonut perspektiivi\u00e4 asioihin ja laaja yhdist\u00e4v\u00e4 integraatio toimivat tiedett\u00e4 tai taidetta luovan psyyken voimavaroina. Kuten Jan-Erik Ruth sanoo kirjoituksessaan: ”Kaikkea ei viel\u00e4 tiedet\u00e4”, eik\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n nyt, yli 30 v my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n

Olen ollut mukana Suomen Taideterapiayhdistyksess\u00e4 <\/em> ja yhteisiss\u00e4 n\u00e4yttelyiss\u00e4 monia vuosikymmeni\u00e4, ja sit\u00e4 kautta saanut tutustua Suomen taideterapian kentt\u00e4\u00e4n silloisia johtoportaita my\u00f6ten. Sain yhdistyksen eri tilaisuuksissa monia yst\u00e4vi\u00e4, jotka innostivat jatkamaan omaa taideterapiaty\u00f6t\u00e4ni. T\u00e4t\u00e4 kautta olen saanut my\u00f6s suuret m\u00e4\u00e4r\u00e4t taideterapian tutkimustietoa ja kuvallista materiaalia. Taideterapeuttina pidin luentoja ja koulutuksia yliopistossa, joissakin oppilaitoksissa, opistoissa, hoitolaitoksissa kuten esim. vanhainkodeissa ja kulttuuritilaisuuksissa ymp\u00e4ri Suomea. Aina koin, ett\u00e4 ihmiset olivat eritt\u00e4in kiinnostuneita luovuuden asioista<\/em>. Ja se innosti minua yh\u00e4 enemm\u00e4n luovuuden pariin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/span>
\n

<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Nyky\u00e4\u00e4n, t\u00e4m\u00e4n sodan kauhun ja ehk\u00e4 omakohtaistenkin kokemusten ja pelkojen keskell\u00e4 on hienoa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jokaisessa meiss\u00e4 on paljon luovuutta, jonka avulla on ehk\u00e4 mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois <\/em>monesta vaikeudesta. Ainakin hetkiksi. On hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 on tutkittua tosiasiaa, ett\u00e4 luovuus on meiss\u00e4 normaalijakautunut ominaisuus. <\/strong>Siis kaikissa meiss\u00e4 on sit\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin. Hyvin t\u00e4rke\u00e4 tutkimustulos on my\u00f6skin se, ett\u00e4 luovuus ei ole mill\u00e4\u00e4n lailla riippuvainen \u00e4lykkyydest\u00e4<\/strong>. Kaikkein matalimmallakin tasolla on ihmisess\u00e4 luovuutta.<\/p>\n\n\n\n

Luovuuden kehitys on sek\u00e4 yksil\u00f6n ett\u00e4 lajin kehityksen tasolla todettu suunnilleen samaksi.<\/strong> T\u00e4ll\u00e4 tarkoitetaan, ett\u00e4 kun vauva kehittyy, h\u00e4n kehittyy tiettyjen luovuuden toimintamuotojen kautta, jotka samat kehitysvaiheet on todettu ihmislajin kehityksess\u00e4. N\u00e4m\u00e4 5 vaihetta eiv\u00e4t ole mitenk\u00e4\u00e4n luovuuden arvoj\u00e4rjestyst\u00e4, siis: arvostamista-ei arvostusta. Ne ovat: a) senso-motorinen vaihe, eli liikunta ja tanssi; b) musiikki; c) kuvallinen ilmaisu; d) n\u00e4ytelm\u00e4 ja e) sana ja kirjallisuus. Esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 voisi olla syv\u00e4sti psyykkisesti vajaa\/ sairas, joka kuitenkin pystyy nauttimaan liikunnasta tai musiikin kuuntelusta.<\/p>\n\n\n\n

Varsinaisena taideterapeuttina, mutta my\u00f6s laaja-alaista terveyskeskuspsykologin ty\u00f6t\u00e4 tehdess\u00e4ni, erityisesti koulujen ja p\u00e4iv\u00e4kotien kanssa, tuli vastaan tilanteita, joissa jouduin parhaan kykyni mukaan diagnostisoimaan eri-ik\u00e4isten ja henkisesti eri tasoisten lasten kuvallista materiaalia. <\/em>Kaikki t\u00e4m\u00e4nkaltainen ty\u00f6 on ollut minusta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kiehtovaa. Min\u00e4 sain itse oppia ja opetusta todella paljon noin 25 vuoden ajan.<\/p>\n\n\n\n

Otan t\u00e4h\u00e4n mukaan muutaman kuvaesimerkin. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

KUVA 1. P\u00e4iv\u00e4kodissa luettiin ensin ”Pieni merenneito”<\/em>-satu ja sitten piirrettiin kuva siihen. 5-vuotias tytt\u00f6 piirsi t\u00e4m\u00e4n. P\u00e4iv\u00e4kodin henkil\u00f6kunta oli saanut p\u00e4iv\u00e4kotik\u00e4ynneill\u00e4ni alustavaa tietoa piirrosten tulkinnasta ja niiden hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 kuva oli sek\u00e4 piirroksena erinomaista tasoa, mutta my\u00f6s jotenkin outo. Pikkutytt\u00f6 tuntui erityislahjakkaalta. He toivat kuvan minulle ja totesin lapsen selke\u00e4n lahjakkuuden ik\u00e4tasoon n\u00e4hden. Jotain tarkkailtavan terpeellista oli lapsessa itsess\u00e4\u00e4n sijoittaessaan kuvan hahmot ik\u00e4\u00e4nkuin suljettujen verhojen sis\u00e4\u00e4n. Tarkkailin tytt\u00f6\u00e4 my\u00f6hemmin ala-asteella, jossa tarvittiin psykologin apua. N. 13-vuotiaana tyt\u00f6ll\u00e4 alkoi voimakkaista mielenterveyden h\u00e4iri\u00f6it\u00e4 autistiseen suuntaan niin, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 oli hoidettava jaksoja sairaalahoidossa.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/p>\n\n\n\n

KUVA 2. 3-vuotias poika, tottunut v\u00e4rikynien k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4, n\u00e4ki rautatieasemalla junan ja piirsi sen is\u00e4n auton taakse. Ote on hyvin voimakas ja n\u00e4kemys selke\u00e4, lahjakkaan pojan ote.<\/strong> Vilkas ja touhukas poika.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

KUVA 3. Eritt\u00e4in mielenkiintoinen 7-vuotiaan pojan piirros ”Villisian mets\u00e4stys”. Upea ja rikas n\u00e4kemys, jossa kiinnityyy huomio kuvauksen tarinanomaisuuteen ja moniin yksityiskohtiin. Kolme hyvin erilailla k\u00e4sitelty\u00e4 hevosta, nainen istuu vinottain naisensatulassa, (\u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harvinaista kuvata aikuisenakaan), on mets\u00e4stystorvensoittaja ja jousipyssyll\u00e4 ampuja, kaksi mets\u00e4styskoiraa ja villisika, jonka olemus on kuvattu aivan liikuttavasti ( ja ironisestiko?). Uskomaton kyn\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6, erinomaisen varma el\u00e4inten ja ihmisten hahmotus. Kuvassa voi jopa n\u00e4hd\u00e4 liikett\u00e4 ja vauhtia ja huumoriakin. Villisika n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kovasti pelokkaalta ja tupruttaa jotakin takapuolestaan. Onko lis\u00e4ksi pilvenomainen alue villisian takana hajupilve\u00e4? T\u00e4m\u00e4 pojan on annettu piirt\u00e4\u00e4 jo kauan, todenn\u00e4k\u00f6isesti h\u00e4nelle on luettu jo kauan ja my\u00f6s paljon, h\u00e4n on varmasti korkeatasoisesti \u00e4lyk\u00e4s ja h\u00e4ness\u00e4 on moninaista lahjakkuutta ja ilmaisukyky\u00e4. Oikeastaan on l\u00e4hes mahdotonta uskoa, ett\u00e4 7-vuotias pystyy t\u00e4llaiseen suoritukseen, joka saattaaisi olla monelle aikuisellekin vaikeaa. Piirt\u00e4j\u00e4n ei liene aina helppoa hyv\u00e4ksy\u00e4 kasvatuksen antamia normirajoja, vaan h\u00e4n haluaa kulkea paljon omia teit\u00e4\u00e4n. (Olisi hienoa tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4lle nyky\u00e4\u00e4n n. 43-vuotiaalle, entiselle erityislahjakkaalle pojalle t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kuuluu.<\/strong> Mink\u00e4laisessa ammatissa h\u00e4n saa toteuttaa suurta lahjakkuuttaan?)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Taideterapiaakin – kuten psykoterapiaa- on monenlaista. Karkea jako on yksil\u00f6- ja ryhm\u00e4terapiaan. <\/em>Kummassakin voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 psykoterapiassa toimivia prosesseja ja niiden nime\u00e4mist\u00e4. Voidaan puhua transferenssista, regressiosta, sublimaatiosta, projektiosta jne. Jokainen tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 taide on ainakin hyvin usein symbolien k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. – <\/em>Taideterpeuttina ei voi toimia pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n psykologin tai taitelijan koulutuksilla. Tarvitaan nimenomaan terapeuttista koulutusta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"
Alkuper\u00e4isen teoksen ”Haavoittunut enkeli<\/strong>” Hugo Simberg<\/strong> maalasi minun k\u00e4sitykseni mukaan Tampereen Tuomiokirkkoon silloin, kun h\u00e4n teki urkuparven reunaa kiert\u00e4v\u00e4t, k\u00f6ynn\u00f6st\u00e4 kantavien poikien valtavat freskotkin. Olen itse n\u00e4hnyt t\u00e4m\u00e4n suhteellisen pienikokoisen normaalin \u00f6ljyteoksen kirkon sivusein\u00e4ll\u00e4. Nyt tiedoissani on Ateneum sijoituspaikkana.- Simberg ei kertonut julkisuuteen mit\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n hyvin puhuvan ja pidetyn teoksen syntytaustasta. Mutta aihe, jossa kaksi syyllisen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 poikaa kantaa paareilla haavoittunutta enkeli\u00e4, on tulkittu useimmiten syyllisyyden kuvaukseksi. Poikien pahat teot ovat haavoittaneet suojelusenkeli\u00e4. Jotkut n\u00e4kev\u00e4t siin\u00e4 kuitenkin Simbergin saavuttamaa sis\u00e4ist\u00e4 rauhaa\/sovintoa kuoleman teemojen kanssa. Simberg maalasi suuret m\u00e4\u00e4r\u00e4t itse kuoleman hahmoa viikatemiehen\u00e4 milloin puutarhaa hoitamassa tai muussa arkisessa ty\u00f6ss\u00e4. Kuolema sai my\u00f6s odottaa aikaansa viikate valmiina joissakin kuvissa. Hugo Simberg oli yksi Suomen suurimmista symbolisteista.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Terveyskeskuspsykologina minulla oli tilaisuus pit\u00e4\u00e4 taidekerhoja ja tehd\u00e4 taideterapiaa samassa rakennuskompleksissa sijainneen vanhainkodin asukkaiden kanssa. Teimme ihastuttavia t\u00f6it\u00e4, joita ripustettiin vanhainkodin seinille ja annettiin lahjoiksikin.<\/p>\n\n\n\n

Onko taide hulluutta? Ei kai kukaan kysy n\u00e4in. Mutta onko luovuus hulluutta? Moni ehk\u00e4 kysyy n\u00e4in, eik\u00e4 aina ihme. Vanha sanonta kuuluu: ”luovuus ja hulluus kulkee k\u00e4sik\u00e4dess\u00e4”.-Kerron vanhasta pariskunnasta. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ukko raahasi \u00e4mp\u00e4rin ja jakkaran saunasta keskelle tuvan lattiaa. Sitten h\u00e4n haki onkensa ja istui jakkaralle, ojensi ongen ja upotti sen iloisena \u00e4mp\u00e4riin. Alkoi odotaa kalan nyk\u00e4isy\u00e4. Istui ja hymisi. P\u00e4iv\u00e4 paistoi. Aliina- vaimo katseli ja kauhisteli: ”Voi, Elmeri on nyt lopullisesti seonnut. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 t\u00e4ss\u00e4 soittaa oikein l\u00e4\u00e4k\u00e4rille? Mutta… toisaalta, kyll\u00e4 me v\u00e4lill\u00e4 kalaakin tarvitaan!” <\/p>\n\n\n\n

Julkaistavan romaaniteoksen kirjoittaminen vaatii aina uuden luomista. Ei ole uskonnon pilkkaa, jos sanoo, ett\u00e4 kirjailija luodessaan romaanin tapahtumia ja henkil\u00f6it\u00e4 <\/em>tavallaan leikkii jumalaa. <\/strong>Koska Jumala luo tyhj\u00e4st\u00e4 uutta. Luomisen tunne on upea. Olen kokenut sen monta kertaa, ja sen muistaa, se ei unohdu. Kirjailija-kuvataitelijana n\u00e4en ja muistan aina tarkkaan ja yksityiskohtaisesti keskeiset henkil\u00f6ni, (nime\u00e4 en v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4). Olen luonut heille tarkasti ulkon\u00e4\u00f6n, pukeutumistyylin, luonteenlaadun ja melko tarkan el\u00e4m\u00e4ntarinan. Luomani henkil\u00f6 on minulle niin todellinen ja tuttu persoona, ett\u00e4 kukaan maailmassa el\u00e4v\u00e4 ei voi olla.<\/strong> Ja ihmeellisesti grandiosista lienee se, ett\u00e4 on upeaa saada kehitt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 toista ihmist\u00e4, miten haluaa. H\u00e4n tekee, puhuu ja k\u00e4ytt\u00e4ytyy niinkuin min\u00e4 parhaaksi n\u00e4en. <\/em>H\u00e4n tekee vaikeita ratkaisuja, oikein tai v\u00e4\u00e4rin, kun min\u00e4 niin tahdon. T\u00e4ll\u00e4 en kyll\u00e4 tarkoita, ett\u00e4 kirjoittaessani (luodessani) n\u00e4it\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 tuntisin mit\u00e4\u00e4n jumalista ja ylivoimaisen suurta itsess\u00e4ni. P\u00e4invastoin: minuus saattaa olla hyvin pieni, avuton ja n\u00f6yr\u00e4, jopa hajoamisen partaalla. (T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 my\u00f6hemmin lis\u00e4\u00e4n hiukan t\u00e4h\u00e4n vaikeaan asiaan.) Siis, jostakin syvemm\u00e4lt\u00e4<\/em> henkil\u00f6t syntyv\u00e4t. Olen asiasta varma, ett\u00e4 kaikissa luomissani on jotain minusta. itsest\u00e4ni.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Jospa olenkin vain toistanut jo tuntemaani entist\u00e4 oman menneisyyteni kokemusta? Jospa olen tavannut kuvaamani ihmisen ja vain muuntelen h\u00e4nt\u00e4 nyt, otan h\u00e4net k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ni. Omista el\u00e4m\u00e4nkokemuksistame ja koko psyyken ominaisuuksista, lahjoista ja niiden yhdistymisest\u00e4 kai taidetta luodaan? Ihan tyhj\u00e4st\u00e4 ei kai ihminen voi luoda mit\u00e4\u00e4n<\/em>. Kyll\u00e4 ituja tai sit\u00e4kin pienempi\u00e4 on jo odottamassa tekij\u00e4ns\u00e4 kasvattamista, sanotaan. Se varmaan tarkoittaa meid\u00e4n perim\u00e4\u00e4mme, jossa ovat valmiina lahjakkuudenja luomiskyvyn idut.<\/p>\n\n\n\n

Taiteella ilmaistaan sellaista, mit\u00e4 muilla keinoilla ei voida. Taide konkretisoi jotain sellaista, jota ei koskaan muuten n\u00e4hd\u00e4, ei kuulla, ei koeta. <\/strong><\/p>\n\n\n\n

-Jostakin syyst\u00e4 muistuu mieleen tekstin enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kuviteltu tapahtuma, jokin tietty kohtaus, jonka n\u00e4kee el\u00e4v\u00e4n\u00e4 liikkeen\u00e4, kaikkine v\u00e4reineen p\u00e4ivineen. N\u00e4en esimerkiksi simiss\u00e4ni nuoren, vilkkaan Hannelen, joka Amerikan -lomallaan istuu suuren (minulle pikkupiirteilt\u00e4\u00e4nkin tutun ja kokonaan itse luodun) lomahotellin puiston penkill\u00e4. Yl\u00e4puolella ja ymp\u00e4rill\u00e4 riiputtelee valtava pajupuu lehti\u00e4\u00e4n ja peitt\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n ja h\u00e4net melkein n\u00e4kyvist\u00e4. Hannele yritt\u00e4\u00e4 h\u00e4lvent\u00e4\u00e4 voimakkaita tunnemylleryksi\u00e4 ja pelon tunteita, joita juuri on joutunut kokemaan ja pelk\u00e4\u00e4 viel\u00e4 olevan tulossa, (jopa murhaaan asti). H\u00e4n potkaisee jalastaan hiekkatielle sandaalin, nauttii sen hulvattomasta lennosta ja omasta potkustaan. On pakko jotenkin purkaa itsest\u00e4\u00e4n ahdistusta ja levottomuutta. Sandaali lent\u00e4\u00e4 auringon vihre\u00e4ss\u00e4 kimalluksessa kaaressa kauas ja putoaa juuri tulossa olevien poliisimiesten eteen… Tai toinen, jossa keski-ik\u00e4iset nuoruudenrakastetut tapaavat. Mies on tullut k\u00e4ym\u00e4\u00e4n naisen kotiin luokkatapaamisen j\u00e4lkeen. On keskusteltu, on k\u00e4yty l\u00e4pi kummankin avioliitto toisen kanssa, raskaat erot ja el\u00e4m\u00e4ntapahtumat. Kumpikin on todennut itsess\u00e4\u00e4n vanhan kiintymyksen, jota ei pystyt\u00e4 tuomaan \u00e4\u00e4neen esille. Seisotaan ovella ja tunnetaan, ett\u00e4 ei n\u00e4hd\u00e4 koskaan en\u00e4\u00e4. Hetken kuluttua nainen katsoo ikkunasta, kun mies katoaa puiston puiden taakse. Naisen laihaan ja yksin\u00e4iseen niskaan paistaa aamun nouseva aurinko…<\/p>\n\n\n\n

Tied\u00e4n, olen kokenut, ett\u00e4 jo ulos saatu <\/em>teos, kirja tai maalaus saattaa unohtua. Sitten n\u00e4kee sen jossakin eik\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 heti tunnista sit\u00e4 omaksi ty\u00f6kseen. Selv\u00e4sti minulla on n\u00e4in, ett\u00e4 se, mink\u00e4 olen ty\u00f6st\u00e4nyt vaivalla ulos itsest\u00e4ni, on sitten irti minusta ja usein unohtuukin. Mutta ei aina. Jotkut ty\u00f6t j\u00e4\u00e4v\u00e4t omaankin mieleen. Ehk\u00e4 eniten ne, jotka kuvaavat omia pysyvi\u00e4 ominaisuusuuksia ja el\u00e4m\u00e4npituisia arvoja ja tarumoja. Omaa vanhaa teksti\u00e4 muistaa viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kuin kuvataidetta.<\/em> Mutta saattaa muistaa silti itse ty\u00f6prosessin. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi ainakin min\u00e4 olen kokenut pari kertaa, mutta useammin pel\u00e4nnyt huolestuttavaa ilmi\u00f6t\u00e4: vuosien kuluttua alkaa menn\u00e4 fakta ja fiktio itsell\u00e4kin sekaisin<\/em>. Olenko mahtanut tavata joskus jossakin t\u00e4m\u00e4n ihmisen? Olenko min\u00e4 itse n\u00e4hnyt tai joku on minulle kertonut joskus siit\u00e4 maisemasta, josta t\u00e4ysin rinnoin kerron fiktiona? Ja mielenkiintoinen n\u00e4k\u00f6kulma nousee, kun joutuu miettim\u00e4\u00e4n, olenko keksinyt tapahtuman kaiken kokemani, lukemani ja kuulemani yhteistuloksena.<\/em> N\u00e4ihin asioihin ei voi n\u00e4in lyhyesti paneutua. N\u00e4m\u00e4 ovat loppujen lopuksi vaikeita psykologisia tapahtumisia ja vaativat tiet\u00e4myst\u00e4, aikaa ja tutkimista. N\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 muuten eiv\u00e4t muistelmateokset olekaan t\u00e4ytt\u00e4 faktahistoriaa<\/em>, vaan aina jossain m\u00e4\u00e4rin ep\u00e4luotettavia ja eri kertojilla erilaisia. Esimerkiksi sisarusten tekem\u00e4t muistelmat samasta lapsuudesta saattavat erota hyvin paljon toisistaan. T\u00e4st\u00e4 voisi luetella Suomen kirjallisuuden kent\u00e4lt\u00e4 monia esimerkkej\u00e4. Kukaan n\u00e4ist\u00e4 kertojista ei kuitenkaan valehtele. (Tuskin koskaan vanhemmat kohtelevat t\u00e4sm\u00e4lleen samalla lailla kaikkia lapsia, t\u00e4ss\u00e4 kuitenkin lienee suurin syy erilaisiin lopputuloksiin.)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Niinkuin taidetta on suunnattomasti erilaista, on taiteen tekij\u00f6idenkin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tapahtuva luomisprosessi tuhannesti erilainen. Suurta kansallista musiikkieeposta synnytt\u00e4v\u00e4 taiteilija prosessoi itsess\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n, syv\u00e4sti ja rankasti. Sitten veike\u00e4 veikkonen purkaa improvisoimalla tuntojaan r\u00e4misev\u00e4ll\u00e4 kitaralla, hytkyen ja nytkyen esiintymislavalla. Tai j\u00e4mer\u00e4 ITE-taiteilija halkoo kirveell\u00e4 puunkantoa el\u00e4inpatsaaksi puistoonsa monien muiden joukkoon. Uskon, ett\u00e4 kaikilla heill\u00e4 on erilaiset tuntemukset tehdess\u00e4\u00e4n taidetta.<\/p>\n\n\n\n

Joinakin hetkin\u00e4 omat luomukset miellytt\u00e4v\u00e4t, saavat jopa ylpeiksi, joskus taas – luulen, ett\u00e4 useinkin, ne eiv\u00e4t t\u00e4yt\u00e4 odotuksiamme. Teos h\u00e4vitett\u00e4\u00e4n<\/em> tavalla tai toisella. J\u00e4lkeenp\u00e4in t\u00e4m\u00e4 saattaa harmittaa. Min\u00e4kin olen harmikseni h\u00e4vitt\u00e4nyt aika monta, jopa nykysilmiini hyv\u00e4\u00e4 maalausta, muotokuviakin. Katuminen ei tuo niit\u00e4 takaisin. – Yritt\u00e4minen alkaa taas alusta, taas kerran, montakin kertaa. Pyrit\u00e4\u00e4n tuottamaan se tietty oma n\u00e4kemys jostakin kuva- tai asiakokonaisuuddesta. Tarve t\u00e4h\u00e4n esille tuomiseen on niin suuri, ett\u00e4 yritykset toistuvat – jopa vuosia, ennenkuin alkavat v\u00e4sytt\u00e4\u00e4. Luomisen pakko<\/em>, itse prosessi on niin suuri. Psyyke tarvitsee hoituakseen t\u00e4m\u00e4n prosessin vaikutuksen.<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Joskus psyyke tarvitsee sellaista luomista, kaikenlaista tuottavaa ty\u00f6t\u00e4, jossa ihminen saa aikaan n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 k\u00e4sill\u00e4\u00e4n. Kaikenlainen luova toiminta, puutarhanhoito ja askartelu, josta saadaan n\u00e4kyvi\u00e4 tuloksia, parantaa ihmisen olotilaa. Ehk\u00e4 jopa on hoidon antaja. Taideterapia perustuu suurelta osin my\u00f6s t\u00e4h\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohtaan. <\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 olin ensimm\u00e4isell\u00e4 Kreikan matkallani kes\u00e4ll\u00e4 1985 pienell\u00e4 Aigeanmeren alueen Kos saarella. <\/em>Siell\u00e4 k\u00e4vimme paikassa ja alueella (jota en en\u00e4\u00e4 osaa sijoittaa karttaan), mik\u00e4 oli suuren filosofi ja l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Hippokrates Koslaisen <\/em><\/strong>(460 – 377 eKr.) kutsuttu. K\u00e4vin Ashlepiadien parantola- ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rikoulukunnan<\/em> laajalla, jyrk\u00e4sti nousevalla rinnealueella, jossa oli viel\u00e4 n\u00e4kyviss\u00e4 Hippokraten sairaalaan rakennuskerrostumia. Paikalla oli ollut my\u00f6s pyh\u00e4kk\u00f6. Opas selitti tiet\u00e4v\u00e4sti, miten kaikkein sairaampien parantolat sijaitsivat rinteen alaosassa, jossa he alkoivat ottaa osaa ty\u00f6ntekoon sit\u00e4 muka kuin pystyiv\u00e4t. Kun sairas kykeni ja osallistui parempiin teht\u00e4viin rakennuksen sis\u00e4ll\u00e4 ja ulkonakin jo, h\u00e4n p\u00e4\u00e4si asumaan seuravalle tasolle rinnett\u00e4. Ja n\u00e4in edeten mielisairaat vuosien aikana v\u00e4hitellen rohtol\u00e4\u00e4kitysten ja kaikkinaisen osanoton, askartelun ja taiteen tekemisen antammalla mielialan nousulla p\u00e4\u00e4siv\u00e4t asumaan koko hoitolaitoksen huipuille. Siell\u00e4 oli viel\u00e4 muistona toimiva l\u00e4hde, jonka paranatava vesi virvoitteli minunkin kipe\u00e4\u00e4 nilkkaani. <\/em>Koko systeemin omin silmin n\u00e4keminen ja asioista kuuleminen liikutti minua suuresti. T\u00e4llaiseen suureen perusoivallukseen, oli viisas l\u00e4\u00e4k\u00e4ri tullut siis jo yli 2000 vuotta sitten. ”Taide pitk\u00e4, el\u00e4m\u00e4 lyhyt”, uskotaan Hippokrateen toteamukseksi. Hippokraten potilaiden tiedet\u00e4\u00e4n toteuttaneen sairaalassa kaikkia taiteen eri lajeja. <\/em>T\u00e4m\u00e4 oli perusoivalluksena aivan erinomainen, vaikka vaati tietysti sairaalahoidolta valtavan paljon – olikin sitten kuinka alkeellista tahansa.<\/p>\n\n\n\n

Hippokrates oli aikanaan ja edelleen tunnettu ”<\/em>l\u00e4\u00e4ketieten is\u00e4n\u00e4<\/strong>”<\/em> , joka k\u00e4vi useissa silloisissa L\u00e4hi-Id\u00e4n maissa, mm. Egyptiss\u00e4<\/em> tutustumassa erilaisiin hoitotapoihin, my\u00f6s sairauksiin k\u00e4ytett\u00e4viin rohtoihin. H\u00e4n opiskeli Aleksandrian<\/em> silloisessa l\u00e4\u00e4ketieteellisess\u00e4 laitoksessa ja toi sielt\u00e4 Eurooppaan paljon uutta tietoa. H\u00e4nen sanoikseen on sanottu mm. ohje l\u00e4\u00e4k\u00e4rille: ”Ennen kaikkea v\u00e4lt\u00e4 vahingoittamasta potilasta!<\/em>” <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Min\u00e4 Kos- saarella Kreikassa 1985 Hippokraten mielisiaraalan parantavan l\u00e4hdeveden hoidossa.<\/p>\n\n\n\n

Hippokratesta on arvostettu ehk\u00e4 eniten siksi, ett\u00e4 h\u00e4n erotti uskonnon, jumaluuden ja maagisuuden harjoittamisen mielelt\u00e4\u00e4n sairaan ihmisen psyyken tilasta, esimerkiksi epileptinen kohtaus ei ollut mik\u00e4\u00e4n pahojen henkien raivokohtus, vaan sairautta. Siis mielisairaat eiv\u00e4t olleet mit\u00e4\u00e4n uskonnollisia hihhuleita, eiv\u00e4tk\u00e4 kohtaukset olleet miss\u00e4\u00e4n tekemisiss\u00e4 uskonnon harjoituksen kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Minulla on k\u00e4siss\u00e4ni pieni Hippokrateksen kipsip\u00e4\u00e4. Katson t\u00e4t\u00e4 kunnioituksella. Pieni veistos on kiert\u00e4nyt mukanani kaikilla taideterapian luentomatkoillani ymp\u00e4ri Suomea. Olen kertonut kuulijoille, kuinka Hippokrates ”taideterapian is\u00e4”<\/strong> my\u00f6s tietysti, on tuonut sairaiden ihmisten avuksi ja muiden hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4ksi konkreettisia ohjeita, joilla mielelt\u00e4\u00e4n sairas ihminen voi parantua kaikkialla saatavissa olevin keinoin: tekemisen, osallistumisen ja luovuuden avulla.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kuvassa vasemmassa yl\u00e4nurkassa pienoisveistos Hippokratesta. Keskihyllyll\u00e4 alkukantaisia, tyypillisi\u00e4 pienoisveistoksia Afrikasta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/p>\n\n\n\n

Tied\u00e4n ja olen itse kokenut, kuinka itse luomisen prosessi on hyvin t\u00e4rke\u00e4 taiteilijalle. Se vaikuttaa hyvin paljon mielenterveyteen, joskus jopa el\u00e4misen haluun. Luodessaan taiteilija el\u00e4\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4 panoksilla<\/em>, kokee el\u00e4misens\u00e4 t\u00e4rke\u00e4ksi ja tuntee tekev\u00e4ns\u00e4 sit\u00e4, mihin on tarkoitettukin. <\/strong> Muu tekeminen, jopa ajan viett\u00e4minen saattaa tuntua silloin hukkaan heitetylt\u00e4. N\u00e4it\u00e4 asioita, taiteilijan mielentilaa eiv\u00e4t l\u00e4heiset aina ymm\u00e4rr\u00e4. Taiteilijoiden puolisoista on kuitenkin satojen vuosien tiet\u00e4m\u00e4n mukaan kehittynyt hyvin viisas ja salliva muusajoukko.<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Luomisen teoriaa ja omia kokemuksia Arvelisin, ett\u00e4 neurotieteet ja psykologinen tutkimus ovat kiinnostuneita tuottamaan tietoa taiteen tekemisen luomisprosesseista. Itsekin taideterapeuttina ja psykologina olen tehnyt pient\u00e4, omiin ty\u00f6kokemuksiini ja jo olemassa oleviin tutkimustietoihin pohjautuvaa tutkimusta, my\u00f6s julkaissut t\u00e4t\u00e4 pohjoismaisella kielialueella. Hyvin mielenkiintoista piloottitulosta saatiin l\u00e4hes jo 100 vuotta sitten, kun alettiin n\u00e4hd\u00e4 tyypillisi\u00e4 eroja eri mielisairautta … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1537,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1488","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1488","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1488"}],"version-history":[{"count":37,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1488\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3625,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1488\/revisions\/3625"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1537"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1488"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1488"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1488"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}