Suuren tavaratalo Skanssin vieress\u00e4, ehk\u00e4 kymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sein\u00e4st\u00e4 oli valmiina valtava laakea betonialusta, jota arvailtiin jos johonkin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Joku arveli siihen tulevan suuren tenniskekeskuksenkin. Mutta kun oli aikaa t\u00e4ss\u00e4 asuessa tutkailla sit\u00e4 tarkemmin, huomasi kyll\u00e4 pian selkeit\u00e4 tulevia sis\u00e4\u00e4nk\u00e4yntej\u00e4, ehk\u00e4 parvekkeen alustojakin ja ties mit\u00e4. Niinp\u00e4 sitten ei ihmetytt\u00e4nyt, kun betonikent\u00e4lle alkoi kerty\u00e4 monenlaisia koneita ja muutamia keltapukuisia ty\u00f6miehi\u00e4. Rakentaminen alkoi. <\/p>\n\n\n\n Alueelta alkoi nousta sankkoja valkoisina hohtavia savupilvi\u00e4 <\/em>lumiseen pakkasaamuun. Hetken kuluttua n\u00e4in, ett\u00e4 savu johtui jostakin l\u00e4mp\u00f6- tai kuivatuslaitteesta, koska betonialusta oli saatava kuivaksi. P\u00e4\u00e4lle levitettiin pressua sit\u00e4 my\u00f6ten kuin ty\u00f6 edistyi. Aika loogista, ajattelin. T\u00e4st\u00e4 sitten edettiin, varmaan sit\u00e4 tahtia, kun voitiin. Ulkopuolisen silmin kaikki n\u00e4ytti hitaalta. Mutta keltaliiviset ty\u00f6ntekij\u00e4t liikkuivat alueella ja ahersivat. Min\u00e4 aloin n\u00e4hd\u00e4 heid\u00e4t ahkerina kuin keltamuurahaiset. ( Lapsuuteeni kuuluivat ahkerat muurahaiset, joita seurailin usein puutarhassa suuren pes\u00e4n vierell\u00e4.) Tunsin j\u00e4nnityst\u00e4: mit\u00e4 nyt alettaisiiin tehd\u00e4? Tuollaiseen paikkaan, aivan tavaratalon kylkeen ja samalla t\u00e4ysin sen eteen. Samoihin aikoihin nostetiin pystyyn rakennusty\u00f6maan eteen kadun reunaan korkea kyltti. Se kertoo sanoin ja kuvin tulevasta suuresta rakennuskompleksista. Siihen nousee paljon asuntoja suurelle joukolle ihmisi\u00e4. Kyll\u00e4 saavatkin sitten tehd\u00e4 vet\u00e4vi\u00e4 asuntoja, ett\u00e4 muuttaa tuohon asumaan: tavaratalon tiilisein\u00e4\u00e4 ja monikerriksista autokatosta vasten, vain t\u00e4lt\u00e4 puolen n\u00e4kyy muuta. N\u00e4kyy minun ohitseni kyll\u00e4 per\u00e4ti maaseutumaista peltoa ja pikkupala mets\u00e4\u00e4kin. <\/em>– Pellolla k\u00e4y silloin t\u00e4ll\u00f6in kauriita sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4, niit\u00e4 kauniita pitk\u00e4kaulaisia kuin satujen bambit.<\/p>\n\n\n Rakennus alkoi nousta hitaasti. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 ikkunasta se ei n\u00e4ytt\u00e4nyt etenev\u00e4n, vaikka selv\u00e4sti ty\u00f6t\u00e4 tehtiin maan allakin. Sitten er\u00e4\u00e4n\u00e4 kev\u00e4tp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun kirsikkapuut kukkivat, tapahtui jotain upeaa<\/em>. Jokainen rakentamista ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4 olisi tietysti tilannetta osannut jo odottaa, mutta min\u00e4 en. Paikalle oli tuotu tukeva nosturin lava, josta alkoi kasvaa valtava kirkas metallivarsi, sen sis\u00e4lt\u00e4 \u00e4nki uutta vartta yh\u00e4 vain ylemm\u00e4s, kunnes tuntui, ett\u00e4 se jo hipoi taivaita monikerroksisen autokatoksen yl\u00e4puolella. Arvasin, ett\u00e4 jotain alkaa tapahtua. Ja niin alkoi. Kaikki oli minulle niin uutta ja suurta, rajua ty\u00f6t\u00e4 ja valtavaa osaamista, ett\u00e4 tuskin uskalsin hengitt\u00e4\u00e4, kun seurasin n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 huikea nosturi oli tuotu paikalle tietysti raskasta nostettavaa varten.<\/p>\n\n\n\n Paikalle oli ajanut raskaita autoja, joissa makasi kirkkaan keltaisia ristikkoaitoja. Keltamuurahaiset kiinnittiv\u00e4t kantohihnoja tai vaijereita keltaisten aitojen ymp\u00e4rille ja korkea j\u00e4ttil\u00e4inen alkoi hitaasti nostaa niit\u00e4 ja laskea alustalle. Pian niit\u00e4 aseteltin p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in ja min\u00e4 tajusin vihdoin, ett\u00e4 ollaan rakentamassa nostokurkea<\/em>, keltaista ja varmaan suurta. Sit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 t\u00e4m\u00e4 valtava nosturi alkoi koota. Uurastuksen j\u00e4lkeen nousi koppimainen m\u00f6ykky ylimm\u00e4ksi. Ohjaamon koppi! Latva viel\u00e4 puuttui, mutta kun kaiken yl\u00e4puolelle nostettiin viel\u00e4 sekin eli kapeneva torniosa, seisoi koko nosturin runko talojen yl\u00e4puolella ja katseli merelle asti<\/em>. Ja miehet siell\u00e4 latvassa! Kuvasin heit\u00e4 itse t\u00e4ss\u00e4 matalassa istuimessa ikkunan pieless\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 huimaten. Minulla on hyvin paha korkeanpaikan kammo. Tulee liev\u00e4sti paha olla, kun n\u00e4keekin ihmisi\u00e4 noin korkealla. Kaksi keltapukuista siell\u00e4 odotteli ja poltteli tupakkaa. Kameran silm\u00e4 n\u00e4ki. V\u00e4lill\u00e4 minun oli pakko olla muualla, kun tulin takaisin, oli ehtinyt tapahtua: nosturin rungossa oli jo vaakatason nostosiiveke kiinni, eli yksi niist\u00e4 autojen lavetilla kulkevista keltaisita ristikkoaidoista. Hetken kuluttua oli korkea nosturi jo nostamassa jatkoakin vaakatasoon. Miehet h\u00e4\u00e4riv\u00e4t sen kiinnityspuuhissa. Kaikki k\u00e4vi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n nopeasti. Minua hirvitti, miten pitk\u00e4 vaakasuora siiveke kest\u00e4\u00e4 eik\u00e4 romahda maahan. Mutta n\u00e4in, miten vahvat niist\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t tornin huippuun kiinnittyv\u00e4t vaijeit olivat. Niiden varassa rakennelma oli. Mutta j\u00e4nnitt\u00e4vin vaihe oli viel\u00e4 tulossa – ainakin minusta.<\/p>\n\n\n\n Sain kameraan hyv\u00e4n t\u00e4ht\u00e4imen ja n\u00e4in, miten kaksi miest\u00e4 k\u00e4veli hitaasti kohti pitk\u00e4\u00e4 vaakaosan p\u00e4\u00e4t\u00e4. Olin melkein kauhuissani. Oliko jotain sattunut hullusti? Miksi heid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 k\u00e4vell\u00e4 melkein taivaankannella t\u00e4\u00e4lt\u00e4 katsottuna? Mutta toinen l\u00e4hestyi rauhallisesti nosturin pitk\u00e4n nostosiivekkeen k\u00e4rke\u00e4. Vasta huomasin, ett\u00e4 siell\u00e4 oli valmiina olleiden painojen lis\u00e4ksi nostettu kaksi(?) lis\u00e4painoa. Ajattelin niiden olevan kymmeni\u00e4 tonneja painavia betonilaattoja nimenomaan vastapainoiksi<\/em> niille, taakoille, mit\u00e4 nosturi alkaisi nostaa. Toinen miehist\u00e4 seisoi aivan betonipainojen l\u00e4hell\u00e4, ilmeisesti tarvittiin ihminen kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4 painot paikoilleen. N\u00e4in vasta kuvassa, miten mies jalallaan ohjaa betonilaattaa paikalleen.<\/p>\n\n\n Mik\u00e4 mies! Mik\u00e4 ty\u00f6! H\u00e4nen on saatava ty\u00f6st\u00e4\u00e4n kunnon korvaus.<\/em> T\u00e4llaisesta korkeanpaikan kammosta k\u00e4rsiv\u00e4 vanha nainen katseli kauhulla ja kunnioituksella t\u00e4m\u00e4n erikoismiehen ty\u00f6t\u00e4. Kaikki nosturin pystytt\u00e4j\u00e4t, mutta eniten t\u00e4m\u00e4n miehen ty\u00f6 her\u00e4tti minussa kunnioitusta. Ajattelin, ett\u00e4 jos h\u00e4n tulisi kadulla vastaan, kumartaisin kunnioituksesta meid\u00e4n kaikkien ihmisten puolesta. Meid\u00e4n, jotka asumme kodeissamme samanlaisen vaarallisesti tehdyiss\u00e4 taloissa. Jotkut miehet ovat joutuneet ja joutuvat paljon uskaltamaan. <\/p>\n\n\n\n Mutta nosturista puuttui varsinainen nostosiip<\/em>i. Sekin nostettiin yl\u00f6s nopeasti ja kiiinnitettiin samalla lailla. Muistaakseni aivan sen k\u00e4rkeen asti ei kuitenkaan tarvinnut miehen menn\u00e4. Siell\u00e4 olevat kelat ja koneet hoitivat nostovaijereiden kulun. <\/p>\n\n\n Nyt siis oli koko nostokurki valmis. Min\u00e4 olin seurannut ja kuvannut l\u00e4hes jokaisen vaiheen. Olin t\u00e4ynn\u00e4 intoa. P\u00e4iv\u00e4 oli muistaakseni 25 maaliskuuta 2021, kun kaikki tapahtui. Hyvin pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen alkoi nostokurjen rakentajanosturin sis\u00e4\u00e4nvet\u00e4ytyminen. Se oli vaikuttava tapahtuma. Se oli kuin sairas pitk\u00e4kaulainen ja pienip\u00e4inen j\u00e4ttil\u00e4isel\u00e4in<\/em>, joka k\u00e4rsien painautui kasaan ja pieneni ja pieneni, kunnes oli en\u00e4\u00e4 tynk\u00e4n\u00e4 autossa. Lopuksi se asettui autossakin l\u00e4hes piiloon nukkumaan, ja auto l\u00e4hti pian pois rakennusty\u00f6maalta. Ihmettelin nopeutta, kunnes tajusin, ett\u00e4 valtava kone oli kallis laite ja teki kallista ty\u00f6t\u00e4. Se ei j\u00e4\u00e4nyt paikalle lorvimaan, vaan ajoi hitaasti ja vakaasti ulos portista ja k\u00e4\u00e4ntyi kohti uutta ty\u00f6maata.<\/p>\n\n\n\n Nostokurki oli heti valmis toimimaan. Siit\u00e4 alkoivat sein\u00e4t nousta, ensin l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 tavarataloa, v\u00e4hitellen t\u00e4lt\u00e4kin suunnalta. Rakennelma alkoi vasta nyt hahmottua. Paljon kuviteltua ja luultua isommaksi se kasvoi. Sein\u00e4m\u00e4 polveili mukavasti, ei vaikuttanut niin yksitoikkoiselta ja kolossaaliselta. Sitten alkoi takana oleva massiivinen autotalo h\u00e4vit\u00e4 nousevien seinien taakse piiloon. Oikein hyv\u00e4! Siin\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. Hyv\u00e4\u00e4 ehk\u00e4 se, ett\u00e4 minun asuntooni esimerkiksi sen y\u00f6valot ovat niin kirkkaat, ett\u00e4 en tarvitse mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4valoja, jos nousen s\u00e4ngyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Olen ihaillut nostokurjen kuljettajan (mik\u00e4h\u00e4n on oikea nimike?) valtavaa osaamista. H\u00e4nell\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla erityisen hyv\u00e4 visuaalinen hahmotus<\/em>. Ei juuri n\u00e4y lastia, joka yritt\u00e4isi laskeutua pahasti pieleen. T\u00e4sm\u00e4lleen taattu paikka ja heilumatta alas. Se taitaa olla kuljettajan ohjeena. Vanhana psykologina aina n\u00e4kee kaikessa psykologista arvioitavaa – muka. Niinkin nyt olen ollut huomaavinani erilaisia kuljettajia. Joku kuljettaa taakkaa vauhdilla yli rakennuksen ja sentoiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n eli pari sataa metri\u00e4 niin, ett\u00e4 lasti keinuu ja hailahtelee, toinen taas hinaa vaijereita hitaasti ja rauhallisesti ja juuri j\u00e4mpti kohdalleen ennen kuin laskee taakan alas. Mutta kun tulee perjantai-iltap\u00e4iv\u00e4, on kaikissa kuljetuksissa vauhtia.<\/p>\n\n\n\n Nostokurjen ohjaajan ty\u00f6 on vaativaa ja yksin\u00e4ist\u00e4. P\u00e4iv\u00e4n ratkaisuissa voi tietysti soittaa koko ajan muille, ja on tietysti niin teht\u00e4v\u00e4kin. Mutta silti. Yksin siell\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 taivaan laella kovassa tuulessa, sateessa, pieness\u00e4 myrskyss\u00e4kin. Niin ne tekev\u00e4t. Kuitenkin yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 riehui Turussa niin kova myrky, ett\u00e4 nostokurkikin lep\u00e4si.<\/p>\n\n\n\n Kun ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 on t\u00e4ysi, kuljettaa ohjaaja nostokurjen siivekkeet aivan tiettyyn asentoon<\/em>. Siis ansaittuun lepoon y\u00f6n ajaksi. Vain kerran joku kuljetti nostokurjen poikkeavaan asentoon. Olen paljon miettinyt, mik\u00e4 asennon taivaalla mahtaa m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4. Onko se joku tavanomaisin tuulensuunta, jonka vaikutus pit\u00e4\u00e4 etuk\u00e4teen minimoida? Mutta nykyiset dronit<\/em>, kun leijuvat ties miss\u00e4, eih\u00e4n niit\u00e4 voi huomioida. (Niill\u00e4 taitaa olla kuitenkin omat ajos\u00e4\u00e4nn\u00f6t.) – Kun ohjaaja l\u00e4htee, h\u00e4n kiert\u00e4\u00e4 lavan ymp\u00e4ri, usein katsoo alas sen reunoilta. Tarkistaa jotain. Ensimm\u00e4iseksi h\u00e4n sitten ottaa kiinni l\u00e4helle tuomastaan nostovaijerista ja kiinnitt\u00e4\u00e4 sen tietyll\u00e4 tavalla lavan reunaan. Kun h\u00e4n on laskeutunut kapeita tikkaita yhden ”kerroksen”, h\u00e4n arveluni mukaan sulkee my\u00f6s yl\u00e4lavan p\u00e4\u00e4syaukon jollakin kannella. On kai ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, koska nosturiin ei saa kukaan luvaton koskaan kiivet\u00e4. Sitten h\u00e4n kiinnitt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 heiluvat kannattimet rungon l\u00e4helle. Ehtiv\u00e4tkin heilua joskus tuulessa ennen kiinnityst\u00e4. Laskeutuminen on ripe\u00e4\u00e4 aina ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi. Kun ohjaaja l\u00e4htee ruokatunnille, h\u00e4nen laskeutumisensa on helpompaa. Joka p\u00e4iv\u00e4 ei ohjaaja tulekaan alas sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, vaan pit\u00e4\u00e4 taukoa kopissaan. Suuria kantamuksia eli selk\u00e4reppuja en ole n\u00e4hnyt, mutta jonkun pienen nyssyk\u00e4n kyll\u00e4, ev\u00e4spaketin ehk\u00e4. Ruokatauon j\u00e4lkeen on helppo huomata, ett\u00e4 joku nousee hitaasti ja lep\u00e4\u00e4 jokaisen kerroksen kodalla hetken, kiert\u00e4\u00e4 tasanteen ymp\u00e4ri ja jatkaa sitten rappuja. Tasaa verenpainetta ehk\u00e4, kun vatsa on t\u00e4ynn\u00e4.<\/p>\n\n\n T\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin poikkean t\u00e4m\u00e4nhetkiseen. Afrikasta, tarkemmin Etel\u00e4-Afrikan Johannesburgista<\/em> r\u00e4ps\u00e4hti viesti<\/em> juuri vanhaan pieneen puhelink\u00e4nnykk\u00e4\u00e4ni. ”Juuri laskeuduin Etel\u00e4-Afrikkaan. Kello on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 puoli 11. Nukuin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyvin ja yhten\u00e4isesti 8 tuntia y\u00f6lennolla Qatarista …<\/em>” Rakas toinenkin pojanpoikani on nyt matkalla Namibian Winnhoukiin <\/em>ja vasta nyt vuorokauden j\u00e4lkeen on Johannesburgissa, josta on viel\u00e4 pitk\u00e4 poikittaislento yli aavikon ja Afrikan etel\u00e4osan vuorten. Laitoin itse pilanp\u00e4iten viestin uskomatta, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 alkeellinen k\u00e4nnykk\u00e4ni toimittaisi sen maapallon toiselle puollle, mutta tekip\u00e4 vaan niin. Siell\u00e4 kaukana pallon toisella puolella poika sai sen. Niin on maailma ihmeellinen. Eilen puhuivat poikani ja toinen h\u00e4nen pojistaan siell\u00e4 Nabibiassa jo oleva ”n\u00e4k\u00f6puhelimella” (<\/em>niin sanottiin joskus) eli internetin v\u00e4lityksell\u00e4. Joskus tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 tekniikka menee yli ymm\u00e4rryksen – t\u00e4m\u00e4n vanhan mummon ymm\u00e4rryksen jo aikoja p\u00e4ivi\u00e4 sitten.<\/p>\n\n\n\n Kuitenkin meill\u00e4 on yh\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 \u00e4itimaa, <\/em>rakas pallomme uskomattomine luontoineen. On puut, on meret, on vuoret. – Menen t\u00e4n\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n, kun vihdoin p\u00e4\u00e4sen. Aurinko paistaa l\u00e4mp\u00f6isesti ensimm\u00e4isen kerran koko kev\u00e4\u00e4n\u00e4. Luonto her\u00e4\u00e4 kirjaimellisesti kihisten. Menen katsomaan sit\u00e4 ja kuuntelemaan. Menen puhumaan puille. <\/em>Minulla on jo kova ik\u00e4v\u00e4 niit\u00e4.<\/p>\n\n\n Olin l\u00e4himets\u00e4ss\u00e4 alkuper\u00e4isen Skanssin alueen omistajan talon raunioilla. Oikeastaan rauniota ei ole en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4. Kuperan kallion kupeessa ja rinteill\u00e4 l\u00f6ytyy vain suuren puutarhan j\u00e4\u00e4nteet, paljon merkkej\u00e4 puutarhakasveista, monenkuntoisia omenapuita ja ihastuttava aukea ymp\u00e4rill\u00e4 korkeat mahtavat kuuset ja uskomattoman uhkeat \u00e4idilliset koivut. Keskikes\u00e4ll\u00e4 aukea peittyy melkein yli kaksimetriseen pujoon, mutta nyt siell\u00e4 voi oleilla. Ja siell\u00e4 ollaankin paljon. Varsinkin alueen koiranomistajat k\u00e4yv\u00e4t siell\u00e4 koiriensa kanssa, hoitelemassa niiden karvanleikkuuta ja seurustelemassa toistensa kanssa.- Kun muutin t\u00e4nne Skanssiin, tietysti tutkin uteliaana ja l\u00f6ysin t\u00e4m\u00e4n yrttitarhan, sopivan oleilupaikan itselleni. On se huomattu enemm\u00e4nkin, koska parina kes\u00e4n\u00e4 ja juhannuksen j\u00e4lkeen kuusten alla ja nurmikolla on y\u00f6vytty. Kerran pari j\u00e4tetty rumasti j\u00e4tteit\u00e4 ja jopa vaatetta. Tontilla k\u00e4y kuitenkin joku siivoamassa ja kes\u00e4ll\u00e4 ajamassa traktorilla pitk\u00e4n kasvun ja ruohon. Oravat hyppiv\u00e4t puusta puuhun, tikka hakkaa puuta ja lintujen p\u00e4iv\u00e4konsertti on raikuva. Sepelkyyhkykin jossakin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 pulputtaa. Puut ja kukat tuoksuvat.<\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 viihdyin ja katselin ja kuuntelin taas pari tuntia. Aurinko paistoi niin kuumasti, ett\u00e4 oli siirrytt\u00e4v\u00e4 ensi kertaa t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 varjoon. Poimin valkovuokkoja ison kimpun ja oksan aukeavia lehmuksenkukkia. Leikkelin uusia voikukan lehti\u00e4 salaattiini. Suolahein\u00e4 ei viel\u00e4 ollut riitt\u00e4v\u00e4n suurilehtist\u00e4. Olin ladannut taas kerran akkuja moneksi p\u00e4iv\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n Oli tullut se p\u00e4iv\u00e4, jolloin taivaita hipova nostokurki oli tehnyt teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4<\/em> ja suuri rakennuskompleksi valmiina tietyss\u00e4 vaiheessa p\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pienempien nosturien varassa. Sen purkaminen oli vaikuttava tapahtuma <\/em>– samalla lailla kuin sen rakentaminen ja pystyyn saaminen. Seurasin tapahtumaa melkein liikuttuneena. <\/p>\n\n\n\n N\u00e4in, miten kaksi miest\u00e4 oli kiivennyt aivan latvaan. Keikkuivat siell\u00e4 huipulla hekin yhdess\u00e4 nosturin kanssa katsellen viimeist\u00e4 kertaa t\u00e4t\u00e4 maisemaa.<\/em> Sielt\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ki l\u00e4hes koko t\u00e4m\u00e4 puoli kaupunkia, korkeimpiin l\u00e4hikukkuloihin asti ja ehk\u00e4 niiden ylikin. Ainakin merelle n\u00e4kyi. Se kiilteli simiin iltap\u00e4iv\u00e4n valossa ja h\u00e4ipyi kirkkaaseen taivaanrantaan. Hetken painuttua mieliin, alkoivat irrotella latvusta purkamista varten. Kun tulivat alas, huipun torni keikkui pian ensimm\u00e4isen\u00e4 taivasta vasten<\/em> ja alkoi sitten hitaasti ja majesteetillisesti laskeutua odottavalle lavetille. Kun sivusiivet, nostossiipi ja toinen olivat jo alhaalla, seisoi kolme miest\u00e4 p\u00e4\u00e4rungon ohjaamon parvella neuvonpidossa tai tupakkatauolla, tai odottelivat suuren nostolava-auton asettumista kohdalle. Suuri nosturi laski kannattimet ja miehet kiinnittiv\u00e4t ne suureen runkoon, laskeutuivat itse viimeisen kerran alas. Ja viimeinen purku alkoi. Valtaisa runko keikahti, tuntui, ett\u00e4 se kaatuisi, mutta se oli tukevasti kannattimiensa varassa. Kului vain muutama j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 hetki, kun rakennelma kallistui, nousi hitunen kerrallaan odottavan kuljetusauton lavalle ja laskettiin sille vaakatasoon. Vasta nyt n\u00e4ki rakennelman valtavan koon.<\/p>\n\n\n Oli se ollut oikea korkeanpaikan prinssi, ei mik\u00e4\u00e4n m\u00e4t\u00e4sten m\u00f6nkij\u00e4! Mutta lavetille vain joutui ja pois vietiin, niinkuin kaikki muutkin ty\u00f6ns\u00e4 tehneet. Mutta hyvin arvokkaasti l\u00e4hti, ylilevell\u00e4 lavetilla ja moninkertaisin suurin valoin.<\/em> Ja kohti uutta korkealle nousua taas!<\/p>\n\n\n Suuri rakennuskompleksi jatkoi yh\u00e4 kasvuaan ja sikisi vauhdilla sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in. Ulkona kulki kes\u00e4, kukkivat puut, heittiv\u00e4t kadulle valkoista luntaan, sade pieksi katuja, vedet t\u00e4yttiv\u00e4t r\u00e4nnit. Sumu pehmitti viivoja, mutta uusi ja vahva seisoi ja kasvoi hiljaa ja vakaana. Se kehitteli ymp\u00e4rilleen selkeit\u00e4 ja kauniita linjoja sek\u00e4 ainakin minun mieleeni sointuvia v\u00e4ej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Pian koittaisi aika, kun suuri rakennuskompleksi olisi sis\u00e4\u00e4nmuuttovaiheessa. Se toisi katsojalle ja n\u00e4kij\u00e4lle varmaan taas uusia n\u00e4kymi\u00e4 ja kokemuksia.<\/p>\n\n\n\n MIELENKIINTOISTA RAKENTAMISTA- YLENTAITAVIA OSAAJIA Rakkaille rakentajille Mikalle ja Samulle Pohjanmaalla Ikkunaani hallitseva n\u00e4kym\u00e4 on ollut pitemp\u00e4\u00e4n rakennusty\u00f6maa, tarkemmin sanoen suuri rakennuskompleksi nousemassa viereisten lumikasojen keskelt\u00e4 suoraan kuin tarjottimella maaliskuusta 2021 asti. Kun istun kirjoitusp\u00f6yt\u00e4ni \u00e4\u00e4rell\u00e4 kasvot kohti ikkunaa, ei tarvitse kuin nostaa katsetta vain v\u00e4h\u00e4n, kun n\u00e4en laajan n\u00e4kym\u00e4n alhaalla paremmin kuin teatterin aitiosta. Rakentamisen … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-178","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/178","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=178"}],"version-history":[{"count":46,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/178\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1081,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/178\/revisions\/1081"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=178"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=178"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=178"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/05\/kuva-9-1024x768.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/05\/kuva-8-768x1024.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/05\/kuva-7-768x1024.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/05\/kuva-5-768x1024.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/05\/kuva-4-1024x768.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/05\/kuva-10-768x1024.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/kuva-5-1024x768.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/kuva-2-1024x768.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/P1260065-768x1024.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/kuva-3-1024x768.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/kuva-6-1024x768.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/kuva-7-1024x768.png\")
<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"