{"id":1786,"date":"2023-10-09T20:06:06","date_gmt":"2023-10-09T18:06:06","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=1786"},"modified":"2024-07-26T09:44:09","modified_gmt":"2024-07-26T07:44:09","slug":"tule-yo-pitkan-paivan-jalkeen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2023\/10\/09\/tule-yo-pitkan-paivan-jalkeen\/","title":{"rendered":"Y\u00d6 PITK\u00c4N P\u00c4IV\u00c4NI J\u00c4LKEEN"},"content":{"rendered":"\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"
K\u00e4yn mets\u00e4retkell\u00e4 ja ker\u00e4\u00e4n kukkia. Panen ne aina hetkeksi veteen tiskip\u00f6yd\u00e4n altaseen. Siin\u00e4 ne odottavat p\u00e4\u00e4sy\u00e4 maljakkoon.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Olin k\u00e4ynyt juuri mets\u00e4ss\u00e4. Sinne kulkee hiekkatie, joka kiert\u00e4\u00e4 upeaa vihre\u00e4\u00e4 hein\u00e4peltoa. Pelto on laaja, kauniin vihre\u00e4 ja houkuttelee jatkuvasti kauriita. Eilenkin niit\u00e4 oli kaksi illan suussa. S\u00f6iv\u00e4t ja k\u00e4yskenteliv\u00e4t kaikessa rauhassa. Min\u00e4 ja kaikki muut ihmiset ja pitk\u00e4t autorivit tien laidoilla eiv\u00e4t kauriita kiinnosta. Ruoho on ihmeellisen runsasta ja niin mehev\u00e4\u00e4 niiden mielest\u00e4. Minun mielest\u00e4nikin hyvin samettimaista.<\/p>\n\n\n\n

Kummankin puolen tiet\u00e4 kasvaa lumen tuloon asti kukkia. Jotkut sanovat, ett\u00e4 kes\u00e4 meni ja kedonkukat, H\u00f6p\u00f6 h\u00f6p\u00f6! Kukkia saa, jos katselee, avaa silm\u00e4t sepposen sel\u00e4lleen, ellei pienemm\u00e4ll\u00e4 n\u00e4e. On niit\u00e4 niin monenlaista! Virnat t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t edelleen ojanpientareet, keltaiset ja siniset. Nappikukat, ne keltaiset pietaryrtit, suoraryhtiset, mutta pahanhajuiset, niit\u00e4 on mukava poimia, kun ne kest\u00e4v\u00e4t maljakossa. Ja sitten matarat kasvavat korkeina kuin kuningattaret ja leyhyttelev\u00e4t ymp\u00e4rilleen. Min\u00e4 rakastan mataraa, kaikenv\u00e4rist\u00e4 ja vaikka saan pahoja hengitysrektioita, jos ved\u00e4n henkeeni sen tuoksua, silti vaan rakastan. Matara on kaunista maljakossa, mutta niit\u00e4 ei pid\u00e4 poimia liikaa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/p>\n\n\n\n

Koko p\u00e4iv\u00e4n olivat kuolleet kulkeneet l\u00e4hell\u00e4. Rakas rakas veli, l\u00e4hell\u00e4 oli niin, ett\u00e4 tunsin. Ei sanonut minulle mit\u00e4\u00e4n, mutta oli huoneessa. Ja oli \u00e4iti. Ei sanonut h\u00e4nk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Vain katsoi, ei puhunut – niinkuin aina, ei edes hymyillyt. Olivat. Ja tunsin heit\u00e4, hyvinl\u00e4hell\u00e4 oloa, joka l\u00e4htee vain toisesta ihmisest\u00e4. Se t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 huonen tilan niin, ett\u00e4 hyvin tuntee. Vaikka ei n\u00e4e. N\u00e4keminen on usein niin turhaa. Paremmin n\u00e4kee usein, kun sulkee silm\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n kuljin hiekkatiet\u00e4 mets\u00e4nreunaan asti, siihen paikkaan, jossa kasvaa valkorunkoisia koivuja aivan mustien kuusten edess\u00e4. Kuusten alla on mustaa, pelkk\u00e4\u00e4 mustaako, en tied\u00e4. Vaikka aurinko kultaa hiekkaa ja nurmikko on pehme\u00e4\u00e4 vihre\u00e4\u00e4, ovat kuusten juuret mustia. Kuusi on surun puu. Mutta senkin takaa kuultaa sininen taivas. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Istuin kauan hiljaa. Ja kuuntelin. Sirkat eiv\u00e4t siritelleet en\u00e4\u00e4, mutta kaikenlaiset pikkum\u00f6nkij\u00e4t ja kuoriaiset juoksentelivat risukossa. Min\u00e4 menen aina mets\u00e4retkill\u00e4ni katsomaan my\u00f6s risukkoa. Siksi, ett\u00e4 se on on niin sotkuinen, niin ruma, niin \u00e4k\u00e4inen, niin h\u00e4pe\u00e4m\u00e4\u00f6n ja lopulta niin kaunis. Melkein kuin tavallinen ihminen. Se on niin h\u00e4pe\u00e4mtt\u00f6mn mielenkiintoinen, koska se on my\u00f6s kaatopaikka. Huomaahan sen! Selke\u00e4\u00e4 roskaa, tiesmit\u00e4 puutarhaj\u00e4tett\u00e4, laudanp\u00e4tk\u00e4\u00e4 ja nurmikonreunaa. Mutta niin otollista kasvu- jaa piilopaikkaa monille. Ja niin rumaa! L\u00e4mpim\u00e4n m\u00e4tt\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 ja risupes\u00e4ss\u00e4 on jonkun niin hyv\u00e4 asua. Jonkun isommankin kuin hiiren. (Ei sit\u00e4 tied\u00e4, ottaisko pieni unelmieni mets\u00e4sika p\u00e4iv\u00e4unet jossakin pime\u00e4ss\u00e4 mutakolossa!) Ilta alkoi hiipi\u00e4 mets\u00e4n reunaan, puut hengittiv\u00e4t rauhallisemmin, linnut vaikenivat ja kukat alkoivat painaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Kaupunki edess\u00e4p\u00e4in ei hiljennyt eik\u00e4 hidastanut. Se hengitti yht\u00e4 kiivaasti kuin ennenkin, kiivaamminkin. Syttyi valoja sinne t\u00e4nne, pieni\u00e4 pisteit\u00e4 vihre\u00e4\u00e4 valoa ja kaaria punaista. Valot kulkivat ja minua alkoi koskea silmiin. L\u00e4hdin kotiin.<\/p>\n\n\n\n

Kaipasin y\u00f6t\u00e4 ja pime\u00e4\u00e4. Kaipasin unien kosketusta, niiden kosketusta, joita ei ole eik\u00e4 koskaan en\u00e4\u00e4 tule, jotka hengitt\u00e4v\u00e4t samassa huoneessa, l\u00e4hell\u00e4 minua, n\u00e4kym\u00e4tt\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Istuin ja vain katselin. Y\u00f6 hiipi hiljaa huoneisiin. Tule jo vihdoin y\u00f6! Tule ja polta punainen kukkani p\u00e4iv\u00e4iset pensselinvetoni tule ja ole hiljaa yhdess\u00e4 minun kanssani t\u00e4m\u00e4n pitk\u00e4n kipe\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ni j\u00e4lkeen! <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olin k\u00e4ynyt juuri mets\u00e4ss\u00e4. Sinne kulkee hiekkatie, joka kiert\u00e4\u00e4 upeaa vihre\u00e4\u00e4 hein\u00e4peltoa. Pelto on laaja, kauniin vihre\u00e4 ja houkuttelee jatkuvasti kauriita. Eilenkin niit\u00e4 oli kaksi illan suussa. S\u00f6iv\u00e4t ja k\u00e4yskenteliv\u00e4t kaikessa rauhassa. Min\u00e4 ja kaikki muut ihmiset ja pitk\u00e4t autorivit tien laidoilla eiv\u00e4t kauriita kiinnosta. Ruoho on ihmeellisen runsasta ja niin mehev\u00e4\u00e4 niiden mielest\u00e4. Minun … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1989,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1786","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1786","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1786"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1786\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2557,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1786\/revisions\/2557"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1989"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1786"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1786"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1786"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}