![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/10\/kuva-10-576x1024.png\")
<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n
Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 leijaili taivaalta kalliolle valkoinen hahtuvainen ja asettui vanhan auenneen m\u00e4nnynk\u00e4vyn peitoksi, pian leijahti toinen, kohta kolmaskin l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4 hiutaleinen. Harmaantunut k\u00e4py oli tuntemattomasta syyst\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4nyt yht\u00e4 pient\u00e4 siement\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n yli pitk\u00e4n talven aina t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. Nyt kolminkertainen l\u00e4mmin lumipeitto houkutti siemenen nousemaan yl\u00f6s. Se paisui hitaasti ja alkoi kohota. Peitto repesi hiljakseen ja suli tarpeettomana. Pikkusiemen oli omituisen n\u00f6k\u00f6inen alku ensin siin\u00e4 yksin\u00e4\u00e4n, mutta ei kauaa, koska siemeness\u00e4 oli suuret voimat, jotka halusivat ulos ja yl\u00f6s. <\/p>\n\n\n\n
Pikkuinen ruskeanharmaa siemenparka- ituhan se vasta oli, alkoi vasta tuntea<\/em>. Se, tunsi olonsa oudon irralliseksi, kun ei ollut mit\u00e4\u00e4n, mihin alkaa kiinnitty\u00e4, koska kaikki maailmassa tarvitsee jonkun, johon kiinnitty\u00e4. Tuuli, se , joka takoamatta oli menossa ja leikkis\u00e4, vihainen tai per\u00e4ti hurja, huomasi kuitenkin tuon pikkuruisen orvon ja aivan s\u00e4\u00e4list\u00e4 j\u00e4tti rauhaan. Teki sen toki mieli ottaa siemen mukaan leikkiin, tanssiin, lanteittensa keinutteluun, k\u00e4sien vauhdikkaisiin py\u00f6r\u00e4hdyksiin ja lopuksi vimmaiseen kiitoon matalassa kanervikossa. Sen verran auttoi, ett\u00e4 nosti siemenen maasta, py\u00f6r\u00e4ytti pari kertaa kanervikossa ja katsoi tarkkaan, josko siemen takertuisi mieluusti johonkin.<\/p>\n\n\n\n Takertui siemen. Kalionypyk\u00e4n kokeimmalla kohdalla kasvoi upea m\u00e4nty ihan yksin\u00e4\u00e4n. Tuuli ei ollut v\u00e4\u00e4nnellyt se vartta, ei oksia eik\u00e4 latvustakaan. Tuuli tunsi sen juuri siksi. M\u00e4nty oli selke\u00e4sti ikihonkaista sukua, ylv\u00e4s, mutta yksin\u00e4inen. – Olet sitten ylpe\u00e4 ja lienet sukua mit\u00e4 vaan, mutta ter\u00e4smetallia et ainakaan. Sinutkin kaipaus l\u00e4vist\u00e4\u00e4<\/em>, suhisi tuuli puun hiuksiin. Ja se painoi pikkusiemenen syv\u00e4lle m\u00e4nnyn runkoon. – Siell\u00e4 sin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Nyt oli siemen saanut emon ja kodin, johon kiinnitty\u00e4. Se vallan vimmoissaan imi emosta voimaa, sai syntym\u00e4- ja kasvumehut, el\u00e4m\u00e4n nesteet ja eliksiirit, kaiken, mit\u00e4 el\u00e4v\u00e4 olento tarvitsee. Pian jo sen pieni, hento p\u00e4\u00e4 alkoi tirkistell\u00e4 emon ihossa. Emo oli repinyt rikki kaarnaa juuri pienen olennon verran. Tunsihan emo kaiken, alun tapahtuman ja ihmeen synnyn. Se puu, jota nyt t\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4 alkaen aletaan kutsua H\u00e4n-s<\/em>e eli emopuu, oli el\u00e4v\u00e4 olento jo ennenkin, mutta nyt kaksinkertaisesti el\u00e4v\u00e4, koska kantoi itsess\u00e4\u00e4n uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Pikku-itu ojenteli olemattoman kokoisia sormiaan ja imi \u00e4iti\u00e4\u00e4n. Makea mahla valui pieneen alkuun ja antoi suuria voimia. Suuren puun syliss\u00e4 oli ihana kasvaa. H\u00e4n-se, joka oli ollutkin ylpe\u00e4 ja suoravartinen, sai nyt joka p\u00e4iv\u00e4 uutta, aitoa ja kaunista lis\u00e4\u00e4 itseens\u00e4. H\u00e4n-se keinutti rungossaan pienoista m\u00e4ntylasta ja raotti kaunista ihoaan, kaarnaa aina tarvittavan verran. <\/p>\n\n\n\n Mets\u00e4ss\u00e4 kajahti riekon nauru. Kirjavaturkkinen pohjoisen j\u00e4nis pys\u00e4htyi nuuhkuttamaaan. Nen\u00e4np\u00e4\u00e4 v\u00e4p\u00e4tti ja nuuhki tarkkaan m\u00e4nnynvartta. Pikkuruinen hiiri juoksi ymp\u00e4ri puun runkoa ja aisti uutta versoa. T\u00e4nne pohjoisen maille oli huomattu ja tervetullut jokainen uusi alku ja verso. Iso, ylpe\u00e4 \u00e4itipuu tuuditti lastaan monet purevat pohjoistuulet ja l\u00e4mp\u00f6iset pehme\u00e4t kes\u00e4y\u00f6t. \u00c4iti ja lapsi olivat kuin toisiaan varten.<\/p>\n\n\n\n Kului vuosia, monia ja vaikeitakin. Me n\u00e4emme nyt, kuinka harmaantunut ja kelottunut m\u00e4ntylapsi painautuu \u00e4iti\u00e4\u00e4n vasten, kietoo pitk\u00e4t k\u00e4tens\u00e4 \u00e4itins\u00e4 ymp\u00e4rille. Pohjoisen y\u00f6ss\u00e4 ja revontulien leiskuessa puu\u00e4iti, h\u00e4n-se, imett\u00e4\u00e4 yh\u00e4 puista lastaan. H\u00e4n ei halua uskoa eik\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, miten harmaaksi kelottunut pieni runko jo on. Siin\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kipin\u00f6it\u00e4k\u00e4\u00e4n. Korkea m\u00e4nty, ikihonkaista sukua nostaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n, vaikka kyyneleet valuvat pihkaisena virtana sen kyljill\u00e4. Yh\u00e4 se vain \u00f6isin keinuttaa lastaan, kelottunutta lastaan. <\/p>\n\n\n\n Ja \u00f6isill\u00e4 hangilla huutaa riekko.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" SATU H\u00e4n-se oli syntynyt kaukaiselle Lapin rannalle kauan sitten sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kun viereinen koski oli hellitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 j\u00e4ist\u00e4\u00e4n ja antamassa vapaiden vesien ja py\u00f6rteiden taas vied\u00e4. Koski ei tee sit\u00e4 joka vuosi helposti eik\u00e4 se nytk\u00e4\u00e4n sit\u00e4 tehnyt. Ei antanut heti periksi. J\u00e4tti korkeat j\u00e4\u00e4sumat lohkeilemaan rannoille asti. \u00c4\u00e4net olivat suuria ja suurimmillaan riekkokukko lauloi. Valokuva … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1831","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1831","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1831"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1831\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1926,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1831\/revisions\/1926"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1831"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1831"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1831"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}