T\u00e4llaista on kuutosvanhempien arki tunnetussa amerikkalaisessa tv- sarjassa. <\/em>Toki me tied\u00e4mme, ett\u00e4 kamerat ovat antamassa kaikkeen n\u00e4htyyn touhuun ja tekemiseen suuren korostuksen ja tuen, mit\u00e4 sitten kulloinkin lienev\u00e4t. Katsominen on minulle kuitenkin aina rentouttavaa huvia<\/strong>. Ei tarvitse huolehtia<\/em> n\u00e4ist\u00e4 vauvoista. Voin todenn\u00e4k\u00f6isesti takatua ilman syyllisyytt\u00e4 lapsen, per\u00e4ti vauvan tasolle. Ja sek\u00f6s minulle onkin juhlaa<\/em> vai mik\u00e4 niin ihastuttaa? Toki muistan senkin tunteen, mik\u00e4 syntyy, kun katselee ja hivelee oman lapsen pulleaa k\u00e4den pintaa, sen hymykuoppia ja pian tuntee ne enkelink\u00e4det kaulansa ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Muistuuko omaan mielikuviini yli 80 vuoden takaiset lapsuusmuistot pappilan p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4? Eiv\u00e4t muistu ainakaan samoilla tavoilla. Meill\u00e4 oli niit\u00e4 vauvoja kuusi kymmeness\u00e4 vuodessa ja ensimm\u00e4iset kolme per\u00e4kanaa.<\/p>\n\n\n\n Olen rakastanut aina vauvoja, sen olen tiennyt, <\/strong>mutta en koskaan miettinyt t\u00e4t\u00e4 tarkemmin. Mit\u00e4 tarkoittaa rakastaa ”aina” ? Ja koska t\u00e4m\u00e4 ”aina” on minun kohdallani alkanut? Arvelen, ett\u00e4 minun ”aina” taitaakin olla synnynn\u00e4inen ilmi\u00f6. Geenih\u00e4iri\u00f6k\u00f6?<\/p>\n\n\n\n Koska olin lapsuusperheeni kuudesta lapsesta vanhin, muista erityissyist\u00e4 t\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi sek\u00e4 se, ett\u00e4 kasvoin sota-ajan papin perheess\u00e4, jossa is\u00e4 oli aina poissa, minusta kasvoi jo vuoden ik\u00e4isest\u00e4 muista huolehtija<\/em>. Oma k\u00e4sitykseni on (tutkimusteni mukaan), ett\u00e4 minut ehdollistettiin palvelemaan ja auttamaan \u00e4iti\u00e4 muiden lasten hoidossa.<\/strong> (T\u00e4st\u00e4 olen kertonut tarkkaan vasta valmistuneessa muistelmateoksen k\u00e4sikirjoituksessa). Kummit\u00e4tini kertoi minulle aikoinaan, ett\u00e4 jo 1-vuotiaana min\u00e4 ripakintuillani juoksin lakkaamatta \u00e4idin helmoissa ja autoin h\u00e4nt\u00e4 velivauvan pissar\u00e4ttien kannossa – rakkaan Jussiveljeni<\/strong>, joka kuoli toissa kes\u00e4n\u00e4. Halusin auttaa, jotta sain huomion min\u00e4kin.<\/em><\/p>\n\n\n\n Sitten, kun kotona syntyi uusi vauva l\u00e4hes joka vuosi, ”ty\u00f6ni” jatkui taukoamatta. Aika pian aloin muistaa asioita itsekin. Olin mukana pikkulasten hoidossa todella aina ja tauotta – siis ilman lomia, koska en p\u00e4\u00e4ssyt kolmeen vuoteen edes kouluun sairauksieni takia. Siis olin mukana pikkulasten hoidossa kes\u00e4t talvet l\u00e4hes kymmenvuotiaaksi asti. Se olisi ollut Pavlovillekin pitk\u00e4 aika koehenkil\u00f6lle.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin haluankin pohtia hiukan tunnetun ven\u00e4l\u00e4isen Pavlovin ehdollistamisilmi\u00f6t\u00e4<\/em> sovellettuna meihin ihmisiin. Koska lapsessa on psyyken kasvamisen ja fyysisenkin kasvamisen perusrakenteena tuen ja hyv\u00e4ksymisen tarve, t\u00e4m\u00e4n tarpeen vaillinaisuus tai puutos aiheuttaa aina kehittyv\u00e4ss\u00e4 lapsessa jonkintasoisia vaurioita. <\/em>N\u00e4it\u00e4 asioita on tutkittu jo hyvin kauan ja perusteellisesti Pavlovin j\u00e4lkeen. \u00c4idin l\u00e4heisyys, hellyys ja rakkaus ovat tasapainoisen lapsen kehittymisen edellytykset. <\/em><\/p>\n\n\n\n Englantilainen Bowlby Lontoon Tavistock-klinikalta<\/strong> on tehnyt maailmantunnettuja tutkimuksia \u00e4idin ja lapsen v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta. T\u00e4st\u00e4 hyvin el\u00e4m\u00e4misen ehdoille t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 asiasta min\u00e4kin olen tehnyt oman graduni. Tilllgivenhetspatologi (enligt Bowlby) ber\u00e4kningar av beroende hos fr\u00e5nskilda kvinnor <\/strong>oli minun graduni aihe. (Ruosinkielell\u00e4 tehdyn tutkimusty\u00f6ni toi esillle silloin ensi kertaa suomennettavaksi sanan tilgvenhetsbeteende eli kiintymysk\u00e4ytt\u00e4ytyminen<\/strong>.) Olin mukana kansainv\u00e4lisess\u00e4 eronneiden tutkimusprojektissa. Koko erotutkimuksen alkuper\u00e4 oli Los Angelesisssa, josta Euroopassa Wienin Yliopisto jatkoi erotutkimusta.<\/strong> Oli huomattu, ett\u00e4 \u00e4iti-vauva-suhde s\u00e4ilyy ja n\u00e4kyy jopa avi<\/em>oron prosesssissa. Sen j\u00e4lkeen, kun pikkulapsi on ominut tietyntyypisen kiintymisk\u00e4ytt\u00e4ytymisen muodon, se s\u00e4ilyy h\u00e4ness\u00e4 aikuisuuteen ja jopa avioeon j\u00e4lkeen. K<\/em>un ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n, tajuaa \u00e4iti-lapsisuhteen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4n merkityksen koko el\u00e4m\u00e4n ajan.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Terveyskeskuspsykologin ty\u00f6ss\u00e4ni minulla oli tilaisuus kahden maaseudun lastenneuvolan psykologina korostaa t\u00e4t\u00e4. Vastuualueeni oli laaja, mutta siihen, terveyskeskusten kulta-aikaan 1980-puoliv\u00e4list\u00e4 alkaen oli mahdollisuus saada ja pit\u00e4\u00e4kin kontakti jokaiseen lapseen eli jokaiseen vauvaan omien kahden kunnan alueella. Nyt se tuntuu l\u00e4hes uskomattomalta. Silloin tulivat kaikki henkil\u00f6kohtaisen kutsun saaneet vanhemmat ensin odottavien parien, sitten tietynik\u00e4isten<\/strong> vauvojen vanhempain valmennukseen.<\/strong> Valmennus tarkoitti sek\u00e4 lapsen neuvolahoidon alkua, l\u00e4\u00e4k\u00e4risuhdetta ja psykologin perhevalmennusta. N\u00e4isss\u00e4 tilaisuuksissa kerroin muun ohella tietysti \u00e4iti-lapsi ja is\u00e4-lapsi-suhteista.<\/strong><\/p>\n\n\n\n T\u00e4h\u00e4n aikaan oli aivan uutta puhua isien mukaan ottamisesta, ei vain perhevalmennukseen ja sitten synnytykseen, vaan kaikkeen yhteisel\u00e4m\u00e4n tilanteisiin kotona<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n Is\u00e4 astui 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 todelliseeksi toiseksi vanhemmaksi. Huoltaja h\u00e4n oli kyll\u00e4 ollut, mutta nyt h\u00e4nen piti olla my\u00f6s is\u00e4 ja nimenomaan mukana oleva perheenis\u00e4.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4ihin aikoihin liittyy er\u00e4s kurjannolo ja tyhm\u00e4 puuttumisyritys opetuksiini tai pikemminkin kontrolliyritys, jonka haluan kertoa. Esimieheni oli laittanut er\u00e4\u00e4n terveydenhoitajan verhon taakse kuuntelemaan luentojani ja kurkistelemaan, mit\u00e4 kalvokuvia min\u00e4 oikein n\u00e4ytin vanhempainvalmennuksessa. Siihen aikaan suosittiin uusissa rakenneuksissa sivuun ty\u00f6nnett\u00e4vi\u00e4 verhoja v\u00e4lisein\u00e4n korvikkeina, jota ne eiv\u00e4t todellakaan olleet. N\u00e4inollen oli mahdollista – viel\u00e4 verho kiinni ja vain v\u00e4h\u00e4n raollaan olla t\u00e4ysin samassa tilassa ja kuulla kaiken. Satuin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n terveydenhoitajan kurkkauksen verhon takaa, ja my\u00f6hemmin kuulin h\u00e4nelle annetusta vakoiluteht\u00e4v\u00e4st\u00e4. En todella ymm\u00e4rr\u00e4, mit\u00e4 luennoissani oli vakoiltavaa, kun puhuin vain lukemaani tietoa, en koskaan omiani. Nyky\u00e4\u00e4n, jos pit\u00e4isin perhevalmmmennusta, se olisi hyvinhyvin paljon jyrkemp\u00e4\u00e4 ja sis\u00e4lt\u00e4isi nyt todellakin omia teorioita ja kokemuksia vanhempana olemisesta.<\/p>\n\n\n\n Kun vauvat syntyiv\u00e4t, olivat vanhemmat jo jossain m\u00e4\u00e4rin tuttuja psykologin jo ennen lapsen syntym\u00e4\u00e4 pit\u00e4mist\u00e4 perhevalmennuksista, joihin vanhemmat ottivat osaa l\u00e4hes sataprosenttisesti , kuten edell\u00e4 kerroin. Muistan viel\u00e4 erinomaisesti muutamia kuntien nuoria p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4pariskuntia, jotka halusivat tulla n\u00f6yrin\u00e4 ja avoimina vastaanottamaan uutta tietoa viel\u00e4 toisen ja kolmannenkin lapsen odotusaikana. He kokivat ”uudet opit” t\u00e4rkeiksi. Psykologikin oppi tuntemaan pienet lapset neuvolaterveydenhoitajan lis\u00e4ksi. Neuvolak\u00e4ynnit eiv\u00e4t olleet vain pakollisia rokotuksia ja mittauksia, neuvoloissa puhuttiin ja pohdittiin kaikkea mahdollista. Jonkun verran ehdin mukaan neuvolan parivuotiaiden \u00e4iti-lapsi ryhmiin. <\/p>\n\n\n\n T\u00e4st\u00e4 yhdest\u00e4 kuva vuodelta 1985. Min\u00e4 istun pikkulapsi syliss\u00e4 keskell\u00e4 harmaankirjavassa puserossa. Lapset ovat alle 2-vuotiaita ja kyseess\u00e4 on yhteinen joulukokoontuminen psykologin ty\u00f6huoneessa..<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Minulla oli jo psykologin virkaan l\u00e4hes 50-vuotiaana menness\u00e4ni vuosikymmenien ty\u00f6kokemusta erilaisista lastenhoidoista, my\u00f6s erityisnuorten<\/em> hoidosta. Olin ollut my\u00f6s n\u00e4iden lasten ja nuorten taideterapeuttina monia vuosia<\/em>. Kun omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli ollut my\u00f6s raskaita kokemuksia, my\u00f6s lastenhoidollinen p\u00e4\u00e4vastuu, olin kyll\u00e4 ilman nime\u00e4mist\u00e4 varsinainen ”kokemusasiantuntija” – jota erinomaista asiankatsomisen n\u00e4k\u00f6kulmaa ei ollut viel\u00e4 oivallettu. Kun olin psykologin virassa jokseenkin 15 vuotta, tulivat k\u00e4yt\u00f6nn\u00f6llisesti katsoen kaikki kahden kunnan lapset tutuiksi perheyhteydest\u00e4\u00e4n, <\/em>ja jotkut lapset ei vain tutuiksi, vaan l\u00e4heisiksi joidenkin lis\u00e4huomiota vaativien kontaktien yhteydess\u00e4. Nyt en voi muuta kuin huudahtaa kyyneleet silmiss\u00e4: voi, kuinka rakastinkaan heit\u00e4! <\/p>\n\n\n\n On jopa lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 kun lapsi tuli tutuksi jo ennen kouluik\u00e4\u00e4, sitten ala-asteen ajan ja lopulta yl\u00e4asteella, monine pienine ja suurine pohtimisineen, usein yhdess\u00e4 vanhempien kanssa, syntyi l\u00e4heisyyden tunteita ja tarpeita. Niinp\u00e4 minulle j\u00e4i yli lasten kouluajan, joitakin aina kolmekymppisiksi asti rakkaita entisi\u00e4 oppilaita, jotka viel\u00e4kin muistavat 20 vuodeen takaa vanhaa psykologiaan. Minun t\u00e4ytyy sanoa t\u00e4h\u00e4n: rakkautta ei tarvitse eik\u00e4 saa h\u00e4vet\u00e4!<\/em><\/p>\n\n\n\n Palaan omaan lapsuuteeni: I. Kertomus tarkasta paperink\u00e4yt\u00f6st\u00e4 2. Oma ensimm\u00e4inen s\u00e4ilynyt piirrokseni <\/strong><\/p>\n\n\n\n Elin siis pikkulasten keskell\u00e4 ja hyvin paljon heid\u00e4n ehdoillaan, kun olin mukana kaikessa auttamassa, huolehtimassa ja ulkoiluttamassa heit\u00e4. Olin kirjaimellisesti pappilan pikkupiika<\/em>, koska kun p\u00e4\u00e4sin kouluun sairauksieni takia vasta suoraan nelj\u00e4nnelle luokalle olin kotona kaikki vuodet aina valmiina auttamaan. Juoksin asioille, kauppaan, huolehdin pienist\u00e4, kakatin, pissatin, pesin pyyhin peput, panin s\u00e4nkyyn, rukoilin yhdess\u00e4 iltarukouksen, lauloin ”Levolle lasken…” , (kun \u00e4iti oli iltaisin poissa). Lauauntai oli kiireinen ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4 pikkutyt\u00f6lle, kun piti saada sali kuntoon seuraavan p\u00e4iv\u00e4n ”vihkipareja ja kastettavia” varten. ”Pienten” sormenj\u00e4ljet piti pyyhki\u00e4 flyygelin mustasta kiilt\u00e4v\u00e4st\u00e4 pinnasta ja katsoa, ett\u00e4 salin puunatulle korkkimatolle ei j\u00e4\u00e4nyt muita pahoja j\u00e4lki\u00e4. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 olin jo huolehtinut kaikkiin pappilan 10 maljakkoon kukat. Se oli suuri, vuosikausia toistuva ty\u00f6, joka kuului niihin teht\u00e4viin, joka antaa enemm\u00e4n kuin ottaa. N\u00e4ist\u00e4 vuosista olen kirjoitellut varmaan parin kokoelman verran novelleja sek\u00e4 perheromaanin Amerikanpitsi\u00e4 ja parsitut liperit.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Opettelin piirt\u00e4m\u00e4\u00e4n vauvojen ja pikkulasten naamoja. Minua kiinnostivat heti ihmisen kasvot. (Voiko semmosesta muuta tullakaan kuin muotokuvamaalari?) Muistan, kuinka olin kuullut \u00e4idilt\u00e4 sanan profiili<\/strong> ja hieno sana kiinnosti. Kun sain selville, mit\u00e4 se sana tarkoitti, aloin opetella piirt\u00e4m\u00e4\u00e4n profiileja. T\u00e4m\u00e4 oli sit\u00e4 aikaa, kun Tuupu-sisko<\/em> oli muutaman kuukauden ik\u00e4inen. N\u00e4in hauskasti voi ajoittaa lapsuuden tapahtumia, ja t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa el\u00e4m\u00e4ni varhaisimman s\u00e4ilyneen piirroksenkin. Mutta Tuupulla<\/em> ei ollutkaan profiilia muunlaista kuin kaksi palloa – otsapallo ja poskipallo p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in. Piirtelin niit\u00e4 ja pallojen v\u00e4liin sijoitin pienen nyker\u00f6n, nen\u00e4n. N\u00e4it\u00e4 palloprofiileja tein pitk\u00e4n aikaa, kunnes aloin kiinnostua muista, erityisesti ilmeisesti is\u00e4n profiilista. <\/p>\n\n\n\n Minulla ei ollut omaa lyijykyn\u00e4\u00e4 eik\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n piirustuspaperia. Kyn\u00e4ksi k\u00e4vi mik\u00e4 tahansa, mist\u00e4 j\u00e4i j\u00e4lki. (Ik\u00e4vi\u00e4 muistoja tein uunista ottamillani hiilenpaloilla.) Piirt\u00e4miseen k\u00e4vi mik\u00e4 tahansa tyhj\u00e4 paperinnurkka, kuten sanomalehden tekstireunat. Istuin my\u00f6s kansliahuoneessa is\u00e4n ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4n alla, tutkin tietysti tarkkaan aina paperikorin ja otin haltuuni ja tarkastasteltavaksi kaiken paperitavaran. L\u00f6ytyi aarteita eli jopa tyhji\u00e4kin peperisivuja.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4nkin ajankohdan voi ajoittaa, kun muistaa, ett\u00e4 is\u00e4 oli v\u00e4lill\u00e4 pitki\u00e4 aikoja poissa, sodassa ja kun h\u00e4n tuli kotiin lomille, olin min\u00e4 rakkaassa isiss\u00e4 kiinni kuin takiainen. Minulla on muistikuvia istumisesta lattialla kanslian lattialla, suuren p\u00f6yd\u00e4n alla k\u00e4det ja jalatkin v\u00e4lill\u00e4 is\u00e4n housunlahkeen ymp\u00e4rill\u00e4. N\u00e4ihin aikoihin sijoittuvat profiiharjoittelut eli vuosiin 1942-43.<\/p>\n\n\n\n Kerran tein itse muistamani pahan teon: piirsin isin jatkuvassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevan Raamatun sis\u00e4kanteen.<\/strong> Se on vanhin s\u00e4ilynyt piirrokseni.<\/em> Muistan jotain sekavaa tunnetta, eli se on ollut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4ni syyllisyytt\u00e4 teosta, jota ei pit\u00e4isi tehd\u00e4. Kirja oli ja on edelleenkin hyvin ihana k\u00e4dess\u00e4. Se on ohut ja taipuisa A5 kokoinen teos, jonka kannessa lukee kullatuin kirjaimin Pyh\u00e4 Raamattu Uusi Testamentti. Pehmoiseen, punertavaan nahkakanteen on painettu tekstin lis\u00e4ksi suuri kullattu risti. Kirjan k\u00e4siss\u00e4 pit\u00e4misest\u00e4kin tulee hyv\u00e4 olla. Mutta avatessa mieli muuttuu hetkess\u00e4 pahaksi. Silmille aukeaa outoa tuhoa. N\u00e4ytt\u00e4isi silt\u00e4 kuin kannen sis\u00e4pinta olisi tahallaaan revitty pois ja alta paljastunut jotain \u00e4llistytt\u00e4v\u00e4\u00e4: teksti\u00e4, joka loksauttaa suun auki. Se saa v\u00e4hint\u00e4inkin ihmettelem\u00e4\u00e4n Otavan kirjapainon menneisyyden k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4.<\/em> Oikeastaan ja luullakseni asia ilmiantaa vain silloisen paperin arvon ja silloisen k\u00f6yh\u00e4n(?) kustantajan tarkan paperin k\u00e4yt\u00f6n.<\/em><\/p>\n\n\n\n Raamatun nahkakannen toisella puolella on j\u00e4ljell\u00e4 tukikartonkia, jossa lukee suurin ja kaunein frakturakirjaimin Uusi Lypsytapa<\/em>. Kirjoittanut C… S\u00f6ndergaard, suomentanut J.E.Sunila. Kuvitettu. Otavan Maatalouskirjaston muut nimet ovat:… <\/strong>Liimauksista irronnut kirjantakaosa k\u00e4tkee lis\u00e4\u00e4 pieni\u00e4 tietoja mm. : Carl Blink, Eerikki XIV ja Juhana . Koruk. 9:- Minna Canth, Novelleja J\u00e4lkimm. osa 294 siv. 3.50. Valvoja: Moni novelleista on ollut sit\u00e4 laatua, ett…<\/strong> (T\u00e4m\u00e4 on itsess\u00e4\u00e4n niin hauskaa ja kiinnostavaa luettavaa, ett\u00e4 teksi mieli jotenkin kehyst\u00e4\u00e4 ja raamittaa.)<\/p>\n\n\n\n Kun avaan Raamatun takakannen, n\u00e4en siell\u00e4 kiinniliimatut v\u00e4rikartongit, kauniin toispuolisen koristekuvioidun takalehden ja nahkakanteen liimatun vihert\u00e4v\u00e4n kangaspohjan. Aivan ilmeisesti n\u00e4m\u00e4 molemmat ovat olleet etukannessakin. Mutta sitten tullaan t\u00e4m\u00e4n Kyllikin tekosiin. Avataan takaap\u00e4in viimeinen sivuaukea. Itse sanon: suurenmoinen lapsen spontaani teos, joka n\u00e4kyy silmiss\u00e4ni taiteena.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Olen otattanut oikein valokuvaliikkeessa kuvan aukeasta. Oikealla n\u00e4kyy jonkinlaisen keijukaisen ja enkelin sekamuoto, jolla on siivet. (Tukka on outo ja antaa taideterapeuttina aihetta mietti\u00e4 asiaa.) Sitten olen kirjoittanut tikkukirjaimin: VOI IHANAA T\u00c4\u00c4L\u00c4 . Toisella puolella aukeaa on suurikokoinen hahmo, jolla on selke\u00e4 (komea!) profiili. Vieress\u00e4 ilmeisesti keskener\u00e4iseksi j\u00e4nyt profiili.<\/p>\n\n\n\n Is\u00e4 k\u00e4ytti t\u00e4t\u00e4 kaunista Uutta Testamenttia ei joka p\u00e4iv\u00e4, vaan kirkollisissa virantoimituksissa juhlistamaan<\/em> toimitusta. Saatan ajoittaa piirt\u00e4miseni, koska siihen aikaan juuri opettelin profiileja, eli se on vuoden 1942 lopusta. Olin silloin 6-7 vuotias piirroksenkin perusteella. Mutta muuten itse Raamattu lienee hyvin vanha, koska kaunis fraktura kirjasinlaji ja koko kirjan tyyli ovat hyvin vanhan n\u00e4k\u00f6ist\u00e4.<\/em> Uskoisin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n hyvin kauniin ”erityissidotun” Raamatun painamisesta on kulunut ainakin 150 vuotta.<\/p>\n\n\n\n Piirt\u00e4m\u00e4ni kaksi komeeta profiili-tulkintaani vuodelta 1942 saattavat olla is\u00e4 ja \u00e4iti.<\/p>\n\n\n Niin paljon rakastin pikkuvauvoja, ett\u00e4 ker\u00e4ilin niiden kuvia keskikouluvaiheessa, kun toiset ker\u00e4siv\u00e4t iskelm\u00e4sanoja vihkoihinsa. Aloin h\u00e4vet\u00e4 siin\u00e4 vaiheessa kiintymist\u00e4ni. Mutta s\u00e4ilytin monia vuoisia, todenn\u00e4k\u00f6isesti omien lasten saamiseen asti parhaita vauvojen kuvia. Viel\u00e4 avioliiton ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna Helsingin Pasilan puutalon toisessa kerroksessa kiinnitin sein\u00e4\u00e4n suurikoisen vauvan kuvan<\/strong>. T\u00e4st\u00e4 on huono kuvakin j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Viisikymment\u00e4luvun lopun valokuvaan sopii py\u00f6re\u00e4 vauvannaama hyvin muiden py\u00f6reiden alumiinikattiloiden ja kansien joukkoon meid\u00e4n ensimm\u00e4isen pesukomeron eli yhdest\u00e4 huoneesta verholla erotetun huoneennurkka. <\/p>\n\n\n\n Helsingiss\u00e4 olin ensimmisen\u00e4 opiskelusyksyn\u00e4ni 1957 Paavalin seurakunnnan tytt\u00f6ty\u00f6ss\u00e4<\/em>, josta hyv\u00e4st\u00e4 sain opiskeluhuoneen Toukolan seurakuntatalon ruotsalaisen seurakunnan puolelta. Rakennus sijaitsi Arabian tehdasalueellla, joka seutu ymp\u00e4rist\u00f6ineen tuli tutuksi ja l\u00e4heiseksi. Minulla oli tytt\u00f6kerhossa n. 11-12 -vuotias kaunis, tummahiuksinen Inari <\/strong>niminen tytt\u00f6. Ihastuin siihen nimeen, jota en ollut koskaan ennen kuullut. Ajattelin, ett\u00e4 jos joskus Jumala antaa minulle joskus pienen tyt\u00f6n, sen nimeksi tulee Inari. Kun sitten v 1961 sain oman tytt\u00f6vauvan, tuli h\u00e4nest\u00e4 tietenkin nimelt\u00e4\u00e4n Inari. Ja kahden vuoden kuluttua Inari sai veljen, josta tuli Ilari.<\/p>\n\n\n\n Rakas oma is\u00e4ni odotti suurella innolla ensimm\u00e4ist\u00e4 lastenlastaan, meid\u00e4n vauvaamme. Kun is\u00e4 sitten viimeisen\u00e4 virantoimituksenaan ehti kastaa h\u00e4net, Inarin, h\u00e4n seuraavana aamuna sai aivoinfarktin ja kuoli 22.11. 1961 vain 50-vuotiaana.<\/em> Se on semmoinen suru, joka ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ole laantunut. – Is\u00e4 oli hyvin suuressa m\u00e4\u00e4rin lapsirakas, oikeastaan todenn\u00e4k\u00f6isesti poikkeavan lapsirakas. Mutta siit\u00e4 puhuminne on aivan toinen aihe.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4nkulku on sitten j\u00e4rjest\u00e4ytynyt niin, ett\u00e4 kun Inari asettui lopullisesti pohjalaiseksi, asuvat tietusti h\u00e4nen lapsesa ja lapsenlapsena siell\u00e4 Pohjanmaalla, kaukana Turusta. N\u00e4en harvoin Inarin suuria poikia, joista ei en\u00e4\u00e4 l\u00f6ydy lapsenomaisuutta, mutta vanhimmalla, Mikalla on kolme ihanaa lasta: Leo, Menni ja Noel. Minun, isomummin alituinen ik\u00e4v\u00e4 ei heit\u00e4 tuo l\u00e4hemm\u00e4ksi. Kuulen vain tietoja heist\u00e4, kuten nytkin: Leo ilmoittautui rippileirillle ja Menni prinsessainen aloitti koulunk\u00e4ynnin.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Turussa Ilarin pojat, Arvi ja Leevi, ovat jo suurenluokan miehi\u00e4, valmiita itsekin jo isiksi. Mummille he ovat kuitenkin aina vain ”kultalpoikia” ja todellisuudessa tuovatkin jatkuvasti suurta iloa ja ylpeydenaiheita milloin mist\u00e4kin. Tulee aina kun muistaa heit\u00e4 hell\u00e4 ja iloinen ik\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Arvi, kun oli pieni naperoinen, alle 3-vuotias, meill\u00e4 oli paljon tilaisuuksia tapailla toisiamme. Olenkin jo n\u00e4iss\u00e4 blogeissani kertoillut jotain n\u00e4ist\u00e4 ajoista. Viel\u00e4 joku rempse\u00e4 muisto. Arvi rakasti puolitoistavuotiaana tepsuttelua paljain jaloin ja pepuin. Kerran sattui vahinko: kakkap\u00f6tk\u00f6 pullahti lattialle. Arvi tarkasteli sit\u00e4 l\u00e4helt\u00e4 ihan uutena ihmeen\u00e4. Mutta se piti korjata kovalla kiireell\u00e4 pois, koska Jertta-koira himoitsi Arvin kakkakikkaroita.<\/p>\n\n\n\n Minut saa hyv\u00e4lle mielelle sellainenkin pieni n\u00e4ky kuin1-2-vuotias taapertamassa ep\u00e4varmoin askelin miss\u00e4 tahansa, kes\u00e4ll\u00e4 suloisilla pieni\u00e4 tynkkyjaloillaan, joiden pienet jalkapohjat nyt eiv\u00e4t kovin helposti opi kantamaan vartaloa pystyasennossa. Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka paljon voimia tarvitaan, ett\u00e4 me ihmiset pystymme seisomaan n\u00e4in mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pienten laattoojen varassa. Nyt, kun min\u00e4 itse alan taas l\u00e4het\u00e4 sit\u00e4 l\u00e4ht\u00f6p\u00e4\u00e4t\u00e4 avuttomuudessa, alan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 k\u00e4velemisen vaikeuden kaikkineen. Tarvitaan niin monien lihasten yht\u00e4aikaista hallintaa ja suurta rohkeutta. Kun pikkulapsi seisoo itse omilla pullukan pontevilla jaloillaan, n\u00e4kee seisomisen ilon kasvoista. Lapsi tuntee jotain suurta. Se on my\u00f6s hallintaa. Ja kuinka ihmeellist\u00e4, ett\u00e4 se riemua my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4see muiden joukkoon.<\/p>\n\n\n\n Ihminen on luotu niin, ett\u00e4 se rakastaa lapsia. Enimm\u00e4kseen niin. Ei se rakkaus ole nauramista lasten avuttomuudelle ja k\u00f6mm\u00e4hdyksille, p\u00e4invastoin se on voimmakasta tarvetta auttaa ja ohjata. Mutta kun min\u00e4 muistan lapsia, pieni\u00e4 erityisesti, syntyy suunnaton halu saada anta heille l\u00e4heisyytt\u00e4, olla hell\u00e4, hoivata, halata, nuuhkia , suukotella. Min\u00e4, nainen olen voinut ja saanut tehd\u00e4 t\u00e4t\u00e4, mutta nyt kun en saa en\u00e4\u00e4, minuun koskee. Koskee joskus oikein kovaa. Pari kyynelt\u00e4 tipahtaa silmist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Olen vakavasti odotellut, ett\u00e4 ylenpalttisen ihmeellinen kemianteollisuus valmistaa sellaista parfyymi\u00e4, joka tuoksuu pikkuvauvan niskalta.<\/strong> (Saattaisi olla liian vaarallista v\u00e4est\u00f6politiikan kehityksess\u00e4.)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Onneksi voi kertoa, ett\u00e4 tuo vihoviimeinen rakkine eli televisiokin naurattaa joskus. Yleeens\u00e4 – huomioimatta nyt uutisia – painan s\u00e4\u00e4dint\u00e4 ohi kanavien ja pys\u00e4hdyn tiettyihin paikkoihin, joista saattaa tulla katsomisen arvoista. Nyt n\u00e4en tutut kuutosvauvat m\u00f6nkim\u00e4ss\u00e4 saman p\u00f6yd\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4: pulleita paljaita vauvan jalkoja vinksin vonksin, yksi polkemassa ruokaa lautasella, litist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 varpaissaan, toinen tunkemassa lautaselta suuhun … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1841","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1841","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1841"}],"version-history":[{"count":30,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1841\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2461,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1841\/revisions\/2461"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1841"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1841"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1841"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/11\/kuva-1.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/10\/kuva-11-708x1024.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n<\/p>\n\n\n\n