{"id":1927,"date":"2023-11-29T17:44:40","date_gmt":"2023-11-29T15:44:40","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=1927"},"modified":"2025-02-10T21:09:57","modified_gmt":"2025-02-10T19:09:57","slug":"mika-on-minun-kotini","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2023\/11\/29\/mika-on-minun-kotini\/","title":{"rendered":"MIK\u00c4 ON MINUN KOTINI"},"content":{"rendered":"\n

Mit\u00e4 koti minulle merkitsee.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Mis\u00e4 s\u00e4\u00e4 bunkkaat? Onk sul oma luukku? Mis\u00e4 kerroksess sun boxis o? Onk sul kiva asunto? Vai onk sul kimppak\u00e4mpp\u00e4? <\/em>Mit\u00e4h\u00e4n min\u00e4 n\u00e4ihin kysymyksiin vastaisin. Voisin vastata t\u00e4h\u00e4n tapaan: min\u00e4 asun vuokralla suuressa kerrostalossa tupakeitti\u00f6n ja huoneen asunnossa. Minulla on tosikiva asunto ja min\u00e4 viihdyn erinomaisesti kodissani. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/p>\n\n\n\n

Yeens\u00e4 sana koti tuottaa meiss\u00e4 l\u00e4mp\u00f6isen, rauhallisen, levollisen ja turvallisen tunteen. T\u00e4h\u00e4n voi lis\u00e4t\u00e4 viel\u00e4 moniakin sanoja, kuten leppoisan, kannustavan, kaivatun ja hyv\u00e4ss\u00e4 tapauksessa koti-sana her\u00e4tt\u00e4\u00e4 rakkauden tunteita. Mutta me onnelliset, joilla n\u00e4in on, unohdamme helposti, ett\u00e4 on olemassa hyvin paljon ihmisi\u00e4, joilla koti-sana her\u00e4tt\u00e4\u00e4 voimakkaita pelon, h\u00e4d\u00e4n, ahdistuksen, jopa inhon ja vihan tunteita.<\/p>\n\n\n\n

Is\u00e4ni todenn\u00e4k\u00f6isesti mainitsi hyvin usein sek\u00e4 kaste- ett\u00e4 vihkipuheissaan edess\u00e4\u00e4n seisoville omaisille kodin pyhyydest\u00e4.<\/strong> Sanat sopivat sin\u00e4 hetken\u00e4 hyvin tilanteeseen, suuressa ja kauniissa pappilan salissa. Min\u00e4, niin pienest\u00e4 kuin muistan, halusin olla mukana ”kastettavien” ja ”vihitt\u00e4vien” (kotona sanottiin n\u00e4in virantoimitukseen tulijoita) joukossa, kun is\u00e4 kastoi vauvan tai vihki parin. Sotien j\u00e4lkeen, viel\u00e4 1950-luvulla tultiin hyvin yleisesti pappilaan virkatoimitusta varten.<\/em> Ihmisill\u00e4 ei ollut varaa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4it\u00e4 eik\u00e4 risti\u00e4isi\u00e4. Mukana toimituksessa ei aina ollut edes kahta ihmist\u00e4, joten \u00e4iti tarvittiin usein toiseksi todistajaksi. Kun \u00e4iti s\u00e4esti flyygelill\u00e4 alku- ja loppuvirret, kynttil\u00e4 paloi pikkup\u00f6ud\u00e4ll\u00e4 ja maljakossa oli my\u00f6s minun hakemiani kukkia, luotiin n\u00e4in juhlanviett\u00e4jille l\u00e4mmin ja kotoinen tunnelma. (Olen kai jo kertonut, ett\u00e4 itse aloin noin 13-vuotiaasta s\u00e4est\u00e4\u00e4 virret. Se oli minulle t\u00e4rke\u00e4 toimitus.) Is\u00e4 toi esille puheessaan kodin pyhyyden. Avioliitto oli pyh\u00e4, Jumalan siunaama liitto ja sit\u00e4 seurasi koti ja sen pyhyys.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in minuun pienest\u00e4 lapsesta asti iskostettiin k\u00e4sitys kodista hyv\u00e4n\u00e4 ja per\u00e4ti pyh\u00e4n\u00e4 paikkana. Koska minun lapsuuteni aika oli sota-aikaa, sain tietenkin k\u00e4sitteeni senaikaisesta el\u00e4misen muodosta ja omista kokemuksista. Kodilla oli valtava merkitys. Vailla kotia oli suuria v\u00e4kim\u00e4\u00e4ri\u00e4, evakot etsiv\u00e4t paikkaa, mihin saada lupa kotiutua, viel\u00e4 useampaan kertaankin. Meill\u00e4 pappilan sivurakennuksessa, jossa oli suuri rippikoulusali oli evakkoja kolmeen kertaan, yhteens\u00e4 yli 25. Kotona ei koskaan puhuttu meid\u00e4n lasten kuullen, mutta ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 y\u00f6ksi patjat levitettiin suuren salin lattialle ja k\u00e4\u00e4rittiin rullalle p\u00e4iv\u00e4ksi.( Siin\u00e4 sen rullan ymp\u00e4rill\u00e4 oli koti!) Yksi perhe asui vain pitemp\u00e4\u00e4n. Oli tuhansia sotalapsia, jotka etsiv\u00e4t kotia, jopa vieraasta maasta, yksin ja ilman yhteist\u00e4 kielt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kartalla Suomen v\u00e4est\u00f6 ei pysynyt paikkallaan. Tuskin milloinkaan on niin paljon etsitty omaa kotia. Silloin Suomen kansa oli yht\u00e4 mielt\u00e4 ainakin kahdesta arvosta: koti ja is\u00e4nmaa! Min\u00e4 en voinut koskaan lapsena, enk\u00e4 edes viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kodittomuutta, el\u00e4m\u00e4\u00e4 ilman kotia. Ei ollut kirjaimellisesti paikkaa, mihin p\u00e4\u00e4ns\u00e4 kallistaisi. Ja kun sitten koti l\u00f6ydettiin, asuttiin varsinkin ty\u00f6l\u00e4ispiireiss\u00e4 hyvin ahtaasti. Mutta toisaalla eli niit\u00e4kin, joilla oli tilaa ja mantua, ja oli varaa el\u00e4\u00e4 leve\u00e4sti sdankin j\u00e4lkeen<\/p>\n\n\n\n

1950-luvun alussa asuimme Raumalla ja opin tuntemaan hyvin muutamia ty\u00f6l\u00e4isperheit\u00e4, joiden lapset olivat kavereita ja l\u00e4heisi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4. Kun itse asuin suuressa pappilassa, jossa oli suuria, harvoin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevia huoneita, oli minun ja yst\u00e4vieni kotien erot valtavat. Muistan koulutytt\u00f6n\u00e4 ihmetelleeni, ett\u00e4 perhe asui niiss\u00e4 muutamissa neli\u00f6iss\u00e4, joihin ei edes kaikkien s\u00e4ngyt mahtuneet p\u00e4iv\u00e4saikaan. Paikka oli kuitenkin yst\u00e4v\u00e4lleni koti, turvallinen, hyv\u00e4 koti. H\u00e4n sai hyv\u00e4n kodin ja hoidon turvan n\u00e4in ilman mit\u00e4\u00e4n suurta, hienoa tai oppineisuutta perheess\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in kaukaa, yli 70 vuoden takaa katsottuna tajuaa vasemmistolaisuuden vahvat syntymisen edellytykset ja pyrkimyksen tasa-arvoisempaan el\u00e4misen muotoon. Min\u00e4 tajuan nyt ensi kertaa, ett\u00e4 pappilakulttuuri oli adekvaattia ennen sotia ja niiden aikana, mutta ei en\u00e4\u00e4 senj\u00e4lkeen. <\/em>(Olen kirjoittanut kaksi kirjaa pappilakulttuurin ajasta. )<\/p>\n\n\n\n

Kun Alpo Ruuth<\/em> vuonna 1969 julkaisi kirjansa <\/em>k\u00e4mpp\u00e4<\/strong>, min\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 loukkaannuin siit\u00e4. Minulle sana k\u00e4mpp\u00e4 oli yht\u00e4kuin mets\u00e4t\u00f6iden ja tukkilaisten k\u00e4mpp\u00e4 tai opiskelijk\u00e4mpp\u00e4, siiis v\u00e4liaikainen asunnnon tapainen, jossa saattoi nukkua. Minusta oli halveksuntaa kutsua kotia k\u00e4mp\u00e4ksi. Mutta 55-vuoden aikana ovatkin katsontakannat ja mielipiteet muuttuneet ja koti on jo monen suussa k\u00e4mpp\u00e4. Saattaa kuulla kysymyksen: ” Onks sul k\u00e4mpp\u00e4keveri vai asuks s\u00e4\u00e4 yksi?” Oman talon asukkaat puhuvat exk\u00e4mpp\u00e4kavereista.<\/em> Ei auta pahoittaa mielt\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Alpo Ruuthin k\u00e4mp\u00e4n<\/em> teksti, karkea ty\u00f6l\u00e4iskieli kertoo k\u00f6yh\u00e4st\u00e4 asumisesta. Koti on k\u00e4mpp\u00e4<\/em>, jossa kamarin pieneen tilaan levitell\u00e4\u00e4n iltaisin patjoja perheenj\u00e4senille, mit\u00e4\u00e4n turhaa ei mihink\u00e4\u00e4n mahdu. Estetiikka oli ylellisyytt\u00e4, josta varmaan ei haaveiltukaan. Rakkaudenosoitukset saattavat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 karkeilta, mutta ovat aitoja.<\/p>\n\n\n\n

Kun itse sitten jatkoin kirjallisuuden opintojani 20 vuoden tauon j\u00e4lkeen Turun Ty\u00f6v\u00e4enopistolla <\/em>(jonka lopetus nyt on parhaillaan kiistanaiheena) sek\u00e4 nimenomaan Oriveden Kirjoittajaopistossa<\/em> viiden vuoden aikana, tutustuin ja yst\u00e4vystyin ensimm\u00e4ist\u00e4 todellista kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. Yst\u00e4v\u00e4ni olivat suomalaisia kirjoittajia ja kirjailijoita. Suurin osa vasemmistolaisia. <\/em>Asuin yksinhuoltajana ja suurissa (\u00e4\u00e4rimm\u00e4isiss\u00e4kin) taloudellisissa vaikeuksissa, nyt t\u00e4st\u00e4 noin kahden kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, Lausteen silloin pahamaineisessa l\u00e4hi\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4en nyt makuuhuoneeni ikkunasta Lausteen suuntaan sen rakennuksen, jossa tein taideterapiaa vuosina 1980-1983.<\/em> En olisi ikin\u00e4 uskonut, ett\u00e4 viet\u00e4n viimmeiset vuoteni t\u00e4ss\u00e4, n\u00e4in l\u00e4hell\u00e4. Tein maailmassa suuren kierroksen, johon meni nyt tasan puoli vuosisataa<\/strong><\/em>. Viisikymment\u00e4 vuotta sitten n\u00e4ill\u00e4 main keinui viljapeltoja, ruokaili lammaslaumoja ja harrastettiin kasvihuoneviljely\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n aavistuksia ei suuresta Skanssin tavaratalosta ollut. (Tapasin hiljattain sattumalta Skanssissa t\u00e4ll\u00e4 paikalla sijainneen maatalon asukkaankin, joka kertoi n\u00e4ist\u00e4 ajoista.)<\/p>\n\n\n\n

Lavean kertomiseni tarkoitus oli osoittaa, ett\u00e4 minusta ei voinut tulla muu kuin sosiaalidemokraattisen puolueen j\u00e4sen. Olen ollut sit\u00e4 hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 Lausteen ajoista asti. <\/em>Olin kunnallispolitiikassa kunnanvaltuustossa ja muissa luottamustoimissa kymmenkunta vuotta puolueen edustajana, (olematta silti mik\u00e4\u00e4n poliittisesti valveutunut ja osaava).<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n juttuni tekeminen alkoi ideasta ett\u00e4 olen joskus h\u00e4vennyt kotiani, kun se on n\u00e4in pieni – sanon sii\u00e4 itse joskus lempeydell\u00e4 purtiloksi.<\/em> Olen h\u00e4vennyt my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 minulla on niin paljon tavaraa.<\/em> Ennen kun oli useita huoneita eri t\u00f6it\u00e4 varten, oli olohuone, kirjasto, jopa oma ateljee, ei tavarapaljous n\u00e4kynyt. Nyt on vain ”tupakeitti\u00f6 ja makuuhuone<\/em>”. On siis j\u00e4ljell\u00e4 ihmiselle keskeisen t\u00e4rke\u00e4t tilat. Mutta p\u00e4\u00e4 on t\u00e4ynn\u00e4 muistoja, kodin pinnat t\u00e4yttyv\u00e4t l\u00e4heisten kuvista, sein\u00e4t tauluista ja kirjoista, on teksti\u00e4, nuotteja laatikoittain ja ne pakolliset huonekalutkin, paitsi ei yht\u00e4\u00e4n sohvaa, vain kirkonpenkki.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Edellisess\u00e4 kodissani oli puolta enmm\u00e4n tilaa. Minulle tuli kyl\u00e4\u00e4n lasteni l\u00e4heinen, joka ei ollut k\u00e4ynyt koskaan luonani. H\u00e4n, nuori nainen seisahtui kynnykselle ja tokaisi: ”No, on sullaki kr\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4!”<\/strong> Olen miettinyt t\u00e4t\u00e4 huudahdusta yli 10 vuotta, miksi se loukkasi minua niin syv\u00e4sti.<\/strong> Ne sanat repiv\u00e4t minussa jotakin hyvin arkaa, hyvin syv\u00e4llist\u00e4 huolimatta kovin arkip\u00e4iv\u00e4isist\u00e4 sanoista. Oikeastaan ne sanat loukkasivat minun kotini pyhyytt\u00e4.<\/em> Siis ydinturvallisuuttani nyky\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4st\u00e4 tulen vasta alkuper\u00e4iseen tarkoitukseeni puhua kodin ydinmerkityksist\u00e4 ja niist\u00e4 tavoista, joita meill\u00e4 on luoda ja hoitaa oma koti. Olen edelleen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kun n\u00e4kee toisen kodin, ei tarvitse olla psykologi, kun osaa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 hyvin monta asiaa toisen persoonallisuudesta. Kyll\u00e4 koti kokonaisuutena on parhaita ”testej\u00e4” ihmisest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Mit\u00e4 sitten sanoisin niist\u00e4 lukemattomista ihmisist\u00e4, joilla on kotona s\u00e4nky, valtava televisio, p\u00f6yt\u00e4, pari tuolia ja iso sohva. Ei yht\u00e4\u00e4n taulua, ei yht\u00e4\u00e4n kirjaa, ei edes sanomalehte\u00e4. Mit\u00e4 min\u00e4 sanoisin, kun t\u00e4m\u00e4 sivistyneen kansan aikuinen j\u00e4sen, joka osaa lukea ja kirjoittaa, pystyy ty\u00f6ntekoon tai on pystynyt, on sukua ja l\u00e4heisi\u00e4, mutta ei kuvia heist\u00e4, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tuijottamalla television viideohjelmia. Koska tunnen itseni ja tied\u00e4n, ett\u00e4 sanani loukkaisivat, olen sanomatta enemp\u00e4\u00e4. Jos t\u00e4llaisesta kodista eli k\u00e4mp\u00e4st\u00e4 tulee joku minulle k\u00e4ym\u00e4\u00e4n, saa h\u00e4n yleens\u00e4 \u00e4hkyn, eli fyysisesti saman kuin se, joka n\u00e4ki minun kotini kr\u00e4\u00e4s\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Minulla ei ole kr\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4,<\/em> ainaakaan sanan varsinaisessa merkityksess\u00e4. Kr\u00e4\u00e4s\u00e4 voi olla yhdelle toista ja toiselle ihan muuta. Minulle se on turhia koriste-esineit\u00e4, matkamuistoja jos jonkinlaisia. My\u00f6s monet painotuotteet, nyky\u00e4\u00e4n sein\u00e4taulut eli raamit sein\u00e4n nojassa ovat kr\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4. Minulla ei ammatillinen ylpeys anna periksi ripustella painokuvia tai maalausj\u00e4ljenn\u00f6ksi\u00e4. Mutta kun sein\u00e4tilaa ei juurikaan kirjahyllyilt\u00e4 j\u00e4\u00e4, on lopputulos vieraan mielest\u00e4 kaaosta, joka odottaa vain p\u00f6lyjenpyyhkij\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Onko nyky\u00e4\u00e4n ”kodin” merkitys k\u00e4sitteen\u00e4kin jo ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen ja hajoava kullekin omanlaiseksi? Onko k\u00e4site kodin pyhyys<\/strong> nykyihmiselle aivan vieras, vanhanaikainen ja per\u00e4ti naurettava?<\/p>\n\n\n\n

Kukin taaplaa tyylill\u00e4\u00e4n. <\/em> Kun joku haluaa el\u00e4\u00e4 nelj\u00e4n alastoman sein\u00e4n keskell\u00e4, l\u00e4hes tyhj\u00e4ss\u00e4 kopissa kodinomaista el\u00e4m\u00e4\u00e4, se on h\u00e4nen oikeutensa ja kotinsa. Min\u00e4 pid\u00e4n silti kiinni oikeudestani muovata kotiani niin paljon kuin pystyn niin esteettiseksi <\/strong>kuin pystyn. Kun olen tehnyt kaikkeni, min\u00e4 olen tyytyv\u00e4inen asukas omassa kauniissa kodissani, jossa viihdyn hyvin ilman seuraakin. Hyllyiss\u00e4 on odottamassa monia lukemattomia kirjoja tai keskener\u00e4isi\u00e4 maalauksia, p\u00e4\u00e4 kihisee kirjoitusaiheita, mutta aika ei koskaan vaan riit\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mit\u00e4 koti minulle merkitsee. Mis\u00e4 s\u00e4\u00e4 bunkkaat? Onk sul oma luukku? Mis\u00e4 kerroksess sun boxis o? Onk sul kiva asunto? Vai onk sul kimppak\u00e4mpp\u00e4? Mit\u00e4h\u00e4n min\u00e4 n\u00e4ihin kysymyksiin vastaisin. Voisin vastata t\u00e4h\u00e4n tapaan: min\u00e4 asun vuokralla suuressa kerrostalossa tupakeitti\u00f6n ja huoneen asunnossa. Minulla on tosikiva asunto ja min\u00e4 viihdyn erinomaisesti kodissani. Yeens\u00e4 sana koti tuottaa … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1971,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1927","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t