Kuuntelin pykologian (silloisen sielutieteen) is\u00e4\u00e4 professori Arvo Lehtovaaraa, sosiologian professori Erik Allardtia, kasvatustieteiden is\u00e4\u00e4 Matti Koskennieme\u00e4, omaa professoriani Kai von Fieandtia, omintakeista yliopistomiest\u00e4 Aarre Tuompoa, kulttuurimiest\u00e4 Kullervo Rainiota <\/strong>sek\u00e4 monta muuta, persoonallista ja rohkeaa oman tieteenlajinsa ensimm\u00e4ist\u00e4 edustajaa suomalaisessa tiedekulttuurissa. Kaikkien professorien kanssa opiskelijatytt\u00f6, min\u00e4 sain kokea my\u00f6s erilaisia henkil\u00f6kohtaisiakin tilanteita, joista j\u00e4i voimakkaita muistoja. N\u00e4ist\u00e4 ajoista on kulunut suunnilleen 65 vuotta.<\/p>\n\n\n\n Koska kykenin silloin kirjoittamaan lyijykyn\u00e4ll\u00e4 <\/em> luennot yl\u00f6s, ovat ne l\u00e4hes kaikki tallella. <\/em>Voin antaa esimerkiksi kasvatustieteit\u00e4 lukevalle lapsenlapselleni nyt el\u00e4v\u00e4n luennoitsijan, professori A. Lehtovaaran luennon ”Yksil\u00f6nkehityksest\u00e4 kasvui\u00e4n j\u00e4lkipuoliskolla” kev\u00e4\u00e4lt\u00e4 1958<\/em> l\u00e4hes pilkkujen ja huutomerkkien tarkkuudella. Lehtovaara sanoo: ””Lapsi on vain yhden normij\u00e4rjestelm\u00e4n alaisena ensin: koti ja vanhemmat. Mutta koulussa tulevat opettajat korostetun auktoritatiivisessa asemassa. Silloin saattaa synty\u00e4 eroavuutta kodin ja koulun v\u00e4lille. Syntyy toinen normij\u00e4rjestelm\u00e4…”<\/p>\n\n\n\n Kerran istuin luentosalissa odottamassa professorimme Fieandtin luentoa, kun huomasin ovella keski-ik\u00e4isen miehen, v\u00e4h\u00e4n poikkeavasti pukeutuneen opiskelijoihin verrattuna, jutustelemassa Fieandtin kanssa. Mies k\u00e4ytt\u00e4ytyi liian tuttavallisesti meid\u00e4n opiskelijoiden mielest\u00e4, ja puheli professorin kanssa kuin kaverin. Istui sitten etupenkkiin kuuntelemaan luentoa, ja l\u00e4hti sen loputtua taas professorin h\u00e4nnill\u00e4 pois. Yliopistolla ei n\u00e4kynyt siihen aikaan koskaan keski-ik\u00e4isi\u00e4 opiskelijoita. Kului 20 vuotta, vuoteen 1978, kun min\u00e4 tunnistin meid\u00e4n arkkipiispaksemme nousseen<\/em> Mikko Juvan<\/strong> samaksi mieheksi. H\u00e4n oli ollut jo minun Helsingin opiskeluaikoinani sek\u00e4 filosofian ett\u00e4 teologian tohtori ja moninaisen kulttuurialan asiantuntija. Muistan viel\u00e4 oman h\u00e4pe\u00e4ni ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteni.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n Turun Tuomiokirkon, Suomen ainoan katedraalin ylv\u00e4s torni.<\/p>\n\n\n\n Toisenlaisissa kulttuurin ympyr\u00f6iss\u00e4 eleli rakas veljeni, hyv\u00e4 taidemaalari ja ITE-taiteilija Juhani (Jussi \/Juha) Tukiainen<\/strong> (1937-2022). H\u00e4n kehitti l\u00e4hes mist\u00e4 romusta tahansa taideteoksen<\/em>. Ehk\u00e4 h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 huomasivat lantalapiossa ilkikuriset ihmiskasvot ja ehk\u00e4 h\u00e4n s\u00f6i kananreiden, kun tiesi saavansa kananluun tekeill\u00e4 olevaan veistokseensa. Veljeni oli veijari, irvailija, kriitikko ja uskonkiihkoilija, joka rakasti rehellisyytt\u00e4 ja kauneutta. <\/strong>Muutkin kuin luonnonsuojelijat saivat niell\u00e4 kritiikin tai herjan rajoja katselllessaan Juhan ”Kettutytt\u00f6j\u00e4<\/em>” teosta tai pariskuntaa, kahta ihmisp\u00e4\u00e4t\u00e4, joiden materiaali oli oman perheenj\u00e4senten, plus Pyry-koiran ja rakastetun Lapin-reissujen seuralaisen aasin kootut, nypityt tai pudonneet karvat. <\/em>L\u00e4hes kaikki teokset olivat puhuttelevia, jotkut suorastaan ravistelvia. Juha hakkasi mustalle lankulle suuren ruostuneen rautanaulan ja ripusti naulaan rautalangasta v\u00e4\u00e4nnetyn seppeleen. Verenpunainen kehys ymp\u00e4r\u00f6i ravistelevaa k\u00e4rsimyksen ty\u00f6t\u00e4 ”Herrani ja kuninkaani hattunaula<\/strong>”. Er\u00e4s l\u00e4hiseurakunta osti hienon ty\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n Alla toinen Juhan puhutteleva ty\u00f6: vanhassa naulalaatikossa ruostuneet rautanaulat ristiss\u00e4 silkkipedill\u00e4 ja alla raskas, hirvitt\u00e4v\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 tehnyt vasara. Ristill\u00e4 n\u00e4kyy ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen k\u00e4rsinyt hahmo.<\/p>\n\n\n Min\u00e4 ojennan n\u00e4in kauneimman kukkani kaikkien n\u00e4iden hienojen ihmisten muistolle.<\/p>\n\n\n\n Kuka asettaa arvostelullemme ja arvostamiselle tarkat rajat?<\/strong> Miksi me k\u00e4yt\u00e4mme rajoja? Kun v\u00e4h\u00e4n aikaa mietin, olen l\u00f6yt\u00e4vin\u00e4ni vastauksen: eri alojen kulttuurikeh\u00e4t tarvitsevat rajoja, mutta liukuvia rajoja.<\/strong> Meist\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n uskova kristitty emme saisi asettaa kuitenkaan rajoja ihmisten kesken kuin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien virka- ja p\u00e4tevyyskysymyksiss\u00e4, emme ihmisen itsens\u00e4 arvostamisessa.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" PERSOONALLISUUKSIA, OSAAJIA JA TIET\u00c4JI\u00c4 Sotien j\u00e4lkeen is\u00e4ni, maaseutupappi kasvatti kaiken muun kasvattimisen ohessa suloisesta pikkupossusta ison sian, oli suntion papan (kyl\u00e4n lahtarin) oppipoikana lahtaamassa sikaa jouluksi, oli opetellut nylkem\u00e4\u00e4n sian, parkitsemaan nahan, k\u00e4vi ostamassa Turusta suutarinlestit, opetteli k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 ja teki nahasta lapsilaumalle ja minulle monot, ne talvikeng\u00e4t, joilla k\u00e4velin 1957 Helsingin Yliopiston marmorik\u00e4yt\u00e4ville. Is\u00e4n … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1666,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2001","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2001","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2001"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2001\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3147,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2001\/revisions\/3147"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1666"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2001"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2001"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2001"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/01\/PC240082-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/04\/Pelastuksen-tyokalut.-Naula-ja-vasara-444x1024.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/01\/PC280073-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n