{"id":2033,"date":"2024-02-08T20:21:39","date_gmt":"2024-02-08T18:21:39","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=2033"},"modified":"2024-02-25T20:02:57","modified_gmt":"2024-02-25T18:02:57","slug":"tanssi-on-taivaan-lahja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2024\/02\/08\/tanssi-on-taivaan-lahja\/","title":{"rendered":"TANSSI ON TAIVAAN LAHJAA!"},"content":{"rendered":"\n

Olen sota-aikojen kovien kontrollien ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen kasvatti. Koska olin liian pieni muistaakseni varsinaisesti sota-ajan s\u00e4\u00e4nn\u00f6t muuten kuin, mit\u00e4 vanhemmiltani kuulin, en tied\u00e4, miten ja millaisin lakitoimin Suomessa tanssi kiellettiin, mutta niin vain tehtiin. Emme me suomalaiset olleet silloin ainoita t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa. Tanssiminen antoi aihetta ja veti v\u00e4\u00e4riin seksuaalisiin suhteisiin, yksin\u00e4isille \u00e4ideille syntyi lehtolapsia ja v\u00e4est\u00f6n moraalitaso heikkeni. Uskonnolliset piirit vakuuttivat, ett\u00e4 tanssiminen on synti\u00e4,<\/em> koska se oli houkutuskeino synnintekoon. N\u00e4ist\u00e4 asetelmista ollaan l\u00e4hdetty 1940-luvulta l\u00e4htien.<\/p>\n\n\n\n

Olin jo kansakoulun nelj\u00e4nnell\u00e4 luokalla, kun opin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Suomen laki kielt\u00e4\u00e4 my\u00f6s alkoholin k\u00e4yt\u00f6n eli oli olemassa raittiuslaki.<\/em> Kouluissa puhuttiin tietysti raittiuden puolesta ja alkoholin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 vastaan. J\u00e4rjestettiin raittiuskilpakirjoituksia.<\/em> Min\u00e4kin otin osaa ja voitin, (vaikka en teinnyt yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4n alkoholin ongelmista, en ollut n\u00e4hnyt edes yht\u00e4\u00e4n juopunutta). <\/p>\n\n\n\n

Tanssiminen ja alkoholin k\u00e4ytt\u00f6 on liitetty – ainakin meill\u00e4 l\u00e4nsimaissa – usein yhteen. Todellisuudessa tanssi alkuper\u00e4isen\u00e4 kulttuurimuotona ei liity ollenkaan alkoholin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Se liittyy vanhoihin kulttimeinoihin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni aina.<\/p>\n\n\n\n

Kotonani pappilassa oli tavallistakin ankarampi moraalikuri.<\/em> Siihen vaikutti is\u00e4ni ja perheen mukana olo k\u00f6rttil\u00e4isess\u00e4 her\u00e4tysliikkeess\u00e4<\/em>, mutta varmasti eniten is\u00e4n lapsuustausta.<\/em> Is\u00e4ni j\u00e4i kodittomaksi orvoksi ja ilman \u00e4iti\u00e4 alkoholin liikak\u00e4yt\u00f6n takia<\/em>. Mitenk\u00e4 olisikaan ollut mahdollista sellaisen kokemisen j\u00e4lkeen hyv\u00e4ksy\u00e4 alkoholin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Miten vakaa k\u00e4sitys tanssin kokemisesta syntin\u00e4 kehittyi, en voi tarkkaan tiet\u00e4\u00e4, vain arvailla sen kulkeneen n\u00e4it\u00e4 samoja reittej\u00e4. Her\u00e4tysliikkeet olivat yleens\u00e4kin t\u00e4ysraittiuden ja tanssinkiellon kannalla.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4itini k\u00e4sityksi\u00e4 on vaikempi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, koska h\u00e4n oli liikunnan ja voimistelun alan tuntija ja tekij\u00e4. Rytminen ryhm\u00e4liikunta on usein mielest\u00e4ni l\u00e4hell\u00e4 tanssia, varsinkin musiikin s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Olin silloisen mieheni kanssa matkalla Skotlannissa 1990-luvun alussa.<\/em> Olimme Oban <\/em>nimisess\u00e4 kaunpungissa meren rannalla, pohjoisessa jo melko l\u00e4hell\u00e4 Loch Ness<\/em> hirvi\u00f6n asuinalueita. Olimme ostaneet liput paikkakunnan arvostettuun juhlatilaisuuteen johonkin suureen saliin. Oikeastaan vasta j\u00e4lkeenp\u00e4in olen oivaltanut, miten t\u00e4rke\u00e4 t\u00e4m\u00e4 juhla oli obanilaisille. Me saimme hyv\u00e4t paikat etusivusta p\u00f6yd\u00e4st\u00e4, jonka yl\u00e4puolella melusi kitenkin hirmuinen kova\u00e4\u00e4ninen. Kun s\u00e4kkipillit<\/em> alkoivat soida, min\u00e4 koin (yliherk\u00e4ll\u00e4 kuulollani) l\u00e4hinn\u00e4 helvetillist\u00e4 meteli\u00e4. Joka on kuullut aidon s\u00e4kkipillin soittajan puhaltavan t\u00e4ydell\u00e4 teholla, muistaa sen kyll\u00e4 ik\u00e4ns\u00e4 kaiken!<\/p>\n\n\n\n

Mutta katseltavaa ja koettavaa oli valtavasti. En tied\u00e4, kuinka paljon juhlassa oli paikkakunnan ”silm\u00e4\u00e4tekevi\u00e4”, mutta arvelisin heit\u00e4 olleen kansan joukossa. Meid\u00e4n viereisess\u00e4mme p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 istui yksi paikkakunnan papeista kolmen naisen kanssa.<\/em> Yksi lienee ollut h\u00e4nen rouvansa, toinen sisarensa ja kolmas ehk\u00e4 anoppi. En ole milloinkaan n\u00e4hnyt p\u00f6yt\u00e4seuruetta, jonka seuraaminen oli kuin teatterissa k\u00e4ynti jo sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Pappi oli tietenkin jo tottunut t\u00e4h\u00e4n kaikkeen menoon, tanssin meteliin ja ehk\u00e4 puheiden huumoriinkin, josta min\u00e4 en tietysti ymm\u00e4rt\u00e4nyt sanaakaan. Pappi tilasi itselleen ja p\u00f6yt\u00e4surueelleen tietysti komean viskipullon. Papin (oletettu)pikkusisko oli ilmeisen neuroottisen arka ja ujo, jolle nauraminenkin oli kuin ”synti\u00e4”. Pappi-veli ja kaksi hivenen rohkaistuneempaa naista yrittiv\u00e4t kaikin keinoin saada ujoa naista virkistym\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 istui hiljaa, kippurassa, p\u00e4\u00e4 alasp\u00e4in tuolillaan ja sai vaikeasti jotain p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 suuhunsa. Ehk\u00e4 viskipaukku nosti hivenen p\u00e4\u00e4t\u00e4, ja loppujen lopuksi nuori nainen uskalsi hymyill\u00e4 mukana ja taputtaa. <\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 arvojuhlan arvokkain esitys oli Irlannin kuuluisa tanssi, Riverdance<\/strong> esitys.<\/em> Esiintyj\u00e4ryhmi\u00e4 oli ilmeisesti useilta paikkakunnilta. Min\u00e4 en ollut ikin\u00e4 ennen t\u00e4t\u00e4 n\u00e4hnyt vastaavaa tanssia edes televisiosta. Pieni ryhm\u00e4 kerrallaan (4-6) tuli lavalle tanssimaan. Tanssimusiikki oli siedett\u00e4v\u00e4\u00e4 volyymiltaan, mutta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen nopeaa ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen yksitoikkoista<\/em>. Ensin se vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja kiinnostaa, mutta kuinka kauan jaksaa kiinnostaa yksi ja sama jalkojen heilutus, ajattelin ensin. Mutta eip\u00e4 kiinnostus kuitenkaan t\u00e4h\u00e4n loppunut. <\/p>\n\n\n\n

Oli upea kokemus n\u00e4hd\u00e4 n\u00e4m\u00e4 nuoret tanssijat l\u00e4helt\u00e4. Heit\u00e4 oli molempia, poikia ja tytt\u00f6j\u00e4 ja he olivat hyvin nuoria. Heill\u00e4 oli todenn\u00e4k\u00f6isesti joko jotkut kanslalispuvut tai tanssijoiden omat puvut, samantyyppiset kaikilla: tyt\u00f6ill\u00e4 yl\u00e4puolella polven oleva hame ja liivim\u00e4inen tiukka yl\u00e4osa, pojilla polvihousut skotlantilaiseen tapaan. Kaikkien ilme oli tiukasti keskittynyt,<\/em> vapautui aina hiukan loppua kohden.<\/p>\n\n\n\n

Mutta ymm\u00e4rr\u00e4n kyll\u00e4 keskittyneisyyden, kun n\u00e4kija kuuli tanssin rytmin.<\/em> Minun, jolla aina on ollut hyvin huono rytmitaju, on tietysti suorastaan mahdotonta tajuta, miten t\u00e4m\u00e4 riverdance on toteutettavissa el\u00e4v\u00e4n ihmisen jaloin – eik\u00e4 koneen tahdissa. Tanssijoiden jalkater\u00e4t, nilkat ja s\u00e4\u00e4ret liikkuvat todella kuin koneen osat: k\u00e4\u00e4ntyilev\u00e4t kannoille varpaille, oikealle vasemmalle, yl\u00f6s alas, svuille taakse, kopistavat keng\u00e4n kannoilla ja k\u00e4rjill\u00e4, <\/em>hyppiv\u00e4t taukoamatta yl\u00f6s nostaen toista jalkaa eteen vinoon, taakse vinoon, ja kaiken aikaa sojottavat k\u00e4det tikkusuorina kiinni kyljiss\u00e4<\/em>. K\u00e4siss\u00e4 on joskus painot merkkein\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 niit\u00e4 ei saa heilauttaa. Kuuluu taukoamaton rytminen kopina aivan kuin jostakin koneesta. Ja s\u00e4kkipilli soi! N\u00e4m\u00e4 esitykset olivat ilmeisen pitk\u00e4n ja vaativan harjoituksen ja ryhm\u00e4ty\u00f6n takana. Ne saivatkin pitk\u00e4t suosionosoitukset kiitokseksi.<\/p>\n\n\n\n

Amerikkalinen filmiteollisuus teki tutuksi sotien j\u00e4lkeen steppauksen. Maailmankuuluja steppikuninkaita oli monia, ehk\u00e4 kuuluisimmat heist\u00e4 Gene Kelly <\/em>ja Fred Astaire<\/em>. Heid\u00e4n tanssinsa n\u00e4ytti usein minun mielest\u00e4ni melkein yliluonnollisselta taidonn\u00e4ytteelt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Irlannista Dublinista alkoi levit\u00e4 nimenoman t\u00e4m\u00e4 oma tanssi nimell\u00e4 Diverdance<\/em> l\u00e4hes kaikkialle mailmaan. Meille Suomeenkin se tuli tiet\u00e4m\u00e4ni mukaan 2002, senj\u00e4lkeen kun Hartwall Arenalla oli Dublinista suuri Diverdance esitys.<\/p>\n\n\n\n

Arvelen, ett\u00e4 Riverdancen n\u00e4kemisest\u00e4 asti olen alkanut katsella tanssiesityksi\u00e4 erilaisin, ehk\u00e4 tutkivin silmin. Ja kun on kiinnostunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, n\u00e4kemist\u00e4 ja tutkimista kyll\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa l\u00f6ytyy. Olen alkanut katsoa muun muassa afrikkalaista tanssimista<\/em> kuin eri \u00f6kulmista: ihminen purkaa oloaan ja tunnetilaansa tanssimiseen. <\/strong>Oikeastaan min\u00e4 olen sen vanhana psykologina kyll\u00e4 oivaltanut, mutta en ole siet\u00e4nyt sit\u00e4. Miten niin siet\u00e4nyt? Olen tuntenut itseni vaivautuneeksi katsomaan tanssia,<\/em> joka on niin alkukantaista. Jotkut seikat ovat siin\u00e4 olleet minulle vastenmielisi\u00e4. Olen katsonut afrikkalaista rytmist\u00e4 hyppimist\u00e4, v\u00e4\u00e4ntely\u00e4, heilumista, hytkymist\u00e4 <\/em>jne. yritt\u00e4en ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Olen katsellut televisiosta alkukantaisheimojen tanssia Australian, Tasmanian ja monilla muilla saarilla ja ehk\u00e4 oppinut hiukan ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n tanssin suurta merkityst\u00e4 asukkaiden el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja kulttuurissa. Se on osa heit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n niin kuin joku muu meid\u00e4n kultuurissamme on osa meit\u00e4. Ehk\u00e4 balettitenssi ja ooppera? N\u00e4in korkeakulttuuri ei ole kaikkien mieleen. Ei minunkaan. Eli: olenko sitten v\u00e4h\u00e4n sukua tai per\u00e4ti itse alkukantaiskulttuuria? Tied\u00e4 h\u00e4nt\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Tanssi on taivaan lahja,<\/strong> on joku viisas sanonut.<\/p>\n\n\n\n

Etnisyys luo oman kulttuuriinsa. On t\u00e4ysin mahdotonta yritt\u00e4\u00e4 sovittaa meit\u00e4 kaikkia maailman erilaisia kansoja kulttuurisesti yhteisiin raameihin.<\/em> Jokaisella etnisell\u00e4 ryhm\u00e4ll\u00e4 on aivan omat kulttuurin osa-alueet, ja niiss\u00e4 tanssi omanlaistansa. Kun olen t\u00e4m\u00e4n – hyvin hitaasti – sis\u00e4ist\u00e4nyt, olen ollut vapautunut taas siit\u00e4kin. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

TOISAALTA: kun nyky\u00e4\u00e4n maailma py\u00f6rii niin, ett\u00e4 se sekoittaa kaiken, sekoittuvat eri kultuuritkin kovalla vauhdilla.<\/em> Johan minun lapsenlapsenikin tanssivat ja hyppiv\u00e4t t\u00e4ysinrinnoin afrikkalaisen tapaan, eiv\u00e4tk\u00e4 edes muusta tanssista aina tied\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Nyky\u00e4\u00e4n en osaa sanoa, mit\u00e4 on ilmi\u00f6, jossa meik\u00e4l\u00e4iseen luterilaiseen kirkkolauluumme tuodaan tanssin rytmisyytt\u00e4, keinuntaa ja heiluntaa<\/em>. Minulle tulee paha mieli, ellen saa veisata rakkaita virsi\u00e4mme hiljaisuudessa ja rauhassa mietiskellen – jopa usein ilman urkuja. Mutta olen jo l\u00e4hell\u00e4 sietokyky\u00e4: tehk\u00f6\u00f6t toiset kaiken haluamallaan tavalla, hytkyk\u00f6\u00f6t ja heilukoot, miten haluavat, jos se antaa heille saman ilon ja rauhan. Pian koittaa meille hiljaisuuden ajat ja ”hiljainen viikko”, jolloin kuitenkin muistamme ja kunnioitamme suurta Sijaisk\u00e4rsij\u00e4\u00e4mme hiljentyen ja rauhoittuen virsiin tai lauluihin hiljaisuudessa, ehk\u00e4 kynttil\u00f6iden loisteessa.<\/strong> N\u00e4ihin hetkiin ei mielest\u00e4ni mik\u00e4\u00e4n tanssi sovi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen sota-aikojen kovien kontrollien ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen kasvatti. Koska olin liian pieni muistaakseni varsinaisesti sota-ajan s\u00e4\u00e4nn\u00f6t muuten kuin, mit\u00e4 vanhemmiltani kuulin, en tied\u00e4, miten ja millaisin lakitoimin Suomessa tanssi kiellettiin, mutta niin vain tehtiin. Emme me suomalaiset olleet silloin ainoita t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa. Tanssiminen antoi aihetta ja veti v\u00e4\u00e4riin seksuaalisiin suhteisiin, yksin\u00e4isille \u00e4ideille syntyi lehtolapsia ja v\u00e4est\u00f6n … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2033","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2033","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2033"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2033\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2077,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2033\/revisions\/2077"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2033"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2033"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2033"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}