Varsinaista luontoturismia ei ollut 1950-luvun alussa. Partiolaiset ne leireill\u00e4\u00e4n y\u00f6pyiv\u00e4t teltoissa, eiv\u00e4t turistit. Turistia varten tarvittiin asuinhuoneita ja hotelleja. 1950-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 alkoi sitten nousta Lapissa ja pohjoisessa erityisi\u00e4 hotelleja talvimatkailevia turisteja varten.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4, 1950-luvun nuori olin sek\u00e4 partiolainen, partiolaisten Satakunnan suunnistusmestari ett\u00e4 himohiiht\u00e4j\u00e4. Rakastuin lopuksi el\u00e4m\u00e4\u00e4 pohjoiseen ja tuntureihin siksi, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n jo koulutytt\u00f6n\u00e4 kolme kertaa Lappiin ja tuntureille.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4inen kerta oli, kun luokkatoverini, jonka koti oli Sodankyl\u00e4ss\u00e4,<\/em> pyysi minut joululomalle<\/em> kotiinsa 1954. Sain kokea ensi kertaa lumon, joka oli uskomattoman j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4 visuaalinen ja kokonaisvaltainen kokemus. Tuli ilta ja kuu nousi. Muistan, kuinka odotin y\u00f6t\u00e4, jota ei koskaan tullut. Tuli vain tuhansien sinisten s\u00e4vyjen maailma, jossa varjot kulkivat ja s\u00e4vyt vaihtuivat, kunnes alkoi aamu vaaleta. Sininen muuttui vaaleanpunaiseksi ja p\u00e4iv\u00e4ksi, jossa ei ollutkaan aurinkoa. Eik\u00e4 sit\u00e4 odotettukaan. Aurinko nukkui viel\u00e4 monen p\u00e4iv\u00e4matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Luokkatoverini is\u00e4 oli mets\u00e4nvartijana Sodankyl\u00e4ss\u00e4 ja ty\u00f6ns\u00e4 ansiosta pystyi j\u00e4rjestelem\u00e4\u00e4n meille monenlaista ohjelmaa tutustua Lapin luontoon. H\u00e4n toi meid\u00e4t Kaunisp\u00e4\u00e4n <\/em>tunturin kupeeseen pieneen hotellin tapaiseen, mutta y\u00f6t vietimme Kaunisp\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4havaintoaseman <\/em>mittaajan ja hoitajan pieness\u00e4 hirsim\u00f6kiss\u00e4 tunturin reunamailla. Radiosta kuulutettiin siihen aikaan joka p\u00e4iv\u00e4 s\u00e4\u00e4tila my\u00f6s Kaunisp\u00e4\u00e4lt\u00e4. Sen laati is\u00e4nt\u00e4mme. Kes\u00e4t mainio partaukko is\u00e4nt\u00e4mme huuhtoi kultaa<\/em> joestaan pihan toiselta puolelta. H\u00e4n n\u00e4ytti meille, miten vaskolia k\u00e4ytettiin, ja minusta tuli ikuinen vanhojen L\u00e4nnen kullankaivajafilmien yst\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun luokkatoverini halusi pelata illan korttia tunturihotellissa, min\u00e4 p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 tunturiin. Yksin tunturiin meno oli kielletty suurin kieltotauluin, mutta ne eiv\u00e4t voineet est\u00e4\u00e4 minua. Kuulemma lumivy\u00f6rytkin olivat mahdollisia. Iltay\u00f6n tunturin houkutus oli liian suuri. T\u00e4hdet ja kuu loistivat kirkkaina ja hiihtolatu riitti l\u00e4hes laelle asti. Laella sinisess\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 seisoi omituisenmallinen valtava lumim\u00f6ykky. Sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kurottui iso lumipallo t\u00e4htikirkkaalle y\u00f6taivaalle. Arvasin, ett\u00e4 ne olivat hirsimaja ja sen savupiippu. Ei ollut todella mahdollista ilman miehen puolenp\u00e4iv\u00e4n lapioty\u00f6t\u00e4 lev\u00e4ht\u00e4\u00e4 majassa. Ymp\u00e4rill\u00e4 kohosi sinisi\u00e4, m\u00f6ykkym\u00e4isi\u00e4 hahmoja, joiden varjot kulkivat kuutamossa, ja vaikka tiesin ne tykkylumen hahmoiksi, ne pelottivat. Joku rusakko puikahti varjosta toiseen ja raskas y\u00f6lintu r\u00e4tk\u00e4tti siipi\u00e4\u00e4n ja nousi lentoon. Pelkoni oli jo suurta.<\/p>\n\n\n\n Oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 paluumatkalle. Mutta y\u00f6n pimeys ja tuuli sotki ladut. Ei minulla tietenk\u00e4\u00e4n ollut mukana kompassia ja p\u00e4\u00e4tin palata suoraan s\u00e4\u00e4havaintoasemalle. Ensin oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 suurelle ajotielle, jota pitkin pari kilometri\u00e4 etel\u00e4\u00e4n ja sitten oikealle ukon k\u00e4mp\u00e4lle. Osasin oikeaan suuntaan alas tunturin toista kuvetta, mutta kun ei ollut mit\u00e4\u00e4n latuja ja hanki oli kovaa, oli laskeutuminen uskaliaista. Oli mahdotonta n\u00e4hd\u00e4 eteens\u00e4 kuin pienen matkan kerrallaan ja liukua vinossa melkein kyykyss\u00e4. Silloin kuulin susien ulvonnan. Sen tuntisi, vaikka ei olisi ennen kuullutkaan. \u00c4\u00e4nist\u00e4 arvioin, ett\u00e4 niit\u00e4 oli ainakin kolme nelj\u00e4. Olin kuullut, ett\u00e4 niit\u00e4 on liikkeell\u00e4, mutta en uskonut sent\u00e4\u00e4n kaikkea kokevani.<\/p>\n\n\n\n \u00c4\u00e4net tulivat l\u00e4hemm\u00e4ksi, mutta min\u00e4 ehdin ajotielle. Se oli paikoin lumimassojen tukkimaa, joten sit\u00e4 ajoivat vain isot rekat kettinki renkaiden ymp\u00e4rill\u00e4. Mink\u00e4\u00e4nlaisia tievaloja ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut. Miss\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt valoa, vain kirkkaat t\u00e4hdet, kuu ja tunturi. Hiihdin nyt kovaa kohti etel\u00e4\u00e4, ja susien \u00e4\u00e4ni l\u00e4heni. En muista en\u00e4\u00e4 noin 70-vuoden takaista tunnettani, mutta jotain lamauttavaa kauhuntunnetta se lienee ollut siihen asti, kun n\u00e4in kaukana edess\u00e4 kirkkaiden valokiilojen lakaisevan taivasta. Vastaan oli tulossa siis auto! L\u00e4hestyv\u00e4t valot melkein itkettiv\u00e4t ilosta.<\/p>\n\n\n\n Auto oli suuri rekka. Tuli aura edess\u00e4 lujaa kohti: oli noustava tien penkalle. Ensin n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 kuljettaja ei n\u00e4e minua, mutta n\u00e4kih\u00e4n se, vilkutti vain ja jatkoi matkaa. Ei pys\u00e4htynyt kyselem\u00e4\u00e4n, miksi tytt\u00f6 on y\u00f6ll\u00e4 yksin er\u00e4maassa. Mutta sudet olivat pel\u00e4styneet valoja ja suurta \u00e4\u00e4nt\u00e4, koska en en\u00e4\u00e4 kuullut niit\u00e4. P\u00e4\u00e4sin s\u00e4\u00e4havaintoasemalle, jossa yst\u00e4v\u00e4ni odotteli kauhuissaan. Oli selittelemist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Toinen ja kolmas Lapin matka tapahtui 1950-luvun lopussa kotov\u00e4en kanssa, kolme lasta Volkkarin takapenkill\u00e4. Seurueeseemme kuului yst\u00e4v\u00e4perhe omalla autollaan. Meid\u00e4n perhe olimme kaikki er\u00e4henkisi\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4\u00e4n tottuneita, mutta yst\u00e4v\u00e4perheemme ei ollut sit\u00e4. Y\u00f6vyimme Ruotsin, Norjan ja Suomen Lapissa pappiloissa, seuraintaloilla tai jopa kirkon lattioilla, kun is\u00e4papit saivat kollegoiltaan y\u00f6sijan. Kaikenlaista sattui, mutta ei mit\u00e4\u00e4n pahaa. Minussa puhkesi lopullisesti lamauttava korkeanpaikan fobia <\/em>Norjassa Mo i Ranan<\/em> yl\u00e4puolella. Yst\u00e4v\u00e4perheen rouva sai samankaltaisia oireita siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin auton sis\u00e4ll\u00e4kin, ett\u00e4 meid\u00e4n oli j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 yhteinen suunnitelmamme kiert\u00e4\u00e4 Norjan Tromsan kautta Finnmarkiin <\/em>ja sit\u00e4 kautta Utsjoelle ja Inariin.<\/em> Ensimm\u00e4inen hirmupudotus ajotien reunassa katkaisi perheen\u00e4idin sietokyvyn, jouduimme palaamaan takaisin samoja teit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa 1957 suomenkielen aineeni annetulla nimell\u00e4 \u201dMik\u00e4 tenho Pohjolan onkaan!\u201d <\/em>Aihe oli kuin tehty minulle, olin imenyt jo sisimp\u00e4\u00e4ni pohjoisen elinik\u00e4isen lumon.<\/p>\n\n\n\n 1970-luvun alussa p\u00e4\u00e4sin viel\u00e4 Lappiin, p\u00e4\u00e4si\u00e4isen aikoihin<\/em> silloisen aviopuolison siivell\u00e4. K\u00e4vimme hiiht\u00e4m\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sivarren Hetassa Pallaksen maastoissa.<\/em> Y\u00f6vyimme ja s\u00f6imme hiihtokeskuksen tiloissa ja p\u00e4iv\u00e4t olimme tunturissa. T\u00e4m\u00e4 matka ja ne kokemukset saavat minut viel\u00e4kin liikuttumaan. Silloinkin halusin hiiht\u00e4\u00e4 yksin, ja sain siihen pienen mahdollisuuden. Yksin tunturissa suuri valo t\u00e4ytti ja h\u00e4ik\u00e4isi kaiken, n\u00e4in laajan maiseman, joka aukeni, melkein liukeni valoon. Itse kutistuin ja pienenin sen rinnalla. Olin hyvin yksin\u00e4inen siihen aikaan, eik\u00e4 avioliitto poistanut sit\u00e4 tunnetta. Mutta matka antoi minulle uskoa ja voimia jaksaa eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n Lasten ollessa pieni\u00e4, mutta kuitenkin i\u00e4ss\u00e4, jossa kuljetaan is\u00e4n ja \u00e4idin rinnalla, teimme matkan Kuusamoon.<\/em> Asuimme siell\u00e4 hein\u00e4kuun, kiersimme paikkakuntaa (kuten tapoihimme kuului), patikoimme p\u00e4tk\u00e4n Karhunkierrosta,<\/em> tulimme Kiutak\u00f6nk\u00e4\u00e4lle<\/em>, kuuntelimme Jyr\u00e4v\u00e4n<\/em> koskea, astelimme k\u00f6ysisiltaa kosken yli, soutelimme Julma-\u00d6lkyll\u00e4<\/em> ja katselimme yli suurten aapojen, jossa taivaanrantaan piirtyi tuntureita. Min\u00e4 tein monia akvarellimaalauksia tulevan syksyn suurn\u00e4yttelyyn Helsinkiin. Kaikki t\u00e4m\u00e4 j\u00e4i mieleen, mutta minulle ainakin eniten k\u00e4yntimme Ruka<\/em> tuntureilla. Tein mukavia akvarelleja Rukasta ja Konttaisesta.<\/em><\/p>\n\n\n\n Elimme silloin juuri alkavan laskettelu-urheilun kautta<\/em>. En muista kuulleeni puhuttavan viel\u00e4 laskettelukeskuksista.<\/em> Puhuimme tietysti m\u00e4kihiihdosta ja m\u00e4en alaslaskusta. En muista n\u00e4hneeni sellaisia rinteit\u00e4, joissa olisi ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n alaslaskemista, ilman, ett\u00e4 oli itse noustava latua tunturin tai m\u00e4en harjalle. Muistan kyll\u00e4 hissin Rukalla. Se merkitsi, ett\u00e4 hissill\u00e4 p\u00e4\u00e4see yl\u00f6s ja suksilla alas \u2013 kai! Perhe ajeli sill\u00e4 muutamia kertoja, mutta min\u00e4 kuvittelin silloin, ett\u00e4 se oli n\u00e4k\u00f6alahissi. Jos olisimme olleet siell\u00e4 talviaikaan, olisi n\u00e4kym\u00e4 ollut toinen ja ehk\u00e4 oikeampi.<\/p>\n\n\n\n Turistien tulvaa ei viel\u00e4 ollut Suomen Lapissa 1970-luvun alussa eli 50 vuotta sitten. Ei ollut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n edellytyksi\u00e4 sille, koska kaikki palvelut olivat viel\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kuopissaan. Ei voitu startata, kun ei tajuttu edes mit\u00e4 ja miten olisi kaikkea kaupattu myyt\u00e4v\u00e4ksi. Nyt Suomen Lapin er\u00e4maiden lumo on hyvin kaupan ja ulottuu kauas kaukomaille, it\u00e4\u00e4n ja etel\u00e4\u00e4n. Kertomiani \u201dalkukantaisia\u201d el\u00e4myksi\u00e4 ja kokemuksia 70 vuotta sitten ei saada takaisin – tuskin haluttaisiinkaan, mutta samansuuntaista luonnonl\u00e4heist\u00e4 kosketusta ja el\u00e4myst\u00e4 on yh\u00e4 saatavissa, jos me alkuv\u00e4est\u00f6 varjelemme ja kasvatamme varoen t\u00e4t\u00e4 ihanaa ja ainutlaatuista pohjolaamme. Lumen ja tunturin lumo on ainutlaatuista, meill\u00e4 viel\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4ihin aikoihin haikailemme lis\u00e4\u00e4 lunta tuntureille ja laskettelukeskuksiin. Keinolumi ei ratkaise ongelmaa, mutta auttanee alkuun.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Varsinaista luontoturismia ei ollut 1950-luvun alussa. Partiolaiset ne leireill\u00e4\u00e4n y\u00f6pyiv\u00e4t teltoissa, eiv\u00e4t turistit. Turistia varten tarvittiin asuinhuoneita ja hotelleja. 1950-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 alkoi sitten nousta Lapissa ja pohjoisessa erityisi\u00e4 hotelleja talvimatkailevia turisteja varten. Min\u00e4, 1950-luvun nuori olin sek\u00e4 partiolainen, partiolaisten Satakunnan suunnistusmestari ett\u00e4 himohiiht\u00e4j\u00e4. Rakastuin lopuksi el\u00e4m\u00e4\u00e4 pohjoiseen ja tuntureihin siksi, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n jo koulutytt\u00f6n\u00e4 … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2253,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2080","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2080","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2080"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2080\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2081,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2080\/revisions\/2081"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2253"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2080"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2080"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2080"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}