{"id":2083,"date":"2024-02-27T17:49:27","date_gmt":"2024-02-27T15:49:27","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=2083"},"modified":"2025-02-27T14:32:39","modified_gmt":"2025-02-27T12:32:39","slug":"niin-ohuesti-enaa-ihminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2024\/02\/27\/niin-ohuesti-enaa-ihminen\/","title":{"rendered":"NIIN OHUESTI EN\u00c4\u00c4 IHMINEN"},"content":{"rendered":"\n

UNENRAJASSA TOTUUS<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Niin ohuesti en\u00e4\u00e4 ihminen.  Hetkitt\u00e4in rajaa min\u00e4n ja ymp\u00e4rill\u00e4 olevan v\u00e4lill\u00e4 ei ole. Ymp\u00e4rill\u00e4 vain paljon ihmisi\u00e4, l\u00e4heisi\u00e4, rakkaita. Paljon liikkuu, tapahtuu. Liian paljon tekoja ja puhetta. V\u00e4rej\u00e4, suuria ja kirkkaita peitt\u00e4v\u00e4t, leijuvat sulattavat. Sulkevat syliins\u00e4 kaiken. Minutkin – nyt jo itse sylitt\u00f6m\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Syliss\u00e4ni oli oma ihanainen, lapseni. Poski silitti omaani, hengitys l\u00e4mmitti kaulaani ja uni levisi minuun. Nuuhkin el\u00e4m\u00e4\u00e4, tuoksua syliss\u00e4, katsoin rakkautta eteenp\u00e4in ja taaksep\u00e4in. Samaan aikaan. Pienet k\u00e4det, hymykuopat k\u00e4mmensel\u00e4ss\u00e4, niskassa autuas tuoksu. Rikas rikas on t\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4! Vieress\u00e4 mies <\/strong>katsoi minuun ja me tiesimme molemmat. Min\u00e4 n\u00e4in h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n kauneuden, tunnustuksen. H\u00e4nen leukansa, suunsa kertoi ilman sanoja. H\u00e4nen niskansa ja k\u00e4tens\u00e4 toi turvan, loi haaveen ja yhteyden. Yhdess\u00e4 rakensimme paratiisia maan p\u00e4\u00e4lle, koteja, siltoja, rakennuksia. Siunaus kattaa kaiken, vaikka ei koskaan toteudu. Autuus asuu pehme\u00e4n\u00e4 laajoissa unissa, sekoittuu p\u00e4iv\u00e4n pilkahduksiin pilviss\u00e4, laskeutuu alas ja minuun varovasti ja lempe\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Niin ovat unet olleet minussa, kunnes kauneus, keveys, rakastavat k\u00e4det hellitt\u00e4v\u00e4t. Sairaus, k\u00e4rsimys, pelko kuormat painavat sel\u00e4n kumaraan, roikkuvat posket tihruiseen itkuun ja kyhmyiset sormet kasvojen suojaksi. Raja on ohut toiseen puoleen.  Raja: t\u00e4m\u00e4 kaikki t\u00e4ss\u00e4, koettu rikkaus ja tuo tuolla edess\u00e4, sekoittuvat ripustautuvat minuun. Ohuesti sit\u00e4, ohuesti t\u00e4t\u00e4. Enk\u00e4 tied\u00e4 aina, mik\u00e4 olen ja mihin kuulun. Oliko minua edes ollenkaan? Puu ehk\u00e4 olenkin.<\/p>\n\n\n\n

Halusin aina mets\u00e4\u00e4n, koska puut kietoivat kuin kapaloon. Kasvoin yhdeksi muiden joukkoon, harmaaksi pitsiksi, pehme\u00e4ksi sammaleeksi, hahtuvaksi hein\u00e4ksi. Tai mets\u00e4n utuiseksi valoksi.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Min\u00e4 elin vihre\u00e4n sammaleen tuoksussa, <\/strong>pehmeiden k\u00e4sien syleilyss\u00e4, aamun ihanat tunnit p\u00e4iv\u00e4n sarastuksessa, kun todellisuudessa her\u00e4sin p\u00e4iv\u00e4n harmaudessa vanhuuteen. Kauan el\u00e4neen\u00e4. Pois l\u00e4htev\u00e4n\u00e4 v\u00e4ritt\u00f6m\u00e4n\u00e4, v\u00e4liin jo varjottomana.<\/p>\n\n\n\n

Niin ohuesti ja v\u00e4h\u00e4ss\u00e4 en\u00e4\u00e4 ihminen, kuitenkin puiden lehdet helisev\u00e4t uuden aamun aurinkoa. Ja vain se on totta<\/strong><\/em>, se uusi, joka tulee.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
<\/span>\"\"
\n

Omakuva 2000<\/p>\n<\/div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

UNENRAJASSA TOTUUS Niin ohuesti en\u00e4\u00e4 ihminen.  Hetkitt\u00e4in rajaa min\u00e4n ja ymp\u00e4rill\u00e4 olevan v\u00e4lill\u00e4 ei ole. Ymp\u00e4rill\u00e4 vain paljon ihmisi\u00e4, l\u00e4heisi\u00e4, rakkaita. Paljon liikkuu, tapahtuu. Liian paljon tekoja ja puhetta. V\u00e4rej\u00e4, suuria ja kirkkaita peitt\u00e4v\u00e4t, leijuvat sulattavat. Sulkevat syliins\u00e4 kaiken. Minutkin – nyt jo itse sylitt\u00f6m\u00e4n. Syliss\u00e4ni oli oma ihanainen, lapseni. Poski silitti omaani, hengitys l\u00e4mmitti … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":825,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2083","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2083","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2083"}],"version-history":[{"count":29,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2083\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3213,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2083\/revisions\/3213"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/825"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2083"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2083"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2083"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}