{"id":2180,"date":"2024-04-15T19:51:28","date_gmt":"2024-04-15T17:51:28","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=2180"},"modified":"2025-02-27T20:20:11","modified_gmt":"2025-02-27T18:20:11","slug":"pitka-egyptilainen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2024\/04\/15\/pitka-egyptilainen\/","title":{"rendered":"PITK\u00c4 EGYPTIL\u00c4INEN"},"content":{"rendered":"\n

Olin 1988 Egyptiss\u00e4 Kairossa <\/em>viikon verran joulun aikoihin. Siihen viikkoon mahtui suorastaan ahnetta<\/em> vanhaan kulttuuriin etsiytymist\u00e4. Ja vaikka aika oli niin lyhyt, koin paljon siit\u00e4 kaikesta l\u00e4nsimaisen kulttuurin kultavuoresta, jota koskaan ei ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kaivettu, edes l\u00f6ydetty pohjia my\u00f6ten. ( Suuresti sanottu, mutta se on minun mielipiteeni.) Asuin Sheraton hotellissa, josta n\u00e4kyi kirkkaalla s\u00e4\u00e4ll\u00e4 Gizan<\/em> pyramideille.<\/p>\n\n\n\n

Tietysti halusin sinne. Taisi olla per\u00e4ti joulup\u00e4iv\u00e4, kun p\u00e4\u00e4sin turistiryhm\u00e4n kanssa pyramidialueelle. Ensin tutustuin sfinksiin, jota parhaillaan korjailtiin. Onnistuin kuitenkin \u00e4nkem\u00e4\u00e4n j\u00e4ttikokoisten kivitassujen v\u00e4liin ja olin ylpe\u00e4 mieless\u00e4ni. En muista muita tuntemuksiani siin\u00e4 hetkess\u00e4 kuin ihmettelyn ihmisp\u00e4isen leijonan koosta. Kheopsin pyramidin sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4sy<\/em> oli valtava kokemus. Se liikautti minua kyyneliin asti. (Olenkohan jo kertonut, ett\u00e4 olin hyvin pienest\u00e4 lapsesta asti, kun makasin koton s\u00e4ngyss\u00e4 keuhkokuumeessa usein – enk\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt kouluunkaan kuin vasta nelj\u00e4nnelle luokalle, tutkin Maailman ihmeet <\/em>4 -osaista suurta v\u00e4rikuvateosta, joissa kerrottiin hyvin tarkaan Egyptin kulttuurista. Rakastuin varmaan 3-4-vuotiaana egyptil\u00e4iseen maalauksiin ja Tutankhamonin<\/em> muumion sargofaagin upeisiin kasvoihin.)<\/p>\n\n\n\n

Olen kirjoittanut matkateokseni k\u00e4sikirjoituksessa paljon n\u00e4ist\u00e4 kokemuksista ja sen lis\u00e4ksi ainakin yhden pitk\u00e4n novellin. T\u00e4h\u00e4n kirjoitan nyt lyhyemmin ja eri lailla. N\u00e4in vanhana, kun ajoittain muistelee kaikkea kokemaansa ja muistaa niit\u00e4 maailmanihmeit\u00e4, joita on saanut n\u00e4hd\u00e4 ja kokea, mieliala nousee kummallisesti. Kokee, ett\u00e4: on el\u00e4nyt, on todellakin el\u00e4nyt<\/em>!<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1988 seisoin Kheopsin pyramidin sis\u00e4ss\u00e4 pieness\u00e4 kammiossa takaseinustalla muista hiukan erill\u00e4\u00e4n. Koin voimakkaasti sen, ett\u00e4 olen suunnattoman kivikasan sis\u00e4ss\u00e4 ja alla. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla tunsin kivet, niiden elinvoiman ja jonkun vanhan sanoman, joka niiss\u00e4 eli. Ne kertoivat jotakin heikossa valossa tummina ja hyvin vanhan kostean tuoksun ymp\u00e4r\u00f6imin\u00e4. Opas kertoi parhaillaan historian tietoa, mutta min\u00e4 aistin jotain aivan muutakin. Sain ilman \u00e4\u00e4nt\u00e4 viestin hyvin selke\u00e4sti: ”Sin\u00e4 tulet kohtaamaan pitk\u00e4n egyptil\u00e4isen, joka rakastuu sinuuun.<\/em>” <\/strong>No, min\u00e4 olin naimisissa, enk\u00e4 todella kaivannut mit\u00e4\u00e4n rakastumisia.<\/p>\n\n\n\n

En muista, ehk\u00e4 minua huvittikin koko tapahtuma. Mutta hyvin outo ja merkillinen se oli. Unohdin koko tapahtuman aina vuoteen 1989 kes\u00e4\u00e4n asti, kun p\u00e4\u00e4sin Jordaniaan<\/em> kahdeksi viikoksi. Asuin siell\u00e4 Agabassa<\/em> bungalovissa puiston keskell\u00e4 aivan Punaisen meren rannassa. Vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 erottui Siinain er\u00e4maa<\/em>, siis sen vuoret.<\/p>\n\n\n\n

Rakastin kaikkea jo valmiiksi, nyt viel\u00e4kin enemm\u00e4n.<\/em> Vanhan Testamentin kertomukset Israelin kansasta 40 vuoden vaelluksella, Punaisen meren<\/em> ylitt\u00e4minen suuren sotajoukon takaa-ajamana, Mooseksen laintaulut ja kymmenen k\u00e4sky\u00e4mme ja kaikki muut tapahtumat, jotka hyvin muistin lapsuudesta asti saamastani pyh\u00e4kouluopetuksesta, oman is\u00e4ni saarnoista ja tietysti erinomaisesta koulun uskonnon opetuksesta, tulivat t\u00e4ll\u00e4 reissulla minulle hyvin konkreettisiksi.<\/p>\n\n\n\n

Matka oli NET matkatoimiston, jolla oli uskomattomia oppaita. Molemmat olivat yliopiston professoreita ja Vanhan Testamentin tuntijoita<\/em> (niinkuin oli ollut oma is\u00e4nikin). He saivat suuren turistijoukon niin pauloihinsa, ett\u00e4 heid\u00e4n pit\u00e4m\u00e4ns\u00e4 iltaluennot vetiv\u00e4t tyhjiksi muut iltariennot, kuten esim. tanssiaiset. Ihmiset halusivat kuulla Vanhan Testamentin tapahtumista. Jordania meni syd\u00e4meeni asti ja sinne j\u00e4ikin. T\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4 l\u00e4hes kyyneleet nousevat silmiini, kun muistan Jordaniaa.<\/p>\n\n\n\n

Tein my\u00f6s veneretken yli Agabanlahden aivan Siinain er\u00e4maan laidalle Faaraon<\/em> saarelle. Siell\u00e4 oli vanha linnoitus, joka liittyi vanhaan sotahistoriaan. Saaban kuningatar<\/em> k\u00e4tki perim\u00e4tiedon mukaan suuren laivastonsa saaren ja rannikon varjoon niin, ett\u00e4 se ei n\u00e4kynyt merelle. Kaikki t\u00e4m\u00e4 lis\u00e4si minun mielenkiintoani, ja tietysti tiet\u00e4myst\u00e4ni n\u00e4ist\u00e4 seuduista ja niiden historiasta. Mennen tullen ajoimme kaukaa kalliin turistipaikan, Eilatin ohi. Se sijaitsi aivan Israelin rajalla, joka oli vihollismaata.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in joskus bungalovalueen vastaavan, kun kiireisen\u00e4 kuljin ohi milloin minnekin. Sitten aloimme jutustella, mutta en muista, miten kaikki alkoi. Muutamassa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 tutustuimme toisiimme ja h\u00e4n kertoili mielenkiintoisia asioita. H\u00e4n kertoi olevansa egyptil\u00e4inen siirtoty\u00f6l\u00e4inen, Gemail.<\/em> <\/em><\/strong>H\u00e4nen kotinsa oli Kairossa Gizan alueella aivan sfinksin vieress\u00e4. Siell\u00e4 asuivat h\u00e4nen vanhempansa sill\u00e4kin hetkell\u00e4. Siis juuri siin\u00e4 vieress\u00e4, miss\u00e4 min\u00e4 olin k\u00e4ynyt ja pyramidin sis\u00e4ll\u00e4 saanut puhutun viestin ”pitk\u00e4st\u00e4 egyptil\u00e4isest\u00e4”. T\u00e4st\u00e4 asiasta (viestin saamisesta) en muista kertoneeni h\u00e4nelle. Mutta tietysti kerroin, ett\u00e4 k\u00e4vin h\u00e4nen kotinsa l\u00e4hell\u00e4 (vieress\u00e4) kaksi vuotta aikaisemmin. H\u00e4n oli silloin ollut kotona. Me olisimme teoriassa voineet kohdata silloin, mutta se tapahtui vasta nyt.<\/p>\n\n\n\n

Alla pieni akvarelli, jonka tein matkan j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Gemail pyysi minua kaupungille illastamaan rantaravintolaan. H\u00e4n oli osannut valita ravintolan juuri minun makuuni. Se oli erityinen paikka aivan meren rannassa. Siell\u00e4 nostettiin p\u00f6yt\u00e4 asiakkaalle veteenkin, siis Punaisen meren veteen. <\/em>Ilta oli l\u00e4hes peilityyni ja t\u00e4htien valossa n\u00e4kyi Siinai<\/em>, n\u00e4kyiv\u00e4t t\u00e4hdet ja kirkas taivas. Olin jokseenkin liikuttunut. Halusin rauhassa seist\u00e4 vedess\u00e4 hetken ja kokea veden kosketusta. Tunsin jotain suurta ja kaunista, samalla hyvin surullista, jotka tunteet liittyiv\u00e4t omaan uskooni ja Jumalan suuruuteen.<\/p>\n\n\n\n

Minulle on aina merkinnyt rannattoman valtameren n\u00e4keminen l\u00e4hes j\u00e4rkytyst\u00e4.<\/em> Muistan ensimm\u00e4isen kerran, kun n\u00e4in aavan meren, n\u00e4in: meren horisontin kaartuvan kuin pallon pinnan. <\/strong>Lensin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa lentokoneella ja se oli \u00e4itini luokse Turusta G\u00f6teborgiin joskus 1960-70-lukujen vaihteessa. Olin Ahvenanmaan ohittanut ja leveimm\u00e4ll\u00e4 Suomenlahden kaistalla, kun tuijotin ulos ikkunasta ja silloin n\u00e4in, miten meren horisontti KAARTUI eli n\u00e4in maapallomme perusrakenteen mahtavuuden.<\/strong> Olen my\u00f6s maalannut t\u00e4st\u00e4 aiheesta useampia versioita. Pojallani on yksi itselleni t\u00e4rkeimmist\u00e4 maalauksista ”Ennen yl\u00f6snousemusta”<\/em>, suurikokoinen \u00f6ljyty\u00f6. Tein sen jo 1960-luvun lopussa. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ja se on minusta hienoa, koska t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 on minulle omista t\u00f6ist\u00e4ni l\u00e4heisin.<\/p>\n\n\n\n

Sen j\u00e4lkeen olen tehnyt pieni\u00e4 akvarelleja samasta aiheesta. N\u00e4iss\u00e4 kaikissa on vain yksi hahmo, tytt\u00e4 vedess\u00e4. Vesi kantaa h\u00e4nt\u00e4 ja keinuttaa kauniisti h\u00e4nen vaatteitaan ja hiusiaan. H\u00e4nell\u00e4 ovat k\u00e4det ristiss\u00e4 rinnan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja pitk\u00e4t kukkak\u00f6ynn\u00f6kset keinuvat ymp\u00e4rill\u00e4. Taustalla KAARTUU meri, maapallon pinta. Tytt\u00f6 on kuollut ja kelluu ikuisuuteen.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Gemailille ja minulle kannettiin p\u00f6yt\u00e4 vesirajaan ja ateriaksi s\u00f6imme jotain outoa kalaa. Ovi oli auki ravintolaan, jossa soi it\u00e4mainen tanssimusiikki. Istuimme ja joimme paikallista punaviini\u00e4 ja juttelimme. N\u00e4in Gemailin ihastumisen itseeni. Toisaalta se tuntui vaikealta ja turhalta, koska olin uskollinen aviopuoliso, mutta toisaalta kyll\u00e4h\u00e4n se imartelikin.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki edell\u00e4 kertomani yhdess\u00e4 kai ”nousi p\u00e4\u00e4h\u00e4n” ( ei alkoholi ainakaan) niin, ett\u00e4 tapahtui ensimm\u00e4inen ja viimeinen kerta jotain ihmeellist\u00e4. Kun sis\u00e4ll\u00e4 ruotsalaisnuoret tanssivat it\u00e4maisen rytmin mukaan, lihava maharadja istui lattialla hienolla matolla ja poltteli vesipiippua, palvelijapojat juoksuttivat miehelle silloin t\u00e4ll\u00f6in pikkuruisen pikarin jotain ja tunnelma oli uskomaton, nousin min\u00e4kin yksin tanssimaan <\/em>suurten pylv\u00e4iden keskelle. Viel\u00e4kin muistan sen tunteen, kun nautin py\u00f6r\u00e4htelyst\u00e4 vapaasti niin, ett\u00e4 pitk\u00e4 , kaunis Marimekkoni helma heilahteli. Maharadja tuprutteli lattialta savupilvi\u00e4 ja hymyili minulle. Papukaijakin pyr\u00e4hti lentoon. Ikkuna-aukoista loisti t\u00e4htikirkas y\u00f6 ja sen valossa n\u00e4kyi vastap\u00e4inen Siinain vuoristo.<\/p>\n\n\n\n

Illan j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme omille asuinsijoillemme, mutta seuraavina p\u00e4ivin\u00e4 taas juttelimme. Er\u00e4\u00e4n kerran Gamail oli kiihtynyt ja halusi rauhassa saada keskustella kanssani. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 oli valvonut nyt jo kolme y\u00f6t\u00e4 ja katsellut minua eli kuvaa minusta, joka oli h\u00e4nen silmiss\u00e4\u00e4n koko ajan. H\u00e4n ei saanut kasvojani poistumaan<\/em> ja oli nyt v\u00e4synyt. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n kuuluimme yhteen. Min\u00e4 kuuntelin varmaan liian huolettomana h\u00e4nt\u00e4, uskoin kyll\u00e4 ilmi\u00f6n ja tapahtuman. Minulla itsell\u00e4ni on ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4nsukuisia kokemuksia ollut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aika paljon. N\u00e4en muotokuvan teossa joskus – en aina – mallin kasvot niin el\u00e4vin\u00e4 ja tarkkaan, ett\u00e4 en tarvitse mallia alun j\u00e4lkeen ollenkaan. T\u00e4m\u00e4 ns. eideettinen ilmi\u00f6<\/em> on joillakin taiteilijoilla.<\/p>\n\n\n\n

Jordanian matkaan sis\u00e4ltyi hyvin monia kiehtovia ja j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4kin elementtej\u00e4. K\u00e4vin luonnollisesti kuuluisassa Petrassa,<\/em> Vanhan Testamentin aikaisessa nabatealaisten, uskomattomassa, kallioon koverretussa kaupungissa. Sinne johti pitk\u00e4 kapea Wadi, vuorisola, jota ravasi kirjaimellisesti 307 hevosta. Turistit saivat ratsastaa n\u00e4in hevosilla raunioalueelle, Petran n. 2500 v vanhaan kaupunkiin. (Olen kirjoittanut toisaalla paljon kokemuksiani Petrasta. Se on yksi maailman ”seitsem\u00e4st\u00e4 ihmeest\u00e4”, sanotaan.) Petra mainitaan ensimm\u00e4isen kerran n. 600 eaa ja Rooman valtakuntaan se liitettiin keisari Trajanuksen aikana 106. <\/em>Petrassa kirjoitettiin armenialaisilla kirjaimilla. Petran satamakaupunki oli nykyinen Gaza. Petra on tullut kuuluisaksi kiveen sis\u00e4\u00e4n hakattujen rakennusten lis\u00e4ksi ainutlaatuisesta sadevesij\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Yll\u00e4 oma akvarelli, jonka tein Petrassa, kun 307 hevosta ratsasteli koko ajan kapealla kujalla. Min\u00e4 olin tukehtumaisillani (voimakas hevosallergia).<\/p>\n\n\n\n

Alla yhden pienen kappelimaisen luolan kattomaalauksesta. Hyvin herkk\u00e4\u00e4 freskoa, ajalta eaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Joka paikassa minulle tapahtui monenlaista, enimm\u00e4kseen j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kerron vain, ett\u00e4 minut oltiin paluumatkalla Suomeen ampumaisillaan tullissa, kun luultiin raskasta patsasta olkalaukussani pommiksi. Matkani lensin kotiin Suomeen l\u00e4\u00e4k\u00e4rin valvonnassa Kuninkaallisen Husseinin Air-lennolla vuodepaikalla. Jordanian kuningas Hussein<\/em> ja erityisesti h\u00e4nen l\u00e4nsimainen puolisonsa, kunigatar Noir <\/em>olivat aktiivisesti kulttuuriasioihinkin osaa ottavia <\/em> (kirjoittanut mm. Jordanian matkakirjan turisteille). Mutta maassa asui silloin ja asuu yh\u00e4 viel\u00e4kin useita eri kansallisuuksia, joiden kanssa sek\u00e4 politiikka ett\u00e4 uskonto ja kaikki talousasiat ovat v\u00e4lill\u00e4 hyvin vaikeita. Min\u00e4kin jouduin todistamaan yht\u00e4 konfliktia, kun yst\u00e4vystyin er\u00e4\u00e4n Akaban Botaska tehtaan insin\u00f6\u00f6rin, Saksassa koulutuksen saaneen beduiinin kanssa. H\u00e4net pantiin minun hotellialueellani k\u00e4sirautoihin jostakin minulle t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, josta min\u00e4 puhuin ja sain h\u00e4net kuitenkin vapaaksi. Siis paljon todella tapahtui Jordaniassa!<\/p>\n\n\n\n

Kun sitten l\u00e4ht\u00f6p\u00e4iv\u00e4 Suomeen koitti ja suuri turistibussi ajoi pihaan, tuli pitk\u00e4 egyptil\u00e4iseni, Gemail, ylv\u00e4\u00e4n\u00e4 ja suorana<\/em> <\/strong>kantamaan matkalaukkujani. H\u00e4n kielt\u00e4ytyi tulemasta hyv\u00e4stelem\u00e4\u00e4n, jonka olisin ehdottomasti halunnut tehd\u00e4. N\u00e4in vain bussin ikkunasta h\u00e4net ja miten h\u00e4n seisoi liikahtamatta, mutta kyyneleet valuivat alas poskia rinnuksille asti.<\/p>\n\n\n\n

Kun tulin Suomeen onnellisesti monien seikkailujeni j\u00e4lkeen, olin tupatent\u00e4ynn\u00e4 kokemuksia, varsinaisia ihmissuhde-, kulttuuri-, politiikka- ja luontotapahtumia. Minulla meni pitk\u00e4t ajat ”toipumiseen”. En muista min\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sitten matkani j\u00e4lkeen alkoi minullakin ilmi\u00f6: Gemail tuli luokseni ja silmiini taukoamatta kolme vuorokautta. <\/em>Se oli merkillinen tapahtuma. Minun oli nyt tietysti helppoa maalata h\u00e4nest\u00e4 muotokuva. Mihin sen panin piiloon miehelt\u00e4ni, en muista; h\u00e4n ei olisi ymm\u00e4rt\u00e4nyt minua. Kun en itsek\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 kaikkea tajunnut.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Olen my\u00f6hemmin ajatellut niit\u00e4 monia merkillisyyksi\u00e4, joita koin. Monet asiat ja tapahtumat ik\u00e4\u00e4nkuin liikkuivat muilla tasoilla kuin n\u00e4ill\u00e4 meid\u00e4n arkip\u00e4iv\u00e4n kognition tasolla. Ihminen ei ole pelkk\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ja nyt, vaan ehk\u00e4 enemm\u00e4n kaiken j\u00e4rjen ja havaitsemisen ulkopuolella.<\/p>\n\n\n\n

Jk. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, unen ja valveen rajaviisauksien j\u00e4lkeen.\/ Olen usein kiitollinen ja iloinen vanhus, koska el\u00e4m\u00e4 on niin rikasta. Nyt vasta vanhana n\u00e4en suuria linjoja, asioiden yhteyksi\u00e4 ja perspektiivi\u00e4. Se on merkillinen kokemus, jota nuorella ei ole.<\/strong> Y\u00f6ll\u00e4 nousi mieleeni eilen kirjoittamani, erityisesti Gemailin kohtaaminen kaikkineen. Viel\u00e4 muistan , ett\u00e4 h\u00e4n sanoi minulle uskovansa, ett\u00e4” me tapaamme viel\u00e4 joskus.<\/em>” Mit\u00e4 h\u00e4n sill\u00e4 tarkoitti? Sit\u00e4k\u00f6 mit\u00e4 tapahtui? En usko n\u00e4in. Min\u00e4 nimitt\u00e4in uskon, ett\u00e4 jossakin uudessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4n toisella puolella ne ihmiset saavat tavata, jotka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 merkitsiv\u00e4t jotain toisilleen. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olin 1988 Egyptiss\u00e4 Kairossa viikon verran joulun aikoihin. Siihen viikkoon mahtui suorastaan ahnetta vanhaan kulttuuriin etsiytymist\u00e4. Ja vaikka aika oli niin lyhyt, koin paljon siit\u00e4 kaikesta l\u00e4nsimaisen kulttuurin kultavuoresta, jota koskaan ei ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kaivettu, edes l\u00f6ydetty pohjia my\u00f6ten. ( Suuresti sanottu, mutta se on minun mielipiteeni.) Asuin Sheraton hotellissa, josta n\u00e4kyi kirkkaalla s\u00e4\u00e4ll\u00e4 Gizan … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1092,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2180","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2180","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2180"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2180\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3217,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2180\/revisions\/3217"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1092"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2180"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2180"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2180"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}