{"id":2216,"date":"2024-04-19T14:24:16","date_gmt":"2024-04-19T12:24:16","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=2216"},"modified":"2025-02-08T16:50:41","modified_gmt":"2025-02-08T14:50:41","slug":"sininen-ikkuna","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2024\/04\/19\/sininen-ikkuna\/","title":{"rendered":"SININEN IKKUNA"},"content":{"rendered":"\n

KUVAT KERTOVAT<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Talvi oli nyt kylm\u00e4 ja ankea, ja tuulet kiersiv\u00e4t \u00f6isin korkeita taloja valkoisina viimapeittein\u00e4, jotka kasautuivat ihmisten tielle. Kylm\u00e4t henget asuivat viimapeitteiss\u00e4 ja eliv\u00e4t ihmisten kylm\u00e4nv\u00e4ristyksist\u00e4. Mit\u00e4 kylmempi oli vanhuksella, sit\u00e4 suuremman elinvoiman valkoinen viima sai. Linnut putoilivat kesken lennon kylm\u00e4n koskettamina ja huusivat ensi kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ensi kertaa ja viimeist\u00e4. Lintu ei muuten osaa huutaa, se laulaa, mutta kun sen laulu loppuu, voi tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 paljon muutakin on loppumassa.<\/p>\n\n\n\n

Sinisen ikkunan takana valvoi vanhus. H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 vapisi, p\u00e4\u00e4kin t\u00e4risi. Vapina loi hiljaista valokeh\u00e4\u00e4 vanhuksen ymp\u00e4rille, pehmensi \u00e4\u00e4riviivoja. Vanhus katosi hetkeksi siniseen valoh\u00e4myyn. Mutta h\u00e4n valvoi ja kaipasi l\u00e4heisi\u00e4\u00e4n. Tulivat he joskus k\u00e4ym\u00e4\u00e4n, hymyiliv\u00e4t ja koskettivat, vaikka asuivatkin kaukana, kaukaisissa maissa korkkeiden vuorten ja suurten merien takana, miss\u00e4 maa sylki joskus tulta ja tuhkaa, mutta kukki v\u00e4lill\u00e4 koreana kuin paratiisissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Mutta sininen ikkuna jatkoi loistoaan. Se hehkui sinist\u00e4, toivon valoa y\u00f6t l\u00e4peens\u00e4, aamuun asti. Se valvoi vanhusta, piti pystyss\u00e4 muuten haurasta, siihen asti, kun viereen tuli rakas poika.<\/p>\n\n\n\n

Poika tuli kaukaa toisesta maasta, istui viereen ja hymyili. Otti vanhuksen k\u00e4den ja painoi poskelleen. Niin sekoittui poskella vanhuksen ik\u00e4v\u00e4n kyynel pojan kirkkaaseen helmeen. Helmi vieri alas poskea, menneisyyteen asti.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/span>\"\"
\n

<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Pojan silm\u00e4t t\u00e4yttyv\u00e4t kyynelist\u00e4, hymy on haurasta kultaa ja poskilla asuu hyvyys. H\u00e4n osaa auttaa, korjata ja lohduttaa.<\/p>\n\n\n\n

Lapsuus on taas kotona: is\u00e4 laulaa hymni\u00e4 kappelissa. On syyskes\u00e4 ja viiniryp\u00e4leet roikkuivat raskaina oksilla. Poika tarttuu yhteen ja tuo p\u00f6yd\u00e4lle. \u00c4iti tarjoaa l\u00e4mp\u00f6ist\u00e4 keittoa. Asetutaan aterialle ja kappelin iltakellot soittavat.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n
\n
\"\"\n\t\t\t\n\t\t\t\t\n\t\t\t<\/svg>\n\t\t<\/button><\/figure>\n<\/div>\n\n
\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Pime\u00e4 taivas sataa vett\u00e4. Kaduilla kasvaa pieni\u00e4 lampia. J\u00e4\u00e4tyneet lammikot hohtavat valoa y\u00f6h\u00f6n. <\/p>\n\n\n\n

Vanhus sinisen ikkunan takana katsoo ja odottaa uutta kev\u00e4tt\u00e4 ja kes\u00e4\u00e4. H\u00e4n muistaa puiden v\u00e4rin mets\u00e4ss\u00e4, siell\u00e4, miss\u00e4 haapojen vihert\u00e4v\u00e4t rungot ovat h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 kauneinta, mit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 polku kulkee hiljaa ja houkuttaa syv\u00e4lle mets\u00e4\u00e4n. Vanhus sulkee silm\u00e4t, n\u00e4kee sen mets\u00e4n, n\u00e4kee varjot ja kuulee \u00e4\u00e4nen. Mets\u00e4n \u00e4\u00e4nen. Kuulee hiljaisuuden ja sen takaa kyyhkysen hiljaisen urputuksen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuitenkin kaipaa vanhus punaista puutaan rinteess\u00e4
ja kukkivia kirsikkapuita. H\u00e4n itkee nuoruuden viinitarhaa, poikaa ja rakkaitaan oliivitarhassa.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n odottaa:
– viel\u00e4 ne tulevat,
seisovat siin\u00e4 kaikki puiden alla!
N\u00e4kev\u00e4t haapapuiden alastomat rungot iltah\u00e4myn vihre\u00e4ss\u00e4, koskevat huulillaan oliivipuun monisataista runkoa, eiv\u00e4tk\u00e4 itke en\u00e4\u00e4 lapsuuttaan. Pukevat p\u00e4\u00e4lleen puun vihre\u00e4t lehdet ja painavat kasvonsa kukkiin.
Kivut unohtuvat. Painuvat kaikki pois. Unet taas kulkevat
ja mets\u00e4 kes\u00e4vaatteissaan.
Suu on t\u00e4ynn\u00e4 ryp\u00e4leit\u00e4 ja p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 kultainen lasi.<\/p>\n\n\n\n

Poika tulee, kietoo k\u00e4det is\u00e4n kaulaan ja suutelee poskelle. Kukaan ei kerro rajaa unen ja valveen. Toiveen ja toden. Ei menneen ja tulevan. Ei t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n naurun ja eilisen itkun.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
<\/span>\"\"
\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Aurinko nostaa luomiaan ja luo sinisi\u00e4 varjoja hangelle. Kettu juoksee yli pellon ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4ljet. Vanhus sammuttaa sinisen lamppunsa ja katselee ikkunasta. Talvi kirjoo maisemaa, j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kauniin j\u00e4ljen. Ja ikonostasissa hymyilee \u00c4iti-Maria.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

KUVAT KERTOVAT Talvi oli nyt kylm\u00e4 ja ankea, ja tuulet kiersiv\u00e4t \u00f6isin korkeita taloja valkoisina viimapeittein\u00e4, jotka kasautuivat ihmisten tielle. Kylm\u00e4t henget asuivat viimapeitteiss\u00e4 ja eliv\u00e4t ihmisten kylm\u00e4nv\u00e4ristyksist\u00e4. Mit\u00e4 kylmempi oli vanhuksella, sit\u00e4 suuremman elinvoiman valkoinen viima sai. Linnut putoilivat kesken lennon kylm\u00e4n koskettamina ja huusivat ensi kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ensi kertaa ja viimeist\u00e4. Lintu ei … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2219,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2216","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2216","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2216"}],"version-history":[{"count":37,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2216\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3141,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2216\/revisions\/3141"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2219"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2216"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2216"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2216"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}