80 vuotta sitten olivat vuodenajat tasaisemmin sit\u00e4, mit\u00e4 ne olivat. Kes\u00e4 oli aurinkoa, elokuussa ukkosta, syksy sadetta ja tuulta, talvi pakkasta ja paljon lunta ja kev\u00e4t vetist\u00e4 keli\u00e4 ja aurinkoista. Niinp\u00e4 \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yleens\u00e4 paistoi aurinko, p\u00e4lvet olivat esill\u00e4 luminietosten alta, ellei maa jo ollut aivan lumetonkin. Aurinko l\u00e4mmitti maata ja nosti nurmea heti esiin. Se houkutteli meit\u00e4 lapsia riisumaan mononoja. Muistan hyvin sen ihanuuden tunteen, mik\u00e4 syntyi jalkapohjassa, kun se painautui l\u00e4mp\u00f6iseen kallioon ja astui sitten levein varpain herkuttelemaan vihre\u00e4lle nurmikolle.<\/em> Siin\u00e4 tunteessa oli suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 auringonpaisteen l\u00e4mmint\u00e4, maan kosteuden aistimusta, pieni\u00e4 kipukipristyksi\u00e4, kun havuneulanen tai k\u00e4py j\u00e4i jalan alle pist\u00e4m\u00e4\u00e4n, tai per\u00e4ti muurahainen k\u00e4pristyi hartaaseen pistoasentoonsa; oli vapauden ja riemun tunnetta, kun jalka oli paljaana ilman kenk\u00e4\u00e4: nyt alkaa kes\u00e4! – \u00c4tienp\u00e4iv\u00e4n viettoon kuului juosta aamulla paljain jaloin noukkimaan valkovuokkoja \u00e4idille.<\/p>\n\n\n\n Mutta nyt aloitan kertoa kengist\u00e4 eli jalkojen vaatteista, jalkineista aivan omasta alusta asti. Pienten lasten ensimm\u00e4iset keng\u00e4t olivat POPOT<\/strong>. Min\u00e4 sanoin kyll\u00e4 aivan pienten kenki\u00e4 popotit.<\/strong> Se on niin kuvaava sana, ett\u00e4 tuskin tarvitseekaan enemp\u00e4\u00e4 kertoa. Eih\u00e4n vauvoilla voi olla kuitenkaan muuta kuin t\u00f6pp\u00f6si\u00e4 jaloissa, joilla ei viel\u00e4 k\u00e4vell\u00e4k\u00e4\u00e4n. Alla kuvassa pikkutyt\u00f6n ensipopot.<\/p>\n\n\n Min\u00e4 s\u00e4\u00e4stin Inarin ensimm\u00e4iset popot<\/strong>. Ne olivat hillityn punaiset, jotain aika huonolaatuista nahkaa (eiv\u00e4t todella siannahkaiset), kuluivat pinnasta pian. En muista en\u00e4\u00e4 muuta kuin, ett\u00e4 Inari opetteli Kodisjoella<\/em> n\u00e4iss\u00e4 popissa k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Inaria<\/strong> <\/strong>eli Tippaa<\/em> kuljettivat popotit aina sitten lujaa vauhtia, kun h\u00e4n kerran vauhtiin p\u00e4\u00e4si. Pienet vaatimattoman n\u00e4k\u00f6iset popotit kuluivat pian pohjasta puhki. Ja inari kasvoi kovaa vauhtia ulos ensimm\u00e4isist\u00e4 kengist\u00e4\u00e4n. –<\/p>\n\n\n\n T\u00e4h\u00e4n tuntuu olevan pakko lis\u00e4t\u00e4 muutama sana Tippa-nimest\u00e4. Liittyik\u00f6h\u00e4n se jotenkin juuri Tipan syntym\u00e4n aikoihin saamaani harvinaiseen lahjaan, TIPPA-kirjoituskoneeseen?<\/em> Herttainen Hirvensalon Anna-t\u00e4ti<\/em>, joka testamenttasi meille pienen koti-irtaimistonsakin, antoi minulle lahjaksi odottamatta pienen TIPPA kirjoituskoneen. Olin viimeisin\u00e4 odotusp\u00e4ivin\u00e4ni k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 Helsingin Puupakilassa<\/em> h\u00e4nen luonaan. Anna-t\u00e4ti n\u00e4ki, kuinka tarpeeseen sellainen oli, ja Anna-t\u00e4ti n\u00e4ki viisaana vanhuksena muutakin. Min\u00e4 nimitt\u00e4in uskon, ett\u00e4 h\u00e4n arvasi minun jatkavan viel\u00e4 lukujani, vaikka nyt olimmekin siell\u00e4 maankorvessa, kaukana yliopistoista. TIPPAA tulin tarvitsemaan paljon, kun olimme kaukana yliopistoista ja kirjastojen palveluista. Seppo-is\u00e4kin teki ty\u00f6ns\u00e4 loppuun omalla TIPALLA.<\/p>\n\n\n\n Ilari<\/strong> olikin syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n asti melkoinen Goljat, painoi tasan 5 kg- eli oli Rauman Aluesairaalan enn\u00e4tys siihen asti. Kun l\u00e4hdin kotiin 57 cm pitk\u00e4n ja l\u00e4hes 5,5 kiloisen koltiaisen kanssa, hyv\u00e4steliv\u00e4t iloiset k\u00e4til\u00f6t ja toivottivat taas ”parin vuoden kuluttua saamaan 6-kiloisen” . Min\u00e4 huusin: Kiitos, mutta EI! T\u00e4m\u00e4 Goljatin alku kasvoi kovaa vauhtia iloiseksi veijariksi, joka hurmaili varsinkin naisia valloittavalla hymyll\u00e4\u00e4n. H\u00e4n alkoi kutsua itse\u00e4\u00e4n KOPKAKSI, eiv\u00e4tk\u00e4 tavalliset vauvojen vaatteet mahtuneet alunpit\u00e4enk\u00e4\u00e4n. Niinp\u00e4 Tipan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4t popotit unohtuivat \u00e4idin muistolaatikoihin.<\/p>\n\n\n\n Koska mahdoin ne taas l\u00f6yt\u00e4\u00e4, en muista tarkkaan, mutta arvelen, ett\u00e4 jonkun serkun syntym\u00e4n j\u00e4lkeen. Lainasin popoja ja sain ne takaisin niin, ett\u00e4 toisesta oli koko pohja irronnut ja toisen pohja oli vain suurta reik\u00e4\u00e4. Vein ne vasta viime vuonna oikealle suutarille t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Skanssissa<\/em>. Olikin hurja tapaus, kun menin hakemaan niit\u00e4! Maksoivat niin suuren hinnan, ett\u00e4 olen unohtanut sen, moninkertaisesti pikkukenkien hinnan. Mutta popotit l\u00e4htiv\u00e4t taas maailmalle. T\u00e4ll\u00e4 kertaa en en\u00e4\u00e4 muista, kelle annoin n\u00e4m\u00e4 aivan uuden n\u00e4k\u00f6isiksi maalatut punaiset popot, joissa oli hienot nahkapohjat. Kyll\u00e4 suutari olikin osannut vied\u00e4 lasten popottien alkuper\u00e4isen tunnelman t\u00e4ysin. Niist\u00e4 oli tullut pikkulapsen hienot nahkakeng\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n Kuten kerroin: ei meill\u00e4 ollut lapsina muita kenki\u00e4 kuin monot, alunpit\u00e4en siis hiihtojalkineet. Naapurissa k\u00e4vi sukulaistytt\u00f6 Ritva <\/em>Turusta. H\u00e4nell\u00e4 oli p u n a i s e t l a k e r i k e n g \u00e4 t! Varmaan on turhaa mainitakaan, miten suuresti min\u00e4, pappilan Tiiti<\/em> ihailin niit\u00e4. En ollut ikin\u00e4 ennen edes n\u00e4hnyt pikkukenki\u00e4. Naisille tehtiin sotavuosina paperinarusta ja puusta keng\u00e4t. (Meid\u00e4n is\u00e4n taito ei sent\u00e4\u00e4n ulottunut naisen nahkakenkiin eli h\u00e4n ei yritt\u00e4nyt suutaroida \u00e4idille pikkukenki\u00e4.) Koska olin lukenut monia satuja, joissa prinsessoilla oli keng\u00e4t, ihanat punaiset keng\u00e4t, sellaiset, jotka sopivat vain h\u00e4nen jalkoihinsa<\/strong>, syntyi kenkien mukana minulle joku erityisarvo, olen itse p\u00e4\u00e4tellyt omia tuntemuksiani ja mieltymyksieni alkuper\u00e4\u00e4.<\/strong> – Kun Ritva tuli Turusta, j\u00e4nnitin, oliko h\u00e4nell\u00e4 mukana ne maailman kauneimmat keng\u00e4t. On varmaa, ett\u00e4 kadehdin niit\u00e4. Muistan jotenkin sen tunteen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin itse el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 hankkia itselleni punaiset keng\u00e4t. Ja olen sen toteuttanut. Monta kertaa!<\/p>\n\n\n\n Niin keskeinen asia n\u00e4ist\u00e4 punaisista kengist\u00e4 tuli minulle, ett\u00e4 olen kirjoittanut yhden kirjankin sill\u00e4 nimell\u00e4 ja useita novelleja. <\/p>\n\n\n\n Sain itse ensimm\u00e4iset ”oikeat” keng\u00e4t, kun is\u00e4n kanssa matkustettiin Turkuun hankkimaan minulle tarvittavaa vaatetusta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1956. Muistan hetken, kun seisoin vinosti Ortodoksikirkon luona jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 jotakin odottamassa ja olin onnnellinen ja ylpe\u00e4 uusista ”korkokengist\u00e4ni”. Ne olivat tuohenv\u00e4riset ja niiss\u00e4 oli puolikorkea kapeahko korko. Ne saivat minut tuntemaan, ett\u00e4 olen aikuinen. (Olin jo t\u00e4ytt\u00e4nyt 20.) Ne muistuttivat paljon yl\u00e4kuvaan piirretty\u00e4 kenk\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kuluneet Palmrothin punaiset keng\u00e4t<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n Kuvia 40 vuoden takaa ja niiss\u00e4kin n\u00e4kyy punaiset keng\u00e4t. (Taustalla autoja, ei minun, mutta omakotitalo on.) N\u00e4m\u00e4 keng\u00e4t olivat minulle k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 yli 20 vuotta. Ne olivat Palmrothin<\/em> kalliit, lestiin t\u00e4ysmuotoillut nahkakeng\u00e4t. Ne sopivat minun lattajalkoihini kuin valetut. Oikeastaan ne olivat kuin sukat jalassa, en oikein tuntenut niiden kosketusta, niin hyvin ne istuivat. Ja k\u00e4vely sujui samalla lailla. Ensi aikoina hiukan s\u00e4\u00e4stelin niit\u00e4, mutta kun ne alkoivat kulua ja olivat saaneet uusia suutarin korkolappuja jo monia, olin ostanut punaista kenk\u00e4maalia ja maalaillut kuluneita kohtia ja lopulta laitattanut paikkoja sis\u00e4puolelle ulos \u00e4nkev\u00e4n varpaan kohdalle, ne olivat jo kuin omaa jalkojen ihoa ja pidin niit\u00e4 l\u00e4hes aina.<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4h\u00e4n ihmesymboliikka ja rakkaus minulla kenkiin j\u00e4ik\u00e4\u00e4n?<\/em> Arvelen, ett\u00e4 kiinnitin niihin aika paljon lapsuudessa kokemaani poisj\u00e4\u00e4misen ja osattomuuden korvausta. En saanut k\u00e4yd\u00e4 koulua muiden tavoin. Ja kun alkoi tulla perheeseen sotien j\u00e4lkeen makeisia tuliaisina lapsille, se oli aina suklaata ja appelsiineja. Molemmille min\u00e4 olin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen allergisoitunut. Isi jakoi kasat p\u00f6yd\u00e4lle: kaikille muille paitsi Kyllikille. En kuulunut joukkoon, en saanut hyv\u00e4\u00e4 mielt\u00e4 enk\u00e4 saanut ihanaa suklaata! Meni vain lyhyt aika, kun is\u00e4 tajusi Kyllikin pahan mielen ja halusi tehd\u00e4 jotakin. H\u00e4n kertoi niille yst\u00e4ville, jotka makeisia tuliaisina toivat, kuten esimerkiksi tuomiorovasti Olavi Karekselle<\/em> ja muille yst\u00e4v\u00e4papeille, jotka k\u00e4viv\u00e4t meill\u00e4 Karjalassa kyl\u00e4ss\u00e4 jotain asiasta niin, ett\u00e4 tuliaiset muuttuivatkin marsipaaniksi,<\/strong> niin Kyllikkikin saa osuutensa. Me saatiin vuosia suuria marsipaanirasioita. Kaiken kukkuraksi min\u00e4 en v\u00e4litt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n marsipaanista koskaan.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4inp\u00e4 siis punaisista kengist\u00e4 piispa Olavi Karekseen ja marsipaaniin asti, enenkuin muistot taas jatkuvat. — Ostin ty\u00f6aikanani my\u00f6s punaiset korkokeng\u00e4t.<\/em> Ne olivat tavalliset avokkaat, mutta mukavan n\u00e4k\u00f6iset ja hyv\u00e4t jalassa. Totuin jo nuorena olemaan korkokenkingiss\u00e4. Korot olivat aina kapeat, eiv\u00e4t koskaan laatikot tai tiiliskivet. Edelleenkin kipe\u00e4t ja latuskat jalkani pit\u00e4v\u00e4t koroista jalkap\u00f6yd\u00e4n tukena. – Kun astelin tomerana aina (?) meid\u00e4n terveyskeskuksen k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4, kuului pieni kopina. Se vaivasi minua, mutta tuskin ainakaan kaikkia muita. 60-vuotisjuhlan\u00e4yttelyss\u00e4ni S\u00e4kyl\u00e4n p\u00e4\u00e4kirjastossa meid\u00e4n terveyskeskuksen johtava l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Niemel\u00e4<\/em> mainitsi tervehdyspuheessaan kenkieni kopinasta. H\u00e4n oli vuosia kuullut sit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, kun k\u00e4velin h\u00e4nen huoneensa ohi. H\u00e4n oli kokenut kopinan reipaana ja hyv\u00e4n merkkin\u00e4: psykoloogi oli talossa<\/em>! T\u00e4m\u00e4 kuulosti minusta tietenkin mukavalta.<\/p>\n\n\n\n Kuten sanoin k\u00e4ytin vain korkeakorkoisia kenki\u00e4. Niiden pariin mahtui ainakin kahdet hyvin korkeat korot, jotka olivat naulakorot.<\/em> Niiden k\u00e4ytt\u00f6h\u00e4n kiellettiin sitten Suomessa, koska ne pilasivat varsinkin lauta- ja parkettilattiat. Annoin kaikki piikkikorkoiset kenk\u00e4ni pois haikeudella.<\/em> Kymmenkunta vuotta, kun tanssin mukana joissakin ”firman pikkujouluissa” minulla oli omasta mielest\u00e4ni ihanat mustat mokkanahkaiset korkokeng\u00e4t. Niiss\u00e4 oli nauha nilkan ymp\u00e4rill\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n Kyll\u00e4 naisella, minulla ainakin liittyi ja liittyy yh\u00e4kin kenkiin jotakin turhamaisuutta.<\/em> Kaikki ehk\u00e4 muistamme kuvia rokokoo-ajoista<\/em>, jolloin turhamaisuus, kaikkinainen koreilu ja itsens\u00e4 koristelu olivat huipussaan. Kengiss\u00e4kin oli rusetteja ja helmi\u00e4 ja ne tehtiin silkist\u00e4. Toki on lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4: tavallinen kansa ei koreilusta tiennyt yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Kyll\u00e4 kansa maaseuduilla edelleen kulki meill\u00e4 tuohivirsuissa <\/em>tai paljain jaloin. V\u00e4hitellen, kun keng\u00e4t yleistyiv\u00e4t, niiden malleilla ja tyyleill\u00e4 saatettiin taituroida. Keng\u00e4n k\u00e4rjen malli ja koko on ollut aina keskeinen asia. Vaikea uskoa, ett\u00e4 on eletty aikaa, jolloin hienosto kulki kengiss\u00e4, joiden k\u00e4rki oli l\u00e4hes 1\/2 metri\u00e4. Kyll\u00e4 viel\u00e4kin n\u00e4kee pitk\u00e4\u00e4 melko suippoa k\u00e4rke\u00e4. Itsekin pid\u00e4n enemm\u00e4n suiposta k\u00e4rjest\u00e4 kuin py\u00f6re\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Viel\u00e4 1950-luvun lopussa oli Turussa ainakin kahdessa paikassa torilla keng\u00e4nkiillottaja.<\/em> Muistan sen Aurakadun ja Yliopistokadun nurkassa torilla sek\u00e4 (kai vaihtoehtoisesti) Aurakadun ja Eerikinkadun nurkassa. Kenk\u00e4poika ei ollut aina poika, h\u00e4n oli joskus vanhemman miehenkin ik\u00e4\u00e4n ehtinyt. H\u00e4n istui usein hiukan korkeammalla tuolillaan. Se oli ilmeisesti hyv\u00e4, kun asiakas ojensi jalkaansa ja kenk\u00e4\u00e4ns\u00e4 puhdistusta ja kiilloitusta kohti. Maksu oli pieni ja kyll\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 n\u00e4kyi riitt\u00e4v\u00e4n. Elettiin aikaa, jolloin ei ollut sanaa MUOVI eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n siihen kuuluvaa teollisuutta.<\/em><\/p>\n\n\n\n Kerron t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 yhden kenk\u00e4havainnon maailmalta. Olin ollut jo muutamia kertoja Italiassa<\/em> eri paikoissa. Ihmettelin kovasti, ett\u00e4 siell\u00e4 oli katut\u00f6iss\u00e4kin miehill\u00e4 mustat housut, valkoinen paita ja nahkakeng\u00e4t.<\/em> T\u00e4m\u00e4 kuulostaa uskomattomalta, mutta on tosi. Sisiliassa sitten varsinaisesti perehdyin asiaan ja sain tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 heill\u00e4 ei ollut k\u00f6yhemmill\u00e4 muita vaatteita. Vaimot pesiv\u00e4t yhten\u00e4\u00e4n valkopyykki\u00e4. Kenki\u00e4 ei ollut muita, kun kumisaappaita ei voinut pit\u00e4\u00e4 katut\u00f6iss\u00e4 ja mustat housut, vanhemmat ja kuluneet saivat olla arki- ja ty\u00f6housuina. – Oliko el\u00e4m\u00e4 silti kurjenpaa, jos ei ollut muovivaatteita tai keinokuituja p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollenkaan?<\/p>\n\n\n\n Kun n\u00e4in kerron kengist\u00e4 n\u00e4in monenmoista, minun t\u00e4ytyy kertoa my\u00f6s niist\u00e4 vuosista, kun minulla itsell\u00e4ni ei ollut rahaa ostaa edes tarpeellisia kenki\u00e4<\/em>. N\u00e4ist\u00e4 on vaikea puhua, siksi kai v\u00e4lttelen asiaa. Asuin lasten kanssa avioeron j\u00e4lkeen noin 50 vuotta sitten Turun l\u00e4hi\u00f6ss\u00e4 pahassa slummitalossa, jossa tapahtui tapoista l\u00e4htien vaikka mit\u00e4. Pysyttelimme syrj\u00e4ss\u00e4 kaikesta talon touhusta, mutta t\u00e4st\u00e4 huolimatta meilt\u00e4 vietiin vuosien aikana yhteens\u00e4 nelj\u00e4 py\u00f6r\u00e4\u00e4 talon kellarista, lukkojen takaa. Min\u00e4 k\u00e4vin kolmessa ty\u00f6paikassa psykologian opiskeluni lis\u00e4ksi. Sain nelj\u00e4 vuotta pient\u00e4 palkkaa tai palkkiota tai en yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Vuokra oli pakko maksaa ja lasten oli pakko saada kaksi ateriaa ja koulumatkaan liput. Itse laihduin n\u00e4l\u00e4st\u00e4 yli 10 kg<\/em>. L\u00e4mp\u00f6isen aterian sain pari kertaa viikossa. Jouduin kahlaamaan lumihankea pikkukengiss\u00e4 Yliopistolle, jonne tuli matkaa edestakaisin n.14 km p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, koska ei ollut rahaa talvikenkien ostoon. Talossa er\u00e4s perheen\u00e4iti kauhisteli huomattuaan minut hangessa ja k\u00e4ski menn\u00e4 sosiaalitoimistoon,” josta kyll\u00e4 saa”. H\u00e4nell\u00e4kin oli ”sossun maksamat jo toiset pitk\u00e4vartiset talvikeng\u00e4t” jalassa. Minulle t\u00e4llainen asia oli mahdoton. Olin itse ollut jopa ”sossujen” ty\u00f6nohjaajana. Sosiaalitoimiston kynnys oli minulle aivan liian korkea, kunnioitettava se on t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin. <\/em>Muutenkin minun mentaliteetillani oli pakko p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 niin kauan kuin henki pihisi. Nyt kun muistan n\u00e4it\u00e4kin vaikeita vuosia, olen ep\u00e4varma, olenko ik\u00e4ni kaiken yritt\u00e4nyt liikaa<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Kyll\u00e4 viel\u00e4kin koen talvikeng\u00e4t aika lailla ylellisyydeksi.<\/em> Niit\u00e4 ei minulla ole ollut montaa paria el\u00e4m\u00e4n aikana. Viimesimm\u00e4t ovat yli 25-vuotiaat. Ovat toimivat, paitsi liukkailla keleill\u00e4 pohjat ovat kuin luistimet.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n Tuohivirsujen teko olikin taitolaji. <\/em>Minulla on t\u00e4ss\u00e4 edess\u00e4ni vanhat, kummit\u00e4dilt\u00e4ni joskus 60 vuotta sitten saamani tuohivirsut. Ne ovat mukavat jalassa ja ihan k\u00e4ytt\u00f6kelpoiset vaikka t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin. S\u00e4\u00e4st\u00e4n niit\u00e4 vain nyky\u00e4\u00e4n koriste- ja muistoesinein\u00e4, vaikka toivottavatkin eteisess\u00e4 vieraani tervetulleiksi: ”Jos haluat pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4kenki\u00e4, olen k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4”. – Is\u00e4ni ensimm\u00e4inen lahja olivat tuohivirsut \u00e4idilleni<\/em>, Helsingin Tytt\u00f6norssin neitokaiselle, joka ei ollut ikin\u00e4 semmoisista kuuullutkaan. Is\u00e4 oli opetellut ne itse tekem\u00e4\u00e4n. \u00c4iti sai ne Savosta yll\u00e4tysl\u00e4hetyksen\u00e4 (16.1.1934) <\/em>suuressa paketissa, jota \u00e4iti availi j\u00e4nnityksell\u00e4. Kun esiin kuoriutuivat tuohivirsut, oudon n\u00e4k\u00f6iset kapistukset, p\u00e4ivitteli \u00e4iti: ”Varsinainen maatiainen Savosta voi t\u00e4llasia l\u00e4hetell\u00e4! Mutta sit\u00e4 maatiaista teologipoikaa Arvia min\u00e4 rakastan.” Tuohisormuksella Taimi ja Arvi sitten meniv\u00e4t salakihloihinkin<\/em>. T\u00e4m\u00e4 tapahtui noin 90 vuotta sitten. (\u00c4idin Tytt\u00f6koulussa ja kouluissa yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n ei saanut olla kihlautuneita eik\u00e4 naimisissa olevia.) T\u00e4m\u00e4 kuva on otettu kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1934, kun \u00e4iti oli ”valmistautumassa papinrouvaksi”. H\u00e4n muutti kampaustaankin ja teki keskelle p\u00e4\u00e4t\u00e4 jakauksen (niinkuin k\u00f6rttipiireiss\u00e4 oli tapana). Jalassa on uudet tuohivirsut. – Kuvassa \u00e4iti n\u00e4yttelee, mutta syy n\u00e4yttelemiseen on aito: ik\u00e4v\u00e4n tunne, kun Arvi on kaukana ja halu valmistautua papinrouvan rooliin. (Rakas \u00e4iti-kultani! Kuvassa n\u00e4kyy liikuttavan selv\u00e4n\u00e4 \u00e4idin kaunis otsa.)<\/p>\n\n\n Minulla oli hyv\u00e4 kirjailijayst\u00e4v\u00e4<\/em> Agda<\/em> Tampereella. H\u00e4n asui vaatimattomasti, mutta kauniisti pieness\u00e4 kodissaan. Kun ensi kertaa menin h\u00e4nen luokseen, h\u00e4mm\u00e4stelin ensi kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni korukenki\u00e4,<\/em> jotka olivat huoneessa n\u00e4kyv\u00e4ll\u00e4 paikalla kuin pienoisveistos.<\/em> Keng\u00e4t olivat turkoosinv\u00e4rist\u00e4 mokkaa, johon oli upotettu suuret m\u00e4\u00e4r\u00e4t v\u00e4lkkyvi\u00e4 korukivi\u00e4. Kengiss\u00e4 oli uskomattoman korkeat kapeat korot ja hyvin kaunis, siro linja. Tuli mieleen sadun prinsessa, joka saattoi omistaa t\u00e4llaiset, mutta ei toki voinut niill\u00e4 k\u00e4vell\u00e4. H\u00e4n istui valtaistuimella ja tietysti kannettiin kantotuolissa. En ymm\u00e4rr\u00e4, kuinka minulta j\u00e4i saamatta tiet\u00e4\u00e4 kenkien tarina. Kun Agda rakasti tanssimista, mutta ei en\u00e4\u00e4 voinut sit\u00e4 harrastaa vakavien sairauksiensa takia, niin arvelin, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 upeat luomukset olivat joku muisto tai palkinto tanssikilpailuista. Joka k\u00e4ynnill\u00e4ni yst\u00e4v\u00e4ni luona keng\u00e4t olivat samassa paikassa. Ihailin ja ihmettelin niit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Minusta turhamaisuus ei ole kaukana tai ehk\u00e4 erotettavissakaan aina esteettisyyden tajusta.<\/strong> Meill\u00e4 kaikilla on esteettisyytt\u00e4 yhten\u00e4 luonteenpiirteen\u00e4, mutta se vaihtelee hyvin laajassa mittakaavassa.<\/em> Meill\u00e4 kuvataiteilijoilla sit\u00e4 on hyvin paljon. <\/em>Kun n\u00e4in on, kuvataiteilija pukeutuu eritt\u00e4in usein tai aina erityisell\u00e4 ja usein huomatulla tavalla. H\u00e4n ei mahda mit\u00e4\u00e4n luonteelleen. Hassua t\u00e4ss\u00e4 on se, ett\u00e4 esteettinen maku on meill\u00e4 niin laajakirjoinen. Mik\u00e4 on yhdelle l\u00e4hes kauhistus, on toiselle ihastus.<\/p>\n\n\n\n Meill\u00e4 Suomessa kytkeytyy luterilaisuuteen ja siin\u00e4 erityisesti laestadiolaisuuteen ja k\u00f6rttil\u00e4isyyteen pyrkimys yksinkertaisuuteen ja koristelemattomuuteen.<\/em> Min\u00e4 muistan usein t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 maailman eri puolilla, eri kulttuureissa nyky\u00e4\u00e4n ja muinaisina aikoina: ihmisen tarvertta koristautua, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 koruja, maalata kasvojaan tai k\u00e4si\u00e4 ja pukeutua hyvinkin koristeellisiin, ei-vaatimattomiin asuihin. T\u00e4m\u00e4n muistaminen lopettaa tuomitsemisen haluan<\/em>, vaikka n\u00e4kisi mink\u00e4laista pukeutumista tai koristautumista. Kyll\u00e4 ne tarpeet ovat olleet aina inhimillisi\u00e4 ominaisuuksia.<\/p>\n\n\n\n Kuitenkin ja tietysti luonteenpiirteet kulkevat kytk\u00f6ksiss\u00e4 vaateukseen ja kenkiin.<\/em> Hyvin \u00e4lykk\u00f6tyyppi esimerkiksi on usein enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n huolimaton vaatetuksen suhteen eik\u00e4 ainakaan kiinnostu jalkineista: kunhan suojaavat ja l\u00e4mmitt\u00e4v\u00e4t. Voi jaloissa olla joskus eriv\u00e4riset sukatkin. Klasssinen ”hajamielisyys” on useimmiten aivojen rakenne- ja toimintamallia eik\u00e4 oikeastaan ollenkaan tahtokysymys.<\/p>\n\n\n\n Kun edell\u00e4 sanotun pohjalta ajattelee meid\u00e4n kenki\u00e4mme, siis jalkojen vaatetusta, huomaa, kuinka se seuraa kokonaisvaltaisesti kantajaansa. Mit\u00e4 ja millainen on meid\u00e4n psyykkinen rakenteemme, tulee v\u00e4kisinkin n\u00e4kyviin ulosp\u00e4in. N\u00e4inh\u00e4n meid\u00e4n maailmamme yh\u00e4 vain rikastuu. <\/p>\n\n\n\n Ollaan vaan pukeutumisessamme monipuolisesti luovia ja rikkaita, ”turhamaisia” ja kekseli\u00e4it\u00e4 kuten maailmassa eri kansat ovat aina olleet! Pidet\u00e4\u00e4n jaloissa mit\u00e4 ikin\u00e4 halutaan ja keksit\u00e4\u00e4n!Pannaan jalkaan keng\u00e4n alle tiiliskiven tapaiset, laitetaan koroksi pallo, kiedotaan jalkine remmeill\u00e4 s\u00e4\u00e4ren ymp\u00e4ri, ty\u00f6nnet\u00e4\u00e4n jalka proomuntapaiseen, joka hylkii vett\u00e4, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muovilautalta ja voidaan pest\u00e4 pesukoneessa tai pujotetaan jalka nahkaiseen suutarin yksil\u00f6lliseen punoksin ja kirjaillun tekem\u00e4\u00e4n taidonn\u00e4ytteeseen tai ostetaan halpa l\u00e4tt\u00e4pohja varvassandaali. Kaikkea on! Rikkauttahan t\u00e4m\u00e4 kaikki on.<\/p>\n\n\n\n johtavat monenlaisiin ajatuksiin ja muistoihin Nuorten nykymyoti on suosinut viime vuosina kaikenmaailman r\u00e4hj\u00e4isyytt\u00e4 vaatteissa ja pukeutumisessa. Housut t\u00e4ytyy olla polvista rikki kuin roskiksesta kaivetut, tukka sojottaa rasvaisina piikkein\u00e4 joka suuntaan tai riippuu kasvojen ja p\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 rasvatakkuina, keng\u00e4t ovat likaiset muovitossut, nauhat auki maata lahaamassa ja nen\u00e4ss\u00e4 rengas kuljetusta varten. Tarjolla on kyll\u00e4 vaatetavaraa putiikeissa … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2486,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2345","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2345","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2345"}],"version-history":[{"count":38,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2345\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2511,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2345\/revisions\/2511"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2486"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2345"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2345"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2345"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/07\/Skannaus_20240701-2-1024x767.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/06\/P5250243.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/06\/P5250239-1024x358.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/06\/Skannaus_20240625-2-2.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/06\/Skannaus_20240625-4.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/06\/kuva-5-915x1024.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/07\/Skannaus_20240701.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n