{"id":2363,"date":"2024-06-07T15:54:02","date_gmt":"2024-06-07T13:54:02","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=2363"},"modified":"2024-06-15T10:49:55","modified_gmt":"2024-06-15T08:49:55","slug":"sateen-riemuja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2024\/06\/07\/sateen-riemuja\/","title":{"rendered":"SADERIEMUJA"},"content":{"rendered":"\n

Olen jo kertonut aikaisemmin, miten meill\u00e4 ei ollut uimapaikkaa lapsena tosivedett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 Karjalassa Tl. Mutta lapset ovat nokkelia ja keksiv\u00e4t joka h\u00e4t\u00e4\u00e4n jotain. Me uimme kaurapellossa tai Laurilan kuljun savivedess\u00e4 iilimatojen kanssa. Muistan, ett\u00e4 useimmiten oli mukavaa ja hauskaa kaikesta huolimatta. ( En ota lukuun selk\u00e4saunoja, joita tuli. Joskus aukesi paidanpidikehakaneula, uimahousujen rakentaja haaroissa, joskus iilimato puri liian kovaa.)<\/p>\n\n\n\n

Kotona pappilassa ei ollut l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 pullikoida vedess\u00e4. Siksi ihmeellisi\u00e4, taivaallisen ihania kokemuksia oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 sotakesin\u00e4 Jaakko Haavion huvilalle Pyh\u00e4j\u00e4rven rannalle. <\/em>Muistot niist\u00e4 ovat kyll\u00e4 haalistuneet, enk\u00e4 pysty niit\u00e4 palauttamaan. Mutta me lapset olimme alusta alkaen erinomaisen luovaa porukkaa, ja kaikkeen l\u00f6ytyy aina korvaavia ratkaisuja.<\/p>\n\n\n\n

Minulla on suloisia muistiaistimuksia vesil\u00e4t\u00e4k\u00f6ist\u00e4, joissa roiskuteltiin. Sade oli aina tervetullut. En muista, ett\u00e4 koskaan lapsuudessa olisi voivoteltu sades\u00e4\u00e4t\u00e4. Lapsetkin huomasivat, mit\u00e4 sade teki pihamaalle ja puutarhan kasveille. Kaikki alkoi taas vihert\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n. Ja kukkien v\u00e4rit tulivat kirkkaiksi. Sai taas natustaa vihre\u00e4\u00e4 suolahein\u00e4\u00e4kin. Oli kuin taikasauvan heilutuksesta tuoksuvaa, loistavaa ja herkullista. Sade muutti maailmaa.<\/p>\n\n\n\n

Etanat oikein innostuivat. Ne nostivat sarvet kauas ulos kotelosta ja venyttiv\u00e4t itse\u00e4\u00e4n, kun halusivat maistella pieni\u00e4 pisaroita. Mutta ampiaiset, mihin ne p\u00e4\u00e4siv\u00e4t piiloon? Koskaan niit\u00e4 ei n\u00e4kynyt. Kyll\u00e4 ne kai ehtiv\u00e4t lent\u00e4\u00e4 r\u00e4yst\u00e4\u00e4n alle piiloihinsa. Min\u00e4 katselin joskus pisaroita. Niit\u00e4 riippui jokaisessa hein\u00e4nkorressa ja oksassa ja kukassa ja joka paikassa, biljoonia ja biljoonia, mutta aina erilaisia. Niiss\u00e4 loisti ja n\u00e4kyi kuvia, ne venyiv\u00e4t ja roikkuivat ja tipahtelivat lopulta maahan. Ja maa oli onnellinen, kun sai vett\u00e4 janoonsa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

”Pipanat, pipanat, paidat pois ja mars ulos!”<\/em> huusi isi iloisella naamalla lastenhuoneen ovesta. Kaikki tiesimme, mit\u00e4 isi tarkoitti. N\u00e4htiinh\u00e4n me se ikkunoista. Ulkona satoi!<\/strong> Pojat juoksivat kilpaa keitti\u00f6nraput alas pihalle ja min\u00e4 riisuin Tuupun ja kannoin h\u00e4net keitti\u00f6n l\u00e4pi rapuille. ”Nyt Tuupu astu varovasti. Tiiti pit\u00e4\u00e4 k\u00e4dest\u00e4. Menn\u00e4\u00e4n pihalle l\u00e4t\u00e4kk\u00f6\u00f6n!”<\/p>\n\n\n\n

Pian oltiin kaikki ulkona ja olo oli riemukas. Juostiin ja l\u00e4tisteltiin niin, ett\u00e4 vesi roiskui. Sade vihmoi vinosti ja teki ilman paksuksi, jonka l\u00e4pi ei n\u00e4kynyt. Se oli l\u00e4mmint\u00e4 sadetta. Sanoimme, ett\u00e4 ukkonen oli l\u00e4mmitt\u00e4nyt sen meille sopivaksi. Ja nauroimme. Juha vinkui ja kiljui, Ola oli innoissaan, mutta aina rauhallinen, Tuupu pyyhki mahaansa ja taputteli k\u00e4si\u00e4\u00e4n, lopuksi halusi l\u00e4t\u00e4kk\u00f6\u00f6n istumaan.<\/p>\n\n\n\n

Kyll\u00e4 me n\u00e4imme, ett\u00e4 isi ja \u00e4iti katsoivat ikkunasta. Ja olivat varuillaan. Ihan turhaan. Min\u00e4 pidin huolta Tuupusta ja Taivan Is\u00e4 aina kaikesta.<\/p>\n\n\n\n

Joskus jyrisikin. Se ei haitannut, koska me ei osattu pel\u00e4t\u00e4 ukkosta. <\/strong>Isi sanoi, ett\u00e4 katolla oli ukkosenjohdatin<\/strong><\/em>, joka johdatti salamat pois meid\u00e4n kotoa. Ilman ukkkosenjohdatinta iso salama voi halkaista vaikka pappilan keskelt\u00e4 kahtia. Jos se menis niin, sali halkeisi kahteen osaan. Mutta niin kamalia ei kannata ihmisen ajatella. Kyll\u00e4 jo tyhmempikin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 synkki\u00e4 ajatuksia ei kannata ajatella. Kyll\u00e4 me kumminkin on n\u00e4hty, ett\u00e4 salamoita sinkoili sinne ja t\u00e4nne, t\u00e4rsk\u00e4hteli ja r\u00e4tisi, joskus niin lujaa, ett\u00e4 melkein hyp\u00e4hti ilmaan. Else,<\/em> apulainen kertoi, ett\u00e4 t\u00f6pseleist\u00e4 tulee ukkosella salamoita. H\u00e4n oli n\u00e4hnyt sen, joku muukin oli n\u00e4hnyt. Mutta sit\u00e4 ei tarvinnut pel\u00e4t\u00e4, koska ne salamat vain leikkiv\u00e4t huoneissa. Ei ne tappaneet ihmisi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Aikuiset tiesi, kumpi oli hyv\u00e4\u00e4 sadetta: ukkossade<\/strong> vai sadeilman sade.<\/strong> Ne on erilaisia. Ukkossade on aika hassu, kun se alkaa \u00e4kki\u00e4, tostanoin vaan, mutta sadeilman sade ei edes aina ole kunnon vett\u00e4. Se voi olla vaikka h\u00e4m\u00e4r\u00e4n tihkua, kostuttaa vaan niinkuin \u00e4iti pyykit ennen silityst\u00e4. Sadeilmassa on aina erilaisia ja eriv\u00e4risi\u00e4 pilvi\u00e4, jotka roikkuu matalalla. Joskus ne juoksee kovaa, joskus pys\u00e4htyy. Mutta ukkossateella pilvet voi olla ihan mustia ja kulkea hirmusella vauhdilla. Ne n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aika pelottavilta, enk\u00e4 min\u00e4 niit\u00e4 yleens\u00e4 katselekaan. Vasta sitten, kun ne ovat ajaneet taivaanrantaan ja aurinko v\u00e4rj\u00e4\u00e4 ne punaisiksi tai melkein vihreiksi.<\/p>\n\n\n\n

On se kuitenkin ihanaa, ett\u00e4 meill\u00e4 sataa usein. Pyh\u00e4koulussa \u00e4iti kertoi, ett\u00e4 maapallo alkoikin vesipallosta. Siihen – t\u00e4h\u00e4n vesipalloon sitten Jumala taikoi ihmisille maita. Se taikoi Suomenkin maan. Ja meid\u00e4n maa on kaikista kaunein. Min\u00e4 tied\u00e4n sen. Olen n\u00e4hnyt Kansojen ihmeet<\/em> kirjasta paljon suuria kuvia muista maista. Niiss\u00e4 on korkeita ja pelottavia vuoria ja rotkoja. Meill\u00e4 Suomessa on kauniita j\u00e4rvi\u00e4 ja ihania metsi\u00e4 ja suuria peltoja.<\/p>\n\n\n\n

”Mit\u00e4 ihmisetkin sanoo!”<\/strong> kuuluu \u00e4idin huuto keitti\u00f6n ikkunasta. Niin se aina sanoo. Hassua, eik\u00f6 se muista, ett\u00e4 mekin ollaan ihmisi\u00e4.<\/em> (Se tarkoittaa kyll\u00e4 niit\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka tulee kansliaan ja n\u00e4kee meid\u00e4t.) \u00c4iti ei aina oikein ymm\u00e4rr\u00e4, kun se on alkujaan hienoneiti Helsingist\u00e4. Helsinkil\u00e4iset ei oikein meit\u00e4 maalaisia aina ymm\u00e4rr\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

”Ei keskell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 lapset tanssi lipputangon ymp\u00e4rill\u00e4 alastomina. Mit\u00e4 ihmisetkin sanoo!”<\/strong> ”Hah! Mutta kyll\u00e4 meid\u00e4n lapset joskus tanssii sanoi ihmiset mit\u00e4 vaan”, nauraa isi.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen jo kertonut aikaisemmin, miten meill\u00e4 ei ollut uimapaikkaa lapsena tosivedett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 Karjalassa Tl. Mutta lapset ovat nokkelia ja keksiv\u00e4t joka h\u00e4t\u00e4\u00e4n jotain. Me uimme kaurapellossa tai Laurilan kuljun savivedess\u00e4 iilimatojen kanssa. Muistan, ett\u00e4 useimmiten oli mukavaa ja hauskaa kaikesta huolimatta. ( En ota lukuun selk\u00e4saunoja, joita tuli. Joskus aukesi paidanpidikehakaneula, uimahousujen rakentaja haaroissa, joskus iilimato … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2365,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2363","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2363","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2363"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2363\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2405,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2363\/revisions\/2405"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2365"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2363"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2363"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2363"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}