![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/08\/P7070017-1024x768.jpg\")
Minun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni on monia suuria sumukokemuksia. Lapsuudessa ne liittyv\u00e4t Rauman aikoihin ja Raumanmereen 1950-luvulle.<\/em><\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 olin onnellisessa asemassa, kun jouduin(= sain tulla) usein aikaisin aamulla is\u00e4n her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n\u00e4 mukaan lahdelle verkkoja kokemaan. <\/em>Opin soutamisen taidot ja niksit juuri n\u00e4in. Kun is\u00e4 istui veneen per\u00e4ss\u00e4 ja nosti verkkoa vedest\u00e4, tutki sen, oliko kalaa ja taas laski takaisin, piti juuri j\u00e4mptisti totella h\u00e4nen sanojaan. ”Nyt souda, seis! Huopaa, enemm\u00e4n! Seis! Hyv\u00e4! Liikkelle! Heti! Noin.<\/em>.. jne. Huopaamaan oppiminen hyvin neuvojen mukaan ei ollut mit\u00e4\u00e4n kovin helppoa, ehk\u00e4 minulle, kun en ole mik\u00e4\u00e4n voimamies k\u00e4sist\u00e4ni ollut koskaan. Is\u00e4 oli aika tiukka komennoissaan (entinen upseeri), mutta kaikki sujui kuitenkin ilman riitaa. Lopuksi merkittiin verkot muistiin vuolemalla merkki veneen laitaan!<\/p>\n\n\n\n Pidin siit\u00e4 silloin, mutta ehk\u00e4 pid\u00e4n muistoista meist\u00e4 kahdesta viel\u00e4 enemm\u00e4n, niist\u00e4 aamuista kuuden aikaan sumuisella lahdella, kun rakas is\u00e4ni tarkastelee verkkojaan silm\u00e4t aamutihruisina, mutta iloisessa odotuksessa ja v\u00e4lill\u00e4 hym\u00e4ht\u00e4\u00e4 iloisesti minulle jotakin.<\/p>\n\n\n\n Raumalla lapsuusperheell\u00e4ni oli itsetehty m\u00f6kki er\u00e4maassa kapean Mustalahden<\/em> rannassa, Eurajoen Olkiluodon suuntaan. – Saatu vuokralle 50 penni\u00e4\/50 vuotta Haapasaaren kartanon is\u00e4nn\u00e4lt\u00e4 Pohjoselta.<\/em> – M\u00f6kille ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista tiet\u00e4. Kuljimme yleens\u00e4 veneell\u00e4 Mustalahden talon rannasta kilometrin verran merellep\u00e4in. Matkalla ei ollut ainuttakaan huvilaa, peltoaukean j\u00e4lkeen vain kappale kallioista er\u00e4maata ja mets\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Jos oli tulossa m\u00f6kille illalla, saattoi soutaa sankkaan sumuun. Muistan itse, kuinka niin k\u00e4vi usein, kun k\u00e4vin hakemassa maitotinkimme (5 litran peltikannun) Haapasaaren kartannosta. (Mustalahden rannasta oli kilometrin verran pient\u00e4 hiekkatiet\u00e4 Pohjoselle. Sen ajoin py\u00f6r\u00e4ll\u00e4, mik\u00e4 oli kyll\u00e4 aina pient\u00e4 taiteilua pit\u00e4\u00e4 toisessa k\u00e4dess\u00e4 aika raskasta kannua.)<\/p>\n\n\n\n Sumussa m\u00f6kille soutaminen oli sek\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ett\u00e4 vaati jonkin verran soututaitoa. Oli pakko pit\u00e4\u00e4 suunta jotenkin. Aina se ei onnistunut. Monia kertoja vuosien aikana soudin pitk\u00e4nomaisen lahden vastakkaiselle rannalle komiasti- niin ett\u00e4 kolahti. Mutta se ei pelottanut, l\u00e4hinn\u00e4 huvitti ja harmitti. Tunsin kuitenkin rannan niin tarkkaan, et\u00e4 sain taas uuden suunnan.<\/p>\n\n\n\n Kerran soudin taas sankassa sumussa lauleskellen – laululla ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n sublimoiden tilanteen vakavuutta. Olin ajautunut kohti vastarantaa, Omenapuumaan puolelle. Samassa n\u00e4in jotain kauhistuttavaa: pitk\u00e4 kyy ui venett\u00e4 kohti! Se oli paksu ja l\u00f6ll\u00f6mahainen. Se ui mutkitellen p\u00e4\u00e4 korkealla pystyss\u00e4. Tasan siin\u00e4 kohdassa venett\u00e4 poikittain, kun min\u00e4 istuin airoissa. Katsoin suu kauhusta auki, kuinka k\u00e4\u00e4rme katosi reunan taakse.<\/p>\n\n\n\n Kauhullani ei ollut rajoja. Min\u00e4 tiesin jo silloin, ett\u00e4 minulla on k\u00e4\u00e4rmefobia.<\/em> Mutta min\u00e4 kuulun niihin muutamaan prosenttiin, jotka eiv\u00e4t h\u00e4t\u00e4tilanteessa halvaannu, vaan toimivat. <\/em>Vaistomaisesti nostin airot pystyyn. Tiesin kuitenkin, ett\u00e4 en saa airoa irti kyllin nopeasti, sill\u00e4 ly\u00f6minen ei onnistusi. Pit\u00e4\u00e4 olla jotain muuta. Mit\u00e4? Veneess\u00e4 oli vain peltinen \u00e4ysk\u00e4ri. Nappasin sen k\u00e4teeni. J\u00e4in odottamaan p\u00e4\u00e4 py\u00f6rien kuin kuin propelli: mist\u00e4 kohdasta k\u00e4\u00e4rme matelee laidan yli veneeseen? Tuskin meni edes minuutteja siihen odottamisen kauhunhetkeen, kun n\u00e4in toiselle sivulle venett\u00e4: k\u00e4\u00e4rme oli jo parin metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 uimassa poisp\u00e4in kaikessa rauhassa. Sen pullea keskikohta keinahteli.<\/p>\n\n\n\n Kaiken j\u00e4lkeen alkoivat reaktiot. Vapisin kuin horkassa, soutamisesta ei tahtonut tulla mit\u00e4\u00e4n. Kyyneleet alkoivat tippua silmist\u00e4. Kotona en yleens\u00e4 tapahtumista kovin paljon kertoillut, enk\u00e4 reagoinut. Jos is\u00e4 ei ollut silloin l\u00e4sn\u00e4, tuskin aina kerroin mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Sumu oli joskus kuin sein\u00e4. Silloin puskettiin vain vene l\u00e4pi sein\u00e4n. J\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja kosteaa se oli. Sumu kosketti ihoa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hell\u00e4sti ja lempe\u00e4sti. Ja yht\u00e4\u00b4\u00e4kki\u00e4 kuin se tuli vastaankin se oli poissa. P\u00e4iv\u00e4 paistoi ja meri kimalteli.<\/p>\n\n\n\n 2. PERHE HUKKUU SUMUUN. Meid\u00e4n perheemme oli kutsuttu juhannusta juhlimaan yst\u00e4vien luo, jotka asuivat matkanvarrella kaupungin ja m\u00f6kin v\u00e4liss\u00e4. Kun meill\u00e4 oli vene, p\u00e4\u00e4tti is\u00e4, ett\u00e4 perhe l\u00e4hteekin veneell\u00e4. Veljet olivat jossakin poissa (Partaharjulla ehk\u00e4), niin j\u00e4i \u00e4idin ja is\u00e4n kontolle vain pienet ja min\u00e4. Is\u00e4 pelk\u00e4si ylipainoa mahdollisen merenk\u00e4ynnin takia ja sovittiin, ett\u00e4 min\u00e4 ajan py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 maitse.<\/p>\n\n\n\n Palasin m\u00f6kille puolen y\u00f6n maissa ja j\u00e4in odottelemaan venett\u00e4 ja muuta perhett\u00e4. Kiipesin katolle, josta n\u00e4kyi meren sunttiin ja siihen kohtaan asti, mist\u00e4 vene putkahtaisi ulos aukealle lahdelle. Odottelin ja odottelin. Y\u00f6 oli vain hiukan h\u00e4m\u00e4rtynyt, hetkell\u00e4 kun aurinko puikahti taivaanrannan taakse. Kun odottajan aika on pitk\u00e4, kaikki venyi ja mieli alkoi painua. Tuli mieleen vaikka mit\u00e4 kamaluuksia. Pienet on keikuttaneet venett\u00e4 ja se on h\u00f6rp\u00e4nnyt ja nyt se on hukkumassa. Isi on soutanut kivelle, kun reitti on vieras ja vene on kallistunut ja h\u00f6rp\u00e4nnyt ja on nyt ovat kaikki merih\u00e4d\u00e4ss\u00e4. Ja mahdollisuuksia hukkumiseen l\u00f6ytyi loputtomasti. Aloin h\u00e4diss\u00e4ni rukoilla hyv\u00e4\u00e4 Taivaan Is\u00e4\u00e4 suojelemaan pieni\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4 ja is\u00e4\u00e4. Katsoin hartain silmin kauas sunttiin, johon aamus\u00e4teet jo osuivat.<\/p>\n\n\n\n Siell\u00e4 n\u00e4kyi valkoinen veneen keula! Hyv\u00e4, etten hyppinyt jalkaani m\u00f6kin tervapahvikatosta l\u00e4pi. Mutta miten valkoinen keula venyi… ja venyi…ja haihtui. Sumua se oli! Sopiva tuuli ty\u00f6nsi sit\u00e4 ulos merelt\u00e4 ja kapeasta suntista tullessaan se pursuili kuin kermavaahto putkesta. Sit\u00e4 kesti kauan. Lopuksi koko suntti oli sumussa. Eli saikin alkaa odottaa silm\u00e4t kiinni ja korvat h\u00f6r\u00f6ss\u00e4.<\/em> Sielt\u00e4 sumusta vene vihdoin tietysti lipui \u00e4idin ja is\u00e4n hiljaa hyr\u00e4illess\u00e4 kes\u00e4y\u00f6nduettoa.<\/em> Kolme lasta nukkui veneen pohjalla. Minun mieleni oli vain hiukan hapan, varmaan kateellisuudesta.<\/p>\n\n\n\n 3. HURJA MUISTO SUMUSTA. Olimme usein merell\u00e4 kokop\u00e4iv\u00e4retkell\u00e4 perheyst\u00e4v\u00e4mme Urposten<\/em> isolla moottoriveneell\u00e4. Suosikkipaikkamme oli Kallikajaskari<\/em> eli saari Puolustusvoimien Kuuskajaskari<\/em> saaren l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Sinne oli ehk\u00e4 noin tunnin ajo Rauman kanaalin rannasta, jossa vene oli laiturissa.<\/p>\n\n\n\n Olimme viett\u00e4neet koko p\u00e4iv\u00e4n saaressa. Meri-ilma v\u00e4sytti aina rankasti. Aurinko oli tietysti paahtanut ja kasvot nyt ainakin poltettiin. Siihen aikaan ainakaan meill\u00e4 ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaisia aurinkovoiteita. Itse piti pit\u00e4\u00e4 huolta, ettei polttanut itse\u00e4\u00e4n. – Muistan, ett\u00e4 \u00e4idill\u00e4 oli syliss\u00e4 vauva eli Aulikki. Se oli siiis loppukes\u00e4ll\u00e4 1948.<\/p>\n\n\n\n Palailimme hyv\u00e4ntuulisina, vaikka v\u00e4synein\u00e4 illansuussa- kuten tavallista. Olimme keskell\u00e4 suurinta avointa merenselk\u00e4\u00e4 ennen satamaan tuloa. Meid\u00e4n oli ajettava suoraan sankkaan sumuun, joka oli noussut \u00e4kki\u00e4 ja levisi sataman ulkopuolelle. Muistan sen tilanteen hyvin, siis yli 75 vuoden takaa. Miehet olivat rauhallisia, mutta vaistosin j\u00e4nnittyneisyytt\u00e4. Jos merell\u00e4 ei n\u00e4e, ei voi suunnistaa ollenkaan. Olimme pian keskell\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n. <\/em>Mihink\u00e4\u00e4n suuntaan ei n\u00e4kynyt. Pienet lapset nukkuivat jo kajuutassa. Isot veljet, min\u00e4 ja Seija-luokkatoverini olimme kannella vanhempien kanssa. Kyll\u00e4 Urposen Jalmari-set\u00e4 yritti ja viisas is\u00e4ni, joka oli ollut merill\u00e4 kauan yritti varmaan j\u00e4rkeill\u00e4 my\u00f6s, mutta heid\u00e4n oli tunnustettava, ett\u00e4 olimmme eksyneet<\/em>. Heill\u00e4 ei ollut tietoa mihin suuntaan ohjata. Miehet n\u00e4kiv\u00e4t parhaaksi sammuttaa moottorin. Aloimme ajelehtia merenk\u00e4ynnin mukana.<\/em><\/p>\n\n\n\n Muistan kuinka minua ahdisti. P\u00e4\u00e4ni k\u00e4\u00e4ntyili joka suuntaan. Min\u00e4 olin oppinut is\u00e4n seurassa olemaan kivivahtina rantaan tullessa. Osasin aika hyvin jo k\u00e4simerkit, miten venett\u00e4 varoitettiin. Istuin yleens\u00e4 keulassa ja viittoilin. Nyt ei sellaisestakaan ollut apua, koska sumu oli kuin sakkaa, joka peitti vesirajankin. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 kolahdamme jonkun ison laivan kylkeen. Miesten mukaan oli todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 olimme edelleen aika kaukana avomerell\u00e4,<\/em> jossa ajoimmekin sumuun sis\u00e4lle. Meri kuljetti ehk\u00e4 pohjoissuuntaan, mutta mit\u00e4\u00e4n varmuutta ei ollut. Ilta alkoi pimet\u00e4. Aulikki vauva alkoi itke\u00e4, Tuupu ja Tapanikin her\u00e4iliv\u00e4t. \u00c4idill\u00e4 oli t\u00e4ysty\u00f6 pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 rauhallisina.<\/p>\n\n\n\n Kunnes miehet p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t: EI OLLAKAAN HILJAA. Aletaan huutaa! No, varovasti p\u00e4\u00e4stelimme huutoja joka puolelle. En muista sit\u00e4 tarkkaan. Tilanne oli liian pelottava. Emme kuitenkaan huutaneet h\u00e4t\u00e4isesti APUA, vaan ilmeisesti huhuilimme, kuka mit\u00e4kin. Muistaakseni sed\u00e4ll\u00e4 oli my\u00f6s h\u00e4t\u00e4tilanteisiin sumutorvi<\/em>, jonka h\u00e4n otti esiin. Mit\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4ni\u00e4 ei kuulunut vastauksena. Sumu tappoi kaikki \u00e4\u00e4net ja mahdolliset valotkin. Kuljimme kuin aavelaiva hiljaa ja pime\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Olimme ajelehtineet melko kauan, kun n\u00e4imme jotakin vilahtelevan ohi. Ensin joku n\u00e4ki, sitten toinen. V\u00e4hitellen n\u00e4imme venelamppujen valossa ohi kulkevia puita ja rantaa. Kaikki n\u00e4kiv\u00e4t. Aloimme l\u00e4hes kiljua riemusta. Olimme siis ajelehtineet merelle jonkun saaren rantaan. Ihan niin se ei mennytk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Edess\u00e4 vasemmalla oli pitk\u00e4\u00e4n rantalepikk\u00f6\u00e4 ja kivikkoista vesirajaa. Vene kulki ja oli jo ihan pime\u00e4\u00e4. Me aloimme huutaa lujaa. Jalmari- set\u00e4 kuuli jonkun vastaavan. Sitten alkoi tapahtua niin nopeasti, ett\u00e4 minun muistini pett\u00e4\u00e4 j\u00e4nnityksen ja liikutuksen purkautuessa. <\/em>Olimme ajelehtineet todenn\u00e4k\u00f6isesti ympyr\u00e4\u00e4 ja nyt olimme tulleet Kolmannen Pet\u00e4j\u00e4ksen rantaan<\/em>. Se ei ollut siihen aikaan viel\u00e4 asuttua, vaikka oli ihan Otalahden viereinen pitk\u00e4 niemi. Joku mies oli kuullut huhuilua merelt\u00e4, tullut uteliaana katselemaan ja niin alkoi Tukiaisten retkikunnan pelastusoperaatio. Yst\u00e4v\u00e4llinen mies meni her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n naapurit, jonka kanssa h\u00e4n toi meid\u00e4t kahdella autolla kotiin.<\/p>\n\n\n\n 4. SUMUSSA PYH\u00c4J\u00c4RVELL\u00c4. Asuin S\u00e4kyl\u00e4ss\u00e4, jossa minulla oli omakotitalo. Minulla oli vieras mukana ja olimme l\u00e4hteneet k\u00e4velylle Pyh\u00e4j\u00e4rven j\u00e4\u00e4lle. Oli hyvin kaunis alkutalven p\u00e4iv\u00e4 ja j\u00e4\u00e4 oli sopivasti luminen k\u00e4velyyn. En muista mist\u00e4 kohdasta l\u00e4hdimme j\u00e4\u00e4lle, mutta ulostulon muistan hyvin.<\/p>\n\n\n\n Keskustelimme vilkkaasti ja k\u00e4velimme eteenp\u00e4in. Olin ajatellut, ett\u00e4 saattaisimme k\u00e4vell\u00e4 vaikka l\u00e4himm\u00e4n saaren rantaan. Sinne on kuitenkin rannasta ainakin yli kilometrin verran j\u00e4rven keskustaa kohti. Mutta kun siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 alkoi synty\u00e4 sumuhaituvaa, v\u00e4h\u00e4n pelotti. Piti tarkkailla maisemaa. Tiesin hyvin, ett\u00e4 sumu saattoi olla j\u00e4rvell\u00e4 usein sankkaa, oli kes\u00e4 tai talvi. <\/p>\n\n\n\n Ja niin k\u00e4vikin, ett\u00e4 ranta j\u00e4i piiloon. Keskelle ei kannattanut en\u00e4\u00e4 pyrki\u00e4, koska j\u00e4rven yli on noin 16 km suoraa reitti\u00e4. Siis pyrittiin vain rantaa kohti ja rannan suuntaan. \u00c4kki\u00e4 huomasin j\u00e4lki\u00e4, jotka tulivat omista keng\u00e4npohjistani. Kyll\u00e4! Vieress\u00e4 olivat vieraanikin j\u00e4ljet. Siis me olimme kulkeneet t\u00e4st\u00e4 \u00e4sken. Me k\u00e4velimme ympyr\u00e4\u00e4.<\/em> Totesin sen, mutta vieraani ei oikein uskonut. Min\u00e4 vanhan partiolaisena ( ja Satakunnan partiolaisten suunnistusmestarina) tiesin n\u00e4ist\u00e4 asioista jonkun verran. Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 normaalisti ihminen astuu hiukan voimakkaammin ja pitemm\u00e4n askeleen oikella jalalla, ja kun sit\u00e4 tapahtuu t\u00e4llaisissa olosuhteissa vapaalla alueella, k\u00e4vely kaartuu hiljakseen vasemmalle. Syntyy laaja ympyr\u00e4. Me olimme viel\u00e4 k\u00e4velleet suhteellisen voimakkaita askelia – varmuuden vuoksi ja n\u00e4in olikin yksi ympyr\u00e4 jo valmis. Jos jatkamme samalla lailla, saadaan toinen samanlainen. ja<\/p>\n\n\n\n Vieraani oli kauhuissaan. Mit\u00e4 nyt tehd\u00e4\u00e4n? Minulla oli kyll\u00e4 montakin keinoa. T\u00e4rkeint\u00e4 olisi katsoa auringon mukaan. Mutta se oli aika alhaalla ja ehtinyt piiloon paksun sumun taakse. Kuuntelimme \u00e4\u00e4ni\u00e4. Iso maantie kulki aika l\u00e4hell\u00e4, mutta muuta ei kuulunut kuin lokkien kirkumista. <\/p>\n\n\n\n ”Pian alkoi paleltaa. Meid\u00e4n pit\u00e4isi k\u00e4vell\u00e4. Tehd\u00e4\u00e4n n\u00e4in! J\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n seisomaan merkiksi ja sin\u00e4 k\u00e4velet tuohon suuntaan niin kauas, ett\u00e4 juuri n\u00e4et minut. Sitten min\u00e4 seuraan sinun askeleitasi ja tarkistan k\u00e4vely\u00e4si. Ja taas jatketaan pieni matka niin, ett\u00e4 koetetaan k\u00e4vell\u00e4 yht\u00e4 pitki\u00e4 askelia koko ajan. Me ei voida olla kaukana rannasta, korkeintaan kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4.” N\u00e4in suunnilleen juttu eteni. Jatkettiin ja edettiin. Pian kuultiin lasten \u00e4\u00e4ni\u00e4. Oltiinkin aivan rannassa ja ihan l\u00e4hell\u00e4. N\u00e4htiin, ett\u00e4 oli kierretty ympyr\u00e4\u00e4 <\/strong>melkein toisten pihapiirin rannassa.<\/p>\n\n\n\n Sumu tekee tepposia. Ei se aina olekaan n\u00e4in heppoista kuin t\u00e4ss\u00e4 kerroin. Jos on liikkeell\u00e4 lasten kanssa, on tiedett\u00e4v\u00e4 mit\u00e4 tekee. Kompassi olisi tietysti aina hyv\u00e4 olla mukana.<\/p>\n\n\n\n 5. SUMUA RAUMASSA. (Sanoin oikean sijamuodon edell\u00e4. Pian asia selvi\u00e4\u00e4.) Asuin Maskussa<\/em> kes\u00e4n hyv\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ni vanhassa omakotitalossa siin\u00e4 vaiheessa, kun kirjoitin psykologian graduani (vanhana) 1980-luvun alussa. Maalasin paljon kirjoittamiseni v\u00e4lill\u00e4, ja viel\u00e4 enemm\u00e4n kuljeskelin ja py\u00f6r\u00e4ilin. Koska aina kaikilla asuinpaikoillani tutustun mahdollisimman pian paikan l\u00e4himetsiin, niin tein t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin. Talon sivulla kauempana takana peltojen keskell\u00e4 kohosi mielenkintoisen n\u00e4k\u00f6inen kukkula. <\/em>Sill\u00e4 kasvoi kyll\u00e4 puita, mutta jo kaukaa n\u00e4ki, ett\u00e4 se ei ollut ihan tavallinen m\u00e4ki. – Maskussa on paljon ainutlaatuista luontoa, koska se on vanhaa merenpohjaa.<\/p>\n\n\n\n Etsin polkuja ja tiet\u00e4 kukkulalle, mutta en l\u00f6yt\u00e4nyt. Minua ei ole haitannut kulkea pelloilla ja keplotella aina jollakin konstilla isojen ojien yli. Kiipesin kukkulalle ja se oli hurmaava kokemus.<\/em> En muista miss\u00e4\u00e4n n\u00e4hneeni sellaisia ruohotupsum\u00e4tt\u00e4it\u00e4<\/em>, joissa kasvoi vaikka mit\u00e4 erilaisia nurmiruohoja ja heini\u00e4. Luulisin, ett\u00e4 siell\u00e4 kasvoi yl\u00e4rinteell\u00e4 nurminataa, punanataa ja niittynurmikkaa, <\/em>alarinteet heilim\u00f6iv\u00e4t hein\u00e4kaurasta. <\/em>V\u00e4liss\u00e4 punersi m\u00e4kitervakkoa. <\/em>Voi, miten rakastan t\u00e4llaisia ketoja. Tuntuu ihan, ett\u00e4 hajoaa siit\u00e4 kauneudesta, mit\u00e4 on ymp\u00e4rill\u00e4. Tietysti kaikki kellokukat, kaunokit, apilat, t\u00e4htim\u00f6t ja matarat, alempana maitohorsma. Nurmir\u00f6lli<\/em> on yksi minun lempikasvejani. Minulla on aina sit\u00e4 kuivana maljakossa, nytkin.<\/p>\n\n\n\n Istuskelin ja lauleskelin kauneuden kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4n\u00e4, kun hoksasin kurkistaa kukkularinteen taakse, jonne n\u00e4in peltoaukean jatkuvan. Uskomaton n\u00e4ky! Mit\u00e4 n\u00e4in, ovat 45 vuotta vieneet osaksi jo silmist\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4asian muistan. Kukkulan takarinne h\u00e4visi n\u00e4kyvist\u00e4, niin jyrkk\u00e4 se oli. Entinen merenrantakallio, ajattelin. Alhaalla keskell\u00e4 kulki suuri oja, vai oliko se yh\u00e4 pieni joentapainen. Toisella puolella jokea samalla lailla kuin t\u00e4m\u00e4 puoli nousi toinen kukkula. Siis t\u00e4m\u00e4 pieni uoma ja alhaalla virtaava vesi oli se rauma<\/em>.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 maisema painui minuun lopuksi el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kaikki oli niin kaunista, ett\u00e4 tuntuu melkein pyh\u00e4inh\u00e4v\u00e4istykselt\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 n\u00e4in muuttaa sit\u00e4 sanoiksi.<\/p>\n\n\n\n No, miss\u00e4 se sumu sitten on?<\/em> Aloin k\u00e4yd\u00e4 iltaisin kukkulalla, kun oli aikaa ja olin v\u00e4synyt ty\u00f6st\u00e4. Huomasin heti, ett\u00e4 takana raumassa alkoi leijua utuhaituvia. Koko alue oli paljon alempana mielest\u00e4ni kuin muu alue ja niin kai v\u00e4h\u00e4n kylmempi. Vanha joenuoma kehitti varsinkin elokuun iltoina sumua<\/em>. Istuin rinteess\u00e4 ja katselin, kuinka ensin harvat utuhahtuvat<\/em> alkoivat kasvaa ja levit\u00e4. V\u00e4hitellen nousi maasta usva.<\/em> Usva leijuu maanpinan yl\u00e4puolella eik\u00e4 taida nousta ylemm\u00e4s. (Min\u00e4 en ole ollenkaan asiantuntija ja saatan muistaa aivan v\u00e4\u00e4rinkin.) Mutta kun sumu nousee, sill\u00e4 on voimaa ja valtaa. Se voi kattaa koko n\u00e4kym\u00e4nkin ja nousta korkealle. Nyt t\u00e4ss\u00e4 raumassa nousi sumu, joka kulki hiljaa ja vakaasti uomaa pitkin. Se nousi yl\u00f6sp\u00e4in laakson reunoille asti, mutta yl\u00f6s rinteille ei noussut kertaakaan. Se liukui aavemaisesti uomassa, mutkitteli, hengitteli, liehutti pitk\u00e4\u00e4 huiviaan, kietoi siihen ja jatkoi lempe\u00e4n\u00e4, mutta halliten ja peitt\u00e4en kaiken alleen ja taakseen. En olisi edes tiennyt, mit\u00e4 pieness\u00e4 laaksossa oikein on, ellen olisi k\u00e4ynyt siell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4saikaan. Min\u00e4 katselin luonnonn\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 haltioituneena. T\u00e4t\u00e4 jatkui pime\u00e4\u00e4n iltaan asti.<\/p>\n\n\n\n Muistaessa t\u00e4t\u00e4 kaikkea kauneutta itku nousee silm\u00e4\u00e4n.<\/strong><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Sumu saattaa j\u00e4m\u00e4ht\u00e4\u00e4 paikoilleen, kun utu taas haituilee sinne sun t\u00e4nne. Molemmat kyll\u00e4 osaavat peitt\u00e4\u00e4, mutta eksytt\u00e4\u00e4kin ihmisen. Minun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni on monia suuria sumukokemuksia. Lapsuudessa ne liittyv\u00e4t Rauman aikoihin ja Raumanmereen 1950-luvulle. Min\u00e4 olin onnellisessa asemassa, kun jouduin(= sain tulla) usein aikaisin aamulla is\u00e4n her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n\u00e4 mukaan lahdelle verkkoja kokemaan. Opin soutamisen taidot ja niksit juuri … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":337,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2567","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2567","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2567"}],"version-history":[{"count":25,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2567\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4304,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2567\/revisions\/4304"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/337"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2567"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2567"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2567"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/08\/P5160013-1024x679.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n