l. OMA IS\u00c4NI<\/u><\/strong><\/p>\n\n\n\n Is\u00e4 oli minulle koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen rakas ja keskeisen t\u00e4rke\u00e4. Koska \u00e4itini hyljeksi minua syntym\u00e4st\u00e4ni asti ja sai rakkaan lapsensa vasta toisesta, min\u00e4 ehk\u00e4 j\u00e4in<\/em> is\u00e4lle, niink\u00f6 se meni, ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Is\u00e4 kyll\u00e4 rakasti minun mielest\u00e4ni samalla lailla kaikkia.<\/p>\n\n\n\n Is\u00e4ni tausta oli kuin romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n Olkkolan kartano Hankasalmella <\/em>oli1800-luvulla keisarivallan aikainen tavanomainen suurmaatila, jonne ajettiin hevosrattailla pitkin pitk\u00e4\u00e4 koivukujaa. Talossa oli laajat tilukset, paljon viljelymaita ja mets\u00e4\u00e4. <\/em>Kartanon perheess\u00e4 oli kaksi tyt\u00e4rt\u00e4, Ida ja Edla<\/em> sek\u00e4 poika, Antti<\/em>. 1910 nuorempi tyt\u00e4r Edla \u2013 minun tuleva mummoni – meni kihloihin paikkakunnalla toimivan leipurin kanssa ja alkoi odottaa lasta. Samaan aikaan koko talo tiluksineen joutui myyntiin is\u00e4n ja veljen tekemien velkojen takia. Kaikkien oli pakko muuttaa pois. Edlan kihlaus purkautui ja sulhanen pakeni paikkakunnalta.- Ida-sisko oli ollut jo muutamia vuosia avioliitossa Abel (Aapeli) Tillikaisen<\/em> kanssa Kangasniemell\u00e4. He muuttivat asumaan Hankasalmen pappilan piharakennukseen, pappilan pehtoorin eli tilusten hoitajan asuntoon.<\/em> Idalla ja Aapelilla oli jo ollut kaksi lasta, Aino<\/em> ja Paavo<\/em>, jotka molemmat kuolivat muutaman vuoden sis\u00e4ll\u00e4 monien lastensairauksien riehuessa.<\/p>\n\n\n\n Edla-sisko muutti heid\u00e4n luokseen asumaan. Pian talossa oli pieni terve poika. Arvi is\u00e4ni syntyi tammikuun 2. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1911.<\/strong><\/p>\n\n\n\n kuva syntym\u00e4kodista<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n On uskottavaa, ett\u00e4 pehtoorin talon katolla olevaa vellikelloa soitettiin lapsen syntym\u00e4n kunniaksi. <\/em>(Vellikelloa soitettiin tavan mukaan tiluksilla ty\u00f6skentelevien ty\u00f6miesten koolle kutsua varten.) Ehk\u00e4 harvapuheinen ja j\u00e4yh\u00e4 Aapeli tarttui k\u00f6yteen ja alkoi kilkuttaa vellikelloa: – Kilin-kalin-kilin-kalin, sy\u00f6m\u00e4h\u00e4n tulukaa, juhlahuttuaa! <\/em><\/p>\n\n\n\n Pieni Arvi syntyi hylj\u00e4tyksi j\u00e4\u00e4neelle \u00e4idille, t\u00e4tins\u00e4 kodin suureen l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n tyhji\u00f6\u00f6n, jonka kaksi lasta olivat j\u00e4tt\u00e4neet. Ida sai pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hell\u00e4\u00e4n Arvia, siskonsa poikaa ja oppia tuntemaan h\u00e4net aivan syntym\u00e4st\u00e4 asti – kuten omat lapsensa. Arvista tuli Ida-mummolle hyvin l\u00e4heinen ja rakas. My\u00f6s Arvi-is\u00e4 rakasti ja kunnioitti suuresti Ida-t\u00e4ti\u00e4\u00e4n.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Mutta sitten Arvin ollessa noin 1,5-vuotias<\/em>, tapahtui asia, jota minun on vaikea kertoakin. Muuttoliike Amerikkaan ylettyi Suomeen. Hankasalmeltakin l\u00e4hdettiin, ja niinp\u00e4 sinne oli hankkinut Edlakin lipun. 19.8.1913 l\u00e4hti laiva Hangosta Englantiin, Southhamptoniin, josta sitten New Yorkiin.<\/em> Siell\u00e4 nuori \u00e4iti, vasta imett\u00e4misen lopettanut aloitti itsen\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n. H\u00e4n kirjoitteli v\u00e4h\u00e4n Suomeen, mutta siskolleen kuitenkin sen verran, ett\u00e4 sukulaiset tiesiv\u00e4t h\u00e4nen t\u00e4rkeimm\u00e4t kuulumisensa. Edla teki ensimm\u00e4iset vuodet jonkinlaista kotiaputy\u00f6t\u00e4. Seurustelu muiden maahan muuttaneiden kanssa oli ilmeisen vilkasta. Niist\u00e4 joukoista l\u00f6ytyikin sitten mies Kusti (Henry) Lievonen<\/em>. Kusti oli 6 vuotta Edlaa nuorempi. Heist\u00e4 tuli pari ja heid\u00e4t vihittiin v. 1924 New Yorkissa<\/em>. Kaikista pienist\u00e4 huomioista, kirjeist\u00e4 ja kuvista minulle on syntynyt k\u00e4sitys, ett\u00e4 heid\u00e4n liittonsa oli onnellinen. He eiv\u00e4t saaneet lapsia.<\/p>\n\n\n\n Suomessa Hankasalmen pappilassa alkoi rovasti pit\u00e4\u00e4 pehtorin pienest\u00e4 pojasta, <\/em>Arvista kovasti. Pikkupoika oli vilkas ja nokkela, avulias ja kaunistapainen. H\u00e4nt\u00e4 alettiin kyl\u00e4ll\u00e4 kutsua pappilan pikkurengiksi<\/em>. Min\u00e4 uskon t\u00e4m\u00e4n (Ida-mummolta yli puolivuosisataa my\u00f6hemmin kuulemani) oikein hyvin ja n\u00e4en silmiss\u00e4nikin sen valkotukkaisen, touhukkaan pikkumiehen, joka ensin luukku- ja henskelihousuissaan juoksi mielell\u00e4\u00e4n rovastin asioilla. Kun tiet\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaiken kertomani, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 hyvin (min\u00e4 is\u00e4n lapsena), miten is\u00e4lle oli muodostunut varhain jo kokonaiskuva pit\u00e4j\u00e4n pappilasta, kokonaisuutena viljelysmaineen ja karjataloust\u00f6ineen.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s aivan varmasti is\u00e4 omi jonkinlaista ison pappilarakennuksen kaksirappuista \u00a0imagoa, johon kuuluu sali, ruokasali, keitti\u00f6puoli, aikuisten ja lasten makuuhuoneet ja kanslia. N\u00e4it\u00e4 \u201dhaavekuviaan\u201d h\u00e4n sai toteuttaa Karjalan pappilassa.<\/em> Meille ostettiin Turusta sotien aikaan suuri kalustoj\u00e4\u00e4mist\u00f6 flyygeleineen<\/em> ja sit\u00e4 ennen oli jo hankittu Vaasassa ollessa varavankilan veistoty\u00f6n\u00e4 tehty kaunis ruokasalin kalusto. <\/em>Salissa oli korkeita ikkunoita ja niiden sivuissa korkeat ja komeat kukkapylv\u00e4\u00e4t j\u00e4ttikokoisille kliiviapurkeille, katossa roikkui raskas barokkikruunu.<\/p>\n\n\n\n Puutarhassa mutkitteli kapea, hyvin hoidettu hiekkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4, jonka v\u00e4liss\u00e4 oli nurmikkoa ja yl\u00e4reunassa kivikkopenger. Kukkaistutukset olivat ehk\u00e4 pit\u00e4j\u00e4n hienoimmat, mutta arvelen, ett\u00e4 ansio oli enemm\u00e4n \u00e4idin. Is\u00e4 huolehti innostuneesti puutarhakasveista. H\u00e4n alkoi kasvattaa tomaatteja rakennusten seinustalla ja neuvoi kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 niiden kasvattamisessa. Vierastupakaksi nousi komealehtinen kessu <\/em>puutarhassa. ”Kun t\u00e4yt\u00e4n 60 vuotta, aloitan piiputtelun”<\/em>, julisti is\u00e4 parhaille tupakkavierailleen. Puutarhan laidalle tuotiin my\u00f6s kaksi mehil\u00e4ispes\u00e4\u00e4. ”Mehil\u00e4isset\u00e4” alkoi opettaa isi\u00e4 niiden hoidossa. Pian is\u00e4 neuvoi jo pit\u00e4j\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ja jatkoi sit\u00e4 viel\u00e4 Raumallakin.<\/p>\n\n\n\n Minulle tulvat mieleen Linnan teokset T\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjant\u00e4hden alla<\/em>, joissa kuvataan hyvin sen ajan agraarikulttuuria ja my\u00f6s pappilan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Varsinkin teoksista tehdyiss\u00e4 elokuvissa tulee pappilakulttuuri kaikkineen erinomaisesti esille, mutta sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 meid\u00e4n is\u00e4 hoiti kaiken maatalouden itse \u2013 lannanajoa my\u00f6ten. My\u00f6s kaikki karja hoidettiin itse.<\/p>\n\n\n\n Is\u00e4 kasvoi hyv\u00e4ss\u00e4 kodissa ja sai Ida-t\u00e4tins\u00e4 rakkauden. H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 oikea \u00e4iti on Amerikassa. Tuntemattoman \u00e4idin pysyv\u00e4 kaipaus vaihteli eri ik\u00e4vaiheissa ja el\u00e4m\u00e4ntilanteissa. Sen sijaan: mink\u00e4laista on ollut Edlan tuska,<\/em> kukaan ei voi sit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, voi vain arvailla. 1910 Edlalta meni tulevaisuus, maine ja kunnia. Koti myytiin, suhde kotiin loppui, sulhanen l\u00e4hti. Rikkaan kartanon tytt\u00e4renk\u00f6 h\u00e4n vain olisikin halunnut? Alkoi odotus, joka varmasti oli ajoittain lohdutonta. Kuinka sekin nykytutkimusten valossa jo vaikutti syntym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n lapseen? Oliko Edlalla mit\u00e4\u00e4n koulutustakaan? Tuskin. Ellei Ida-sisko oli ottanut h\u00e4nt\u00e4 asumaan, varmasti minunkin tarinani olisi toinen. Tai t\u00e4t\u00e4 ei kukaan olisi kertomassakaan. Ja kun valtava taloudellisen ep\u00e4varmuuden ja oman identiteetin ep\u00e4varmuus New Yorkissa alkoi haihtua, ja ty\u00f6ura vakiintua, oli rakas ihminen rinnalla tukemassa. Lapsi oli kaukana, maailman toisella laidalla. Kasvoi siell\u00e4 ilman oman \u00e4idin kosketusta, \u00e4idin hyv\u00e4ilyj\u00e4. Mutta kyll\u00e4 Edla siskonsa tunsi: t\u00e4m\u00e4 oli kaikessa rehellinen, puhui vain totta. Asiat sujuivat todella hyvin, Arvi voi hyvin ja varttui huomatusti lahjakkaana.<\/p>\n\n\n\n Arvi oli tiedonhaluinen pikkumies, joka halusi opintielle. H\u00e4n aloitti todenn\u00e4k\u00f6isesti Orimattilassa<\/em> kansakoulun, josta jatkoi sitten Mikkeliin oppikouluun<\/em>. Kaikki oli maksullista, asuminen, ruoka, koulunk\u00e4ynti, kirjat. Mummon kanssa oli sovittu, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00e4hett\u00e4\u00e4 pojalleen koulurahahan. Mutta mit\u00e4\u00e4n dokumentteja ei ole n\u00e4ist\u00e4 sopimuksista j\u00e4\u00e4nyt kuin se tieto, ett\u00e4 \u00e4idin l\u00e4hett\u00e4m\u00e4 raha ei riitt\u00e4nyt. Is\u00e4 oli kalastanut<\/em> niin pienest\u00e4 kuin saattoi kuvitella, nyt h\u00e4n teki sit\u00e4 saadakseen elantoansa. Is\u00e4 kalasti Pieks\u00e4m\u00e4ell\u00e4 Kattaakon kalavesill\u00e4<\/em> ja lomilla h\u00e4n nuoresta oppipojasta l\u00e4htien k\u00e4vi tukkisavotassa<\/em>, jopa Laatokan tukinuitossa <\/em>asti. Is\u00e4 piirsi” muotokuvia” koulutovereistansa<\/strong> ja sai taskurahaa niist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n riemastuttavan tiedon kertoi minulle Ida-mummo samaan aikaan kuin h\u00e4n kertoi is\u00e4st\u00e4 paljon muutakin. Is\u00e4 haki lainaa opintoihinsa, mutta ei aina saanut. H\u00e4n joutui opiskelemaan jonkun aikaa et\u00e4n\u00e4kin<\/em> asumalla kototilalla, kun raha ei riitt\u00e4nyt vuokraan. Silloin is\u00e4ll\u00e4 oli seurana ja lohtunakin susikoira <\/em>Nalle<\/em>.<\/strong> Voi hyvin ajatella, miten l\u00e4heinen ja t\u00e4rke\u00e4 Nalle oli yksin\u00e4iselle orpopojalle. Minulla on valokuva Nallesta ja is\u00e4st\u00e4 koulupoikana.<\/p>\n\n\n\n Olen kokenut omista syist\u00e4ni hyvin raskaana tiedon, ett\u00e4 Nalle jouduttiin lopettamaan<\/em> Kattaikolla, jossa se h\u00e4iritsi ohikulkijoita ja k\u00e4vi karjankin kimppuun. Koska olin usein Kattaikolla 1950-luvun alusta asti, tunsin olosuhteet ja ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 varsinkin susikoira on helposti sek\u00e4 pel\u00e4tty ett\u00e4 pelottava. Is\u00e4 ei ikin\u00e4 kertonut sanaakaan Nallen lopettamisesta, joskus mainitsi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4kin oli aikaisemmin koira Nalle, nimitt\u00e4in kun me Raumalla ollessa saimme<\/em> Nalle kakkosen<\/em>. Me koko suurperhe, 9 henke\u00e4 silloin, rakastimme Nallea ja se meit\u00e4. Nalle vahti vaikka tuntikausia pient\u00e4 lasta hiekkalaatikolla, oli \u00e4lyk\u00e4s ja rauhallinen. Mutta minun hyvin pahan allergiani takia Nalle jouduttiin antamaan pois. Minuun koskee hyvin paljon, jopa nousee kyyneleet silmiin viel\u00e4kin is\u00e4n takia.<\/p>\n\n\n\n Kun palataan is\u00e4n nuoruuteen, on kerrottava ehdottomasti, ett\u00e4 h\u00e4n sai merkitt\u00e4v\u00e4n valo-risti ilmestyksen <\/strong>ylioppilaaksi tultuaan. Siin\u00e4 h\u00e4nelle tiedotettiin, ett\u00e4 h\u00e4nen on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 lukemaan papiksi.<\/em> T\u00e4m\u00e4 ilmestys peltoaukealla kotitilalle tullessa ratkaisi tulevaisuuden tien. Is\u00e4 kirjautui Helsingin Yliopiston teologiseen tiedekuntaan.<\/p>\n\n\n\n Sit\u00e4 ennen oli k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 sotav\u00e4ki. H\u00e4n aloitti sen Suomen Joutsenen neitsytmatkalla<\/em> joulukuun 20. p\u00e4iv\u00e4 1931. (P\u00e4iv\u00e4lleen viiden vuoden kuluttua is\u00e4 sai ensimm\u00e4isen lapsensa, minut ja oli valmis pappi ensimm\u00e4isess\u00e4 virassaan.) Kun sota sitten alkoi palveli is\u00e4 tietysti merivoimissa. H\u00e4n oli merivoimien pappina ja toimipaikka oli panssarilaiva Ilmarisella. <\/strong>Mutta h\u00e4n pelastui Ilmarisen miinaan ajolta, koska oli juuri sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 13.9. 1941 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isell\u00e4 kotilomalla.<\/em><\/p>\n\n\n\n Kun lukija tulee t\u00e4h\u00e4n kohtaan, h\u00e4n ehk\u00e4 miettii, onko kaikki kertomani totta. Sanatarkasti kaikki on totta. Ihmettelen n\u00e4in lyhyen koosteen alussakin jo, kuinka is\u00e4ni el\u00e4m\u00e4 oli kuin etuk\u00e4teen t\u00e4sm\u00e4lleen kirjoitettu, tarkoin p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4rin ja ep\u00e4tavallisin tapahtumin, joiden merkitys usein j\u00e4lkik\u00e4teen kuitenkin aukeaa ja selvi\u00e4\u00e4. Vain tuska j\u00e4\u00e4. Yksin\u00e4isyys, hylj\u00e4tyksi tuleminen, l\u00e4heisen ik\u00e4v\u00e4 ja suru, niiden kasautuminen eiv\u00e4t selvi\u00e4. Miksi sin\u00e4 hyv\u00e4syd\u00e4minen ja lahjakas mies jouduit niin paljon k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n? Loppuun asti olit kuitenkin iloinen ja muut huomioiva. Savolainen huumorikin s\u00e4ilyi loppuun asti.<\/em><\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 tulin el\u00e4m\u00e4n kuluessa huomaamaan, ett\u00e4 is\u00e4 oli kantanut yksin kaiken kokemansa raskaan taakan, musertavat surut ja menetykset, puhumatta, purkamatta paineitaan kellek\u00e4\u00e4n. Koko h\u00e4nen lapsuutensa ja nuoruutensa taakat, toimeentulon hankkiminen ja opiskelu olivat nykymittakaavassa katsottuna t\u00e4ysin sopimattomat nuoren ihmisen voimille. Niinp\u00e4 ne hivuttivat mielt\u00e4 ja fysiikkaa, vaikka seuraamukset alkoivat n\u00e4ky\u00e4 vasta kymmeni\u00e4 vuosia my\u00f6hemmin. \u00c4idist\u00e4 ei koskaan tullut kuuntelijaa. Muistan viel\u00e4 \u00e4idin kuin seisomassa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 k\u00e4si syd\u00e4mell\u00e4: \u201d\u00c4l\u00e4 kerro minulle mit\u00e4\u00e4n, Arvi! Min\u00e4 en jaksa. Minun syd\u00e4meni repe\u00e4\u00e4.\u201d<\/em> Ja is\u00e4 oppi olemaan kaikesta hiljaa.<\/p>\n\n\n\n II. REHEV\u00c4 KASVUSTO<\/strong><\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4iset oppipojan vuodet papinteht\u00e4viss\u00e4 is\u00e4 sai lyhyesti Turussa, jossa min\u00e4kin synnyin1936 Turussa Heidekenill\u00e4<\/em>. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdimme parin kuukauden kuluttua Vaasaan<\/em>, jossa syntyiv\u00e4t Juhani<\/em> ja Olavi.<\/em> Nelj\u00e4n vuoden kuluttua perhe oli siis viisihenkinen. Vaasassa is\u00e4 ja \u00e4iti viihtyiv\u00e4t, saivat yst\u00e4vi\u00e4 ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni \u00e4itikin alkoi asettua papinrouvan rooliin. Vaasan j\u00e4lkeen seurasi virka Jalasj\u00e4rvell\u00e4<\/em>, joista ajoista minulle alkaa olla jo omia, huteria muistoja. Mutta kun is\u00e4 suoritti pastoraalitutkinnon, h\u00e4n sai hakea kirkkoherran virkaa. N\u00e4in p\u00e4\u00e4simme t\u00e4nne Turun ja Porin l\u00e4\u00e4nin itsen\u00e4iseen Karjalan<\/em> pit\u00e4j\u00e4\u00e4n. Jos muistan oikein, oli siell\u00e4 silloin 777 asukasta.<\/p>\n\n\n\n Minun lapsuuteni keriytyy lopulta kokonaan Karjalan aikaan ja kokemuksiin. My\u00f6s is\u00e4n kannalta katsottuna Karjalan aika oli is\u00e4lle keskeist\u00e4 kasvun aikaa, kaikin tavoin. Is\u00e4 oli vasta 30 t\u00e4ytt\u00e4nyt, el\u00e4m\u00e4n uraansa etsiv\u00e4, jo pian suurperheen is\u00e4 \u201dpuolen tusinan\u201d lapsensa kanssa, mutta keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 enemm\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 jo kokenut ja selvitt\u00e4nyt. H\u00e4nt\u00e4 kuunneltiin ja uskottiin. H\u00e4nest\u00e4 tuli tunnettu saarnamies, jota tultiin mielell\u00e4\u00e4n kuuntelemaan. Kuitenkaan h\u00e4nen saarnansa eiv\u00e4t olleet mitenk\u00e4\u00e4n sile\u00e4\u00e4 silittely\u00e4, p\u00e4invastoin: h\u00e4n oli ankara mies. Syd\u00e4meen k\u00e4yv\u00e4n rakastavasti ankara uskon mies. H\u00e4n oli kirjaimellisesti k\u00f6rttil\u00e4inen alatien kulkija.<\/strong> Samalla h\u00e4n oli luonteeltaan tutkija <\/strong>ja asioihin syv\u00e4llisesti paneutuva, rauhan mies.<\/p>\n\n\n\n Jos pit\u00e4\u00e4 muistella, mik\u00e4 <\/strong>is\u00e4ss\u00e4 oli per\u00e4ti huonoa, se oli h\u00e4nen <\/strong>pikavihaisuutensa. <\/strong>Niiss\u00e4 tilanteissa, joissa ylittyi joku moraalin tai totuuden raja, suuttui is\u00e4. Pienen\u00e4 me kolme vanhinta saimme selk\u00e4\u00e4mme. <\/em>Mutta se ei ollut pikavihaisen reaktiota, vaan harkittu kasvatusteko<\/em>, joka siihen aikaan hyv\u00e4ksyttiin. Sit\u00e4 jopa pidettiin hyveen\u00e4. ”Joka lastaan rakastaa, h\u00e4n lastaan kurittaa”, sanottiin Suomen kasvatusoppaissa 1900-luvun puoliv\u00e4liin asti. Usein k\u00e4vi lopulta niin, ett\u00e4 is\u00e4 tuli pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n anteeksi piiskaamistaan.<\/em> H\u00e4n ei minusta t\u00e4ll\u00e4 teollaan mit\u00e4t\u00f6inyt kuitenkaan sit\u00e4 opetusta, mik\u00e4 oli rankaisunkin tarkoituksena. Syv\u00e4sti lapsen ja toisen ihmisen tunteiden kokija ja my\u00f6t\u00e4el\u00e4j\u00e4 h\u00e4n oli aina.<\/p>\n\n\n\n Oli sota-ajat, is\u00e4 oli tietysti sodassa taas merimiespappina ja poissa kotoa. \u00c4iti hoiti kotia valtiattarena, koulutti lottia, nautti pit\u00e4j\u00e4n luottamusta ja \u201ddraaman kuningattarena\u201d<\/em> eli parhainta aikaansa. H\u00e4n toi esille melkein kuolemaansa asti, miten h\u00e4nen kuolemanviestin tultua piti l\u00e4hte\u00e4 viem\u00e4\u00e4n tieto kaatuneen kotiin. Jo kaukaa talosta n\u00e4htiin, kuinka mustapukuinen hahmo, kirkherska l\u00e4hestyy koivukujaa\u2026 H\u00e4n oli viestintuoja ja viesti tiedettiin etuk\u00e4teen. Kauheinta oli ollut kertoa, ett\u00e4 is\u00e4 ja molemmat pojat olivat kaatuneet. Suomessa kaatui sodassa yli 93\u00a0000 miest\u00e4, suurin osa nuoria miehi\u00e4. Joissakin joukko-osastoissa oli kaatunut l\u00e4hes kaikki saman kyl\u00e4n miehet.<\/p>\n\n\n\n Sota nosti Suomen naista kunniaan<\/em>. Todellisesta syyst\u00e4. Naisen oli teht\u00e4v\u00e4 kaikki talon ty\u00f6t karjanhoidosta peltojen viljelykseen, sadonkorjuuseen jopa uudisrakentamiseen. Kaikki sujui, parhaiten talkoilla.<\/em> Talkoista irtosi my\u00f6s tekij\u00f6ille yhteishengen ja yhdess\u00e4 tekemisen iloa. Muistan ne hauskoina tapahtumina meill\u00e4 pappilassakin. Talkoilla tehtiin kaikki hein\u00e4ty\u00f6t, loukutettiin talojen pellavat ilta- ja y\u00f6my\u00f6h\u00e4\u00e4n betromaxin valossa kyl\u00e4saunassa. Kyliss\u00e4 kiersi tietysti suutari, r\u00e4\u00e4t\u00e4li ja veisenteroittaja, mutta my\u00f6s vuoden lakanapyykki pestiin pyykk\u00e4rien k\u00e4ydess\u00e4 talossa.<\/p>\n\n\n\n Joulun alla kiersi lahtari, lahdattiin sika ja sen ruho k\u00e4ytettiin tarkkaan hyv\u00e4ksi. Joulup\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 herkuteltiin monilla makkara- ja sylttyruuilla perinteisen joulukinkun lis\u00e4ksi. Lampaat oli keritty, villalankaa kehr\u00e4ttiin pellavan rinnalla ja kun suuret kiert\u00e4v\u00e4t kangaspuut<\/em> seisoivat tuvan lattialla, syntyi uusia mattometrej\u00e4 tai sein\u00e4vaatteita ja s\u00e4ngynpeittoja. Kaiken t\u00e4m\u00e4n v\u00e4liss\u00e4 nainen juoksi navetassa, lypsi lehm\u00e4t, hoiti lampaat ja sian, ruokki kanat, piti kodin siistin\u00e4 ja laittoi tietysti ruoat. Suuremmissa taloissa oli apulainen. Sota-aikoina polkupy\u00f6ri\u00e4, puhelimia ja autoja tietenk\u00e4\u00e4n ei ollut. V\u00e4h\u00e4n aikaa meill\u00e4 pappilassa oli kyl\u00e4n ainoa puhelin, sitten tuli Nivarin pirssitaxi<\/em> kyl\u00e4\u00e4n ja se tarvitsi puhelimen.<\/p>\n\n\n\n Lapset olivat mukana kodin t\u00f6iss\u00e4 aina. Itse muistan, miten hauskaa oli voin kirnuaminen puisella pystykirnulla. Se ei ollut helppoa, mutta palkitsevaa. Pojat kuskasivat itsetehdyill\u00e4 (is\u00e4n avustuksella) puuautoilla keitti\u00f6puut puulaatikkoon. Kes\u00e4isin kitkimme puutarhassa oman tinkimme rikkaruohoja. Siivoamista riitti joka p\u00e4iv\u00e4lle. Kaikki lelut tehtiin itse. Karamelli-sanaa ei tunnettu, mutta ei kaivattukaan. Sokeriakin sai Kansanhuollon kortilla<\/em> m\u00e4\u00e4r\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Jos joku (Juha usein) s\u00f6i oman toppasokerista sokerisaksilla leikatun kokkareensa heti, sai olla ilman koko kuukauden.<\/p>\n\n\n\n Lapsia oli monessa kodissa paljon. Niin meill\u00e4kin: kymmeness\u00e4 vuodessa kuusi lasta<\/strong> on paljon. Tosin vain me kolme, Juhani, Olavi ja min\u00e4 olimme kyllin vanhoja mukana oloon kodin t\u00f6iss\u00e4. Mutta tietysti jo vauvasta l\u00e4htien koimme kodin t\u00e4ysagraarisen ilmapiirin. Se vaikutti ehk\u00e4 jotenkin nuorempiinkin.<\/p>\n\n\n\n Me kolme ensin ja sitten my\u00f6hemmin toiset kolme, Tuulikki, Tapani ja Aulikki <\/em>saimme alkuopastuksen ja innoituksen kotoa kaikkiin taiteen lajeihin, mit\u00e4 niist\u00e4 sitten aloimme my\u00f6hemmin tehd\u00e4kin. Is\u00e4 oli aina kannustamassa minua ja muitakin piirt\u00e4m\u00e4\u00e4n, my\u00f6hemmin maalaamaankin, soittamaan pianoa, kirjoittamaan ja lukemaan. Min\u00e4, joka sairastin enk\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt kolmeen vuoteen kouluun, katselin p\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t Egyptin Kairon<\/em> pyramidien k\u00e4yt\u00e4v\u00e4maalauksia, tutustuin Tutankhamoniin <\/em>ja Nefertitiin<\/em> vuosia ennen kuin osasin lukea. Juha<\/em> alkoi muovata ihmiskuvia ja patsaita savesta ja Ola<\/em> kiinnostui jo pienest\u00e4 piirtelyyn. Is\u00e4 oli aina my\u00f6hemmin hankkimassa minulle yksityisopetusta sek\u00e4 pianonsoitossa ett\u00e4 kuvataiteen alalta. \u00c4iti\u00e4 parempaa lasten kannustajaa musiikkiin ei voinut olla olemassakaan; itsell\u00e4\u00e4n h\u00e4nen laulurepertuaarillaan <\/em>ei tuntunut olevan rajoja. Is\u00e4 soitteli lapsuudessa usein viulua.<\/em> Meill\u00e4 kotona soi ja laulettiin jatkuvasti. My\u00f6hemmin olisi pianoja pit\u00e4nyt olla kaksi. Mutta muutkin taiteen lajit olivat pysyv\u00e4sti esill\u00e4. Lapset tekiv\u00e4t monenlaista teksti\u00e4 -varmaan \u00e4idin runojen kirjoittelu ja is\u00e4n jatkuva teksitink\u00e4sittely olivat mailleina. My\u00f6s n\u00e4yteltiin <\/em>– kaikin syd\u00e4men ja taidon voimin. Keksimme itse j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4t draamat ja aiheet, maalasimme kulissit ja j\u00e4rjestimme teatterin\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4. Naapurusto kutsuttiin n\u00e4yt\u00f6ksiin. Osasikohan se arvostaa meit\u00e4 kyllin?<\/p>\n\n\n\n On muistettava mainita viel\u00e4 yksi meid\u00e4n lasten keskeinen ”harrastus” eli pienel\u00e4inten eli kaikkien l\u00f6ydettyjen kuolleiden lintujen, hiirten, rottien tai oravien hautaaminen<\/em>. Toteutimme sit\u00e4 aina kuin tilanne salli, joskus my\u00f6s hukutushautauksena kanaaliin hienon Orellin puusillan <\/em>kupeessa suojassa, oikean ihmisten hautauksen malliin, eli pihistimme is\u00e4n kirkkok\u00e4sikirjan ja messusimme sielt\u00e4 tarvittvan kohdan: …maasta olet sin\u00e4 tullut ja maaksi pit\u00e4\u00e4 sinun j\u00e4lleen tuleman…” Lopuksi kaijutimme reippaasti hautausvirren. Hautausmaan ristialue puutarhassa<\/em> laajeni niin, ett\u00e4 \u00e4iti alkoi suuttua; h\u00e4nelle ei riitt\u00e4nyt maata porkkanapenkkeihin. Lopulta tehtiin sovintosopimus ja is\u00e4 antoi luvan haudata vain omat kuolleet el\u00e4imet<\/strong>, ei en\u00e4\u00e4 l\u00f6ydettyj\u00e4. <\/em>(Naapurin Porin Oluttehtaan puolelta l\u00f6ytyi halutessa aina kuollut rotta!)<\/p>\n\n\n\n Mutta:<\/strong> vasta n\u00e4in vanhana, kun on perspektiivi\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 ja vertailla senaikaista nykyhetken k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n ja k\u00e4yt\u00f6smalleihin, olen huomannut suuren puutteen: silloin ei halattu, ei otettu kaulasta kiinni, ei suukoteltu (vain \u00e4idit pikkulapsiaan) eik\u00e4 koskaan sanottu: min\u00e4 rakastan sinua. <\/strong>Kun katsoo nykyaikaisia elokuvia, amerikkalaiset etunen\u00e4ss\u00e4, kuuluu ilmeisesti arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4n sanoa pitkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4 toiselle: min\u00e4 rakastan sinua, olet minulle rakas. Kun lapsi l\u00e4htee kouluun, kun joku l\u00e4htee t\u00f6ihin, kotiinj\u00e4\u00e4v\u00e4 sanoo: olet minulle rakas. Puhelimeen sanotaan niin. Kyll\u00e4 se on hieno tapa. Itse olen el\u00e4nyt aikajakson, ett\u00e4 en koko el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni kuullut niit\u00e4 sanoja kai kuin vihkialttarilla ja luen nyt lasten korteista ja tervehdyksist\u00e4. Ei meid\u00e4n suomalaisten tarvitsisi olla niin arkoja tai j\u00e4yhi\u00e4 vai mit\u00e4 se on, ett\u00e4 on niin vaikea sanoa omaa l\u00e4heist\u00e4\u00e4n rakkaaksi. \u2013 En tied\u00e4, onko olemassa joitakin k\u00e4yt\u00f6spiirej\u00e4 tai terapiaryhmi\u00e4, joissa t\u00e4t\u00e4 opeteltaisi. Olisi ehk\u00f6 tarvetta!<\/p>\n\n\n\n Pappien veljespiiri<\/em> kokoontui niin usein meill\u00e4kin, ett\u00e4 mieleeni ovat j\u00e4\u00e4net l\u00e4hipit\u00e4jien papit ja monet muut kuten Jaakko Haavio<\/em>, meid\u00e4n perheemme yst\u00e4v\u00e4 sota-vuosilta, tuuratessaan sodassa olevaa is\u00e4\u00e4. H\u00e4n hyppyytti minua polvellaan ja lauloi omia lastenlorujaan, joita sitten my\u00f6hemmin julkaisi. H\u00e4n huomioi minut viel\u00e4 aikuisena taiteilijana mm. n\u00e4yttelyss\u00e4ni t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Turussa. K\u00f6rttihenkinen yhteys toi meille usein Turun tuomiorovastin Lauri Huovisen<\/em> ja Olavi Kareksen<\/em> vaimoineen. Lea ja Kauko Rinne<\/em> olivat vanhempieni ehk\u00e4 l\u00e4heisimm\u00e4t yst\u00e4v\u00e4t. Lea- t\u00e4ti oli minun lapsuuteni ihannenainen.<\/em> H\u00e4n oli hyvin kaunis ja iloinen, aina rauhallinen ja yst\u00e4v\u00e4llinen. H\u00e4nest\u00e4 huokui monin tavoin kauneutta ja rauhaa. Rauman merimiesl\u00e4hetyksen aluejohtajasta<\/em> Martti Saarisesta<\/em> tuli hyvin l\u00e4heinen perheyst\u00e4v\u00e4. H\u00e4n ei ollut suorittanut viel\u00e4 silloin vaadittua saarnalupatutkintoa. Me lapset rakastimme nuorta, kiharatukkaista Martti- set\u00e4\u00e4 ja olimme ”naittamassa” h\u00e4nt\u00e4 koko ajan meid\u00e4n apulaisten kanssa.<\/p>\n\n\n\n Haluan kertoa viel\u00e4 muistoista, jotka ovat niin hauraita, helli\u00e4 ja herkki\u00e4 ja ett\u00e4 sanat saattavat tuhota ne. Istun is\u00e4n syliss\u00e4, toinen k\u00e4si h\u00e4nen kaulansa ymp\u00e4rill\u00e4 ja nojaan p\u00e4\u00e4t\u00e4ni rakkaaseen rintaan. Istumme koko perhe puutarhassa talon reunustalla, joka kasvaa talon pituudelta valkoista juhannusruusua. Ruusun tuoksu leijuu kaikkialla tuulettomassa illassa. Pitk\u00e4 kukkakivikko hehkuu viel\u00e4, mutta jo illan lauhkeana. Unikot alkavat nuokkua ja ovat sulkemassa ter\u00e4lehti\u00e4\u00e4n y\u00f6t\u00e4 varten, mutta keisarinkruunut, \u00e4idin ylpeys, hehkuvat punaisen kirjavana pitkiss\u00e4 varsissaan ja houkuttelevat yh\u00e4 p\u00f6rr\u00e4\u00e4vi\u00e4 kimalaisia. Laulamme kaikki hiljaa iltavirtt\u00e4. Aurinko paistaa vinosti koivujen takaa. Is\u00e4 laskee minut varovasti maahan ja ottaa viulunsa. H\u00e4n soittaa jotain hyvin kaunista ja herkk\u00e4\u00e4 niin, ett\u00e4 viulun s\u00e4velet yhtyv\u00e4t kirkkaisiin valons\u00e4teisiin, hyppien koivun oksilla ja ruusujen ter\u00e4lehdill\u00e4. Lopulta ne hiljenev\u00e4t ja vaimenevat pitkiksi sinisiksi s\u00e4veliksi kuin meit\u00e4 hyv\u00e4ill\u00e4kseen. Tuulikin on jo seisahtanut ja hiipii omiin pesiins\u00e4 korkeiden koivujen latvuksiin. Pienelle tyt\u00f6lle nousee kyyneleit\u00e4 silmiin, hyv\u00e4nmielen kyyneleit\u00e4. Is\u00e4 ottaa \u00e4iti k\u00e4dest\u00e4 ja sanoo pehme\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4: ”Katsokaa lapset \u00e4idin silmi\u00e4, kuinka ne ovat siniset ja kauniit!” Me kaikki ymp\u00e4rill\u00e4 katsomme. Pienin, vauva on tainnut nukahtaa. \u00c4iti alkaa laulaa ja is\u00e4 yhtyy siihen. He laulavat duettona ”Oi muistatko viel\u00e4 sen virren, jota lapsena laulettiin..<\/em>.” Min\u00e4 en tied\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 paremmalta tuntuvaa muistoa. Siin\u00e4 hetkess\u00e4 oli kaikki kauneus ja hellyys, mit\u00e4 min\u00e4 saatan kuvitellakin lapsuuteeni.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Raumalle <\/em>muutettua <\/em>talonpoikainen kulttuuri j\u00e4i taakse ja pikkukaupungin omakotitalo-el\u00e4m\u00e4 alkoi. Vanhemmat olivat pian mukana molemmat erityisesti partiotoiminnassa.<\/em> Is\u00e4 piti Suomessa ensimm\u00e4isen partion leiririppikoulun Partaharjun leirikeskuksessa Pieks\u00e4m\u00e4ell\u00e4.<\/strong> Is\u00e4 oli merkitt\u00e4v\u00e4sti mukana monissa avustusyhdistyksiss\u00e4, kuten Mannerheimliiton lastensuojelussa, sotalapsity\u00f6ss\u00e4 ja sotaveteraanien auttamisesssa sek\u00e4 kuurojenliiton toiminnassa. Seurakunnallinen toiminta oli vilkasta, raumalainen kulttuuriel\u00e4m\u00e4 tuli tutuksi ja n\u00e4in koko perheen hyvin tiivis yhteys harveni luonnostaan. <\/p>\n\n\n\n Erityisesti \u00e4iti sai monia uusia ulottuvuuksia kaikkeen seurusteluel\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja moniin harrastuspiireihins\u00e4. H\u00e4nen nuoruutensa elint\u00e4rke\u00e4 harrastus naisvoimistelu<\/em> nousi taas esiin; h\u00e4net valittiin jopa valtakunnallisten voimisteluyhdistysten johtajaksi ja naisvoimisteluleirien vet\u00e4j\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 edell\u00e4 kertomani arjen kulku oli muuttunut, mukaan oli tullut joka taholta uusia ihmissuhteita. Harrastuksia oli vaikka muille jakaa. Meill\u00e4 oli nousemassa ihastuttava itsetehty m\u00f6kki <\/strong>merenranta-er\u00e4maassa. Kaikki oli ehk\u00e4 paremmin kuin koskaan. Kaikki lapset k\u00e4viv\u00e4t koulua ja olivat terveit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Olimme monille Pohjankadun asukkaalle tuttu viiden py\u00f6r\u00e4n karavaani menossa Syv\u00e4rauman tielle kohti Haapasaarta ja Mustalahtea. <\/em>Viidelle py\u00f6r\u00e4lle oli lastattuna kahdeksan henke\u00e4, kaksi aikuista ja kuusi lasta. Is\u00e4 ja Nalle ohjasivat komppaniaa meriupseerin taidolla. Kun retkueesta joku py\u00f6r\u00e4ilij\u00e4 liikaa poikkesi sivuun tai piti meteli\u00e4, kyll\u00e4 Nalle kuria osasi my\u00f6s pit\u00e4\u00e4. Syv\u00e4rauman m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli sekatavarakauppa. Siin\u00e4 pys\u00e4hdyttiin. Is\u00e4 meni sis\u00e4lle kauppaan osti \u201dpuoli metri\u00e4 hampusiv\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, sit\u00e4 LSO:n!\u201d ja \u201dsata pippuria \u00e4idin kalakeittoon!\u201d<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kuvassa is\u00e4n aamutihrut silm\u00e4t verkkoja kokemassa, pieni saalis meid\u00e4n Miirulle ja iloinen kalaonni. Min\u00e4 olen ollut soutamassa ja ottanut kuvat.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n Joskus iltah\u00e4m\u00e4riss\u00e4 sujahteli pastorin py\u00f6r\u00e4 kyl\u00e4n kujilla takatelineell\u00e4 uudet kattop\u00e4reet. Ne pastori k\u00e4vi naputtamassa vanhuksen m\u00f6kin kattoon, joka oli alkanut vuotaa. Mutta uusi ja tuntematon paha<\/em> oli tunkemassa ja hajottamassa perhett\u00e4. Se p\u00e4\u00e4si jo pitk\u00e4lle, mutta Jumala hyvyydess\u00e4\u00e4n karkotti pahan. Jos ei muita j\u00e4lki\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt, j\u00e4i niit\u00e4 kuitenkin is\u00e4ni syd\u00e4meen.<\/p>\n\n\n\n Mutta is\u00e4n syd\u00e4n alkoi kirjaimellisesti j\u00e4rkky\u00e4 tunteiden paineesta muutenkin pian.<\/p>\n\n\n\n III. HYLK\u00c4\u00c4MISEN SINETTI<\/strong><\/p>\n\n\n\n Edla-\u00e4iti Amerikasta tuli Suomeen ja Raumalle.<\/strong> Aviomies Kusti Lievonen oli kuollut.<\/em> H\u00e4nell\u00e4 ei ollut ket\u00e4\u00e4n l\u00e4heist\u00e4 siell\u00e4. Mummon tulo meille oli itse tapahtumana ja tunteiden myrskyn\u00e4 niin erikoinen, ett\u00e4 ansaitsi jo oman kirjansa. Kirjoitin sen: Amerikan pitsi\u00e4 ja parsitut liperit 2009.<\/em><\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 olin sopiva kirjoittamaan siit\u00e4, koska sain olla mukana koko prosessissa, sen alusta loppuun saakka. Min\u00e4 olin joutilas viem\u00e4\u00e4n mummon Savoon Kattaikolle<\/em>, josta matkasta tuli hyvin monipuolinen ja henke\u00e4salpaavan j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4, kun olimme j\u00e4\u00e4d\u00e4 mummon kanssa junan allekin.<\/p>\n\n\n\n Mummo tuli vapun juhlimisen aikaan 1951.<\/em> H\u00e4n n\u00e4ki lapsensa ensi kerran, jonka oli j\u00e4tt\u00e4nyt 1,5-vuotiaana siskolleen. Nyt pojan ymp\u00e4rill\u00e4 oli suurperhe ja suuri koti kaikkineen. Vaikka kaikki olivatkin jo tuttua kirjeist\u00e4 ja monista kuvista, joita mummo oli saanut, oli mummon vaikea sopeutua Rauman el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kun mummo kulki Rauman katua, h\u00e4n her\u00e4tti huomiota: suu oli kirkkaanpunainen ja mustat kulmakarvaviirut otsassa, tukka oli v\u00e4rj\u00e4tty kiharapehko, jossa keikkui joskus pieni hattu ja siin\u00e4 aito riikinkukon sulka. H\u00e4n totesi itse, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ole t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ainuttakaan yst\u00e4v\u00e4\u00e4 eik\u00e4 tuttua. Odottamatta, jo ennen marraskuuta ilmoitti mummo ostaneensa paluulipun Massaschusetsiin ja West Wareheimiin. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 naapurimies oli j\u00e4\u00e4nyt leskeksi ja nyt h\u00e4n, hyv\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 oli yksin ja kaipasi Edlaa. Mummo j\u00e4tti joitakin tavaroitaan ja lupasi tulla Suomeen uudestaan.<\/p>\n\n\n\n Koska olin silloin jo15-vuotias ja nimenomaan l\u00e4heinen mummon kanssa, n\u00e4in is\u00e4ni kasvavan tuskan ja pelon. Arvelen h\u00e4nen jo arvaavan, ett\u00e4 \u00e4iti ei tule en\u00e4\u00e4 takaisin. Ja niin k\u00e4vikin. Lyhyen ajan kuluttua tuli tieto, ett\u00e4 \u00e4iti oli vihitty avioliittoon Topi Alton<\/em> (Aalto) kanssa. Uudella aviomiehell\u00e4 oli aikuisia lapsia entisest\u00e4 liitostaan.<\/p>\n\n\n\n Mummo siis k\u00e4vi leimaamassa puolen vuoden aikana hylk\u00e4\u00e4misen sinettins\u00e4<\/strong>. Is\u00e4n suru oli lopun surua. Is\u00e4 ei puhunut milloinkaan mit\u00e4\u00e4n ongelmistaan tai murheistaan, ei yht\u00e4\u00e4n pahaa sanaa kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n. H\u00e4n piti aina kaiken sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Is\u00e4ll\u00e4 oli kuitenkin t\u00e4ysin aukoton yst\u00e4vyyssuhde lapsuudentoverinsa, teologikaverinsa ja \u00e4idin siskon miehen, Veikko Vallaksen<\/em> kanssa. T\u00e4ydellisen avoimuuden saattoi est\u00e4\u00e4 Veikon l\u00e4heisyys sukulaiseen. My\u00f6s k\u00f6rttiyst\u00e4vien merkitys ja tuki olivat suuret kuten esimerkiksi Uuno Kahran ja Aku R\u00e4dyn. <\/em>Turun Kristillisen opiston rehtorin Mauno M\u00e4ntymaan<\/em> l\u00e4himm\u00e4isen apu oli is\u00e4lle ilmeisen keskeinen viimeisin\u00e4 hetkin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Muutimme Laitilaan 1953<\/em>. Is\u00e4 oli arvostettu, suuren seurakunnan kirkkoherra. H\u00e4net tunnettiin hyv\u00e4n\u00e4 saarnamiehen\u00e4 ja messupappina. H\u00e4nen ankaruutensa kasvattajana tuli tunnetuksi my\u00f6s. Nelj\u00e4nnelt\u00e4 vaalisijalta virkaan p\u00e4\u00e4sseen\u00e4 oli joitakin vaalitapahtumaan liittyneit\u00e4 intrigej\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt kytem\u00e4\u00e4n seurakunnassa, joita is\u00e4 joutui kest\u00e4m\u00e4\u00e4n arkip\u00e4iv\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4. H\u00e4nen terveytens\u00e4 oli jo pitk\u00e4\u00e4n ollut kehno. Allergiset sairaudet, nuha ja poskiontelotulehdukset johtivat lopulta kaksi kertaa\/vuosi leikkaukseen, verenpaine oli hyvin korkea. Is\u00e4 alkoi laihduttaa, mutta kuntoliikuntaan h\u00e4nell\u00e4 ei ollut koskaan aikaa.<\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 ensin ja pojat per\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hdimme kotoa, ensin Helsinkiin Yliopistoon, sitten avioliittoon ja muualle asumaan. Min\u00e4 olin vuonna 1961 ollut avioliitossa jo kaksi vuotta, kun aloin odottaa esikoistani. Mieheni Seppo<\/em> oli viel\u00e4 opiskelijana pikkuruisen Kodisjoen <\/em>pit\u00e4j\u00e4n ja Laitilan saarnahuonekunnan sivupappina ja me olimme vuokranneet kes\u00e4m\u00f6kin l\u00e4hij\u00e4rvelt\u00e4<\/em>. Is\u00e4 ja \u00e4iti olivat k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 m\u00f6kill\u00e4 seuranani, kun Seppo oli seurakuntanuorten kanssa kiert\u00e4m\u00e4ss\u00e4 J\u00e4\u00e4meren rantaa. Min\u00e4 olin viimeisill\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n IV. IS\u00c4N LOHDUTON ITKU<\/strong><\/p>\n\n\n\n Nukuimme kes\u00e4m\u00f6kiss\u00e4 viereisiss\u00e4 huoneissa ja minun oli kuljettava vanhempieni huoneen l\u00e4pi. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 hein\u00e4kuun pime\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 hiivin hiljaa p\u00e4\u00e4st\u00e4kseni vessaan. Joku nyyhkytti l\u00e4hell\u00e4. Pel\u00e4styin ja pys\u00e4hdyin. Nyyhkytys yltyi itkuksi. Se tuli is\u00e4n vuoteesta. Itku oli puoliksi nukkuvan sekavaa puhetta, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen lohdutonta. Kukaan ei her\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 eik\u00e4 alkanut ohduttaa. En muista, olenko ikin\u00e4 ollut niin ep\u00e4toivoinen. Koski niin hirve\u00e4sti. Kuuntelin, kun en muuta voinut. Is\u00e4 puhui suurta tuskaansa ilman lohdutusta. Miss\u00e4 \u00e4iti oli? Miss\u00e4 \u00e4iti nukkui?<\/p>\n\n\n\n Palasin s\u00e4nkyyni ja kuulin, miten itku loppui hiljakseen. Kukaan ei lohduttanut h\u00e4nt\u00e4. Aamulla el\u00e4m\u00e4 jatkui kuin ennenkin. Is\u00e4 oli sama iloinen, auttavainen ja huolehtivainen is\u00e4 kuin aina ennenkin.<\/p>\n\n\n\n Kului vain muutamia p\u00e4iv\u00e4. Ja 1. syyskuuta 1961 minun perheeseeni syntyi odotettu uusi j\u00e4sen, tytt\u00f6vauva.<\/em><\/p>\n\n\n\n Kun nyt t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kirjoitan t\u00e4t\u00e4 on 1.9.2024, siis minun tytt\u00f6ni syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4.<\/em> Onnittelut rakkaalle lapselleni, joka on juuri automatkalla perheineen jossakin Pohjois-Saksassa! Siunausta el\u00e4m\u00e4\u00e4si edelleen ja onnellista ja mielenkiintoista matkaa!<\/em><\/p>\n\n\n\n Inari-vauva oli kuukauden ik\u00e4inen, kun k\u00f6r\u00f6ttelimme yhdess\u00e4 Kodisjoen linja-autolla Laitilaan k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Suurin tarkoitus oli n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suloista tytt\u00f6\u00e4mme, ja sopia kastep\u00e4iv\u00e4st\u00e4 meille kotiin. Laitilassa is\u00e4ll\u00e4 oli tapana tehd\u00e4 pieni k\u00e4velylenkki p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. \u00c4iti oli ilmeisesti usein mukana, mutta nyt h\u00e4n ei halunnut l\u00e4hte\u00e4 ja is\u00e4 kysyi minua. Tietysti min\u00e4 halusin, sovittiin vauvan hoidosta sill\u00e4 aikaa ja l\u00e4hdettiin. Is\u00e4 halusi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minulle Laitilan uutta Laisaaren <\/em>siunauskappelia, joka oli juuri valmistunut. (Oliko sit\u00e4 edes vihitty viel\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4, en muista) Se sijaitsee noin kilometrin verran keskustasta, sopivan lenkkimatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Oli harmaa ja sateinen p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Astuimme minulle tuttuja teit\u00e4 ja katuja aivan Osuuskaupan nurkalla, jossa oli kioski toisella puolella tiet\u00e4. Is\u00e4 osti pikkuaskin Sisuja, joita h\u00e4nell\u00e4 aina oli rintataskussa tarjolla. Huomasin, ett\u00e4 h\u00e4n halusi puhua jostakin. H\u00e4n takelteli ja sitten aloitti kuin ry\u00f6ppyn\u00e4 kertoa, miten h\u00e4n ei \u201dkoskaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n ole saanut kertoa \u00e4idille\u201d\u2026<\/em> ja \u201d olisi niin paljon nyt puhuttavaa\u201d<\/em>\u2026 Kyyneleet alkoivat virrata alas poskia pitkin ja tippuivat rinnuksille. H\u00e4nell\u00e4 oli tavan mukaan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 (oli kylm\u00e4\u00e4 ja sateista) musta kokopitk\u00e4 popliinitakki. Huomasin, ett\u00e4 kaulukset alkoivat kastua.<\/p>\n\n\n\n Is\u00e4 kertoi kolme t\u00e4rkeint\u00e4 huoltaan sill\u00e4 hetkell\u00e4. Ne olivat kaikki meist\u00e4 lapsista. Min\u00e4kin tiesin ja surin niist\u00e4 kahta, mutta kolmannesta en tiennyt mit\u00e4\u00e4n. Kaikki huolenaiheet olivat aiheellisia. Hyvin pelottaviakin vanhemman kannalta katsottuna, joka tiesi niin paljon taustaa kuin tiesi. Is\u00e4 uskoutui minulle taas kerran, min\u00e4 vain kuuntelin. En osannut sanoa mit\u00e4\u00e4n auttavaa, en lohduttaa, en nostaa mielt\u00e4, min\u00e4 vain kuuntelin. Tunsin avuttomuuteni. Rukoilin hyv\u00e4n Jumalan apua nyt siihen paikkaan.<\/em> Emme kumpikaan sanoneet ett\u00e4 rakastamme toisiamme.<\/em><\/p>\n\n\n\n V. KIITOS KAIKESTA!<\/strong><\/p>\n\n\n\n Sitten tuli se Inarin kastep\u00e4iv\u00e4 5.11. eli Pyh\u00e4inmiestenp\u00e4iv\u00e4<\/em>. Is\u00e4 hoiti jumalanpalveluksen, jonka j\u00e4lkeen meill\u00e4 oli pieness\u00e4 pappilassamme kastejuhla. Tietysti kastelapsen kolmet kummiperheet olivat paikalla. Meit\u00e4 oli paljon. Min\u00e4 olin jokseenkin kehnossa kunnossa (synnytys oli ollut h\u00e4t\u00e4sektio ja senj\u00e4lkeen viel\u00e4 kaksi anestesialeikkausta), mutta selvisin y\u00f6pymisten ja tarjoilujen j\u00e4rjestelyist\u00e4. Kastetoimitus sujui rauhallisesti, jonka j\u00e4lkeen kahvittelimme.<\/p>\n\n\n\n Helsingin Pasilan ajoilta meill\u00e4 oli monenlaisia muistoja. Herttaisin oli, kun tutustuimme vanhaan Anna Hirvesaloon Puupakilassa<\/em>. Anna-t\u00e4ti kuoli juuri ennen Inarin syntym\u00e4\u00e4. H\u00e4n piti meist\u00e4 ja halusi antaa meille perinn\u00f6ksi koti-irtaimistonsa. Se ei kaksiosta ollut suuri, kun siit\u00e4 oli jo otettu osa pois palkkioina. Kuorma-auton lavallinen kuitenkin huonekaluja ja paketteja <\/em>tuotiin juuri kastep\u00e4iv\u00e4n alla ja tyhjennettiin meid\u00e4n vinttikammariin. <\/em>Emme olleet kiireiss\u00e4 viel\u00e4 ehtineet edes tutustua niihin. Tietysti kerroin is\u00e4lle ja h\u00e4n halusi menn\u00e4 katsomaan, mit\u00e4 olimme saaneet. Min\u00e4 menin is\u00e4n per\u00e4ss\u00e4 vintille. Is\u00e4 seisoi ovella ja katseli huoneen t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 romukaaosta, jolta se n\u00e4ytti. Is\u00e4\u00e4 harmitti se valtava kaaos ja ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4, mik\u00e4 minulla oli. Keskustelimme hetken tilanteesta, sitten piti tehd\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4 kotiin.<\/p>\n\n\n\n Silloin is\u00e4 tarttui minua k\u00e4dest\u00e4 jotenkin erityisen l\u00e4mp\u00f6isell\u00e4 otteella ja sanoi: Kiitos Kyllikki kaikesta!<\/strong> Kuitenkin min\u00e4 olin vain kuunnellut. Is\u00e4 sanoi t\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4nell\u00e4, joka kiitti ehdottomasti minua muustakin kuin n\u00e4ist\u00e4 kastejuhlista. H\u00e4n kiitti minua kaikesta siit\u00e4, mik\u00e4 oli ollut aina meill\u00e4 yhteist\u00e4 eli juuri kertomistani tilanteista ja kuuntelemisistani. Tunsin sen sill\u00e4 hetkell\u00e4 varmasti ilman tarvittavia sanoja. Muistan my\u00f6s tunteneeni ahdistusta, mutta en mit\u00e4\u00e4n loogista syyt\u00e4 sille. Yli puoli vuosisataa j\u00e4lkeenp\u00e4in nyt ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t sellaiset ”henkimaailman asiat”<\/em>, joista is\u00e4 puhui jatkuvasti ja joita min\u00e4 olen tullut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni monia kertoja konkreettisesti tuntemaan. Jotain aavistusta toisesta maailmasta ne tunteet olivat. Emme kumpikaan luonnollisesti tienneet huomista p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja sit\u00e4, ett\u00e4 ne olivat h\u00e4nen viimeiset sanansa minulle, vanhimmalle lapselleen. K\u00e4temme kietoutuivat vain n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6min\u00e4 toistemme ymp\u00e4rille.<\/p>\n\n\n\n Seuraavana aamup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 is\u00e4 sai aivohalvauksen. H\u00e4n eli toispuolisesti halvautuneena ja puhekyvytt\u00f6m\u00e4n\u00e4 16 vuorokautta Laitilan sairaalassa. Viimeisen\u00e4 virantoimituksenaan h\u00e4n siis kastoi ensimm\u00e4isen lapsenlapsensa. <\/strong><\/p>\n\n\n\n Is\u00e4 oli alkuvuodesta 1961 nostanut pastoraalitutkintonsa korkeimpaan arvosanaan tekem\u00e4ll\u00e4 tutkimusty\u00f6ns\u00e4 Tuomiokapitulille Vanhan Testamentin eksegetiikan alueella.<\/em> (T\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 sanotaan varmasti erilailla nyky\u00e4\u00e4n enk\u00e4 sit\u00e4 osaa, mutta asia tulee n\u00e4inkin varmaan ymm\u00e4rretyksi.) T\u00e4ll\u00e4 arvosanalla h\u00e4n olisi voinut pyrki\u00e4 tuomiokapitulin asessorin tai tuomiorovastin virkaan. Is\u00e4 sai 50 t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n juuri ennen kuolemaansa monia arvomitaleita,<\/em> mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton, \u00c4iti-lapsity\u00f6st\u00e4, Sotalapsity\u00f6st\u00e4, Sotaveteraanity\u00f6st\u00e4, Merimiesl\u00e4hetysty\u00f6st\u00e4, Partiolaisten kunniamitali ym. <\/p>\n\n\n\n H\u00e4n kuoli 22. 11.1961 50-vuotiaana. Is\u00e4 laskettiin Laisaaren siunauskappelin hautausmaalle ensimm\u00e4isin\u00e4 haudatuista. <\/p>\n\n\n Kuvanveist\u00e4j\u00e4 Jussi Vikaisen reliefi is\u00e4st\u00e4ni hautakiveen Laitilassa. Alkuper\u00e4inen on minun sein\u00e4ll\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kun luit sanan IS\u00c4, liitit siihen mieless\u00e4si heti jonkun attribuutin, jonkun m\u00e4\u00e4reen, tai tunsit voimakkaasti jotain omanlaista, tai olit sis\u00e4lt\u00e4 kuin tyhj\u00e4, koska kielt\u00e4ydyit ottamasta vastaan nousevaa tunnetta. Is\u00e4 kuuluu niihin sanoihin, jotka meill\u00e4 liittyv\u00e4t l\u00e4hes sataprosenttisesti joihinkin tai per\u00e4ti johonkin yhteen tunteeseen. \u00c4iti on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tunnepitoinen sana, mutta kyll\u00e4 is\u00e4kin on. Joillekin on is\u00e4 … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2691,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2625","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2625","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2625"}],"version-history":[{"count":31,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2625\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2742,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2625\/revisions\/2742"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2691"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2625"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2625"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2625"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/P1050013-1-1024x768.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/kuva-1.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/Skannaus_20240909-775x1024.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/P5180181-1024x598.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/Isan-reliefi-1-1024x931.jpg\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n