Min\u00e4 olen usein ennenkin n\u00e4hnyt taivaaseen asti ulottuvia kanngassuikaleita ja r\u00e4ttet\u00e4 liuhumassa. iloisen mielen ne tekev\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Vaatteiden v\u00e4liss\u00e4 h\u00e4\u00e4r\u00e4si tuhatm\u00e4\u00e4rin innosta pihisevi\u00e4, melkein vimmaisia ihmisi\u00e4, kaiken maailman kansalaisia ja kaikenkarvaisia ja v\u00e4risi\u00e4 ihmisi\u00e4, oli tuttavia ja yst\u00e4vi\u00e4kin sent\u00e4\u00e4n, ja siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Ellinin nuoria sukulaisia, heid\u00e4n joukossaan omat lapset ja lapsenlapsetkin \u2013 kaikki ihanan suloiset pojannaperotkin: Hannu Hannes Miika Mika Markus Samu Seppo Sebastian Samuli ja Casper. Hekin olivat etsim\u00e4ss\u00e4 vaatteita ja heill\u00e4 oli sanoin kuvaamattoman hauskaa, he nauroivat h\u00f6r\u00f6tteliv\u00e4t tai kikattelivat kesken\u00e4\u00e4n hillitt\u00f6min\u00e4, p\u00f6yhiv\u00e4t ja m\u00f6yriv\u00e4t vaatteissa \u2013 niin kuin lasten kuuluikin – heitteliv\u00e4t ja viskoivat vaatekasoja, valitsivat v\u00e4lill\u00e4 jotakin ja taas heittiv\u00e4t pois. Vaate kohosi yl\u00f6s ja tuuli tarttui siihen, riepotti sit\u00e4 ja kiid\u00e4tti pitkin pilvi\u00e4 maan toiseen \u00e4\u00e4reen. Koirat vilistiv\u00e4t joukossa ja saivat nekin kerran ilosta \u00e4rhennellen repi\u00e4 riekaleiksi vaatteita; korvat kuuroiksi tekev\u00e4 murina ja haukku sekoittui ihmisten hulvattomaan melunpitoon. P\u00f6ly senkun lenteli ymp\u00e4rill\u00e4 punertavina pilvin\u00e4, laskeutui taloksi ja haisi melko lailla kaikkien sieraimiin.<\/p>\n\n\n\n
Ellin sai kohtuuttoman ysk\u00e4npuuskan, h\u00e4nen yleisolonsakaan ei ollut miellytt\u00e4v\u00e4, vaikka p\u00e4ivisin viel\u00e4 n\u00e4yttikin hyv\u00e4kuntoiselta naiselta. Mutta kukaan ei huomannut h\u00e4nt\u00e4, vaikka h\u00e4n yritti huudon, p\u00e4lp\u00e4tyksen ja koirien ulvahdusten v\u00e4liin huutaa jotakin jollekin. Turhaan, kukaan ei kuunnellut. Lopuksi Ellin huusi niin kovaa kuin jaksoi, sill\u00e4 h\u00e4n menetti nyt hermonsa kerta kaikkiaan: h\u00e4nest\u00e4 tuntui loukkaavalta t\u00e4llainen vaatteiden viskominen, pahin alennusmyyntikin oli sent\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n rinnalla siedett\u00e4v\u00e4\u00e4, ja kukaan omista lapsenlapsistakaan ei edes kuunnellut h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n oli sent\u00e4\u00e4n aikoinaan paljon ommellut vaatteita n\u00e4ille lapsille, kutonut sukkapuikoilla, parsinut kantap\u00e4it\u00e4 ja paikannut polvia. Ellinh\u00e4n osasi jopa kutoa kangaspuilla, karstata lampaanvilloja, kehr\u00e4t\u00e4 pellavaa ja villaa ja kutoa metrinmittaisiakin sukkia.<\/p>\n\n\n\n
Ilmeinen totuus selvisi hitaasti Ellenille: kukaan ei n\u00e4hnyt h\u00e4nt\u00e4.<\/em> Miten niin muka, olihan h\u00e4n ihan tavallinen naisihminen \u2013 ja viel\u00e4 monelle sukulainen? Syy selvisi kuitenkin pian: Ellini\u00e4 ei ollut olemassakaan.<\/em> H\u00e4nen oli pakko ajatella taas kerran n\u00e4in. Joskus sitten vuosien kuluttua h\u00e4n alkaisi hyv\u00e4ksy\u00e4kin t\u00e4m\u00e4n tosiasian, toivottavasti ei liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Muutenhan el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei olisi mahdollista jatkaa, el\u00e4m\u00e4 jatkuu vain hyv\u00e4ksymisen kautta, oli se sitten n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 tai n\u00e4kyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Sitten alkoi tapahtua jotain: kaikki alkoivat liukua r\u00e4teiss\u00e4\u00e4n huoneesta pois, hilpe\u00e4n vaappuvan heilahtelevassa juhlahumussa, olivathan he niin nuoria, niin ihanan terveit\u00e4 ja kauniita, niin ihanan solakoita, ilman l\u00e4skist\u00e4 riippumahaa ja riippurintoja, ilman riippuposkia ja suupieli\u00e4, k\u00e4sivarsien alleja; ja jaloissa oli voimaa, silmi\u00e4 ei kaihi kaihertanut eik\u00e4 verisuonten sein\u00e4miss\u00e4 kasvanut rasvam\u00f6ykkyj\u00e4, paksusuolet toimivat ilman kaasuja, selk\u00e4nikamat pysyiv\u00e4t kohdallaan, rustot olivat riitt\u00e4v\u00e4t ja olkap\u00e4\u00e4t olivat ehj\u00e4t, sormet eiv\u00e4t matalapaineen tulessa s\u00e4rkeneet ja k\u00e4mmensel\u00e4t olivat sile\u00e4t ja notkeat – valmiit aina pianonsoittoon ja rumpujen jatkuvaan ly\u00f6miseen – syd\u00e4n takoi rinnassa ja pumppasi verta tasaisesti ja iloisesti kuin uusi kone.<\/p>\n\n\n\n Ja Ellin kuunteli n\u00e4iden syd\u00e4nkoneiden kaunista jyskytyst\u00e4 ja suurin paha mieli h\u00e4ipyi v\u00e4hitellen. Oikeastaan h\u00e4ness\u00e4 alkoi nousta yl\u00f6s pieni\u00e4 ilonkuplia \u2013 samalla lailla kuin p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 seisoneessa samppanjalasissa. Ellin oli ollut aina hyvin herttainen ihminen ja iloinnut syd\u00e4mens\u00e4 pohjasta toisten ilosta \u2013 niin sitten k\u00e4vi nytkin, (vaikka n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin jalkoihin alkoi koskea turhan lujaa, kun ei saanut t\u00e4h\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4n mist\u00e4\u00e4n kipul\u00e4\u00e4kett\u00e4).<\/p>\n\n\n\n Ellin oli tietysti katsellut himoiten vaatevuoria, h\u00e4nkin olisi halunnut itselleen edes jonkun vaatekappaleen, vain suojakseen, koska alastomana ei ollut mukava olla; ei h\u00e4nt\u00e4 palellut, p\u00e4invastoin, mutta kun vaatteet olivat yleens\u00e4 hyv\u00e4t pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4 peitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 silloin, kun ruumis oli alaston tai vanha ja ruma – ei itsens\u00e4 t\u00e4hden, mutta noiden toisten silmilt\u00e4, vaikka\u2026 jos ne eiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4hneetk\u00e4\u00e4n, kuitenkin varmuuden vuoksikin, kun oli aina ollut niin sive\u00e4 ihminen ja pit\u00e4nyt monta kerrosta vaatteita. Niinp\u00e4 Ellin kulki narujen v\u00e4liss\u00e4 ja k\u00e4\u00e4nteli vaatteita, h\u00e4n etsi edes yht\u00e4 mekkohametta, joka olisi mahtunut p\u00e4\u00e4lle – hah-haa! naurettavaa yritt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n: h\u00e4n n\u00e4ki pian, ett\u00e4 kaikki kirjavat kukkapaidat, kietaisupuserot ja kukertavat mekot olivat tasan kolme kertaa liian pienet h\u00e4nelle ja ommeltu nykynuorille, jotka ovat niin langanlaihoja – rimaruikkuja – ett\u00e4 heid\u00e4n puseronsa loppuivat jo ennen napaa, hameet j\u00e4\u00e4v\u00e4t lantioille (vesirajaan, sanovat ne, jotka tiet\u00e4v\u00e4t sellaisista asioista) – eli ovat siis niin lyhyit\u00e4, etteiv\u00e4t peit\u00e4 edes vanhan ihmisen riippurintoja. Lopulta kuitenkin n\u00e4ytti l\u00f6ytyv\u00e4n oikeankokoinen vaate: kev\u00e4\u00e4nvihert\u00e4v\u00e4 pitk\u00e4hihainen kukkapaita, jonka Ellin puki helposti ylleen ja alkoi napittaa\u2026 mutta napa\u2026 se j\u00e4i paidan keskelle t\u00f6rr\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n paljaana, ja oli viel\u00e4 syntym\u00e4st\u00e4 asti k\u00e4til\u00f6n osaamattomuuden takia huonosti sidottu ja aina turvonnut, verisuonet risteiliv\u00e4t sen ymp\u00e4rill\u00e4 pinkein\u00e4 ja pullottavan sinisin\u00e4 – mutta eiv\u00e4t vaarallisina, (jonka Ellin aina muisti muistuttaa).<\/p>\n\n\n\n Ellin katsoi itse\u00e4\u00e4n ja huomasi, ett\u00e4 tarvitsisi pakosta viel\u00e4 housut, mutta koko hallissa ei n\u00e4kynyt l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n sopivia housuja. N\u00e4kyi kasap\u00e4in putkilahkeisia pillifarkkuja, joiden polviin oli valmiiksi revitty valtavia reiki\u00e4, kohosi vuori sukkap\u00f6ksyj\u00e4 ja semmosia karamelliraitaisia legginsej\u00e4 tai miksi nuoret niit\u00e4 kutsuivat, mutta ei miss\u00e4\u00e4n tapauksessa Ellinin 4X:\u00e4\u00e4. Ellin mietti ja kihnutti hikisi\u00e4 rinnanalusiaan. – Noo, olkoot, housut saavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 silleen, hyv\u00e4 kun on edes paita. Paidan helmoja voi vet\u00e4\u00e4 eteen suojaksi, jos on tarpeen\u2026 jos nyt alan taas n\u00e4kyv\u00e4ksi ja joku sattuu katsomaan. Ja Ellin ryhtyi hakemaan vihdoin omia tavaroitaan siit\u00e4 vuorimerest\u00e4, jossa kaikki tuhat laukkua kassia pussia ja niiden lattioille pursuttamat vaatteet mutkittelivat kiemurtelivat ja ry\u00f6ps\u00e4hteliv\u00e4t aivan odottamatta kasvoille asti, jopa jotkut kaulahuivit ylettyiv\u00e4t ja kietoutuivat kattopuihin.<\/p>\n\n\n\n Ja taas Ellinin oli vaikea hengitt\u00e4\u00e4, v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n huohotteli paikoillaan, konttasi sitten taas lattialla kaikkiin suuntiin jokaisen p\u00f6yd\u00e4n alle, tutki kaikki 117 mustaa s\u00e4kki\u00e4, tarkisti jokaisen laatikon pohjaan asti ja veti laukkujen vetoketjut auki ja tirkisteli niiden alle. Ja loppujen lopuksi h\u00e4n l\u00f6ysi omat kassinsa ja pussina.<\/p>\n\n\n\n Lis\u00e4ksi h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4 pullahti jostain jonkun ilmeinen salapullo. H\u00e4n tarkasteli sit\u00e4 ja tunsi sen viinipulloksi, vaikka se oli vihre\u00e4 ja suuri. H\u00e4n mietti hetken, uskaltaisiko siit\u00e4 maistaa, jos se vaikka oli myrkky\u00e4 ja mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isi juomalasiakaan, mutta pianhan h\u00e4n tajusi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4nlaatuisen tavaran joukosta ei l\u00f6ytyisi lasitavaraa, joten Ellin joikin sitten viini\u00e4 suoraan pullon suusta. Viini maistui etel\u00e4maiden kuumien \u00f6iden huumalta, mink\u00e4 muisto oli sy\u00f6pynyt ikuisiksi ajoiksi Ellinin mieleen. Pullo pulputti niin hauskasti, ja koska Ellin oli jo el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n unohtanut, miten hassua pullon pulputus oli, Ellini\u00e4 alkoi naurattaa. Nyt voisi ottaa pullon mukaan ja l\u00e4hte\u00e4 nuorten per\u00e4\u00e4n juhlimaan samalla lailla iloisena kuin hekin. Ellin tunsi, miten p\u00e4\u00e4n kire\u00e4t paineet olivat vaihtuneet sulosointuisen ja rentoutuneen, hiukan utopiaan taipuvien haaveiden suuntaan \u2013 tosin vain v\u00e4h\u00e4n t\u00e4h\u00e4n suuntaan, ei kokovoimalla tietenk\u00e4\u00e4n, koska viinipullo oli pulputellut vasta v\u00e4h\u00e4n aikaa \u2013 ja viini taisi olla aika laimeaa, vaikka alkuun vanhan mielen rentouttikin.<\/p>\n\n\n\n \u00a0\u00a0\u00a0Samassa lehm\u00e4t l\u00e4hestyiv\u00e4t. Niit\u00e4 oli monta, ei onneksi koko lauma kuitenkaan. Ne kuljeksivat joka puolelle, haistelivat nuuskivat nuolivat vaahtoisilla kielill\u00e4\u00e4n ja m\u00e4rehtiv\u00e4t louskutellen inhottavia turpiaan, niin kuin lehm\u00e4t aina tekev\u00e4t. Lapsuudesta asti, siit\u00e4 asti, kun piti huiskia k\u00e4rp\u00e4set pois lehmien ymp\u00e4rilt\u00e4, ett\u00e4 \u00e4iti sai rauhassa lyps\u00e4\u00e4, oli Ellin inhonnut ja pel\u00e4nnyt lehmi\u00e4, tai kun oli ollut pakko hakea ne iltalypsylle laitumelta latoniitun takaa ja huudella niiden nimi\u00e4 ja koko ajan pel\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 ne sarvip\u00e4\u00e4t \u2013 nupop\u00e4\u00e4tkin joskus \u2013 alkavat puskea, ja kun niiden \u00e4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4t valtavat utareet heilahtelivat jalkojen v\u00e4liss\u00e4 puolelta toiselle t\u00e4ynn\u00e4 k\u00e4rp\u00e4si\u00e4. Ipana, nupop\u00e4\u00e4 oli niin viisas, se huomasi \u00e4idin pelk\u00e4\u00e4v\u00e4n ja halusi kiusata \u00e4iti\u00e4, ainakin kaksi kertaa se odotti, ett\u00e4 lypsyt oli lypsetty ja potkaisi sitten \u00e4idin valmiin lypsy\u00e4mp\u00e4rin nurin, koko p\u00e4iv\u00e4n maito p\u00e4rsk\u00e4hti ymp\u00e4riins\u00e4 kedolle, \u00e4iti itki ja huusi raivoissaan ja Ipana senkun m\u00e4rehti p\u00f6tsiss\u00e4\u00e4n nauraen ja turpa kuolaa valuen. \u00a0Ja kun Ipanan sarvet olivat komeat, koko kyl\u00e4n kauneimmat, se aina joskus yritti puskea sarvensa \u00e4itiin ja jos sarvi osui suoraan takapuoleen, reik\u00e4 tuli, yleens\u00e4 \u00e4iti ehti kuitenkin karkuun karsinan aidan yli.<\/p>\n\n\n\n \u00a0 Yksi lehmist\u00e4 l\u00e4hti tulemaan kohti, se l\u00e4hestyi ja alkoi kasvaa ja ylettyi pian katon rajaan asti. Lehm\u00e4 oli laikukas sarvip\u00e4\u00e4, lihava ja suunnattoman pulleavatsainen, ja sen suuret lempe\u00e4t pitk\u00e4ripsiset silm\u00e4t katsoivat suoraan Elliniin, joka n\u00e4ki heti, ett\u00e4 sen pitk\u00e4t silm\u00e4ripset olivat aivan vaaleat eik\u00e4 niiss\u00e4 ollut mink\u00e4\u00e4nv\u00e4rist\u00e4 mascaraa – ei Yves Rocherin eik\u00e4 Lumenen. Ellini\u00e4 puistatti. Suunnaton lehm\u00e4 astui hitain, puolelta toiselle keinuvin varmoin neliaskelin suoraan kohti, suunnaton vatsa heilah-del-len rauhalli-ses-ti samaan tah-tiin puolel-ta toi-selle.<\/p>\n\n\n\n Askeleet l\u00e4hestyiv\u00e4t. Maha keinahteli. Lattia notkui ja natisi.<\/strong><\/p>\n\n\n\n <\/em>Lapsena is\u00e4 nauroi ja veljet l\u00e4ll\u00e4tti: Ellin pelk\u00e4\u00e4 lehm\u00e4\u00e4,<\/em> Ellin pelk\u00e4\u00e4 lehm\u00e4\u00e4!<\/em> ja kun lehm\u00e4t olivat heist\u00e4 viattomuuden huippuja, eiv\u00e4t edes pienten p\u00e4ssien veroisia puskijoita, kaikkia nauratti eik\u00e4 kukaan oikeastaan koskaan uskonut, ett\u00e4 Ellin pelk\u00e4si – ja inhosi – lehmi\u00e4. Ja kun niiden silm\u00e4tkin olivat niin suuret, ihanasti mulkosellaan ja muka niin lempe\u00e4t, jokainen j\u00e4rkev\u00e4 ihminen tiet\u00e4\u00e4 kuitenkin, ett\u00e4 niin viattomiin ja suuriin ja laupiaisiin silmiin ei saa uskoa. Murhamiehill\u00e4kin on yleens\u00e4 ihanan lempe\u00e4t silm\u00e4t, jopa surumielisen anovat \u2013 mink\u00e4 seikan selv\u00e4j\u00e4rkinen kyll\u00e4 saattaisikin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. – Ellin oli tavannut ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n murhamiehi\u00e4, siksi h\u00e4n tiesi.<\/p>\n\n\n\n Lehm\u00e4 l\u00e4hestyi. Se keinahteli ja kasvoi jo j\u00e4ttil\u00e4isisoksi. Sen valtava maha keikkui puolelta toiselle ja se tuijotti suoraan Ellinin silmiin. Ellinin hengitys alkoi vinkua lujaa, melkein jo ulvoa. H\u00e4n per\u00e4\u00e4ntyi niin kauas kuin huonetta riitti, kun suunnaton lehm\u00e4 asteli kohti hitaasti ja varmasti – vatsa heilui rauhallisesti puolelta toiselle, silm\u00e4t tuijottivat lempein\u00e4 pitkien ripsien alta. Ellin katsoi h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 taakseen ja n\u00e4ki sein\u00e4ss\u00e4 pakoaukon: avonaisen oven<\/em>. Ellin alkoi per\u00e4\u00e4nty\u00e4 hitaasti ja varovasti askel askeleelta k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja katsettaan lehm\u00e4n silmist\u00e4. K\u00e4sill\u00e4\u00e4n h\u00e4n salaa kosketteli taaksep\u00e4in, joko oviaukko oli l\u00e4hell\u00e4. Pian se oli l\u00e4hell\u00e4, ihan takana ja Ellin pujahti voitonriemuisena ovesta. Mutta lehm\u00e4kin l\u00e4hestyi ovea. Ellin katseli oven sis\u00e4puolelta kauhuissaan siihen.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Ovi oli johtanut h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n alkoviin, oikeastaan pieneen ympyr\u00e4iseen koppiin, jonka seiniss\u00e4 ei ollut yht\u00e4\u00e4n ikkunaa, ei edes pient\u00e4 aukkoa. Huone oli vain t\u00e4ynn\u00e4 tummaa tukehduksen ilmaa, ei muuta, – sit\u00e4 ilmaa, mit\u00e4 Ellinin keuhkot eiv\u00e4t voineet hengitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun lehm\u00e4n p\u00e4\u00e4 l\u00e4hestyi oviaukkoa, Ellin seisoi k\u00e4det painettuina rintaa vasten. Rintaan koski hirve\u00e4sti, hengitys vinkui, nyt jo huusi. Ellin aikoi suutaan, mutta ei h\u00e4nest\u00e4 l\u00e4htenyt en\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4, ter\u00e4v\u00e4 vinkuminen vain kaikui kopin seinille. Nyt lehm\u00e4n ruskea, isohuokoinen limaturpa tunki jo sis\u00e4\u00e4n oviaukosta, sen silm\u00e4t verestiv\u00e4t, pitk\u00e4t silm\u00e4ripset olivat sameassa r\u00e4hm\u00e4ss\u00e4\u2026 Se tuijotti Elliniin. Ja h\u00e4n n\u00e4ki, miten suuri p\u00e4\u00e4 ja leve\u00e4t sarvet tulivat tunkivat oviaukosta sis\u00e4\u00e4n, paksu kaula sen j\u00e4lkeen. Hitaasti ja rauhallisesti. Lehm\u00e4 aukaisi \u00e4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4n limaturpansa ja h\u00f6nk\u00e4isi oksettavan l\u00f6yhk\u00e4n suoraan Ellinin kasvoihin. L\u00f6yhk\u00e4 levisi Ellinin kasvoille l\u00e4mp\u00f6isen\u00e4 huuruna, kun Ellin tajusi: lehm\u00e4 tavoitteli paksulla limaisella kielell\u00e4\u00e4n Ellinin paljasta kiilt\u00e4v\u00e4\u00e4 vatsaa ja kohollaan olevaa napaa. Lehm\u00e4n kieli himoitsi vatsan nuolemista. Sen pitk\u00e4lle venyv\u00e4 kieli peittyi punaisiin limarakkuloihin\u2026<\/p>\n\n\n\n Ellin t\u00e4risi inhosta ja pelosta ja per\u00e4\u00e4ntyi kopperon toiseen laitaan niin kauas kuin tilaa riitti, mutta eih\u00e4n sit\u00e4 riitt\u00e4nyt.<\/p>\n\n\n\n Ellin tiesi kuolevansa nyt, mutta ei her\u00e4nnyt. H\u00e4n ihmetteli, miksi ei voinut her\u00e4t\u00e4. Pitik\u00f6 nyt kest\u00e4\u00e4 kuolemakin? Ensin n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6myys, lehm\u00e4 ja sitten kuolema.<\/em><\/p>\n\n\n\n Silloin lehm\u00e4 pys\u00e4htyi. Kokonaan. Ellin j\u00e4i tuijottamaan suu auki.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Lehm\u00e4 ei mahtunut oviaukosta suuresta mahastaan, maha tarttui kiinni ovenpieliin. Lehm\u00e4 tempoi ja \u00e4hkyi tuskasta, p\u00e4\u00e4 nousi melkein kattoon, turpa aukesi suunnattomaksi ja turpea kieli kiemurteli edes ja takas. Lehm\u00e4 valitti hirve\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4, mutta yritti vain \u00e4nke\u00e4 ja tempoa mahaansa. Ellin pelk\u00e4si, ett\u00e4 maha repeisi ja saastaiset suolet valuisivat lattialle Ellinin jalkoihin. Mutta p\u00e4\u00e4 koholla ja laupiaat silm\u00e4t t\u00e4hyten herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Ellini\u00e4 lehm\u00e4 alkoi nostaa ja venytt\u00e4\u00e4 limaista kielt\u00e4\u00e4n h\u00e4nen paljasta mahaansa kohti\u2026 ja kieli venyi\u2026 se venyi ja oli jo ylettym\u00e4isill\u00e4\u00e4n, kun Ellin tiesi, ett\u00e4 NYT h\u00e4nen oli yritett\u00e4v\u00e4. H\u00e4n otti vasta aloitetun raskaan viinipullon:<\/p>\n\n\n\n – T\u00e4ll\u00e4! Ellin nosti k\u00e4sivartensa yl\u00f6s ja py\u00f6ritti sit\u00e4 – niin kuin oli n\u00e4hnyt moukarinheitt\u00e4j\u00e4n tekev\u00e4n saadakseen vauhtia – ja sitten h\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4si. H\u00e4n l\u00f6i lehm\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n, t\u00e4sm\u00e4lleen otsan kohdalle sarvien v\u00e4liin, l\u00f6i niin lujaa kuin ikin\u00e4 pystyi. Ellin sai outoa voimaa. H\u00e4n l\u00f6i uudestaan ja uudestaan, viel\u00e4kin uudestaan ja uudestaan. Hartaudella h\u00e4n l\u00f6i.<\/em><\/p>\n\n\n\n Ly\u00f6minen teki ihanan hyv\u00e4n olon!<\/em> Koskaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana ei Ellin ollut ly\u00f6nyt ket\u00e4\u00e4n tai mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ei ollut osannut\u2026 tai ymm\u00e4rt\u00e4nyt tai uskaltanut, oikeastaan ei koskaan oppinutkaan ly\u00f6m\u00e4\u00e4n. Ei sellainen opikaan, jota aina ly\u00f6d\u00e4\u00e4n. Se oppii vain puolustautumaan itse\u00e4\u00e4n.<\/strong> Sen Ellin osasi.<\/strong><\/em><\/p>\n\n\n\n Lehm\u00e4 m\u00e4tk\u00e4hti jo ensimm\u00e4isest\u00e4 pulloniskusta maahan ja j\u00e4i makaamaan kynnykselle. Mutta sen kovassa kallossa ei n\u00e4kynyt mit\u00e4\u00e4n j\u00e4lki\u00e4, ei kolon koloa, eik\u00e4 vertakaan. Lehm\u00e4 katsoi viel\u00e4kin Ellini\u00e4 samalla lailla, laupiaasti<\/em> – niin kuin is\u00e4 aina sanoi, ett\u00e4 lehm\u00e4 katsoo. Jos se antoi anteeksi? Antoiko se anteeksi, koska ymm\u00e4rsi? Verta ei tullut mist\u00e4\u00e4n ja pullokin oli ihan ehj\u00e4. Ja \u00e4kki\u00e4 Ellin ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt oikein, aivan oikein, ett\u00e4 kaiken piti k\u00e4yd\u00e4 n\u00e4in.<\/em> <\/strong><\/p>\n\n\n\n Nyt oli pakko p\u00e4\u00e4st\u00e4 karkuun, mutta miten, kun suunnaton otus t\u00e4ytti oviaukon. Ainut tie oli hyp\u00e4t\u00e4 tai kiivet\u00e4 sen yli. Oliko se kuollut? Taisi ollakin, vaikka se katsoi yh\u00e4 silmiin yht\u00e4 lempe\u00e4sti kuin ennenkin. Voiko kuollut katsoa noin? Kyll\u00e4 ihminen ainakin voi kuolla silm\u00e4t auki. Mutta kuinka tuollaisen ruhon yli kukaan voisi hyp\u00e4t\u00e4, saattaisi pudota sen paksun mahan p\u00e4\u00e4lle, sen p\u00f6tsien ja suolten etovan vellovaan sotkuun, tai se voisi kuolinkorinassaan nousta ja nuolaista juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun h\u00e4n hypp\u00e4\u00e4. Kanakin voi lent\u00e4\u00e4 viel\u00e4 hetken ilman p\u00e4\u00e4t\u00e4, Ellin tiesi, koska oli itse n\u00e4hnyt.<\/p>\n\n\n\n Mutta Ellin ei ajatellut n\u00e4it\u00e4 hirveyksi\u00e4 kuin sekunnin murto-osan ennen kuin p\u00e4\u00e4tti hyp\u00e4t\u00e4. H\u00e4n ponnisti kaikki lihakset pingottuen, lensi yli kevyesti. Ah, kuinka kevyesti! Leijaili leveill\u00e4 valkoisilla siivill\u00e4, jotka sai t\u00e4ll\u00e4 ratkaisevalla hetkell\u00e4 taivaan lahjana. <\/strong>Mit\u00e4\u00e4n pahaa ei tapahtunut: lehm\u00e4n ruho makasi liikkumatta, samassa asennossa. Eik\u00e4 verenpisaraakaan n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n. Ja Ellinin voimat jatkuivat, h\u00e4n l\u00e4hti juoksemaan. H\u00e4n juoksi l\u00e4pi valtavan vaatehallin, sinne, miss\u00e4 ne kaikki tuhannet ja tuhannet muutkin olivat.<\/em><\/p>\n\n\n\n – Kuulkaa kuulkaa! Ajatelkaa! Min\u00e4 tapoin<\/em> sen lehm\u00e4n. Kuulkaa nyt kaikki! Min\u00e4, Ellin, tapoin! Uskokaa minua edes t\u00e4m\u00e4n kerran<\/em>\u2026 Mutta kukaan ei kuullut, kukaan ei n\u00e4hnytk\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4. Ja Ellin muisti, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei ollutkaan olemassa. <\/p>\n\n\n\n Nyt piti sitten her\u00e4t\u00e4 unesta, mutta kuinkahan se n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle onnistuu.<\/strong><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Sairaan uni 40 vuoden takaa. Ellin ihmetteli huoneen suuruutta ja tajusi, ett\u00e4 oikeastaan se ei ollut ollenkaan mik\u00e4\u00e4n huone, vaan jonkinlainen halli, rajattoman valtava ja py\u00f6re\u00e4, jossa taivaaseen asti ulottuvat pieniruutuiset ikkunat ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t sit\u00e4 joka puolelta. Ikkunoiden alla kiersi penkit kuin vanhoissa maataloissa ja lattia t\u00e4yttyi monentyylisist\u00e4 p\u00f6ydist\u00e4 ja tuoleista, ja kaikki pursuavien tavarakasojen peitossa: … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2735,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2719","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/kuva-3-1024x768.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2024\/09\/kuva-2-1024x682.png\")
<\/figure>\n\n\n\n