{"id":2857,"date":"2024-12-03T20:25:12","date_gmt":"2024-12-03T18:25:12","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=2857"},"modified":"2025-05-03T17:12:29","modified_gmt":"2025-05-03T15:12:29","slug":"saviruukkuja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2024\/12\/03\/saviruukkuja\/","title":{"rendered":"SAVIRUUKKUJA"},"content":{"rendered":"\n

Asuin omakotitalossa, jossa oli paljon saviruukkuja. Ei siksi, ett\u00e4 siell\u00e4 olisi asunut savenvalaja, vaan asuin min\u00e4, mailmanmatkaaja, joka himoitsin saviruukkuja ja toin niit\u00e4 matkoiltani aina kun mahdollista mukanani kotiin. Joka tarkoitti, ett\u00e4 lentomatkoilla istuin jalat lev\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n, ruukku jalkojen v\u00e4liss\u00e4, koska ruukkua ei otettu matkatavaroihin eik\u00e4 kaps\u00e4kkis\u00e4il\u00f6\u00f6n. Olin oppinut jo el\u00e4m\u00e4\u00e4n tilanteen kanssa. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kaunis syksyilta omasta ikkunasta<\/p>\n\n\n\n

Koti otti vastaan aina uudet ruukut ilomielin. Vaikka oli valmiiksi jo ahdasta ja ahtaampaa aina vaan tuli, kun koti pieneni, kulkivat rakkaimmat ruukut mukana. Joitakin raaskin antaa lapsille ja lapsenlapsille, kun niit\u00e4 oli kertynyt jo 24 kp<\/p>\n\n\n\n

Mutta sitten aloin talvi\u00f6isin kuulla pient\u00e4 kihin\u00e4puhetta. Jo oli kummaa kuultavaa, kun en tietenk\u00e4\u00e4n uskonut ruukkujen puhuvan, vaan niip\u00e4 ne vaan tekiv\u00e4t. Alkoivat hiljaisina \u00f6in\u00e4 kihist\u00e4 ja puhista toistensa kansssa. Mutta tajusin pian, ett\u00e4 normaali ihminen ei niit\u00e4 puhinoita kuullut, ainoastaan ruukkujen rakastajat.<\/em>– Oli parhaillaan alkukes\u00e4n valoisat y\u00f6t, jota ruukutkin ihmetteliv\u00e4t. Ne olivat syntyneet maissa, miss\u00e4 oli sysipime\u00e4t y\u00f6t. Vain t\u00e4hdet tuikkivat. T\u00e4hdet ovatkin yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4 ja loistavat koko pallolle joka nurkkaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
    \n
  • Hei, huomenna l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n sitten koko troikka kev\u00e4tretkelle!<\/strong> Kun em\u00e4nt\u00e4 on nukahtanut hivutetaan peput penkeilt\u00e4 ja hyllyilt\u00e4 alas ja hinaudutaan ulos taka-ovesta. P\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n suoraan takapihan nurmikolle.<\/li>\n\n\n\n
  • \u00c4iti, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4nk\u00f6 mekin mukaan? kysyiv\u00e4t pikkuruukut kreetalaiselta \u00c4iti Pullealta.<\/em><\/li>\n\n\n\n
  • Tietysti. Kaikki kerrassaan, sin\u00e4kin Ateenan pronssiruukku!<\/em> \u00c4iti Pullea sanoi tahallaan aina n\u00e4in, koska se kadehti kaunista ihanin jumalakuvin ymp\u00e4rikullattua p\u00f6yt\u00e4ruukkua, <\/em>jonka em\u00e4nt\u00e4 oli hankkinut Ateenasta. Sen kullatussa kyljess\u00e4 taistelivat Ateenan jumalat, tappoivat leijonia ja k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4, tai k\u00e4yskenteliv\u00e4t ihanat neitoset tai jumalattaret kuin Athene.<\/li>\n\n\n\n
  • Aurinko nosti vasta kultaviiruja ilmaan, jossa heilahteli lukkien verkkoja ja tuoksui voimakas nurmikko ja jumalainen azalea. Afrikan vanha vesiruukku<\/em> kaipasi aina vaan mustaa olkap\u00e4\u00e4t\u00e4 ja hienhajua. Se kiirehti johtoon ja katosi ensimm\u00e4isen\u00e4 pihan heinikk\u00f6\u00f6n.<\/li>\n\n\n\n
  • P\u00e4\u00e4semme suoraan takaovesta takapihan nurmikkomets\u00e4\u00e4n. Jos joku haluaa, voi pit\u00e4\u00e4 pienet kes\u00e4juhlat, mutta ilman alkoholia tietysti.<\/li>\n\n\n\n
  • Nuo pullot ovat pysyv\u00e4sti hiprakassa, kun ovat t\u00e4ynn\u00e4 omaa katajanmarjaviinaa. <\/em>Saksanmaalta ja Belgiasta em\u00e4nt\u00e4 osti esteettiset savipullot<\/em>. Kyll\u00e4 min\u00e4 tied\u00e4n, kun kuulen itse sen kertovan vieraille. Kun se ei itse juo pois viinoja, lipitt\u00e4\u00e4h\u00e4n puteli niit\u00e4 itsekseenkin. N\u00e4keeh\u00e4n sen taas, miten on heiluvassa kunnossa. Tuolla jo makaa ja kaverit saavaat huolehtia. Onneksi asuvat eteisen hyllyll\u00e4.<\/li>\n\n\n\n
  • Katsokaas tuota meid\u00e4n joukon ylpeint\u00e4 ja komeinta ruukkua! Tuo korkea kaksikorvainen!<\/em> Ei ole tarvinnut maalia kylkeens\u00e4, kun on kantanut niin upeita sis\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Se kuljetti kalleinta oliivipuun \u00f6ljy\u00e4,<\/em> mit\u00e4 Kreetalla on. Onhan niiss\u00e4 eroa yksikorvaisen vesiruukun kanssa…<\/li>\n\n\n\n
  • N\u00e4ettek\u00f6 ihan taaimpana kaksi valkoista hienohelmaa. Eiv\u00e4t olekaan meik\u00e4l\u00e4isi\u00e4. Toinen korkea ja laiha, toinen matala ja leve\u00e4. Niit\u00e4 kutsutaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 keramiikkat\u00f6iksi<\/em>, vaikka ovatkin syntyneet oikeasta savesta. Kutsuvat itse\u00e4\u00e4n maljakoiksi<\/em>. Niihin asetellaan el\u00e4vi\u00e4 kukkasia ja oksia – ihan muuten vain kitumaan. No onhan se hienoa, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 raukat pohjoisen asujatkin saavat n\u00e4hd\u00e4 kukkia omassa p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Eih\u00e4n ne edes tied\u00e4, milt\u00e4 kukat tuoksuvat.<\/li>\n\n\n\n
  • Min\u00e4 olen Anu Pentikin<\/em> tunnettu malli, sanoo matala ja korkea huomauttaa: – Min\u00e4 taas olen Aarikan<\/em> aarremalja. Olen niin kaunis, ett\u00e4 en tarvitse edes kukkia.<\/li>\n\n\n\n
  • Ja min\u00e4 olen pian niin musta kuin kantajakin, pian 100 vuotta sitten, sanoi vanha Afrikan olkavesiruukku. <\/em>Ja jatkoi: – Ihana Afrikan tytt\u00f6 asui Kanarian Lanzarotella, <\/em>h\u00e4n oli minun em\u00e4nt\u00e4ni. Jos vaan tiet\u00e4isitte, mit\u00e4 musta tytt\u00f6 hankasi olkaap\u00e4\u00e4h\u00e4n, ennenkuin istutti minut sinne! Ja sitten nuoli kielll\u00e4\u00e4n usein vesihanaa… Ja tummanruskea vesiruukku<\/em> etsi aurinkoa, joka heitteli s\u00e4teit\u00e4\u00e4n sinne ja t\u00e4nne. Mutta kului jonkun aikaa, kun valoisina \u00f6in\u00e4 ilmestyi musta tytt\u00f6 h\u00e4nen vierelleen heinikk\u00f6\u00f6n ja tyt\u00f6n paimmentama sikalauma. Kaikki, koko ruukkulauma katseli heit\u00e4 typertyneen\u00e4, mutta n\u00e4inp\u00e4 vaan tapahtui jokaisena vaaleana kes\u00e4y\u00f6n\u00e4.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n
    \"\"<\/figure>\n\n\n\n
      \n
    • Maitokannu<\/em> ja viinikannu<\/em> kuuluivat edelleen tappelevan. Kauniita kumpikin, mutta niin kateellisia toisilleen. – Meit\u00e4 viiniruukkuja on ollut maailma t\u00e4ynn\u00e4, niin paljon kuin k\u00e4det ehtiv\u00e4t muovailla, sanoi korkea ja kaunis viiniruukku. – Ja meit\u00e4 maitokannuja niin paljon kuin lehmi\u00e4 maailmassa ja v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4nkin, sanoi maitokannu, joka oli ottanut kermakaatimen mukaan suojatikseen.<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n
      \"\"
      Arvi ja Leevi ja mummin ruukkuja.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

      Ehk\u00e4 kiinnostuin Qumranin l\u00f6yt\u00f6jen saviruukuista<\/strong> siksi, ett\u00e4 is\u00e4ni Arvi Tukiainen teki v\u00e4it\u00f6skirjaa vastaavan ty\u00f6n Vanhan Testamentin eksegetiikasta ja m<\/em>eill\u00e4 k\u00e4vi kotona pappilassa arkeologi ja suomalainen tutkija ja pappi Aapeli Saarisalo<\/em>. H\u00e4n oli niihin aikoihin 1940-luvun loppupuolella mukana kaivauksissa Qumranissa. Min\u00e4, n. 8-vuotias tyt\u00f6n r\u00e4\u00e4p\u00e4le rakastuin t\u00e4h\u00e4n pieneen vilkkaaseen ja viisaaseen mieheen, joka puhui vain ”ihmeit\u00e4”.( Olen kirjoittanut monessa paikassa suuresta kunnioittavasta ihailustani Saarisaloon.) Luoliin k\u00e4tketyist\u00e4 saviruukuista <\/strong>l\u00f6ytyi nahkapaloja, joihin oli kirjoitettu Vanhan Testamentin tekstej\u00e4. T\u00e4m\u00e4 asia liikutti ja liikuttaa minua syv\u00e4sti viel\u00e4kin. Muistan tuoreesti is\u00e4ni monia saarnan her\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 tuntemuksia , iloa ja liikutusta, kun is\u00e4 kertoi itsekin hyvin liikuttuneena n\u00e4ist\u00e4 l\u00f6yd\u00f6ist\u00e4, jotka todistivat Raamattua todeksi jopa tuhansien vuosien takaa. Saviruukuista kasvoi minulle, pikkutyt\u00f6lle l\u00e4hes pyh\u00e4, ainakin hieno ja kaunis esine.<\/em><\/p>\n\n\n\n

      Sitten 40 vuotta my\u00f6hemmin tein suuren, kalliin ja innostavan matkan Ven\u00e4j\u00e4lle Krimille ja sen l\u00e4himaihin 1984.<\/em> Sain el\u00e4m\u00e4nik\u00e4isen yst\u00e4v\u00e4n huonetoverin mukana. Asuin Jaltan suuressa Jalta-hotellissa. Kaikki oli mammuttimaista. Koetin sit\u00e4 kest\u00e4\u00e4. Kuljin Mustamerell\u00e4<\/em> paljon laivalla ja kantosiipialuksellakin. Tutustuin l\u00e4hinn\u00e4 sik\u00e4l\u00e4iseen kulttuurrin, mm. kuuluisan ven\u00e4l\u00e4isen kirjailijan Tsehovin<\/em> kotiin ja suureen kolhoosiin ja sen ty\u00f6ntekij\u00e4n oloihin.<\/em> Kolhoosikokemus ei ollut minulle miellytt\u00e4v\u00e4. Illallinen olikin aika kokemus kaikkineen. Joka puolentoistametrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n pitki\u00e4 p\u00f6yti\u00e4 asetettiin votkapulloja, jotka tyhjeniv\u00e4t uskomattoman pian ja kun pullo oli tyhj\u00e4, sen paikalle tuli salamana t\u00e4ysi pullo. Ven\u00e4l\u00e4iset is\u00e4nn\u00e4t kertoilivat kolhoosista ja pian oli yleinen \u00e4helt\u00e4minen minulle liikaa. H\u00e4ivyin kenenk\u00e4\u00e4n huomaamatta eteiseen, (kun ulos en p\u00e4\u00e4ssytk\u00e4\u00e4n. Muuten: miksi?) – Yritin yksikseni selvit\u00e4 suuresta Jaltasta, mutta monissa kohdin en p\u00e4rj\u00e4nnyt, piti luovuttaa. Kaikki, kun oli suurta, olivat ruukutkin hotellin suuressa puistossa, jossa eksyin siell\u00e4kin (min\u00e4 vanha partiolainen!).<\/p>\n\n\n\n

      Olin n\u00e4hnyt ohikulkiessani hotellin puistossa kaukaa ison ruukunn\u00e4k\u00f6isen esineen. L\u00e4hdin etsim\u00e4\u00e4n saamulla. Puisto oli valtava ja min\u00e4 olin taas eksy\u00e4, mutta vihdoin l\u00f6ysin nurmikkoalueen, jolla oli todella j\u00e4ttil\u00e4isruukkuja. Korkeimmat olivat minuakin suurempia. Koetin veny\u00e4 niiden korkeuteen, mutta j\u00e4in alakynteen. Istuin penkill\u00e4 ja katselin niit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

      Mik\u00e4 niiden lumo onkaan? Mit\u00e4 tarkoittaa tehd\u00e4 suuri ruukku vain katsottavaksi. Siis ottaa se vain katsottavaksi eli taide-esineeksi. Kyll\u00e4 esineell\u00e4 siilloin t\u00e4ytyy olla joku merkitys. Ainakin jotain esteettisi\u00e4 arvoja. Ei taloudessa tarvittava k\u00e4ytt\u00f6esine tai s\u00e4ilytysesine yksin\u00e4\u00e4n innosta ket\u00e4\u00e4n ihailemaan ja tekem\u00e4\u00e4n siit\u00e4 taideteosta. Jotain muuta… taianomaista tarvitaan.<\/p>\n\n\n\n

      Ja sitten se henkil\u00f6, joka n\u00e4it\u00e4 telkee. Savitaiteilija, muotoilija, ruukuntekij\u00e4, savenvalaja. <\/em>Miten h\u00e4nt\u00e4 onkin nimitetty, osaaja h\u00e4n on ollut. H\u00e4n on nostanut esiin maam\u00f6ykyst\u00e4 hengen, joka mahdollistaa ja antaa iloa ihmisen t\u00e4rkeisiin el\u00e4m\u00e4ntilanteisiin, h\u00e4n on muovannut k\u00e4sill\u00e4\u00e4n kuolleesta el\u00e4v\u00e4\u00e4 ja puhaltanut – kuin jumala ik\u00e4\u00e4n, maan kukkimaan.<\/p>\n\n\n\n

      \"\"<\/figure>\n\n\n\n

      Min\u00e4 kohtasin nyt ensi kertaa SAVIRUUKUN. T\u00e4st\u00e4 ensimm\u00e4isest\u00e4 saviruukkujen kohtaamisesta alkoi pitk\u00e4 sarja, joka taitaa loppua vasta samalla kuin min\u00e4 itsekin. – Alla kuvassa on suuri joukko saviruukkuja, jotka ovat tiet\u00e4m\u00e4ni mukaan koottu kaivauksilta, joista seuraavaksi kerron. T\u00e4llaisissa saviruukuissa s\u00e4ilyttetiin hyvin paljon taloudessa tarvittavia ruoka-aineita. Ne olivat my\u00f6s usein ruokajuomana k\u00e4ytetyn viinin s\u00e4ilytysastioita, sek\u00e4 erilaisten \u00f6ljyjen, kuten oliivi\u00f6ljy. My\u00f6s kallita mahla- ja hunajatuotteita s\u00e4ilytettiin ruukuissa.<\/p>\n\n\n\n

      \"\"<\/figure>\n\n\n\n

      <\/p>\n\n\n\n

      \"\"<\/figure>\n\n\n\n

      Olin taas kerran kes\u00e4lomalla Kreikassa.<\/em> Olin taivaltamassa Santorin tulivuoren<\/em> sein\u00e4m\u00e4\u00e4 alas eli minolaisen ajan (esihellenistisen)<\/em> esiinkaivettua Akrotiri kaupungin<\/em> sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnill\u00e4. Kaupunki oli ennen Santorinin tulivuoren suurta purkausta 1627-1600 eKr. ollut merkitt\u00e4v\u00e4 esihellenistinen kauppa- ja kulttuurikeskus.<\/em> 1960-luvulta asti oli tehty kaivauksia – monin vastaoink\u00e4ymisinkin, kaivaukset edistyv\u00e4t ja esill\u00e4 oli silloin jo n. 10 000 neli\u00f6metri\u00e4 Akrotiria. Kaupunki peittyi purkauksessa tuhkaan, ja nyt sen alta nousee pitk\u00e4lle kehittynyt kaupunki, jossa on mm. viem\u00e4r\u00f6inti ja sis\u00e4k\u00e4ym\u00e4l\u00e4t. Kaupunki jakautuu moniin osiin ja suuriin rakennuksiin. Silloin 1990-luvulla olivat suuret l\u00f6yd\u00f6t vasta edess\u00e4p\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

      \"\"<\/figure>\n\n\n\n

      Ostin kuitenkin my\u00f6hemmin jostakin Kreetan taideliikkeest\u00e4 aidon munatempera freskomaalausj\u00e4ljenn\u00f6ksen ”Kalastajapoika<\/em>”, joka on tehty tarkkaan j\u00e4ljenn\u00f6ksen\u00e4 Akrotirilta l\u00f6ytyneist\u00e4 upeista sein\u00e4maalauksista n. 1600 v ennen Kristuksen syntym\u00e4\u00e4. Olen t\u00e4st\u00e4 ostoksestani ylpe\u00e4. Freskossa poika kannattelee k\u00e4siss\u00e4\u00e4n kalasaaliita.<\/p>\n\n\n\n

      \"\"<\/figure>\n\n\n\n

      T<\/p>\n\n\n\n

      \"\"
      OLYMPUS DIGITAL CAMERA<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

      T\u00e4m\u00e4 kaikin puolin j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 kokemus avattiin samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ensi kertaa turisteille, senj\u00e4lkeen kun oli tehty uusia kaivauksia ja l\u00f6yt\u00f6j\u00e4. Minun kanssani sattui nousemaan yl\u00f6s yht\u00e4aikaa ik\u00e4iseni pariskunta ja aloimme jutella. He sattuivat olemaan Suomesta ja Turusta ja lapseni Yliopiston eli Turun Yliopiston geologian professori<\/em>. Kun h\u00e4n kuuli pojastani, tulikin yll\u00e4tyspaukku: ”Kaikkein lahjakkain opiskelijoistani on teid\u00e4n poikanne ”Ilari!”<\/em> Sen hienon tiedon olen toki kertonut asianosaiselle. T\u00e4m\u00e4n kerron esimakuna sille n\u00e4ylle, mik\u00e4 meit\u00e4 pian kohtasi.<\/p>\n\n\n\n

      Kuljimme ohi suurten ruukkujen ja kaivausten, jotka meniv\u00e4t syv\u00e4lle meren alle. Olimme seisahtuneet maanalaiseen, tuhansia vuosia vanhaan huoneeseen, jonka seini\u00e4 peittiv\u00e4t kauniit lautahyllyt ja monet ruukut. Aivan vieress\u00e4 seisoivat niin valtavat ruukut, ett\u00e4 en ensin niit\u00e4 edes mielt\u00e4nyt saviruukuiksi. Niiden ymp\u00e4rill\u00e4 oli viel\u00e4 hiekkamaata kuin kaivausten j\u00e4jilt\u00e4. Ruukkujen pinta oli samanlaista kuin muiden ruukkujen, ei yht\u00e4\u00e4n sen karheampaa. Huolella tehtyj\u00e4. Mutta mill\u00e4 tavalla? Valettu kai, mutta miten? Min\u00e4 en ymm\u00e4rt\u00e4nyt ollenkaan. <\/p>\n\n\n\n

      Ruukkujen ymp\u00e4rill\u00e4 oli joka paikassa narut: \u00c4l\u00e4 Koske!<\/em> Mukana tai l\u00e4hell\u00e4 ei ollut yht\u00e4\u00e4n opasta, joka olisi n\u00e4hnyt. Niinp\u00e4 min\u00e4 kyykistyin narujen alta alueelle ja menin koskettamaan rukkuja. Varovasti varovasti…( Olen tehnyt ennenkin n\u00e4in taiden\u00e4yttelyiss\u00e4. Minun on pakko saada kosketus, olen senlajin ihmisi\u00e4.) Seisoin yksin ruukkujen vieress\u00e4 ja KOIN NIIT\u00c4, NIIDEN L\u00c4SN\u00c4OLOA. Tunsin itsess\u00e4ni savenvalajan tunteita. Samaa sielua. Luovuutta ja iloa nahd\u00e4 kauneutta… luoda itsekin kauneutta. Samalla koin n\u00f6yryytt\u00e4. Jotain pient\u00e4, avutonta ja n\u00f6yr\u00e4\u00e4 suuremman edess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

      Vasta nyt nousi mieleeni saviruukun uskonnolinen vertaus. Kristitty voi tuntea itsens\u00e4 heikoksi kuin s\u00e4rkyv\u00e4 saviruukku. Me toteutamme sis\u00e4ist\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4mme, mutta koko ajan rinnalla kulkee n\u00f6yr\u00e4n\u00e4 ajatus ja usein pelkokin: hajoanko, koska hajoan? Kest\u00e4nk\u00f6 min\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ni loppuun? Ruukuntekij\u00e4n avulla selvi\u00e4mme. H\u00e4n on voimakas, koska on Kaikkivaltias.<\/p>\n\n\n\n

      Sormenp\u00e4\u00e4ni hiveliv\u00e4t l\u00e4himm\u00e4n j\u00e4ttil\u00e4isruukun pintaa ja tunsin hiekkap\u00f6ly\u00e4 sormissani. Tajusin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 hiekka, t\u00e4m\u00e4 ruukku oli synnytetty noin 3500 vuotta sitten.<\/em> T\u00e4m\u00e4n ruukun pintaa olivat hivelleet k\u00e4det k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kaukana menneisyydess\u00e4, muovanneet sen ja yh\u00e4 se t\u00e4ss\u00e4 seisoo. ”Sin\u00e4 ihminen siell\u00e4 kaukana olet luonut jotain l\u00e4hes pysyv\u00e4\u00e4, vaikka vain luulit tekev\u00e4si jokap\u00e4iv\u00e4isen s\u00e4ilytysastian<\/em>.” Suuri Santorinin tulivuori heitti ja satoi p\u00e4\u00e4llesi tuhkaa tuhansia vuosia sitten. Mutta sin\u00e4 nousit tuhkasta.<\/p>\n\n\n\n

      Taideteos sein\u00e4ll\u00e4ni ilahduttaa, vaika se on vain j\u00e4ljenn\u00f6s. Kun sivelin 3500 vuotta vanhan ruukun pintaa Akrotirilla, sain kuitenkin el\u00e4myksen, joka askarruttaa minua yh\u00e4 vain. Se ik\u00e4\u00e4nkuin kihelm\u00f6i hell\u00e4varaisesti. Ehk\u00e4 minun kalamieheni toi t\u00e4lle savenvalajalle kala-aterian. Ja minulla on tapahtumasata kuva ja esine!<\/p>\n\n\n\n

      <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

      Asuin omakotitalossa, jossa oli paljon saviruukkuja. Ei siksi, ett\u00e4 siell\u00e4 olisi asunut savenvalaja, vaan asuin min\u00e4, mailmanmatkaaja, joka himoitsin saviruukkuja ja toin niit\u00e4 matkoiltani aina kun mahdollista mukanani kotiin. Joka tarkoitti, ett\u00e4 lentomatkoilla istuin jalat lev\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n, ruukku jalkojen v\u00e4liss\u00e4, koska ruukkua ei otettu matkatavaroihin eik\u00e4 kaps\u00e4kkis\u00e4il\u00f6\u00f6n. Olin oppinut jo el\u00e4m\u00e4\u00e4n tilanteen kanssa. Kaunis syksyilta omasta … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2848,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":true,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2857","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2857","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2857"}],"version-history":[{"count":30,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2857\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3169,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2857\/revisions\/3169"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2848"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2857"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2857"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2857"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}