{"id":2933,"date":"2024-12-15T17:21:54","date_gmt":"2024-12-15T15:21:54","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=2933"},"modified":"2025-07-13T19:09:37","modified_gmt":"2025-07-13T17:09:37","slug":"qumranin-uskomattomat-loydot-1948-ja-muita-melkein-uskomattomia-tarinoita","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2024\/12\/15\/qumranin-uskomattomat-loydot-1948-ja-muita-melkein-uskomattomia-tarinoita\/","title":{"rendered":"QUMRANIN L\u00d6YD\u00d6T 1948 JA MUITA USKOMATTOMIA TARINOITA"},"content":{"rendered":"\n

Olin koko varhaislapsuuteni jatkuvien sairauksien aikana istunut s\u00e4ngyss\u00e4 ja katsellut polvillani suurteosta ID\u00c4N IHMEET I-IV. Ihastus ja rakkaus teoksen antiin syntyiv\u00e4t hiljaa juurtumalla, imeytyiv\u00e4t oikein minun uteliaaseen ja tiedonhaluiseen lapsenmaailmaani, joka viel\u00e4 oli rajoittunut sairauksien takia. Katselin suunnattomasti ihaillen Tutankhamonin<\/strong> kuuluisaa sarkofagia jo kauan ennen kuin opin lukemaan.<\/em> Ja kun osasin lukea, luin kaiken egypl\u00e4isist\u00e4 muumioista, suurista patsaista ja tietysti pyramideista. Minusta tuntui ajoittain, ett\u00e4 Egyptiss\u00e4 oli minulle jo niin tutun n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 kuin olisin itse siell\u00e4 k\u00e4ynyt.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4sin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kuitenkin Egyptiin vasta 1988. Kheopsin pyramidin<\/em> sis\u00e4ll\u00e4 Kuningattaren kammiossa minulle tiedotettiin ” pitk\u00e4st\u00e4 egyptil\u00e4isest\u00e4, joka ihastui minuun”. Unohdin vuosien kuluessa ennustuksen, mutta todella kohtasin vuosia my\u00f6hemmin Jordaniassa pitk\u00e4n egyptil\u00e4isen, joka ihastui minuun.<\/em> Se oli ihmeellinen kokemus, jonka muistan aina.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuvassa israelilaiset arkeologit siivil\u00f6iv\u00e4t hiekkamurua vaskoosilla l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen ei-kultahippuja, vaan nahanpalasia korkealla kuuluisassa Kauhujen luolassa Kuolleen meren l\u00e4hell\u00e4.<\/em> Huom. valkoinen vuorensein\u00e4m\u00e4 takana. (AFP\/ Lehtikuva) N\u00e4ist\u00e4 luolista on tehty viime aikoina 1900-luvun merkitt\u00e4vimm\u00e4t l\u00f6yd\u00f6t. Min\u00e4 kerron kuitenkin t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 aikaisemmista Gumranin l\u00f6yt\u00f6ihin liittyvist\u00e4 tapahtumista.<\/p>\n\n\n\n

Olen kirjoittanut jo blogiinkin Egyptin matkastani, mutta Egyptist\u00e4 ja Kuolleen meren <\/em>l\u00e4helt\u00e4 tehdyist\u00e4 monista arkeologisita l\u00f6yd\u00f6ist\u00e4 en ole kertonut. Min\u00e4 itse asiassa en niist\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4k\u00e4\u00e4n tai vain sen verran, ett\u00e4 olen itse \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kiinnostunut. Niilin keski- ja yl\u00e4juoksun paikkeilla on tehty luullakseni pian jo 100 vuotta kaivauksia ja l\u00f6yt\u00f6j\u00e4. Itse tunsin l\u00e4hes himoa p\u00e4\u00e4st\u00e4 joskus Luxoriin<\/em> katsomaan kaivauksille, samoin Karnakiin<\/em>. Kuvien perusteella uskaltaa sanoa, ett\u00e4 Luxor on ihmeellinen paikka, joka pursuaa historiaa tuhansien vuosien takaa. Mutta min\u00e4 olin jo sinne matkustamiseen liian vanha.<\/p>\n\n\n\n

Kun k\u00e4vin Kairossa museossa<\/em>, jossa kasvoi oikeaa papyruskaislaa, kerrottiin ja n\u00e4ytettiin sen muokkaaminen levyiksi, joille voi sek\u00e4 piirt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 maalata. Kun luettiin maailmankuuluja papyrusk\u00e4\u00e4r\u00f6j\u00e4<\/em>, tunsin ehk\u00e4 samaa liikkutuksen\/j\u00e4rkytyksen ja tuttuuden tunnetta<\/em> kuin koskettaessani saviruukkuja. Miksi? Olen joskus pohtinut n\u00e4it\u00e4 ja voin sanoa: jos uskoisin sielunvaellukseen,<\/em> sanoisin tietysti, ett\u00e4 olen el\u00e4nyt aikaisemmin niit\u00e4 aikoja. Mutta kun en usko enk\u00e4 tied\u00e4, sanon: KUKA TIET\u00c4\u00c4 VAIKKA…<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Papyruskaisla voi kasvaa 5 metriseksikin. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuva jo 1800-luvulla l\u00f6ydetyst\u00e4 Papyrusk\u00e4\u00e4r\u00f6st\u00e4. British Museum<\/p>\n\n\n\n

”Egyptil\u00e4iset arkeologit kokivat toukokuussa 2022 melkoisen yll\u00e4tyksen tutkimuksissaan Sakkaran hauta-alueella: er\u00e4\u00e4st\u00e4 sarkofagista paljastui suuri, poikkeuksellisen hyvin s\u00e4ilynyt versio Kuolleiden kirjasta. Sakkaran hauta-alue sijaitsee muinaisen Egyptin aikaisen p\u00e4\u00e4kaupungin Memfisin ulkopuolella. Sakkaraan on haudattu Egyptin varhaisia kuninkaita ja t\u00e4rkeit\u00e4 virkamiehi\u00e4, ja siell\u00e4 on tehty viime vuosina monia merkitt\u00e4vi\u00e4 arkeologisia l\u00f6yt\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kokonainen papyrus 120 vuoteen<\/h2>\n\n\n\n

Papyrus siirrettiin laboratorioon, miss\u00e4 sit\u00e4 kostutettiin, jotta se kest\u00e4isi k\u00e4sittely\u00e4. Sitten papyrusk\u00e4\u00e4r\u00f6 avattiin varovasti. Arkeologit olivat arvioineet sen olevan noin kahdeksan metri\u00e4 pitk\u00e4, mutta k\u00e4\u00e4r\u00f6\u00e4 avattaessa k\u00e4vikin ilmi, ett\u00e4 sit\u00e4 olikin kokonaiset 16 metri\u00e4, ja se oli my\u00f6s s\u00e4ilynyt vuosisadat h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4kuntoisena. \u201dEgyptist\u00e4 ei ole l\u00f6ydetty kokonaista papyrusta 120 vuoteen\u201d, kaivauksia johtanut Egyptin muinaismuistoneuvoston johtaja Mostafa Waziri kertoi, kun k\u00e4\u00e4r\u00f6 esiteltiin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa julkisesti.”( Lainaus suoraan historia.net)<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 ostin suurella hinnalla papyrusmuseosta nykymaalarin papurykselle maalaaman teoksen. Maalarin nimi j\u00e4i minulta kirjaamatta. Koko A5 kokoinen teos perustuu suuresti tekstiin, jota min\u00e4 en tietysti ymm\u00e4rr\u00e4. Teoksen p\u00e4\u00e4teemana n\u00e4kyy miten kansa on faarao-jumalan suojassa, kun t\u00e4m\u00e4n koko olemus kaartuu suojelevasti kansan ylle. <\/strong>Min\u00e4 liikutuin heti n\u00e4hdess\u00e4ni t\u00e4m\u00e4n teoksen ja halusin saada sen. Teos esiteltiin museossa, mutta kansanpaljous esti minua kuulemasta ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4st\u00e4 huonolla englannillani.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1947 paimentolaiset huomasivat luolan, joka ei ollut heille ennest\u00e4\u00e4n tuttu. Arkeologiset tutkimukset Qumranin alueella<\/strong> p\u00e4\u00e4stiin aloittamaan muutama vuosi ensimm\u00e4isten tekstien l\u00f6ytymisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuva: Chameleons Eye\/REX<\/p>\n\n\n\n

Avasin television umpim\u00e4hk\u00e4\u00e4n saadakseni tausta\u00e4\u00e4ni\u00e4 kirjoittamiselleni. Kuulin hyv\u00e4\u00e4, hienoa ja kaunista vanhaa englantia, iloisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja paljon naurua. Jatkoin ty\u00f6t\u00e4ni enk\u00e4 katsonut, mit\u00e4 televisiosta oikein tuli: ja iloiset \u00e4\u00e4net ja naurunremahdukset jatkuivat. Istahdin nojatuoliin vihdoin katsomaan ja korviini osui tuttu nais\u00e4\u00e4ni ja englannin sanoja. Parhaillaan kertoi naishahmo jossakin linnassa: .<\/strong>..”kun nyt on tasan 100 vuotta Tutankhamonin hautal\u00f6yd\u00f6st\u00e4”…<\/strong> Kertoja olikin minulle entisist\u00e4 katselukerroista tuttu lady Carnavarion omassa linnassaan <\/em>Englannissa. H\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n h\u00e4\u00e4ri suuri joukko linnan ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 joulukoristeluissa. Joulun lis\u00e4ksi juhlittiin Tutankhamonin 100 vuotis -l\u00f6yt\u00f6\u00e4.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Juuri nyt t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, kun olin aikeissa kirjoittaa englantilaisen lordi Carnavarion linnasta ja h\u00e4nen kaivausmatkoistaan Egyptiin, jossa h\u00e4n oli mukana maalmankuulussa Tutankhamonin hautal\u00f6yd\u00f6ss\u00e4 n 100 vuotta sitten, kuulin saman suoraan korvaani<\/em> tiedotteena itse lordin linnasta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Minun ymp\u00e4rill\u00e4ni tanssahtelee paljon pieni\u00e4 hyvi\u00e4 enkeleit\u00e4, ja mit\u00e4 kaikki lienev\u00e4tk\u00e4\u00e4n! (Tarvitsen niiden apua ja ilostuttamista aika usein.)<\/p>\n\n\n\n

Nykyinen Lordi Carnavarion on hyvin miellytt\u00e4v\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen ja kaunisk\u00e4yt\u00f6ksinen mies, todellinen hyv\u00e4 esimerkki englantilaisylh\u00e4is\u00f6st\u00e4. H\u00e4n olikin kuningatar Elisabethin kummipoika ja perhe on kuningasperheen l\u00e4heisi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4. H\u00e4n lienee kuuluisan arkeologisen kaivauksen tehneen paronin lapsenlapsi.<\/p>\n\n\n\n

—–Kerrotaan, ett\u00e4 suomalainen tunnetusti originelli – jo edell\u00e4 blogisssani mainittu – arkeologi, pappi, kirjailija tohtori Aapeli Saarisalo<\/strong> py\u00f6r\u00e4ili Englannissa 1940-luvulla Carnavarioden linnan ohi, kun sattui kumirikko ja Saarisalo etsi apua linnasta. N\u00e4in h\u00e4n tutustui lordiin ja he yst\u00e4vystyiv\u00e4t. Egyprtin kaivausmatkalle Saarisalo l\u00e4hti lordi Carnavarion kanssa. Suomestakin tuli n\u00e4in edustus kuuluisiin Kuolleenmeren l\u00f6yt\u00f6ihin. Gumranin luolista l\u00f6ytyi saviruukkuja, joihin s\u00e4il\u00f6tyt papyrusk\u00e4\u00e4r\u00f6t selittiv\u00e4t meid\u00e4n Raamattumme Vanhan Testamentin monia kirjoja, joita ei ole otettu nykyiseen Vanhen Testamentin kirjakokoelmaan.<\/strong> Gumranista kaivetuissa saviruukuissa tuhansia vuosia vanhat papyrusk\u00e4\u00e4r\u00f6t kertovat Uuden Testamentin ennusteen Kristuksesta.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 kaikki oli tapahtunut jo vuosia aikaisemmin, kun Saarisalo tuli meille pappilaan. H\u00e4n ja is\u00e4 yst\u00e4vystyiv\u00e4t. Molemmat pienikokoisia vekkulimiehi\u00e4, viisaita ja kultaisia pappismiehi\u00e4. Kerroin jo, kuinka ihastuin ikihyv\u00e4ksi Aapeli-set\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Kerran – olin ehk\u00e4 noin 8-vuotias, tuli Aapeli Saarisalo taas k\u00e4ym\u00e4\u00e4n meille. H\u00e4n oli jutellut viisaita is\u00e4n kanssa iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n ja aamuvirkkuna h\u00e4n oli jo aikaisin liikkeell\u00e4. \u00c4iti laittoi aamiaisp\u00f6yt\u00e4\u00e4, kun h\u00e4n \u00e4kki\u00e4 alkoi nauraa ja kutsui meit\u00e4 lapsia katsomaan. Meh\u00e4n mentiin ja n\u00e4htiin ikkunasta jotain kummaa. Minun kerhomaallani kulki hitaasti joku kumma olio. Se k\u00e4\u00e4ntyi ja n\u00e4imme, ett\u00e4 se oli Aapeli-set\u00e4, joka konttasi jalat suorina (jottei housunpolvet likaantuisi) ja kasvot maassa. Kun meit\u00e4 tietystti nauratti perin hullunkurinen voimistelu, varoitti \u00e4iti nauramasta vierasta, kun t\u00e4m\u00e4 jo ojentui, ravisteli itse\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hti tulemaan pihan suuntaan. Pian ovi avautui ja kynnyksell\u00e4 n\u00e4kyi pieni, iloinen, ruskea ja reipas mies, joka tervehti: ”Hyv\u00e4\u00e4 huomenta kaikille ja kiitos aamiaisesta! Maistuivat herkullisilta, Kyllikki, sinun porkkanan – ja punajuurenlehtesi!”<\/em><\/p>\n\n\n\n

Is\u00e4ni toi saarnoissaan esille minun mielest\u00e4ni useinkin Kuolleenmeren kaivaukset ja Gumranin kuuluisat ruukut. H\u00e4nell\u00e4 oli hyvin voimakas ja el\u00e4v\u00e4 kieli sek\u00e4 esitystapa<\/em>, jossa h\u00e4n joskus itsekin liikuttui aiheestaan. Kun kuuntelin is\u00e4ni saarnaa, olin aina jostakin syyst\u00e4 hiukan j\u00e4nnittynyt ja eritt\u00e4in tarkkaavainen. Koska tunsin is\u00e4ni, tunnistin helposti milloin h\u00e4nen \u00e4\u00e4ness\u00e4\u00e4n kuului liikutus. Seurakuntalaiset saivat moneen kertaan kuulla todisteita ja vakuutuksia, mit\u00e4 Jumala itse l\u00e4hetti Sanansa tueksi saviruukuisssa papyrusk\u00e4\u00e4r\u00f6j\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Jo tuhansia vuosia sitten on n\u00e4ihin kirjoitettu ennustukset Jeesuksen syntym\u00e4st\u00e4 ja k\u00e4rsimyskuolemasta. Maailma oli saanut Herran, Vapahtajansa. Raamatun kertomukset saavat n\u00e4in yh\u00e4 viel\u00e4kin uusia todisteita, jotka ovat 3 – 4 tuhatta vuotta sitten kerrottuja ja kirjattuja papyrusk\u00e4\u00e4r\u00f6ille.<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olin koko varhaislapsuuteni jatkuvien sairauksien aikana istunut s\u00e4ngyss\u00e4 ja katsellut polvillani suurteosta ID\u00c4N IHMEET I-IV. Ihastus ja rakkaus teoksen antiin syntyiv\u00e4t hiljaa juurtumalla, imeytyiv\u00e4t oikein minun uteliaaseen ja tiedonhaluiseen lapsenmaailmaani, joka viel\u00e4 oli rajoittunut sairauksien takia. Katselin suunnattomasti ihaillen Tutankhamonin kuuluisaa sarkofagia jo kauan ennen kuin opin lukemaan. Ja kun osasin lukea, luin kaiken egypl\u00e4isist\u00e4 … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2967,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2933","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2933","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2933"}],"version-history":[{"count":32,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2933\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3710,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2933\/revisions\/3710"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2967"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2933"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2933"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2933"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}