H\u00f6rh\u00f6l\u00e4 sijaitsee Suomen it\u00e4isess\u00e4 osassa suurten ja ihanien vaarojen kupeessa, joita kiertelev\u00e4t j\u00e4rvet ja rotkot. Maisemaa kaunistavat my\u00f6s v\u00e4rikk\u00e4\u00e4t suot ja nevat. Jokainen h\u00f6rh\u00f6l\u00e4ish\u00f6rh\u00f6 rakastaa luontoa yli kaiken ja el\u00e4\u00e4 sen mukana ja sen ehdoilla. Luonnosta h\u00f6rh\u00f6 viisautensa saa. Geeneist\u00e4 ei niin ole tietoa. Jos \u00e4mp\u00e4ri on kulunut loppuun, menn\u00e4\u00e4n tietysti peltisep\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n (Kuvan olen ottanut tv-dokumentista.) Kyl\u00e4n ihmiset ja el\u00e4imet el\u00e4v\u00e4t yhteisymmryksess\u00e4 ja sulassa sovussa.<\/p>\n\n\n\n Kyl\u00e4n keskell\u00e4 seisoo keltainen kaksikerroksinen, pienikokoinen puutalo. Se on kyl\u00e4n vanha seuraintalo ja kokoontumispaikka. Sen kyljess\u00e4 nyhj\u00f6tt\u00e4\u00e4 kioskinr\u00e4hj\u00e4, joka hoitaa hommansa paljon paremmin kuin milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Kioskista saa h\u00e4t\u00e4tilassa l\u00e4hes kaikkea, per\u00e4pukamavoiteesta hevosenl\u00e4nkiin ja lampaankyljyksiin. Oikeastaan kioskilla taitaa olla kyl\u00e4kaupan nimike, siksi se on niin erinomainen. Kun se on kioski, se voi olla auki kauemmin, kun se on kauppa, sen pit\u00e4\u00e4 sulkea jo tiettyn\u00e4 tuntina. Ja pyh\u00e4p\u00e4ivin\u00e4 eiv\u00e4t h\u00f6rh\u00f6l\u00e4iset kaupaa teekk\u00e4\u00e4n. He kunnioittavat sunnuntaita levolle ja huville.<\/p>\n\n\n\n Kioski- kauppa on my\u00f6s posti ja tietopankki. Kaikki paikallisuutiset voi k\u00e4yd\u00e4 kuulemassa kioskista. Nyt oli suurin uutinen, ihan kuohauttava ja taas uteliaisuutta kutkuttava: huomenna alkavat perinteiset kes\u00e4juhlat. Niihin satsattiin jokaisessa talossa ja torpassa. Kes\u00e4juhlat ovat ilon ja hauskanpidon juhlat, mutta ne my\u00f6s kertovat koko kyl\u00e4lle – ja kauemmaksikin joskus, kuka on kyl\u00e4ss\u00e4 fiksu ja ideanikkari ja kuka se kest\u00e4vin ja vahvin ja paras.<\/p>\n\n\n\n Kyl\u00e4kuoro aloitti<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n Kyl\u00e4n koko hieno urheilukentt\u00e4 oli nyt varattu kilpailup\u00e4iv\u00e4lle. Kent\u00e4n reunoilla tapahtuivat eri lajit per\u00e4kk\u00e4in alla mainitussa j\u00e4rjestyksess\u00e4. Kilpailun lajeja oli siis viisi, n\u00e4in jokaisella oli mahdollisuus olla viisiottelija.<\/em> Lajit olivat seuraavat: 1. Punttijuoksu 2. Iilimatokilpa 3. Lautalasku 4. Eukonkanto 5. Makaronimaha.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Punttijuoksu<\/strong> oli voimalaji, joka oli kehittynyt vuosien kuluessa. Siin\u00e4 ommeltiin s\u00e4\u00e4risiteisiin lyijypuntteja alkaen kilon punteista kummassakin s\u00e4\u00e4ress\u00e4. Koetappas vain: kyll\u00e4 se tuntuu! Mutta useimmat kilpailijat aloittivat voimantuntoisina heti kahden kilon punteilla.<\/p>\n\n\n\n -Kahtokaas, eip\u00e4 n\u00e4y naisimmeisi\u00e4, kuului kuulutus\u00e4\u00e4ni. Kihin\u00e4 ja kohin\u00e4 oli kova, kun kaikki py\u00f6riv\u00e4t ja halusivat n\u00e4hd\u00e4, kuka uskaltautuu kilpaan. Torisevan Tuovi<\/em> kohenteli luukulla ja lupautui mukaan. Tuovi olikin aina ollut tuhti tytt\u00f6, tehnyt talon peltoty\u00f6t ja rakennuskorjaukset siin\u00e4 miss\u00e4 miespuoliset. Tuovin jalat olivat lihaksikkaat ja varmaan hyv\u00e4kuntoiset punttien painoon, ajateltiin. Ketomets\u00e4n Kerttukin<\/em> halusi mukaan, vaikka olikin jokseenkin reporanka neito. – Laiheliineilla on joskus sisupussit, lohdutti joku.<\/p>\n\n\n\n Turpeisen Jupi <\/em>oli tunnettu lihasten ihmemies. H\u00e4n tietysti \u00e4nki etusijalle ilmoittautumaan ja t\u00f6ni muitakin mukaan, ja ilmoittautujia n\u00e4ytti riitt\u00e4v\u00e4n. Susivaaran Hessu<\/em>, Latomeren Lauri, \u00d6lkkym\u00e4en Eetu, Sampovaaran Sami ja Luiskavuoren Heikki<\/em> panivat nimet listaan mukaan. Silloin kuului luja kuorohuuto: – Urho, Urho, Urhoo! Kaikki tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 Usval\u00e4hteen Urhoahan <\/em>t\u00e4ss\u00e4 nyt huudettiin. Urho \u00e4nki sankasta joukosta luukulle ja oli tietysti hyvill\u00e4 mielin, kun naapurit kannustivat. – Ja seitsem\u00e4n urheaa urhoa ja kaksi kaunokaista neitosta siis nyt t\u00e4n\u00e4\u00e4n kilpailivat. Ja he ovat: Tuovi, Kerttu, Jupi, Hessu, Lauri, Eetu, Sami, Heikki ja Urho. Onnea kaikille! Saatte k\u00e4vell\u00e4 siis yhteispaino 4 kilogrammaa sidottuna s\u00e4\u00e4riinne. Ensimm\u00e4inen pys\u00e4hdys tai kaatuminen lopettaa oman osuuden. Puoli kilometri\u00e4 yrit\u00e4tte ja sen j\u00e4lkeen lis\u00e4t\u00e4\u00e4n painoa, tasan kumpaankin s\u00e4\u00e4ren.<\/p>\n\n\n\n Kilpailijat valmistautuivat. Pieni\u00e4 lyijypainoja oli ommeltu siteisiin pitkin matkaa kahden kilon verran. Siteet kietoi arvostettu punttimestari ja toimenpidett\u00e4 valvoi kisatuomari Tuomarila. Kaikille samat painot samoihin kohtiin, ei mit\u00e4\u00e4n toiveita niiden sijoitteluun. <\/p>\n\n\n\n Kaikki yhdeks\u00e4n kilpailijaa olivat vihdoin valmiina liituviivalla. Oli se komea n\u00e4ky. Torisevan Tuovi vasta oli komea kuin kivikauden tytt\u00f6. ”Jyhke\u00e4 j\u00e4rk\u00e4le” kuului jonkun arvio, mutta oikein sopiva suuren talon em\u00e4nn\u00e4ksi. Tuomari kuulutti: ”VALMIINA! NYT JUOSKAA! PAM!”Ja yhdeks\u00e4n urheaa ihmist\u00e4 alkoi nostella vuoronper\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4ri\u00e4\u00e4n. Oli pakko astella jokseenkin haarat lev\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n, ja se teki askelluksen taas entist\u00e4 raskaammaksi. Valmiit l\u00e4nkis\u00e4\u00e4ret auttoivat, olivat kerrankin eduksi. Mutta sit\u00e4k\u00f6s oli hauska katsella! \u00d6lkkym\u00e4en Eetu oli pian k\u00e4rjess\u00e4. Eetun lihakset kihisiv\u00e4t voimaa, vaikka eiv\u00e4t olleet erityisen suuret. Eetulla oli tapana k\u00e4yd\u00e4 aamuisin ensimm\u00e4isen\u00e4 kastautumassa j\u00e4\u00e4p\u00f6ntt\u00f6\u00f6n, jota yll\u00e4pidettiin sit\u00e4 varten.<\/p>\n\n\n\n Eetun aamukaste j\u00e4\u00e4paljussa.<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n Sopiva j\u00e4\u00e4 pulahtaa veteen. Voi suositella muillekin.<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n Ketomets\u00e4n Kerttua tuijotettiin. Uskoikohan kukaan, ett\u00e4 reporankatytt\u00f6paha jaksaisi astella punttipainoissa. Oli tyt\u00f6ll\u00e4 s\u00e4\u00e4ret ja reidet yhdet rimaruikut. Mutta johan loksahti immeisten suu auki, kun rimaruikut askelsivat matkaa siin\u00e4 miss\u00e4 muutkin. Iso Torisevan Tuovi heilutti tukevia tolppiaan, mutta j\u00e4lkeenp\u00e4 j\u00e4i. ”Maasta se pienikin ponnistaa”, sanottiin yhteen \u00e4\u00e4neen. Usval\u00e4hteen Urholla oli v\u00e4kev\u00e4t jalat ja niill\u00e4 h\u00e4n l\u00e4nkk\u00e4si eteenp\u00e4in kuin h\u00e4rk\u00e4. Huudettiin \u00e4\u00e4net k\u00e4heiksi, mutta kun pienoinen Kerttu rimaruikuillaan ehti rinnnalle, j\u00e4i suut auki puhtaasta j\u00e4nnityksest\u00e4. Oli jo rinnantasalla, mutta ohi meni Kerttu kevyesti kuin lent\u00e4en vaan. Laihojen jalkojen painopuntit heiluivat, s\u00e4\u00e4ret t\u00e4risiv\u00e4t, mutta polvet nostelivat puntteja vikkel\u00e4\u00e4n. Hirve\u00e4n huudon s\u00e4estyksell\u00e4 pomppi Kerttukainen ensimm\u00e4isen\u00e4 maaliin. Kilon lis\u00e4painot olivat pian s\u00e4\u00e4rten ymp\u00e4rill\u00e4 ja Kerttu ensimm\u00e4isen\u00e4 toisella kierroksella.<\/p>\n\n\n\n – Onkos sill\u00e4 samat painot ollenkaan? huusi joku ep\u00e4ilev\u00e4. – Kaikilla on, vakuutettiin. – Jos lie hiekan sijaan herneit\u00e4! Kysy Tuomarilalta, jos kehtoot!<\/p>\n\n\n\n \u00d6lkkym\u00e4en Eetu tuli vahvaksi kakkkoseksi. – Niinp\u00e4 se aamuinen j\u00e4\u00e4kylpy kannattaa! Sietokyky tuosta lie parantunna! Miten lie iilimatokilipailun kanssa, kauvanko siet\u00e4nee Eetu matosia! My\u00f6 m\u00e4nn\u00e4\u00e4n tok huutosakiks, kertoili \u00d6lkkym\u00e4en is\u00e4nt\u00e4 ja jakoi puolen tusinaa EETU-lippua lapsilaumalleen.<\/p>\n\n\n\n Iilimatokisa <\/strong>oli t\u00e4ysin uusi kisalaji. Joka vuosi ei ojista l\u00f6ytynyt tarpeeksi matoja: jokaiselle kilpailijalle v\u00e4hint\u00e4inkin viisi imij\u00e4\u00e4. Nytkin oli alikyl\u00e4n pojannaskaleilla ollut kiire homma l\u00f6yt\u00e4\u00e4 45 samanveroista hyv\u00e4\u00e4 imij\u00e4\u00e4. Ker\u00e4\u00e4j\u00e4n piti itse kahlata ojassa sy\u00f6ttin\u00e4- ja mieluiten illtah\u00e4m\u00e4riss\u00e4. Mutta ahkeruudesta pojannaskalit saivat hyv\u00e4n palkkion: viiden pennin kolikon kappaleelta. Ja nyt oli saavimudassa puolensataa imij\u00e4\u00e4. Mutta kun poikien pohkeet valuivat punaisina verj\u00e4lkin\u00e4, sieti ne penninpy\u00f6ryk\u00e4t saadakin. (Pit\u00e4j\u00e4n l\u00e4\u00e4k\u00e4ri lupasi pojannaskalit katsastaa j\u00e4lkik\u00e4teen, kunhan kisailijat katsastaa.)<\/p>\n\n\n\n -Kaikki kyl\u00e4n immeiset eiv\u00e4t oo milloonkaan joutunna iilimatojen sekkaan ja purtaviks, jotkut purnasivat. Totta, laji on outo ja ilke\u00e4nkuuloinen. Mutta mato, t\u00e4m\u00e4 mudassa elij\u00e4 pureutuu lihaan ja imee verta, mutta vain hiukan<\/strong>, ei vaarallista m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. P\u00e4ivastoin: iilimatoja on k\u00e4ytetty vuosisatoja parannuskeinona ja pahan veren imij\u00e4n\u00e4.<\/strong> Sen toinen nimi onkin verijuotikas<\/strong>. Iilimatopa tekee pienen haavan ihoon ja antaa siihen pienen puudutuksen, sitten se alkaa ime\u00e4 verta noin 5 mg 25 minuutissa. T\u00e4m\u00e4 kun tiedettiin, pantiin rajaksi k\u00e4velylle 15 minuuttia korkeintaan. Ja matoja sai olla vain nelj\u00e4 yhdell\u00e4 kilpailijalla. N\u00e4in ei syntynyt mit\u00e4\u00e4n vaaraa. P\u00e4invastoin, tuli keve\u00e4 ja hyv\u00e4 olo.<\/p>\n\n\n\n Mutta niin k\u00e4vi, t\u00e4m\u00e4 laji puistatti joitakin kyl\u00e4n rouvia niin paljon, ett\u00e4 he kielt\u00e4ytyiv\u00e4t laulamasta kuorossa, onneksi eiv\u00e4t j\u00e4tt\u00e4neet pullakahvin jakoa kilpailuissa. – Oikeinhan tuo m\u00e4n. P\u00e4\u00e4stii pahimmista kiekujista, tokaisi tukevan oloinen poikamies Taavi.<\/p>\n\n\n\n Vaikka kilpailijat olivat etuk\u00e4teen tutustuneet iilimatoihin, oli tiukan paikan tullen rohkeus kovalla koetuksella. Laji vaati uimapukua, jolloin saatiin selk\u00e4\u00e4n yksi ja kaikkiin raajoihin yksi mato. Jokaisella kilpilijalla oli oma avustajansa. Kaikki saatiin sujumaan, madot olivat paikoillaan ja kilpailijat olivat k\u00e4rsiv\u00e4llisi\u00e4. Mutta sitten alkoi tapahtua! Tuolla putoili matoja sel\u00e4st\u00e4 ja k\u00e4sist\u00e4, toisella madot purivat (mukamas!) niin, ett\u00e4 koski, kolmannella alkoi juosta veri. Avustajat avustivat, ottivat aikoja, sitoivat haavoja. Jo valittikin joku muskelimies (melkein \u00e4iti\u00e4\u00e4n huusi).<\/p>\n\n\n\n Kaksi kaunista tytt\u00f6\u00e4 vain hymyiliv\u00e4t, vaikka heid\u00e4n juotikkaansa innostuivat imem\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 kiinni ja t\u00e4yteen. Vasta avustajat saivat ne irti. J\u00e4lleen kerran tuli todistetuksi, ett\u00e4 kelpo urheilupoika ei ole v\u00e4ltt\u00e4tt\u00e4 mik\u00e4\u00e4n mikko madonkantaja<\/em>. Ei ollenkaan, vaan n\u00e4m\u00e4 kaksi kaunokaista neiti\u00e4 ne k\u00e4rsiv\u00e4lliset k\u00e4rsij\u00e4t olivat. He olivat molemmat jo ehtineet p\u00e4\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 k\u00e4rsimisen makuun. Niinp\u00e4 he kaksi, kyl\u00e4n urheat neudot voittivat t\u00e4m\u00e4n kisan aivan ylivoimaisesti.<\/em><\/p>\n\n\n\n Kolmas laji oli lautalasku<\/strong>, tavallinen m\u00e4enlasku omalla laudan tai pahvin palalla. Kelkkaa ei saanut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Mutta kaikilla voitehilla sai laudanpohjan voidella. Erityinen oli tietysti itse keskikes\u00e4n m\u00e4ki. Se oli nurmikent\u00e4lle tehty korkea m\u00e4ki. (Vihre\u00e4 nurmikko on erinomaista liukum\u00e4ke\u00e4.) Kaikilla osanottajilla oli niin hauskaa, ett\u00e4 alkup\u00e4iv\u00e4n verenimij\u00e4t unohdettiin. <\/em>Vastajuodut pullakahvit kihersiv\u00e4t vatsassa ja j\u00e4\u00e4tel\u00f6p\u00f6tkyl\u00e4n nuoleminen oli rauhoittanut hermosolut ja vatsan lopullisesti.<\/p>\n\n\n\n Loppujen lopuksi ei m\u00e4enlaskusta tullut kummoisempi kilpa kuin lasten m\u00e4enlakusta talvella. Lautapalat luistivat. Suuriruhoisilla enemm\u00e4n ja tytt\u00f6sill\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n tietysti. Kilpailu ei ollut oikein tasapuolinen, koska kilpailijan paino oli n\u00e4in ratkaiseva tekij\u00e4 eik\u00e4 kekseli\u00e4\u00e4t lauta-alustat. \u00d6lkkym\u00e4en Eetukin oli valmistanut upean vanerialusen, oikein kirjaillut puukaiveruksin.<\/p>\n\n\n\n M\u00e4ki ei ollut kovin korkea eik\u00e4 pitk\u00e4 varsinkaan. Sen alap\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli t\u00f6yssy, jossa jokainen kelkka m\u00e4tk\u00e4hti tavalla tai toisella. Hyvin pian nurmikko muuttui siin\u00e4 multapelloksi<\/em>, johon olisi voinut hyvin istuttaa perunoita. Perunamaan asukkailta kilpailijat lopulta n\u00e4yttiv\u00e4tkin. Mustat naamat ja mullattu kuorrutus jokaisella.<\/p>\n\n\n\n Mutta loputulos yll\u00e4tti j\u00e4lleen. Nurmikon multa pys\u00e4ytti raskaat kuormat, mutta lenn\u00e4tti kuin siivill\u00e4 kevyen kelkan eli tytt\u00f6paha rimaruikku Kerttunen ehti taas voittoon. Voitto oli suuri asia, nyt siis jo kolmannen lajin.<\/em> S\u00e4\u00e4li tietysti isojen poikien, jotka kovasti olivat toivoneet olleet voitonuhoisia jo pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Mutta seuraava kilpailulaji edellytti sopivasti pient\u00e4 taukoa. Kilpaveikot puhdistautuivat keskelle kentt\u00e4\u00e4 rakennetussa kansanomaisessa suihkulaitoksessa, jossa vesiletku py\u00f6ri ymp\u00e4ri. Kes\u00e4iltap\u00e4iv\u00e4 oli kuuma ja vesi virkisti. Sit\u00e4 roiskui ihan sopivasti yleis\u00f6nkin joukkoon.<\/p>\n\n\n\n Sitten kuulutettiin, ett\u00e4 seuraavaan kisaan, eukonkantoon<\/strong> oltiin jo valmiina. Jokaisella kilpiailijalla oli jo ”eukko” vierell\u00e4. Mieluisia kyl\u00e4n tytt\u00f6j\u00e4h\u00e4n he olivat paria lukuunottamatta, joilla jo oli oma rengastettu kotieukko. Eukon kanto ei sopinut tietenk\u00e4\u00e4n Torisevan Tuoville eik\u00e4 Kotimets\u00e4n Kertulle. He saivat kunnnian olla tuomareina. Tarkkoja tyt\u00f6t olivatkin. S\u00e4\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 ei poikettu. Ykk\u00f6ss\u00e4\u00e4nt\u00f6 oli: nainen ei saanut olla p\u00e4\u00e4 alasp\u00e4in. T\u00e4ss\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4 naista kunnioitettiin eik\u00e4 sallittu h\u00e4nt\u00e4 retuuttaa p\u00e4\u00e4 alasp\u00e4in – viel\u00e4, kun kilparadalla oli metrin syvyinen oja, jossa kantajan piti kahlata.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4in urheilullinen kilpapari ei ollut h\u00f6rh\u00f6l\u00e4isi\u00e4, mutta n\u00e4inkin on suuressa maailmassa, ties miss\u00e4. (Kuva internet: Eukonkanto mestaruuskisat Suomessa. ) Suomessa on pidetty useita kansainv\u00e4lisi\u00e4 mestaruuskisoja, joka ehk\u00e4 kertoo jotain meid\u00e4n maasta.<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4 n\u00e4ky t\u00e4m\u00e4 olikaan, kun uljaat urhot heittiv\u00e4t hartioilleen mieluisan naisen! Kun n\u00e4in asian n\u00e4ki, piti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomioimatta naisen roikkuminen l\u00e4hes omavaraisesti reppuna ja takertuneena mieheen. Oli siin\u00e4 k\u00e4det kuitenkin kaulalla ja hiki yhteist\u00e4. Jalat jos viel\u00e4 ylettyi miehen lantioille, johon sujui. Keksip\u00e4 joku vinokannon, jossa toinen k\u00e4si kulki kaulan ymp\u00e4ri ja toinen hartian ali. Mutta lopun n\u00e4ytti ratkaisevan joku parin yhteinen punnerrus voiton eteen, kun j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 muuta selityst\u00e4 ei l\u00f6ytynyt. Pieni porukan laiheliini j\u00e4lleen, mutta ponteva Luiskavuoren Heikki kantoi oman eukkonsa ensimm\u00e4isen\u00e4 maaliin. Hurraa huudoista ei tahtonut tulla loppua.<\/p>\n\n\n\n Kilpap\u00e4iv\u00e4 kruunattiin makaronin sy\u00f6nnill\u00e4.<\/strong> T\u00e4m\u00e4 laji vaati suurta naisporukkaa ahkeriksi. Italian maan makaronia kaadettiin patoihin kilokaupalla, vaikka se helposti pursuilikin hellalla yli reunojen. Voita, suolaa, pippuria, sipulia ja tietysti tomaattisosetta sankasti joukkoon; ja johan tuli maukkaat sy\u00f6t\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n Etun\u00e4ytt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 seisoi pitk\u00e4 p\u00f6yt\u00e4, jonka takan aseisoi 9 hengen kilpajoukkue k\u00e4det sidottuina sel\u00e4n taakse. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa oli jo tunnustettava, ett\u00e4 joukkue n\u00e4ytti enemm\u00e4n h\u00f6lm\u00f6l\u00e4isilt\u00e4 kuin viisailta. Oli iilimatojen verij\u00e4tteit\u00e4 siell\u00e4 sunt\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja mustanmullan v\u00e4rj\u00e4yst\u00e4 kaiken p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Oli henskeleit\u00e4 poikki ja vetoketjuja rikki, repaleita ja ketaleita. Mutta naamat oli iloisia ja intoa t\u00e4ynn\u00e4. N\u00e4lk\u00e4kin oli jo kova. Ja silloin tuotiin 9 suurta vatia t\u00e4ynn\u00e4 ihanaa makaronia, sit\u00e4 samaa kuin Italian maassa sanotaan pastaksi.<\/p>\n\n\n\n Kuului odotettu huuto: SY\u00d6NTI ALKAA! NYT! Kaikki 9 kumartuivat alas p\u00f6yt\u00e4\u00e4 kohti kuin takaraivoiskusta. Joku osasi varoa naamaansa – oli ehk\u00e4 kotona harjoitellutkin, mutta pian kuitenkin kaikilla oli naama punaisena tomaatista. Kuului \u00e4hk\u00e4isyj\u00e4, kun asento oli vaikea. Kohta alkoi punaisia makaroninp\u00e4tki\u00e4 tunkea sieraimiinkin. Piti puhaltaa lujaa v\u00e4lill\u00e4 ulos . No, niinp\u00e4 punaisia pikkumakaroneja lenteli ymp\u00e4ri kilpailijoita. Katsojia nauratti ja kilpailijoita sisuunnutti yh\u00e4 enemm\u00e4n. Nyt ei ollut kysymys lihaksista ja kunnosta, nyt oli kysymys taidosta ja tekniikasta. Hitaanlainen nautiskelija ei olisi t\u00e4h\u00e4n joukkoon sopinut, mutta eip\u00e4 heit\u00e4 ollutkaan tulossa.<\/p>\n\n\n\n Usval\u00e4hteen Urho oli ennalta arvaamaton hotkija. H\u00e4nell\u00e4 suuhun mahtui ruokaa ja alas meni samaa tahtia. Miehill\u00e4 on yleens\u00e4 suuri ruokasuu, jonne tunnetusti mahtuu. Hotkijoinakin heid\u00e4t tunnetaan. Mutta t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kisat tartuttivat makaroninp\u00e4tk\u00e4t poskiin, \u00e4nkiv\u00e4t nen\u00e4\u00e4n ja kulku hidastui. Uskokaa tai \u00e4lk\u00e4\u00e4, mutta j\u00e4lleen voitti laiha herttainen kyl\u00e4n rimaruikku Kerttu. H\u00e4n osasi sy\u00f6d\u00e4 nassutella ja nielaista somasti samaa tahtia, ja kun lautasen reunat olivat tyhj\u00e4t, h\u00e4n painoi naaman alemmas ja jatkoi samaan rauhalliseen tahtiin nostamatta naamaansa vadilta, kunnes oli pohjan nuoleminen edess\u00e4. Se tuntui h\u00e4nest\u00e4 oudolta, oli kuin palaisi lapsuuden tikkarip\u00e4iviin. Mutta neh\u00e4n vasta kivat muistot toi. Ja niinp\u00e4 Kerttu kaunokainen sai vatinsa tyhj\u00e4ksi ensimm\u00e4isen\u00e4. Paha puoli oli voittajalla ja ainakin Torisevan Tuovilla, kun makaronivadillinen oli ”niin paljon sy\u00e4t\u00e4v\u00e4\u00e4, aimo apellinen ainakin”, ett\u00e4 sai aikaan \u00e4hkyn.<\/p>\n\n\n\n Mutta hurraa-huudot kaikuivat kent\u00e4ll\u00e4 kauan. Yleis\u00f6kin sai ostaa makroniannoksia ja se viimeisetkin huutajat sai hiljaisiksi. Aurinko jo ehti pulahtaa lampeen ja mets\u00e4nreunaan, suloisen pehmyt viileys rauhoitti p\u00e4iv\u00e4n. H\u00e4m\u00e4r\u00e4 kulki utuna ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kyl\u00e4n v\u00e4ki l\u00e4hti koteihinsa. Monet ihailivat mets\u00e4n kauneutta, nukahtelivat m\u00e4tt\u00e4ille, noukkivat kieloja menness\u00e4\u00e4n. Joku ehti omaan aittaan, toinen kukkui aamuun asti. Kaikki olivat onnellisia ja kiitollisia pitk\u00e4st\u00e4 ilosta, hauskanpidosta ja kauneudesta. Ihmisell\u00e4 on hetki\u00e4, jolloin ei el\u00e4m\u00e4\u00e4n muuta tarvitakaan kuin luonnon kauneutta ja iloa.<\/p>\n\n\n\n Sinisiipisten sirri\u00e4isten tanssiessa iltausvassa huusi huuhkaaja ja kutsui y\u00f6n pime\u00e4n. Pime\u00e4 osasi tulla hiipien ja v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n poltot.Taivaalla syttyiv\u00e4t iltat\u00e4hdet ja pikkuenkelit l\u00e4htiv\u00e4t matkaan.<\/p>\n\n\n\n SEN PITUINEN SE TARINA.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" TAPAHTUVAT NIIN\u00c4 MUINAISINA P\u00c4IVIN\u00c4, KUN AURINKO UNOHTUI HETKEKSI TAIVAANLAELLE Alkuhuomautus: h\u00f6rh\u00f6l\u00f6inen ei ole yht\u00e4kuin h\u00f6lm\u00f6l\u00e4inen. H\u00f6rh\u00f6l\u00e4inen tulee tietysti paikkakunnan nimest\u00e4 H\u00f6rh\u00f6l\u00e4 ja sen asukkaista. H\u00f6rh\u00f6l\u00e4iset ovat tunnettuja luovasta ja laajasta nokkeluudestaan. H\u00f6rh\u00f6l\u00e4 sijaitsee Suomen it\u00e4isess\u00e4 osassa suurten ja ihanien vaarojen kupeessa, joita kiertelev\u00e4t j\u00e4rvet ja rotkot. Maisemaa kaunistavat my\u00f6s v\u00e4rikk\u00e4\u00e4t suot ja nevat. Jokainen h\u00f6rh\u00f6l\u00e4ish\u00f6rh\u00f6 … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":3095,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3040","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3040","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3040"}],"version-history":[{"count":35,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3040\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3229,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3040\/revisions\/3229"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3095"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3040"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3040"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3040"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/01\/PC290313-1024x754.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/01\/kuva-3.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/01\/jaakuva2-798x1024.jpg\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/01\/kuva-1-958x1024.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/01\/kuva-4-1024x682.png\")
<\/figure>\n\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/01\/P7060013-1024x768.jpg\")