{"id":3159,"date":"2025-02-22T19:38:13","date_gmt":"2025-02-22T17:38:13","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=3159"},"modified":"2025-02-27T12:41:55","modified_gmt":"2025-02-27T10:41:55","slug":"syntymapaiva","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2025\/02\/22\/syntymapaiva\/","title":{"rendered":"SYNTYM\u00c4P\u00c4IV\u00c4"},"content":{"rendered":"\n

Muistikirjani lehti jostakin Kreetan rannalta<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Suunnilleen 30 vuoden takaa irtosi jostakin eteeni muistikirjan lehti, joka oli osaksi rypistynytkin. Siihen oli h\u00e4t\u00e4isesti parilla vedolla hahmoteltu kuva pienest\u00e4, ehk\u00e4 3-vuotiaasta joka k\u00e4si puun rungolla kiert\u00e4\u00e4 puuta ja laulaa. Sen laulun muistan t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4. Herttaisella lapsen \u00e4\u00e4nell\u00e4 h\u00e4n selke\u00e4sti \u00e4\u00e4nt\u00e4en lauloi. ”\u00c4iti viett\u00e4\u00e4 juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4 — huomenna…!”<\/em><\/p>\n\n\n\n

Miten on mahdollista, ett\u00e4 muistan kaiken? Ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 se oli niin ainutlaatuinen n\u00e4ky ja kokemus. Muistan lapsen \u00e4\u00e4nen ja s\u00e4velkulun. Lapsi lauloi iloisesti ja kuin toiveikkaalla ja odottavalla \u00e4\u00e4nell\u00e4: mit\u00e4 tuleekaan tapahtumaan! Min\u00e4 j\u00e4in katselemaan hiekkarannan reunalle puun l\u00e4hettyville. Odotttelin jonkun aikaa uteliaana, koska halusin kovasti n\u00e4hd\u00e4 sen todenn\u00e4k\u00f6isen is\u00e4n, joka oli t\u00e4m\u00e4n takana.<\/em> Mutta kun minulla oli kiire jonnekin, jouduin l\u00e4htem\u00e4\u00e4n pois rannalta ja lapsi j\u00e4i sinne laulamaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuva on TS artikkelista.<\/p>\n\n\n\n

Olikohan tarina n\u00e4in:<\/strong> Lapsen is\u00e4 oli noin kolmikymmppinen reilu suomalaismies. H\u00e4n oli tyytyv\u00e4inen ja onnellinen perheest\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli vaimonsa kanssa saanut ihastuttavan pojan Nikon, joka oli nyt 3-vuotias. Poika oli terve ja hyvin kehittynyt. H\u00e4n osasi jopa laulaa; oli tullut vanhempiinsa. Nyt poika juoksi rannalla olevan puun alle ja alkoi taputella sen runkoa. Sitten keksi kiert\u00e4\u00e4 puun ymp\u00e4ri k\u00e4si rungolla, se tuntui kivalle. Ja hetken kuluttu alkoi kuulua laulua. \u00c4iti kuunteli ihmeiss\u00e4\u00e4n: Nikohan se laulaa. Kyll\u00e4 poika osasi! Keksi uusia sanoja ja s\u00e4velen. Ja kiersi puuta , vasen k\u00e4si kiersi puun kaarnalla. Paksut jalat jaksoivat astua hiekassa yh\u00e4 uudestaan, vaikka kuuma ilma ja aurinko paahtoi ja nosti hien iholle. Puunoksat ja lehdet loivat kuitenkin sopivaa varjoa Nikolle.<\/p>\n\n\n\n

Niko tiesi, mit\u00e4 tarkoittaa huomenna<\/em>. H\u00e4n oli kuullut is\u00e4n ja \u00e4idin keskusteluja huomisen juhlimisesta. Kreikkaan asti oli tultu sit\u00e4 varten. Oli tultu juhlimaan \u00e4idin syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja viett\u00e4m\u00e4\u00e4n lomaa. \u00c4iti on pian vanha: kolmekymment\u00e4 vuotta vanha. <\/em>Mutta ei se n\u00e4yt\u00e4 viel\u00e4 yht\u00e4 vanhalta kuin mummi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Mummi on aika pieni ja monta ryppy\u00e4 kasvoissa. Mummi on kuitenkin aina kiltti ja iloinen. \u00c4iti ei ole aina. Joskus se huutaa minulle, joskus se itkeekin. Isille se ei huuda. \u00c4iti on vaan hermostunut. Se rakastaa kuitenkin minua hirmusen paljon ja isi\u00e4kin se rakastaa yht\u00e4 paljon. Sill\u00e4 on hirmusen iso vatsa, kun sill\u00e4 on vatsassa pieni vauva<\/em>. Se vauva on minun oma sisko, kun se tulee ulos. Se syntyy \u00e4idin sis\u00e4st\u00e4. Se on ihmelapsi!<\/em> Isi sanoi niin. Nyt se vaan uiskentelee \u00e4idin vatsassa, mutta pian se putoo maahan ja isi ottaa sen kiinni ja panee uuteen s\u00e4nkyyn nukkumaan. Ja se alkaa ime\u00e4 \u00e4idin rinnoista maitoa. Samalla lailla kuin lehm\u00e4n lapsi imee. Sitten vasta kun se puree \u00e4iti\u00e4, sille annetaan leip\u00e4\u00e4 suuhun. Silloin siit\u00e4 alkaa kasvaa pian minun oma sisko. Kun se kasvaa, me leikit\u00e4\u00e4n aina yhdess\u00e4. Eik\u00e4 koskaan riidell\u00e4. Min\u00e4 odotan sit\u00e4 niin hartaasti… ja niin t\u00e4ydell\u00e4 syd\u00e4mell\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

Huomenna herkutellaan hotellissa ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 rannalla, sanoi isi. Isi keksii aina ihania herkkuja, kun se on kokki. Mutta ei me voitu tuoda Suomesta asti isoa kaakkua. Eik\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 voi leipoa. Mutta isi sanoi, ett\u00e4 se yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 \u00e4idin ja Nikon. Juu. Kivasti. Isi osaa yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 kivasti. Huo–menna…<\/p>\n\n\n\n

”\u00c4idill\u00e4 on juhlap\u00e4iv\u00e4 huo–menna!”<\/strong> kaikuu rannalla. Ei monikaan ymm\u00e4r\u00e4r\u00e4 lapsen sanoja, mutta kuulee ja tuntee niiss\u00e4 ilon ja odotuksen. ”Look at so sweet baby!” sanovat ohikulkijat.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Muistikirjani lehti jostakin Kreetan rannalta Suunnilleen 30 vuoden takaa irtosi jostakin eteeni muistikirjan lehti, joka oli osaksi rypistynytkin. Siihen oli h\u00e4t\u00e4isesti parilla vedolla hahmoteltu kuva pienest\u00e4, ehk\u00e4 3-vuotiaasta joka k\u00e4si puun rungolla kiert\u00e4\u00e4 puuta ja laulaa. Sen laulun muistan t\u00e4ll\u00e4kin hetkell\u00e4. Herttaisella lapsen \u00e4\u00e4nell\u00e4 h\u00e4n selke\u00e4sti \u00e4\u00e4nt\u00e4en lauloi. ”\u00c4iti viett\u00e4\u00e4 juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4 — huomenna…!” Miten on … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3159","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t