{"id":3246,"date":"2025-03-15T13:20:07","date_gmt":"2025-03-15T11:20:07","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=3246"},"modified":"2025-03-23T12:31:48","modified_gmt":"2025-03-23T10:31:48","slug":"__trashed","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2025\/03\/15\/__trashed\/","title":{"rendered":"IHMEELLINEN MAAILMA"},"content":{"rendered":"\n

OLETKO KOKENUT?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Oletko n\u00e4hnyt, kun delfiinit tulee pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen silityst\u00e4? Oletko n\u00e4hnyt, kun delfiinit tanssivat yksitellen tai parittain? <\/strong> Oletko n\u00e4hnyt, kun ihminen ratsastaa delfiinill\u00e4?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Delfiinit hyppiv\u00e4t ja keikistelev\u00e4t. Usein n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 ne nauravatkin. Ainakin ne pit\u00e4v\u00e4t temppujen tekemisest\u00e4 silloin kun ihminen n\u00e4kee. Kreetan saarella Rethymnonin kaupungin tunnetussa patsaassa uimarannalla on kaksi delfiini\u00e4 hyppim\u00e4ss\u00e4 – kuten t\u00e4ss\u00e4 kuvassa. Minulla on sielt\u00e4 ostettu hopeasormus, jossa on kuvattu hyppiv\u00e4t delfiinit. Se muistuttaa minua monista upeista tapahtumista, joita koin matkoillani kymmeni\u00e4 vuosia sitten.<\/p>\n\n\n\n

————————————————<\/p>\n\n\n\n

Oletko n\u00e4hnyt k\u00e4\u00e4rmeen lent\u00e4v\u00e4n?<\/strong> Olen jokseenkin varma, ett\u00e4 et ole. En ole min\u00e4k\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 haluakaan n\u00e4hd\u00e4. H\u00e4mm\u00e4styin n\u00e4it\u00e4 n\u00e4kyj\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 luontofilmiss\u00e4. Ehdin ottaa kamerallani pari valokuvaa. Kuvissakin n\u00e4kyy jossain m\u00e4\u00e4rin selityst\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ihmeeseen. – Kun k\u00e4\u00e4rme mutkittelee ilmassa, se saa vauhtia. Mutta siltikin asia ihmetytt\u00e4\u00e4. Suomalainen k\u00e4\u00e4rme pysyttelee maassa onneksi. Mutta kyll\u00e4 sekin kiipeill\u00e4 osaa. Olen n\u00e4hnyt kyit\u00e4 risukoissa korkeallakin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

K\u00e4\u00e4rme on mielest\u00e4ni hyvin erikoisasemassa ihmisen el\u00e4myksiss\u00e4 – ja kokemuksissa. Onko k\u00e4\u00e4rme ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4 takia niin inhottava el\u00e4in vai onko el\u00e4imen ja ihmisen suhteessa vanhatestamentillista perim\u00e4\u00e4,<\/em> kuka sen tiet\u00e4\u00e4. On olemassa kuitenkin ihmisi\u00e4, jotka per\u00e4ti rakastavat k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 ja pit\u00e4v\u00e4t niit\u00e4 kotiel\u00e4imin\u00e4\u00e4n. Min\u00e4kin tunnnen er\u00e4\u00e4n selleisen henkil\u00f6n. Minulla on suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 k\u00e4\u00e4rmekokemuksia, joista tulisi kirjan verran kerrottavaa. Ne ovat kokonaisuutena aina minulle inho\/pelkokemuksia,<\/em> joista ei enemp\u00e4\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 kertoilla. Kerron vain yhden pelottavan kokemuksen.<\/p>\n\n\n\n

Olimme kes\u00e4lomaretkell\u00e4 Pyh\u00e4maan saaristossa<\/em> pian 61 vuotta sitten. Min\u00e4 olin raskaana, toista lasta odottamassa. Olimme meren rannassa jossakin uloimmalla rantakalliolla ja juuri ruokailleet. Min\u00e4 menin meress\u00e4 olevalle pikkukivelle ja huiluttelin astioita vaivalloisesti kumarassa. Tyt\u00f6n mukiin j\u00e4i maitoa pohjalle, otin vett\u00e4 siihen ja heitin sit\u00e4 eteenp\u00e4in, kun samassa hetkess\u00e4 sihisi joku, edess\u00e4ni. Oikaisin selk\u00e4ni ja katsoin: iso kyy suu auki!<\/em> Pel\u00e4styin sunnattomasti, koska minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n pakotiet\u00e4. Jyrkk\u00e4 kivi vietti mereen takanani. Vaistomaisesti kauhaisin vett\u00e4 mukiin ja heitin k\u00e4\u00e4rmeen p\u00e4\u00e4lle. Siit\u00e4k\u00f6s se innostui ja hy\u00f6kk\u00e4si eteenp\u00e4in<\/em>. Tein samoin uudestaan, kun en h\u00e4d\u00e4ss\u00e4ni muutakaan voinut. K\u00e4\u00e4rme vetn\u00e4ytyi kastununeena ja k\u00e4\u00e4ntyi. Sitten livahti takana olevaan matalaan rantaheinikkoon. Silloin aloin huutaa h\u00e4d\u00e4ss\u00e4ni. En muista mit\u00e4.Mies oli sen kuuullut kauempana saaressa sill\u00e4 hetkell\u00e4 ja pel\u00e4stynyt hyvin h\u00e4t\u00e4ist\u00e4 huutoani. Min\u00e4 vasta aloin tajuta ja reagoida. Vapisin kuin haavanlehti, piti istua, etten py\u00f6rtynyt. J\u00e4lkeenp\u00e4in selvisi, ett\u00e4 kun k\u00e4\u00e4rme rakastaa maitoa, min\u00e4 olin ensin houkutellut sit\u00e4, mutta kun maito oli huuhtoutunut mukista ja k\u00e4\u00e4rme sai p\u00e4\u00e4lleen ry\u00f6pyn merivett\u00e4, se l\u00e4hti pois.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4\u00e4rme voi k\u00e4tkeyty\u00e4 luontoon niin, ett\u00e4 tarkkasilm\u00e4isink\u00e4\u00e4n ei sit\u00e4 n\u00e4e. Monet vihre\u00e4t k\u00e4\u00e4rmeet ovat hyvin kiipeilij\u00f6it\u00e4 ja rakastavat puissa oleilua. Niit\u00e4 on vaikea erottaa vihreist\u00e4 puun oksista. Ne osaavat my\u00f6s asettautua ja taipuilla oksan tapaan niin, ett\u00e4 viidakin omatkaan asukkat eiv\u00e4t niit\u00e4 huomaa. Tunnustan rehellisesti t\u00e4ss\u00e4 nyt: olen kai niin vammautunut k\u00e4\u00e4rmeist\u00e4, ett\u00e4 yksi oleellisen keskeinen syy, miksi en ole halunnut Afrikan maihin enemp\u00e4\u00e4, on se, ett\u00e4 PELK\u00c4\u00c4N LIIKAA K\u00c4\u00c4RMEIT\u00c4. (Olen tietysti k\u00e4ynyt Egyptiss\u00e4 ja my\u00f6s Marokossa.)<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\n\n\n\n

Lapsuudessa kuulin kauhutarinaa lapsista, jotka j\u00e4ttil\u00e4ismustekala eli octabus nielaisi<\/strong>. Olen kerran kokenut kauhuhetken, jolloin suuri j\u00e4ttil\u00e4ismustekala oli k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 kimppuuni.<\/strong> Olin Marokossa Agadirissa<\/em> yksin kaukana rannalla. Olin v\u00e4synyt; ja n\u00e4in kaukaa autiolla rannalla ison kiven, ihan sopivan py\u00f6re\u00e4n ja korkuisen istumiseen. Kivet ovat siell\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harvinaisia, joten se v\u00e4h\u00e4n kummastutti. Katsoin sit\u00e4 ja n\u00e4in, ett\u00e4 se kiilteli kosteudesta ja vihre\u00e4st\u00e4 lev\u00e4st\u00e4. Ihmettelin asiaa kiit\u00e4v\u00e4n hetken: kuinka korkealla kuivalla maalla voi kivi olla kostea, kun merenpintakin oli hyvin kaukana. Mutta v\u00e4syneen\u00e4 kun olin laskemassa takamustani kivelle, tunsin reisiss\u00e4ni, kuinka alla liikahti. Nopeasti kuin salama sy\u00f6ksyin yl\u00f6s ja pois kivest\u00e4. N\u00e4in, kuinka kiven ymp\u00e4rill\u00e4 alkoi nousta valtavia lonkeroita. Kivi olikin j\u00e4ttil\u00e4ismustekala, joita on Atlantissa. Min\u00e4 olin siis istumassa suoraan j\u00e4ttil\u00e4ismustekalan kitaan. Kiit\u00e4v\u00e4n hetken kuluttua min\u00e4 olisin ollut lonkeroiden imaisema.<\/em> Sen kokoinen octabus imaisee ihmisen. Kun tulin takaisin samaa tiet\u00e4, n\u00e4in mustekalan j\u00e4ljet, kun se oli vet\u00e4ytynyt mereen. T\u00e4m\u00e4 kauhukokemus oli vain yksi niist\u00e4 muutamista, joita houduin kokemaan nimenomaan Agadirissa, yhden Marrakeshissakin. (En hakeudu<\/em> mihink\u00e4\u00e4n seikkailuihin, mutta joudun niihin<\/em> jokaisella matkallani. Siksi kai, ett\u00e4 kuljen miss\u00e4 vain YKSIN.)<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Mustekalavauvoja ja meduusoja. TV Luonto-ohjelmat<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

T\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin hiukan sopivaa liennytyst\u00e4.<\/strong> Kuva pienist\u00e4 mustekaloista, joita min\u00e4 puolestani sy\u00f6n, niit\u00e4 eritt\u00e4in mieluusti, kun vain saan. T\u00e4ss\u00e4 mustekalat roikkuvat kuivahtamassa tyypillisell\u00e4 kreetalaistavalla ennen kuin joutuvat turistin suuhun.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Olin vuonna 1979 New Yorkissa <\/em>ja asuin luxusasunnossa Sutton Placella<\/em> yst\u00e4v\u00e4ni kirjailija Liisa Vuoristo-Wasserin kodissa.<\/em> Olin viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 iltaa Suomi-talolla, jossa seuraani halusi amerikkalais-kansainv\u00e4linen herrasmies, joka oli luotsi. H\u00e4n teki tuttavuutta ja halusi tavata. Sovimme p\u00e4iv\u00e4n ja h\u00e4n tuli noutamaan minut kotoa kaupungille talomme kolmen vartijan tarkastuksen l\u00e4pi. Mies vei minut alkuun ns. ven\u00e4l\u00e4iseen ravintolaan. Istuimme suurehkossa ravintolassa kynttil\u00e4n valossa ven\u00e4l\u00e4isen musiikin kaikuessa, ja monenlaista alkoi sattua – jotka eiv\u00e4t kuulu t\u00e4m\u00e4n otsikon alle, mutta mit\u00e4 s\u00f6imme, se kuuluu. Ruokalistassa luki Frog legs<\/strong>. Minulla oli j\u00e4\u00e4nyt pieni sanakirjani kotiin enk\u00e4 mill\u00e4\u00e4n saanut mieleeni n\u00e4it\u00e4 sanoja. Noo, p\u00f6yt\u00e4\u00e4n tarjoilija toi oudonn\u00e4k\u00f6isen kasan jotain. Silloin minulla v\u00e4l\u00e4hti: n\u00e4m\u00e4h\u00e4n ovat sammakon reisi\u00e4!<\/strong> Eiv\u00e4t maistuneet minun suussani mitenk\u00e4\u00e4n hyvilt\u00e4, vaikka hinta taisi huimata pilvenpiirt\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Olen min\u00e4 aina ollut sammakoiden yst\u00e4v\u00e4. Ihminen nyt sy\u00f6 yst\u00e4vi\u00e4\u00e4nkin eli elukoita. <\/em> Pienet elukat, monenmoiset \u00f6t\u00f6k\u00e4t ja lentelev\u00e4t hy\u00f6nteiset ovat minusta aina kiinnostavia. N\u00e4ihin blogeihinikin mahtuu pari juttua ainakin pienelukoista: etanasta ja sittisontiaisesta<\/em> Pyh\u00e4 pillerinpy\u00f6ritt\u00e4j\u00e4st\u00e4.<\/em> Ylitse kaiken kuitenkin lehahtaa aina perhonen.<\/p>\n\n\n\n

————————–<\/p>\n\n\n\n

Olen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Skanssissa asuessani l\u00f6yt\u00e4nyt kivoja metsikk\u00f6j\u00e4,<\/em> joihin olen jaksanut viel\u00e4 viime kes\u00e4n\u00e4 rollaattorillani. Viisi vuotta sitten l\u00f6ysin ja tutustuin heti harjumetsikk\u00f6\u00f6n, josta nyt tehd\u00e4\u00e4n biodiversiteetttipuistoa<\/strong> – mit\u00e4 se lieneek\u00e4\u00e4n. Silloin siell\u00e4 oli pieni, ihan oikea lampi<\/strong>, jolla voi soutaakin. Kuovit ja lokit huusivat rannoilla ja kaislikossa uiskenteli sorsaperheit\u00e4. Min\u00e4 istuin rannalla lempipaikassani. Nyt on lampi ja kohta suokin kuivanut suuren rakennusvaiheen alettua.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Kun istuu hiljaa<\/strong>, ihan liikahtamatta, silmi\u00e4k\u00e4\u00e4n ei saa joka hetki r\u00e4ps\u00e4ytt\u00e4\u00e4, tulevat pienet \u00f6t\u00f6k\u00e4t, linnut ja lent\u00e4v\u00e4t hy\u00f6nteiset luokse tai kulkevat ohi ja yli, miten nyt milloinkin. Minulla oli hauska virolaisen savikukkopillin pilliosa j\u00e4ljell\u00e4, jolla matkin lintujen \u00e4\u00e4ni\u00e4. Sain ne kuuntelemaan ja vastaamaan useinkin. Sitten pilli putosi johonkin. Harmitti!<\/em><\/p>\n\n\n\n

Minulla oli kaunis, hyvin vaaleilla kukilla ja perhosilla koristeltu valkoinen pellavatunika<\/em>. Kun minulla oli se p\u00e4\u00e4ll\u00e4, tulivat erityisesti sudenkorennot haistelemaan ja maisteleman<\/strong> minua. Niin k\u00e4vi joka kerta, kun minulla oli se p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni. Istuin vain hiljaa ja liikahtamatta. Hetken kuluttua kuului pieni tuttu surina ja sudekorento lehahti maistamaan kukkaa hihassani. Kerran sitten syntyi ihmeellinen ja suloinen hetki. Suuri korento py\u00f6ri ymp\u00e4rill\u00e4ni ja istui sitten syliini, jolle olin levitellyt tietysti tunikan liepeen. Aivan pian siihen lehahti toinen samanlainen pitk\u00e4 korento. Katselin niit\u00e4, taisivat olla lemmenpari, niin olivat v\u00e4h\u00e4n v\u00e4li\u00e4 kiinni toisisaan. Eiv\u00e4tp\u00e4 saaneet olla rauhassa, kun valkoinen pellavankukkaketoni houkutteli joukon kisailevia pienempi\u00e4 sudenkorentoja. Minulla oli \u00e4kki\u00e4 syli niit\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4. Se n\u00e4ytti ihmeelliselt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Itku siit\u00e4 silm\u00e4\u00e4n tuli. Niin suurta kauneutta ja luontoa t\u00e4ydellisesti ilman mit\u00e4\u00e4n nykytekniikan lis\u00e4\u00e4. Istuin pitk\u00e4\u00e4n hievahtamatta. Joka t\u00e4llaisessa hetkess\u00e4 ei tunne kiitollisuutta kaiken t\u00e4m\u00e4n kauneuden ja ihmeen Luojaa kohtaan, on itse kyll\u00e4 poikkeus. <\/p>\n\n\n\n

<\/span>\"\"
\n

<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Tunnetko sin\u00e4 sudenkorentoja?<\/strong> Sudenkorennot ovat hauskoja, kauniita ja mielenkiintoisia. Ne ovat my\u00f6s joskus mestarik\u00e4tkeytyji\u00e4. Joskus ne mudostavat pitki\u00e4 ”ketjuja” (paritellessaan ehk\u00e4). Silloin ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kauempaa tikuilta tai hein\u00e4nkorsilta. <\/p>\n\n\n\n

Alla on kuvat perhosista, jotka ovat niin outoja, ett\u00e4 on vaikea uskoa. Niiss\u00e4 on nukkamainen pinta ja silm\u00e4t siiviss\u00e4 kuin p\u00f6ll\u00f6n naamassa. Joku suojakeino t\u00e4m\u00e4 lienee! Pelottava voi perhonenkin siis olla.<\/strong><\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4nkorennot eli surviaiset<\/strong> ovat el\u00e4neet maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 miljoonia vuosia. Niit\u00e4 on hyvin monen kokoisia ja n\u00e4k\u00f6isi\u00e4. Niiden elinik\u00e4 on usein vain yksi p\u00e4iv\u00e4. Nill\u00e4 on kaksi isoa siipe\u00e4 ja kaksi pient\u00e4 siiven surkastumaa. Hauska nimi surviainen tulee niiden lennosta, joka on kuin yl\u00f6s alas survomista. Surviaiset lent\u00e4v\u00e4t aina suurissa parvissa. Jotkut lajit lent\u00e4v\u00e4t vakatasossa suurissa parvissa. Minun el\u00e4m\u00e4\u00e4ni tulivat vasta surviaiset noin 15 vuotta sitten, kun asuin edellisess\u00e4 asunnossani. OIkeastaan asuin pienen metsik\u00f6n reunassa, v\u00e4liss\u00e4mme oli vain kapea nurmikentt\u00e4. Hyvin usein iltaisin ja y\u00f6n alkutunteina seurasin parvekkeeltani (kun maalasin siell\u00e4) surviaisten iltatanssia. Se oli todella kaunista katseltavaa. Pienet siivekk\u00e4\u00e4t lensiv\u00e4t tihe\u00e4ss\u00e4 parvessa kuin siniharmaa verho, joka heilahteli sinne ja t\u00e4nne. Tai kuin punertava vaate, joka hailahteli y\u00f6tuulessa. Koskaan en n\u00e4hnyt niiden laskeutuvan maahan<\/em>. Surviaisten iltatanssi oli kuin p\u00e4\u00e4t\u00f6s, kuin kiitos kauniista kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4st\u00e4, yhdest\u00e4 ainoasta ennen kuolemaa.<\/p>\n\n\n\n

—————————————-<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi haluan kertoa rakkaista mets\u00e4hiirist\u00e4.<\/strong> En muista, mista asti ja mist\u00e4 syyst\u00e4 rakkaussuhde on syntynyt. Ehk\u00e4 pikkulapsena koetusta hiirijutusta. Kun menen mets\u00e4\u00e4n ja istun siell\u00e4 hiljaa – kuten olen kertonut, n\u00e4en paljon el\u00e4m\u00e4\u00e4, jota ei edes lenkkeilij\u00e4 n\u00e4\u00e4. Minun lempipaikkojani on ollut viime kes\u00e4\u00e4n asti kaupungin risuvarasto<\/em> tuolla mets\u00e4n reunassa. Siell\u00e4 on noussut viidess\u00e4 vuodessa valtaisia vuoria puurisua, sek\u00e4 runkoja ett\u00e4 oksia ja pikkurisua. T\u00e4ytyy muistaa aina, ett\u00e4 on itse tuulen alapuolella.<\/em> El\u00e4imill\u00e4 on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hyv\u00e4 hajuaisti. Kerran istuin taas hiljaa ja huomasin, kuinka minua juoksi kurkistamaan pieni suloinen mets\u00e4hiiri<\/strong>. Tuli risukasan sis\u00e4lt\u00e4 aivan metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja tillitti pippurisilmill\u00e4\u00e4n korvat h\u00f6r\u00f6ss\u00e4 minua. Min\u00e4 katsoin sit\u00e4 ja tuskin uskalsin hengitt\u00e4\u00e4. Voi, ett\u00e4 se oli suloinen! Hetken kuluttua sen rinnalle juoksi toinen. Ja molemmat ihmetteliv\u00e4t minua, oikein kallistelivat p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Taisin heng\u00e4ht\u00e4\u00e4 tai liikahtaa, kun \u00e4kki\u00e4 molemmat k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t ja juoksivat kuin salaman iskusta pois h\u00e4nn\u00e4t pystyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuva yll\u00e4: TS-25\/ Jyrki Heino<\/p>\n\n\n\n

Minulla on t\u00e4ss\u00e4 vieress\u00e4ni kirjahyllyll\u00e4 pieni hiiri.<\/em> Se on l\u00e4hinn\u00e4 kotihiiren kokoinen ja harmaa. Sill\u00e4 on pienemm\u00e4t korvat, mutta ihanat pippurisilm\u00e4t. Viikset sojottavat minua kohti. Tein sille pitk\u00e4n h\u00e4nn\u00e4n nahan suikaleesta. Se on aika paljon noiden yl\u00e4kuvassa olevien mets\u00e4hiirien n\u00e4k\u00f6inen. Tuossa se vahtii minua aina, kun kirjoittelen. Se selv\u00e4sti tykk\u00e4\u00e4 minusta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

OLETKO KOKENUT? Oletko n\u00e4hnyt, kun delfiinit tulee pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen silityst\u00e4? Oletko n\u00e4hnyt, kun delfiinit tanssivat yksitellen tai parittain? Oletko n\u00e4hnyt, kun ihminen ratsastaa delfiinill\u00e4? Delfiinit hyppiv\u00e4t ja keikistelev\u00e4t. Usein n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 ne nauravatkin. Ainakin ne pit\u00e4v\u00e4t temppujen tekemisest\u00e4 silloin kun ihminen n\u00e4kee. Kreetan saarella Rethymnonin kaupungin tunnetussa patsaassa uimarannalla on kaksi delfiini\u00e4 hyppim\u00e4ss\u00e4 – … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1234,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3246","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t