{"id":3303,"date":"2025-03-26T20:23:00","date_gmt":"2025-03-26T18:23:00","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=3303"},"modified":"2025-04-10T12:38:56","modified_gmt":"2025-04-10T10:38:56","slug":"tapahtui-kauan-sitten-joulun-aikaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2025\/03\/26\/tapahtui-kauan-sitten-joulun-aikaan\/","title":{"rendered":"VILLASUKKALUISTELUT JA KIRKKOMATKAT KAHDEKSANKYMMENT\u00c4 VUOTTA SITTEN"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuva Eero J\u00e4rnefelt 1888.<\/p>\n\n\n\n

Oli Murmolan Ilmarilla <\/em>t\u00f6it\u00e4, kun puolen tusinaa lasta ja kaikki kymmenet peltohehtaarinsa hoiti ja viel\u00e4 hyvin hoitikin. H\u00e4n<\/em> oli s\u00e4\u00e4stynyt sodasta pahan lonkkavikansa takia. Toinen jalka oli huomattavasti lyhempi ja k\u00e4vely oli vaikeaa. Koskaan kukaan ei kuitenkaan kuullut Ilmarin valittavan, ei kivuistaan eik\u00e4 muustakaan. Ilmari oli hyv\u00e4ntuulinen ihmemies, joka oli esimerkkin\u00e4 vaikka kelle nykymaailmassakin. Tosin joku tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 murheet pit\u00e4\u00e4 jakaa ja seuloa l\u00e4pi. Josp Ilmari oli sen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 kanssa ja kainalossa jo tehnytkin, kun niin oli rauhaisa ja lempe\u00e4 mies. Lapsiaan rakasti yli kaiken.<\/p>\n\n\n\n

Talon Kerttu-em\u00e4nt\u00e4<\/em> tuli pienest\u00e4 torpasta viel\u00e4 vanhan em\u00e4nn\u00e4n komentoon. H\u00e4n oppi taitoja, joista pikku torpassa ei ollut aavistustakaan. Kun lakanat oli pesty ja mankeloitu, ne rullattiin kauniisti liinavatekaapppin, jossa komeili aina suuria valkeita rullakasoja. Tyynyliinan p\u00e4ihin ommellut kanttinauhat kiharrettiin kanttipihdeill\u00e4, ja kyll\u00e4 oli komeeta katsella senj\u00e4lkeen niit\u00e4 kaapin hyllyill\u00e4. Ja haistella! Jo pienest\u00e4 oppivat lapset haistelemaan vastapestyn pyykin ja silityksen j\u00e4lkituoksuja. Heist\u00e4 siin\u00e4 oli samaa hajua kuin is\u00e4n pilkkomissa tuoreissa puuklapeissa.<\/p>\n\n\n\n

”Meid\u00e4n tyt\u00f6t ne erottaa haistamalla tuoreen ja puhtaan vanhasta ja likaisesta ilman silmi\u00e4kin”, kehui is\u00e4 -Ilmari. ”Meid\u00e4n Anja haistaa jo ovelta, onko Pikku-Millan housut m\u00e4r\u00e4t pissasta, ei tarvii olla edes kakkia”. N\u00e4in kehuttiin lapsia.<\/p>\n\n\n\n

”Nyth\u00e4n Anja ehtii lattiat puunata ja pienet sitten kyll\u00e4 kiillottaa sen. Se on niiden lempipuuhaa.” Ja \u00c4iti toi puunausvahapurkin tyt\u00f6lle. ”Min\u00e4 haen pienille villasukkia niin saavat luistella. Hauskaa saa olla.”<\/p>\n\n\n\n

Ja niin Anja puunasi talon kahdeksasta huoneesta viiden korkkimatot puunausvahalla. Suurten huonekalujen alle ei tarvinnut levitt\u00e4\u00e4 puunausvahaa, mutta pienet huonekalut kasattiin sivuun. Anja puunasi talon lattiat n\u00e4in juhannukseksi, jouluksi ja p\u00e4\u00e4si\u00e4iseksi. K\u00e4si heilui j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti nurkista ovelle. Kyll\u00e4 tytt\u00f6 jo tiesi.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Ja parin tunnin j\u00e4lkeen pienet: Heikki, Lauri, Maila ja Meiju rynt\u00e4siv\u00e4t lattialle tanssimaan. Villasukat vilkkuivat, kaatuiltiin ja huudeltiin, rallateltiin ja tanssahdeltiin. ”Ottakaa ovelta vauhtia ja tehk\u00e4\u00e4 liukuja”, huusi Anja v\u00e4liin. Niinh\u00e4n asiat aina hoituivatkin, kun riemukas tanssi v\u00e4h\u00e4n hyytyi, alkoi luistelut. Mik\u00e4 riemu oli nelj\u00e4n lapsen hyppi\u00e4 kynnysten yli ja luistella huoneesta toiseen. ”Sohvien ja tuolien jalkojen juurilta hankaatte my\u00f6s”, komensi Anja ja hankasi lattiaa itsekin. Kun ilonpito vihdoin p\u00e4\u00e4ttyi, oli kaikilla joku haaverikuhmu, joka kuului ilonpitoon, mutta Murmola oli lattioiden puolesta valmis juhlaan kuin juhlaan.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Kaikki juhlapyh\u00e4t huomioitiin asianomaisesti ja vanhojen tapojen mukaan. Kirkkoon mentiin nyt jo koko perhe.<\/p>\n\n\n\n

Tuli joulunaika ja jouluaamu.Viel\u00e4 pime\u00e4\u00e4n aikaan Ilmari ajoi hevosen rapun eteen ja kaikki kahdeksan ahtautuivat tarkan suunnitelman mukaan kirkkorekeen. Is\u00e4 seisoi takana jalaksilla, \u00e4iti-Kerttu piti syliss\u00e4\u00e4n pikkuista Mauria ja k\u00e4\u00e4ri h\u00e4net lampaantaljaan. Suuri h\u00e4r\u00e4ntalja levitettiin muiden ylle, vain Anja mahtui istumaan \u00e4idin viereen.” Saavat oleilla taljan alla miten mukavinta on”, sanoi is\u00e4 ja nauroi. H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 oli siin\u00e4 nelj\u00e4ll\u00e4 m\u00f6nkimist\u00e4, ett\u00e4 oma tila tuli. V\u00e4lill\u00e4 nousi p\u00e4\u00e4 taljan alta milloin mist\u00e4kin nurkasta. Kulkuset kilkattivat entist\u00e4 paremmin, kun Anja oli sitonut uusia kulkusia istuinryijyyn. Kyl\u00e4n Aaron sepp\u00e4 oli takonut uusua kuljusia hevosen l\u00e4nkeihin. Nyt oli helin\u00e4\u00e4 ja kilin\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mutta kirkkomatka oli vain kaksi kilometri\u00e4 kulkusten helin\u00e4\u00e4, ja kun Ruupus tamma sen juoksi, ei kest\u00e4nyt kuin yhden metelin verran, kun jo oltiin kirkonm\u00e4ell\u00e4. Kirkonm\u00e4ki oli paikka, jossa talojen is\u00e4nn\u00e4t mittailivat toisiaan ja perheit\u00e4\u00e4n. Kirkkoreki, rekiryijy ja rekipeite kertoi paljon talon is\u00e4nn\u00e4st\u00e4, vaatteet enemm\u00e4n em\u00e4nn\u00e4st\u00e4. Is\u00e4nt\u00e4 taljat hankki, mutta em\u00e4nt\u00e4 kutoi istuimen rekiryijyn. Rekiryijyn piti olla kaunis katsella ja pehmi\u00e4 istua. Toki olivat is\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 ja em\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n komeat turkit. Ja hevonen oli kiilt\u00e4v\u00e4 ja komia.<\/p>\n\n\n\n

<\/span>\"\"
\n

<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Kirkossa oli perheell\u00e4 oma penkki ja siihen istuttiin j\u00e4rjetyksess\u00e4, joka oli jo kotona opeteltu. Anja istui tietenkin pienten keskell\u00e4 vahtia pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4. \u00c4iti piti syliss\u00e4 pikku-Millaa ja is\u00e4 istui vieress\u00e4 suorana myh\u00e4illen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n puolen ensimm\u00e4isen\u00e4. Oli se komea n\u00e4ky, kun koko Murmolan kahdeksan henke\u00e4 t\u00e4ytti penkin.<\/p>\n\n\n\n

Urut alkoivat pauhata, valo kasvoi holveissa ja muuriseinien enkelit liikahtelivat. Sitten k\u00e4veli pappi ohi alttaria kohti. Pikku-Millahan ei ollut n\u00e4hnyt pappia, muut tiesiv\u00e4t odottaakin. Kultainen viitta ja sauva k\u00e4dess\u00e4 – ihan kuin Topeliuksen satukirjan kuningas asteli majesteettisesti ohi alttarille. Ooh! p\u00e4\u00e4si pienten suusta. SHH! hyssyttiv\u00e4t \u00e4iti ja Anja.<\/p>\n\n\n\n

Kirkonmenot jatkuivat ja v\u00e4syttiv\u00e4t. Pieni Mauri nukkui \u00e4idin syliss\u00e4 eik\u00e4 itkenyt kertaakaan. Kauempana kirkkosalissa kiljui lapsi monta kertaa. Murmolassa osattiin olla hiljaa. Lapset olivat hyvin kasvattetuja. Sitten huomasi \u00e4iti, ett\u00e4 pikku-Milla oli poissa. H\u00e4n oli liukunut penkilta alas ja livahtanut is\u00e4n polvien v\u00e4list\u00e4 suuren veisuukirjan alta ja juossut penkkirivien reunaa alttarille. Siell\u00e4 h\u00e4n nyt seisoi papin ja alttarikaiteen edess\u00e4, pieni nen\u00e4 melkein pystyss\u00e4, suu auki ja silm\u00e4t py\u00f6rein\u00e4 katsoen suurta satukunigasta. Kuningas lauloi ja holveissa kaikui, Milla lumoutui. H\u00e4n j\u00e4i seisomaan sormi suussa paikalleen.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n kaiken \u00e4iti n\u00e4ki, t\u00f6n\u00e4isi is\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mene, hyv\u00e4 mies hakemaan toi tytt\u00f6! Is\u00e4 katsoi ja hym\u00e4hti. ”Onhan se l\u00f6yt\u00e4nyt hyv\u00e4n paikan. Antaa sen olla, kun pysyy hiljaa. Ei se ket\u00e4\u00e4n h\u00e4iritse.” Ja pikku-tyller\u00f6 sitten sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 ihailemaan kuningasta. Anjan poskia alkoi kuumottaa ja \u00e4iti\u00e4kin hermostutti, mutta is\u00e4 oli varma, ett\u00e4 n\u00e4in on hyv\u00e4.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Pikku-Milla huomasi punaisen samettisen alttarikaiteen penkin. Se oli t\u00e4sm\u00e4lleen kuin tehty Millan tuoliksi. Milla kiipesi istumaan keskelle, eik\u00e4 pappi n\u00e4hnyt en\u00e4\u00e4 edes Millan hiustupsua kaiteen yli. Milla katseli kirkon keskik\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja n\u00e4ki ihmism\u00e4\u00e4ri\u00e4 laulamassa, suuria holvia ja niiss\u00e4 enkeleit\u00e4. Oli l\u00e4mmint\u00e4 ja ihanaa. Millaa v\u00e4sytti ja nukutti. Punaiset pullukkaposket hehkuivat kuin omenan puolikkaat. Milla painoi p\u00e4\u00e4ns\u00e4 punaiselle sametille ja nukahti. Kaikki pikkuenkelit lehahtivat seinilt\u00e4 ymp\u00e4rille.<\/p>\n\n\n\n

Toki kaikki n\u00e4kiv\u00e4t, koko kirkkokansa: ” Mik\u00e4 h\u00e4pe\u00e4, kuinka antavatkin lapsen tehd\u00e4 noin! Onhan suloista! Pikkuinen l\u00f6ysi hyv\u00e4n paikan nukkua. L\u00f6ysip\u00e4 tytt\u00f6 pehmosen paikan puupenkin sijaan! Eip\u00e4 tuo h\u00e4iritse ket\u00e4\u00e4n!” kuiskuteltiin. Ny\u00f6kyteltiin ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4sti Ilmari-is\u00e4nn\u00e4lle ja \u00e4iti\u00e4 kohti.<\/p>\n\n\n\n

Ja niin sai pikkuinen Milla nukkua makeat unet suuren valon ja juhlaveisuun keskell\u00e4 vanhan pyh\u00e4t\u00f6n jouluaamussa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuva Eero J\u00e4rnefelt 1888. Oli Murmolan Ilmarilla t\u00f6it\u00e4, kun puolen tusinaa lasta ja kaikki kymmenet peltohehtaarinsa hoiti ja viel\u00e4 hyvin hoitikin. H\u00e4n oli s\u00e4\u00e4stynyt sodasta pahan lonkkavikansa takia. Toinen jalka oli huomattavasti lyhempi ja k\u00e4vely oli vaikeaa. Koskaan kukaan ei kuitenkaan kuullut Ilmarin valittavan, ei kivuistaan eik\u00e4 muustakaan. Ilmari oli hyv\u00e4ntuulinen ihmemies, joka oli esimerkkin\u00e4 … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[44,42],"class_list":["post-3303","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset","tag-lapset-seurakuntayhteyteen","tag-salliva-rakkauskasvatus"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3303","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3303"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3303\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3325,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3303\/revisions\/3325"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3303"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3303"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3303"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}