{"id":3374,"date":"2025-04-17T19:37:45","date_gmt":"2025-04-17T17:37:45","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=3374"},"modified":"2026-01-07T12:22:10","modified_gmt":"2026-01-07T10:22:10","slug":"tutkimustyo","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2025\/04\/17\/tutkimustyo\/","title":{"rendered":"TUTKIMUSTY\u00d6"},"content":{"rendered":"\n

MUISTELMAA<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Opiskelin kolmatta vuotta Helsingin Yliopistossa psykologiaa<\/em> ja olin tilastotieteen Prakticum II kurssilla, joka oli jo vaativa syksyll\u00e4 1959.<\/em> Kurssin vet\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimi Johan Weckroth, <\/em>ruotsinkielinen yliopiston lehtori, rauhallinen ja miellytt\u00e4v\u00e4 nuori psykologi.<\/p>\n\n\n\n

Muistan tarkkaan seuraavan tilanteen. Meill\u00e4 oli kotilaskuna er\u00e4s, jota kukaan muu ollut tehnyt (viisaista isoista luokan taka-osan pojistakaan?) kuin min\u00e4. Jouduin luentosalin taululle esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki kaavat. Siin\u00e4 johdateltiin ongelmaa edeten kaavasta kaavaan, kunnes tultiin loppup\u00e4\u00e4telm\u00e4\u00e4n. Muistan, kuinka olin paininut asian kanssa. En ollut halunnut antaa periksi, vaan osata teht\u00e4v\u00e4 loppuun asti. Kun en ollut jutellut kenenk\u00e4\u00e4n kanssa tuloksesta, en tiennyt itsek\u00e4\u00e4n, oliko se oikein johdateltu. Viel\u00e4kin tunnen sen suuren ep\u00e4varmuuden itsess\u00e4ni ja pelon, ett\u00e4 nyt mokaan itseni t\u00e4ysin. Min\u00e4 olen tyhm\u00e4 ja niin tyhm\u00e4n n\u00e4k\u00f6inenkin.<\/p>\n\n\n\n

Nyt, kun ajattelen itse\u00e4ni, sanon: min\u00e4 en ollut tyhm\u00e4, p\u00e4invastoin, miten ihmeess\u00e4 olen joskus osannutkin t\u00e4m\u00e4nkaltaista tilastotiedett\u00e4? <\/em>Ja en ollut surkean n\u00e4k\u00f6inenk\u00e4\u00e4n, vaan hoidetun ja huolitellut n\u00e4k\u00f6inen niin kuin olen aina yritt\u00e4nyt olla. Lis\u00e4ksi muistan , ett\u00e4 minulla oli uusi liivihame. Olin itse valinnut keskiruskean teddykankaan, itse piirt\u00e4nyt kaavat ja is\u00e4 ommellut minulle tyylikk\u00e4\u00e4n suoralinjaisen liivihameen. Minulla oli raha ostaa erityisleve\u00e4 aito kellert\u00e4v\u00e4nruskea nahkavy\u00f6 ja uuden, nuoren muotoilijan Kaija Aarikan<\/em> ensimm\u00e4isest\u00e4 nappikokoelmasta kaksi k\u00e4sintehty\u00e4 suurta puunappia.<\/p>\n\n\n\n

No niin, seisoin hiiren hiljaa melkein vapisten pelosta, kun p\u00e4\u00e4sin p\u00e4\u00e4ttelyni loppuun. Katsoin anteeksipyyt\u00e4v\u00e4sti varmaan ”tyhmyytt\u00e4ni” Weckrothin suuntaan, joka seisoi isojen poikien takana. H\u00e4n kyseli pojilta. Kukaan ei osannut sanoa, olinko p\u00e4\u00e4tellyt oikein. Silloin Weckroth sanoi jotain siihen suuntaan, ett\u00e4 olin tehnyt oikeat p\u00e4\u00e4telm\u00e4t ja kaikki kaavat t\u00e4ydellisesti.<\/p>\n\n\n\n

Meni ehk\u00e4 muutamia p\u00e4ivi\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen, kun W. tuli pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n minua Helsingin Ty\u00f6terveyslaitokselle t\u00f6ihin.<\/em> Samalla suorittaisin psykologien kahden kuukauden harjoittelujakson<\/em>. En ollut edes ajatellut viel\u00e4 sellaista, kun olin juuri mennyt naimisiin elokuussa ja lukujen jatkaminen oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Asuimme nyt Pasilassa nuorena parina mieheni kanssa. Koti oli Pasilan vanhan puutalon sivurakennuksen yl\u00e4kerrassa. (T\u00e4st\u00e4 olenkin jo kertonut.) Mutta tulisiko koskaan en\u00e4\u00e4 vastaavaa tarjousta eteen?<\/p>\n\n\n\n

Lupauduin siis. En edes viel\u00e4 tiennyt, mik\u00e4 laitos se Ty\u00f6terveyslaitos oikein oli.<\/em> Sain tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 laitos oli perustettu vasta 1951. Sen osoite oli T\u00f6\u00f6l\u00f6ss\u00e4 Topeliuksenkatu <\/em>41. Siis Pasilasta oikeastaan sopivan juoksumatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ajattelin. Ja niin todella teinkin, ett\u00e4 aamuisin oikaisin Pasilan kallioden yli, juoksin l\u00e4pi mets\u00e4alueen ja tulin Laakson alueelle, josta jatkoin oikoteit\u00e4 Mannerheimintien liikennevaloristeykseen. Siit\u00e4 oli lyhyt matka k\u00e4vell\u00e4 Topeliuksen kadulle. N\u00e4in s\u00e4\u00e4stin kaikki matkaliput ja valtavasti aikaa. Ratikka kulki Pasilan ristyksest\u00e4 Mannerheimintielle senverran harvoin ja hitaasti, ett\u00e4 minun olisi pit\u00e4nyt nousta ties kuinka aikaisin aamulla ehti\u00e4kseni t\u00f6ihin.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Minulla on hyv\u00e4t muistikuvat Ty\u00f6terveyslaitoksen ajalta ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 sain tehd\u00e4 opettavaista tutkimusty\u00f6t\u00e4. Ennen kaikkea kokonaiskokemukseni oli rikasta ja mieluisaa. Viihdyin valtavan hyvin. Olin utelias ja oppimishalua t\u00e4ynn\u00e4. Ja min\u00e4 koin, ett\u00e4 minuun suhtauduttiin auttavasti ja yst\u00e4v\u00e4llisesti.<\/p>\n\n\n\n

Laskin p\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t valtavan suuria lukuja ilman muistitikkua. <\/em> Laskin siis psykologien testaustuloksia, joita he olivat tehneet eri esimerkiksi laitoksissa opiskelevista henkil\u00f6ist\u00e4 tai Ty\u00f6terveyslaitokseen testattaviksi tulleiden tuloksia. Jouduin k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n pitki\u00e4 korrelaatioita, erilaisia analyysej\u00e4 mm. faktorianalyysi\u00e4 k\u00e4sin<\/em>. Ty\u00f6ss\u00e4 ei saanut koskaan erhty\u00e4, ei siis pilkun tai numeron vertaa ikin\u00e4. Min\u00e4 tein sek\u00e4 ahkearsti ett\u00e4 tarkasti ja virheett\u00f6m\u00e4sti. Tein hyv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Istuin pieness\u00e4 huoneessa ikkunan \u00e4\u00e4rell\u00e4. Huoneessa oli toinenkin opiskelija, joka laski samoja testituloksia. H\u00e4n oli er\u00e4\u00e4n tunnetun miehen poika ja itsekin tuli aikaa my\u00f6ten julkisuuden henkil\u00f6ksi hyvin korkeaan virkaan. H\u00e4n oli paljon pois paikalta, en tullut tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n miksi. Ajattelin, ett\u00e4 h\u00e4nen ei tarvinnut tulla t\u00f6ihin kuin silloin kun itse halusi.<\/p>\n\n\n\n

Suomessa ei ollut viel\u00e4 silloin ty\u00f6terveyshuoltoa<\/em> ty\u00f6paikoilla. Lultavasti oli ty\u00f6paikan ongelmia ja ty\u00f6ntekij\u00f6iden sairastamista kuten nytkin. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n tietyn avun ty\u00f6terveyshuoltona. En voi tarkemmin puhua n\u00e4ist\u00e4 asioista, koska tunnen n\u00e4it\u00e4 asioita nyky\u00e4\u00e4n huonosti. Silloin Ty\u00f6terveyslaitoksen Psykolinen osasto<\/em> teki ainakin kolmenlaista psykologian alaan kuuluvaa speciaality\u00f6t\u00e4: se teki tutkimusty\u00f6t\u00e4<\/em>, laati testej\u00e4<\/em> ja testasi,<\/em> teki mm. persoonallisuuden kokonaisarvioita.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 sain laskea hyvin mielenkintoisen tutkimusty\u00f6n testaustuloksia, nimitt\u00e4inallergista ihotautia sairastavien henkil\u00f6iden, joihin itse kuuluin. <\/em>Muistan, miten salasin sen koko ajan tutkijoilta. Olin korvat h\u00f6r\u00f6ll\u00e4 ja imin jokaisen sanan, joka hiukankin koski n\u00e4it\u00e4 tutkittavia allergiapotilaita. Heill\u00e4 on niit\u00e4 ja n\u00e4it\u00e4 ominaisuuksia ja luontenepiirteit\u00e4. Juu, juu niin oli minullakin!<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4sin sitten mukaan ainakin suureen Kaisaniemen kansakouluun<\/em> tekem\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4testauksia. Pidin siit\u00e4 valtavasti, mutta olin vain liian arka. K\u00e4vimme my\u00f6s monta kertaa Invaliidis\u00e4\u00e4t\u00f6n kuntoutuslaitoksessa<\/em> tekem\u00e4ss\u00e4 laajoja testauksia invalideille<\/em> tarkoituksella kartoittaa heid\u00e4n kykyj\u00e4\u00e4n ja mahdollisuuksiaan koulutusta varten. Meill\u00e4 tehtiin my\u00f6s talossa sis\u00e4ll\u00e4 invalideille useiden p\u00e4iv\u00e4n testaus- ja tutkimusjaksoja <\/em>. Muistan usein er\u00e4\u00e4n nuoren, hyvin vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4n miehen, joka oli sokeutunut jossakin onnettomuudessa. Min\u00e4 sain testata ja tutkia h\u00e4net kokonaan. Se oli vaativa ty\u00f6 ja opetti monta asiaa perin juurin. Vaikeista asioista puhuminen sokealle on vaativaa, pit\u00e4\u00e4 osata visualisoida asiat oikealla tavalla. – Jokaisen yksityisen tai ryhm\u00e4testauksen j\u00e4lkeen kokoontui tiimi, jossa olivat mukana kaikki ty\u00f6kyvyn arvioitsijatahot.<\/em> Min\u00e4 sain varsin pian esitt\u00e4\u00e4 psykologisen testauksen tuloksia tiimiss\u00e4. J\u00e4nnitin aina hirve\u00e4sti ja h\u00e4pesin siihen aikaan itse\u00e4ni. (T\u00e4m\u00e4n oli saanut aikaan ”kaltoinkohtelu”, josta olen maininnut jo.) Mukana oli my\u00f6s tunnettuja talon tutkijoita. Taisin kyll\u00e4 jotenkin aina suoriutua teht\u00e4v\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Mieleeni on j\u00e4\u00e4nyt, ett\u00e4 parhaillaan kehitettiin jotakin laajaa testausversiota ajokorttiluvan saamista vartaen<\/em>. Koin sen mielenkiintoiseksi niinkuin l\u00e4hes kaiken, mit\u00e4 opin ja miss\u00e4 sain olla mukana. Kaikenkaikkiaan perehdyin suhteellisen hyvin t\u00e4m\u00e4n kaltaiseen psykologiseen tutkimus- ja testausty\u00f6h\u00f6n. Helsingin Yliopisto painotti psykologien tutkimusosaamista ja oli hyvin monipuolinen muutenkin, mm. saimme l\u00e4hell\u00e4 kanditutkintoa osallistua l\u00e4\u00e4ketieteellisen ainetentteihin. Min\u00e4 luin psykiatrian approbaaturin. <\/em>Siit\u00e4 oli suuri hy\u00f6ty my\u00f6hemmin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, kun yli 40-vuotiaana aloin opiskella uudestaan ja olin mukana kansianv\u00e4lisess\u00e4 avioeroa koskevassa tutkimuksessa.<\/em> Oli toki omassa tulevassa psykologin ammatissakin. (Ty\u00f6toverini tulivatkin sitten aikoinaan huomaamaan, ett\u00e4 ”Tukiainen osaa tilastotieteen”. )<\/p>\n\n\n\n

Puolison ty\u00f6 ja kasvavasta perheest\u00e4 huolehtiminen vei sitten mukanaan pois Helsingist\u00e4 Yliopiston ja opiskelun maailmasta lopulta 20 vuodeksi. Minulle tuli hyv\u00e4 mieli, kun olin hakemassa kasvatusopin professorilta Matti Koskenniemelt\u00e4 l<\/em>opputietoja opintokirjaani, h\u00e4n ja dosentti V\u00e4in\u00f6 Heikkinen<\/em> olivat valmiina pieni opintokirjani k\u00e4dess\u00e4 ja professori sanoi minulle: ”Te tulette viel\u00e4 takaisin.” <\/strong>Niinp\u00e4 todella tulin, mutta \u00c5bo Akademin maailmaan kaksikymmnet\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin. Kaipasin aina tutkimusty\u00f6t\u00e4 ja niinp\u00e4 menin \u00c5bo Akademisssakin mukaan kansainv\u00e4liseen tutmukseen.<\/p>\n\n\n\n

Kaksi vuotta my\u00f6hemmin sattui kummia. Asuimme L\u00e4nsi-Suomen korvessa, olin ollut jumalanpalveluksessa urkurina ja kirkkokansaa kulki ymp\u00e4rill\u00e4, kun er\u00e4s ninen tuli luokseni. H\u00e4n olikin tuttu, tutkija- rouva K. Ty\u00f6terveyslaitokselta. H\u00e4n oli tullut ihan minua varten eli pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n minua takaisin ty\u00f6h\u00f6n sinne, <\/em>nyt siis tutkijan tittelill\u00e4, (olin t\u00e4ll\u00e4 v\u00e4li suorittanut tutkinnon yliopistolle). Minua h\u00e4mmensi koko asia. Eih\u00e4n minulla ollut mit\u00e4\u00e4n mahdolisuuksia l\u00e4hte\u00e4, kun lapsikin oli muutaman kuukauden kuluttua tulossa. Viel\u00e4 muistan sen syv\u00e4n haikeuden, mit\u00e4 tunsin. Taisin j\u00e4lkeenp\u00e4in itke\u00e4kin. Min\u00e4 olin j\u00e4tt\u00e4nyt lopullisesti tutkijan koulutuksen. Tulin toki tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 pieniss\u00e4 henkil\u00f6testauksissa.<\/p>\n\n\n\n

Kului kymmeni\u00e4 vuosia, kun hiljaa aloin hyv\u00e4ksy\u00e4 tosiasian, ett\u00e4 min\u00e4 olen puoliksi ainakin tutkijaluonne.<\/em> Psykologiassakin vieh\u00e4tti eniten tutkimuspuoli. Olen tarkka ja j\u00e4rjestelm\u00e4llinen luonne, siistikin (silloin, kun viel\u00e4 jaksoin). Seurustelen mieluusti samankaltaisten ihmisten kanssa. Ent\u00e4s taiteellinen puoleni, mihin se j\u00e4i? Ei j\u00e4\u00e4nyt mihink\u00e4\u00e4n, se seuraa koko ajan, joka hetki ja kaikkialle mukana. Vanhana kehtaa paljon ja voi tunnustaa jo, ett\u00e4 olen varsin kaksijakoinen: psykologi-tutkija ja taiteilija. Kyll\u00e4 muuten tutkijakin voi olla taiteellinen.<\/p>\n\n\n\n

Asenteeni luontoon on sekin kahtiajakoinen: ihailu-kuvailu ja tutkiva ote. Hyvin harvoin osaan katsoa luontoa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 ihailen sen kauneutta. Kyll\u00e4 osaan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4kin sen avuja. Mukaan tulee normaalisti aina kysymyksi\u00e4: miksi, mist\u00e4 johtuu, kuinka kauan, mit\u00e4 sitten seuraa t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen jne. Minun ihailuni tai lumoutumiseni luonnosta ei h\u00e4riinny, vaikka osaisinkin vastata selvent\u00e4viin kysymyksiin. Savolaisena pit\u00e4isi saada huumoriakin johonkin rakoon.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Egyptin Karnakin<\/em> faraoiden j\u00e4ttil\u00e4iskuvia siirret\u00e4\u00e4n pois tulvivan Niilin<\/em> alta. (Niilin vesi nousi rakennettujen patojen takia.) Edetess\u00e4\u00e4n tiede tuhoaa, mutta korjaa tuhonsa ja j\u00e4lkens\u00e4 tavalla tai toisella. Yhden tuho voi olla tuhannen synty.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"
”Kuule Kilpis, \u00e4l\u00e4 yrit\u00e4 sinne, kun et mahdu!” sanoi varis virsusta. Kotitonttu sen kun hyr\u00e4ili ja Afrikan kivip\u00e4\u00e4 kuunteli ihmeiss\u00e4\u00e4n. (Kotitaidetta.)<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

MUISTELMAA Opiskelin kolmatta vuotta Helsingin Yliopistossa psykologiaa ja olin tilastotieteen Prakticum II kurssilla, joka oli jo vaativa syksyll\u00e4 1959. Kurssin vet\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimi Johan Weckroth, ruotsinkielinen yliopiston lehtori, rauhallinen ja miellytt\u00e4v\u00e4 nuori psykologi. Muistan tarkkaan seuraavan tilanteen. Meill\u00e4 oli kotilaskuna er\u00e4s, jota kukaan muu ollut tehnyt (viisaista isoista luokan taka-osan pojistakaan?) kuin min\u00e4. Jouduin luentosalin taululle … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":3277,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":true,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[45],"class_list":["post-3374","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset","tag-nuoruuden-tutkimusharjoittelu"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3374","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3374"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3374\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4089,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3374\/revisions\/4089"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3277"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3374"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3374"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3374"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}