{"id":3478,"date":"2025-05-08T16:39:45","date_gmt":"2025-05-08T14:39:45","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=3478"},"modified":"2025-05-22T17:26:00","modified_gmt":"2025-05-22T15:26:00","slug":"hoitavaa-kosketusta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2025\/05\/08\/hoitavaa-kosketusta\/","title":{"rendered":"HOITAVAA KOSKETUSTA"},"content":{"rendered":"\n<p class=\"has-medium-font-size\"><\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1024\" height=\"579\" src=\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/kuva-1024x579.png\" alt=\"\" class=\"wp-image-3482\" srcset=\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/kuva-1024x579.png 1024w, https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/kuva-300x170.png 300w, https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/kuva-768x434.png 768w, https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/kuva-1536x868.png 1536w, https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/kuva.png 1920w\" sizes=\"auto, (max-width: 1024px) 100vw, 1024px\" \/><\/figure>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\">Iltasanomien kuvituskuva-Colourbox<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\">Ihminen saa hoitavaa kosketusta ennen ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n hengenvetoa jo tullessaan t\u00e4h\u00e4n maailmaan. T\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien pikkulapsi onkin kokonaan hoitavan kosketuksen varassa. H\u00e4n kasvaa ja kehittyy omien fyysisten edellytystens\u00e4 ehdoilla, mutta kehitys mahdolistuu vain, jos joku hoivaa h\u00e4nt\u00e4 koko ajan. On  hyv\u00e4 asia muistaa t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n totaalinen riippuvuutemme avusta. Samalla lailla on suurella osalla el\u00e4inkuntaa, ainakin k\u00e4dellisill\u00e4. <\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\">Kuinka hellytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 tuntuukaan ajatella ihmist\u00e4 ja h\u00e4nen kasvuaan t\u00e4ss\u00e4 valossa. <em>Pikkulapsen tietoisuus on  ensin osakokonaisuus \u00e4idin rintaa, <\/em>n\u00e4in opettaa psykologia. Mit\u00e4 tapahtuu sille pienokaiselle, joka ei saa olenkaan t\u00e4t\u00e4 kosketusta? Pit\u00e4isi kai kysy\u00e4, mit\u00e4 on tapahtunut vuosituhansien ajan taaksep\u00e4in, kun vauva ei ole p\u00e4\u00e4ssyt ollenkaan \u00e4idin rinnalle. Nyky\u00e4\u00e4n, jos tilanne on n\u00e4in vaikea, asiaa autetaan monin tavoin. Rinnan l\u00e4mp\u00f6 ja kosketus &#8211; vaikka is\u00e4nkin syliss\u00e4, on se perusta , jota pikkulapsen mieli tarvitsee. Voidaan jopa sanoa, ett\u00e4<em> yksinolon ja ihonkosketuksen puutetta vauva eniten huutaa.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\">T\u00e4st\u00e4 hellytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 sylitilanteesta eriytymist\u00e4 tapahtuu lapsessa hiljakseen ja eritt\u00e4in suuresti vaihdellen yksil\u00f6st\u00e4 toiseen. Joku pikkulapsi kietoutuu \u00e4itiin viel\u00e4 4-5-vuotiaanakin, kun toinen jo menn\u00e4 hivelt\u00e4\u00e4 omissa tutkimusmaailmoissaan. <em>Mutta:<\/em> <em>lapsi tarvitsee tiedon, ett\u00e4 \u00e4iti on l\u00e4hell\u00e4 olemassa, kun h\u00e4nt\u00e4 tarvitsen. Koska vaan voin turvautua h\u00e4neen.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\">Min\u00e4, vanha psykologi olen <em>omien kokemusteni my\u00f6t\u00e4 <\/em>kasvanut vain ajatuksessa, ett\u00e4 oman \u00e4idin (tai \u00e4idin sijaisen) l\u00e4heisyyden puute on lapsen koko el\u00e4m\u00e4n aikainen tuhovoima. Jos eiv\u00e4t \u00e4idin k\u00e4det kietoudu ymp\u00e4rille lohduttamaan, jos \u00e4iti on et\u00e4inen\/poissa jostakin syyst\u00e4, tai h\u00e4n ei osaa\/saa antaa hellyytt\u00e4, alkavat traumatekij\u00e4t hivuttautua pieneen kasvavaan mieleen. Jos tilanne ei muutu tai joku toinen henkil\u00f6 korvaa \u00e4iti\u00e4, ei lapsi kasva psyykkisesti normaalihyvinvoivaksi.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\">HELLYYS, L\u00c4MP\u00d6 ja L\u00c4HEISYYS ovat ne perusasiat, mit\u00e4 me tarvitsemme. N\u00e4it\u00e4 min\u00e4 toistin terveyskekuspsykologin ominaisuudessa neuvolassa kaikille odottaville pareille 15 vuotta 1985 alkaen. Puhuin aina syd\u00e4meni kyllyydest\u00e4. N\u00e4in ja tunsin, miten is\u00e4t ja \u00e4idit kuuntelivat ja ottivat tiedon vastaan. Tiet\u00e4m\u00e4ni mukaan <em>kaikki kahden kunnan odottavat parit<\/em> <em>tulivat neuvolapsykologin luennoille<\/em>, kunnanjohtajaa my\u00f6ten. (T\u00e4m\u00e4 oli terveyskeskusten kulta-aikaa Suomessa.) Johtava l\u00e4\u00e4k\u00e4ri kielsi: &#8221;Tukiainen \u00e4lk\u00f6\u00f6n puhuko omiaan&#8221;! Min\u00e4 en puhunut omiani, vaan suoraan suulla suuremmalla.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\">N\u00e4m\u00e4 kolme tunnepitoista ja kaunista sanaa olivat k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4ni <em>englantilaisen Lontoon <strong>Tavistock klinikan psykologin John Bolbyn<\/strong> <\/em><strong><em>kiintymys patologian opeista<\/em>.<\/strong> <em>Min\u00e4 olin vasta saanut valmiiksi graduni  1983 kansainv\u00e4lisess\u00e4 projektissa h\u00e4nen teorioittensa pohjalta &#8221;kiintymyssuhde- k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4&#8221; (tillgivenhetsbeteende) 50 eronnen naisen kohdalla. Lapsen varhain syntyv\u00e4 kiintymysk\u00e4ytt\u00e4ytymisen malli alkaa toistua el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta se voi menn\u00e4 paljon vinoonkin eli  kiintymisk\u00e4ytty\u00e4tyminen muuntuu jollakin tavalla sairaaseen suuntaan. Syntyy monenlaista kieroutunutta kiintymyst\u00e4, kuten esimerkiksi kontrolloiva ja ripustautunut kiintyminen. Voidaan puhua <strong>kiintymyspatologiasta.<\/strong><\/em> Kuten jokainen meist\u00e4 tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\">Mielest\u00e4ni joskus olisi hy\u00f6dyllist\u00e4 muistaa n\u00e4m\u00e4 kolme kaunista sanaa: hellyys, l\u00e4mp\u00f6 ja l\u00e4heisyys ja mietti\u00e4 omaa k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4\u00e4n niiden raameissa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\">&#8212;&#8212;&#8212; V. 2019 olin TYKS:ss\u00e4 suuressa sel\u00e4n h\u00e4t\u00e4leikkauksessa, jonka j\u00e4lkeen l\u00e4hes 6 viikkoa sairaalassa. Leikkkauksen j\u00e4lkeisess\u00e4 suuressa osastohoidossa on paljon ja monenlaisia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Minua oli hoitanut muutamia viikkoja <em>nelj\u00e4 nuorta hoitoalan opiskelijaa, kaksi tytt\u00f6\u00e4<\/em>, Katja ja Mari ja kaksi poikaa, Olavi ja Tuomo. He olivat pesseet ja suihkutellet minua, laastaroineet ja sitoneet selk\u00e4\u00e4, k\u00e4\u00e4nnelleet ja nostaneet, pissattaneet ja kammanneet. Kun heid\u00e4n ty\u00f6vuoronsa loppui, k\u00e4viv\u00e4t he moikkaamassa minua verhon takaa. Min\u00e4 kiinnyin heihin. Tunsin tunteita kuin omiin lapsenlapsiini. Nytkin nousee kyyneleit\u00e4 silmiin, kun muistan heit\u00e4. Toinen nuorista miehist\u00e4 hiukan jalkavammainen, tumma herttainen Tuomo tuli sanomaan hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4, kun muut jo nukkuivat, koska h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 min\u00e4 valvoin ja luin my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Makasin vuoteessa y\u00f6valmiina uniapnean kokokasvomaski naaman peittona. H\u00e4n n\u00e4ki vain tihruiset silm\u00e4ni remmien v\u00e4list\u00e4, joita saatoin r\u00e4psytell\u00e4. Viimeisen\u00e4 iltana, kun tuli tieto poisl\u00e4hd\u00f6st\u00e4 toiseen paikkaan, tuli Tuomo vuoteeni viereen, kosketti peitett\u00e4ni ja peikutti molemmilla k\u00e4sill\u00e4. H\u00e4n ei n\u00e4hnyt kyyneleit\u00e4 silmiss\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\">Mari oli aamuvuorossa ja pesi minua. Kaikki sujui hyvin, aina paremmin, kun oli tytt\u00f6 vuorossa. Lopuksi oli <em>jalkojen pesu ja hoito. Mari oli polvillaan m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 lattialla edess\u00e4ni <\/em>ja hankasi hilseilevi\u00e4, hikisi\u00e4 ja rumia jalkoja. H\u00e4n puhdisti huolellisesti varpaiden v\u00e4litkin, kuivasi taputellen pyyhkeeseen ja lopuksi voiteli. Min\u00e4 istuin ja katselin, aloin itke\u00e4. N\u00e4in silmiss\u00e4ni suloisen nuoren naisen ja muistin toisen henkil\u00f6n, joka my\u00f6s pesi muiden jalkoja. N\u00e4in <em>Jeesuksen hahmon pesem\u00e4ss\u00e4 matkasta v\u00e4syneiden opetuslastensa jalkoja<\/em>. Molemmissa n\u00e4kyi rakkauden teko. Min\u00e4 en ollut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n oppinut ottamaan vastaan sellaista. Olin saanut liikaa hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4 ja huolehtimatta j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4. &#8211; T\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4n lyhyesti tarinan parin vuoden takaa. Arvostettu erityisl\u00e4\u00e4k\u00e4ri polvistui lattialle ja auttoi minulle sukat jalkaan. Sen, joka ei itse ole kokenut samoja el\u00e4m\u00e4ntilanteita, on ehk\u00e4 vaikea samaistua kertomiini tilanteisiin ja liikutuksen tunteisiini.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\">Ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni pyysin ja sainkin hetkeksi tulemaan kaikki nelj\u00e4 hoitajaharjoittelijaa vuoteeni luokse ja kerroin, miten paljon heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 oli merkinnyt minulle. Ja kerroin (naivisti), ett\u00e4 he olivat tulleet minulle t\u00e4rkeiksi <em>kuin omat lapsenlapseni<\/em>. Heit\u00e4 hymyilytti ja ehk\u00e4 ihmetyttikin mummon liikutus. Mutta kyll\u00e4 min\u00e4 tunsin ja n\u00e4in heiss\u00e4kin l\u00e4mp\u00f6isi\u00e4 tunteita. <\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Iltasanomien kuvituskuva-Colourbox Ihminen saa hoitavaa kosketusta ennen ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n hengenvetoa jo tullessaan t\u00e4h\u00e4n maailmaan. T\u00e4st\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien pikkulapsi onkin kokonaan hoitavan kosketuksen varassa. H\u00e4n kasvaa ja kehittyy omien fyysisten edellytystens\u00e4 ehdoilla, mutta kehitys mahdolistuu vain, jos joku hoivaa h\u00e4nt\u00e4 koko ajan. On hyv\u00e4 asia muistaa t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n totaalinen riippuvuutemme avusta. Samalla lailla on suurella osalla el\u00e4inkuntaa, &hellip; <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":3328,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[47],"class_list":["post-3478","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset","tag-hellyys-lampo-ja-laheisyys"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3478","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3478"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3478\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3491,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3478\/revisions\/3491"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3328"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3478"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3478"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3478"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}