{"id":3640,"date":"2025-06-28T17:40:35","date_gmt":"2025-06-28T15:40:35","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=3640"},"modified":"2025-07-02T19:16:35","modified_gmt":"2025-07-02T17:16:35","slug":"mummo-ja-naulapyssy","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2025\/06\/28\/mummo-ja-naulapyssy\/","title":{"rendered":"MUMMO JA NAULAPYSSY"},"content":{"rendered":"\n

Tosi j\u00e4nnitystarina<\/strong> sille, joka uskoo mummoistakin olevan viel\u00e4 johonkin.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

I OSA. MUMMO ON AVUTON, MUTTA EI KAUAA.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Mummo oli vanha taidemaalari. H\u00e4nen paras kautensa oli jo mennyt, arveltiin. Mutta miten lienee, kun mummoon alkoi virrata jostain lis\u00e4energiaa yh\u00e4 vain enemm\u00e4n, kun h\u00e4n t\u00e4ytti 85 vuotta. H\u00e4n oli jo puuhannut syntym\u00e4p\u00e4ivien viettoakin, kun korona tyrm\u00e4si kaiken. Kutsukortitkin oli l\u00e4hettety, juhlatilat vuokrattu, leivonnaisia oltiin leipomassa. Mutta ei ollut asiallista surra, koska samaa ja paljon pahempaakin ihmiset joutuivat kokemaan maailmalla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Mummo k\u00e4veli mets\u00e4ss\u00e4 ja pitkin ketoja, ja p\u00e4\u00e4si sisullaan l\u00e4hes minne vain. Rollaattorin kori t\u00e4yttyi kukista, kun kotona ei tietenk\u00e4\u00e4n kes\u00e4aikaan voinut el\u00e4\u00e4 ilman kedonkukkia. Kun mummo oli surullinen tai huolissaan erityisesti, lohduttivat mets\u00e4n puut, kedon kukat ja hiljaisuuden \u00e4\u00e4net. Mummo tunsi niin voittamatonta ik\u00e4v\u00e4\u00e4 saada maata taas m\u00e4tt\u00e4\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 kyyneleet alkoivat tippua silmist\u00e4. Mummo istui rollaattorilleen ja tiputteli kyyneleen kerrallaan heinikkoon. Kirkas kyynel vieri hein\u00e4nkortta alas ja kotilo oli vastassa. Se siemaisi suloisen suolahelmen ja virkistyi. Toinen kyynel kopsahti lepp\u00e4kertun punaiseen kuoreen ja lepp\u00e4kerttukin ilahtui. Se p\u00f6rr\u00e4si innoissaan yl\u00f6s ja t\u00f6rm\u00e4si mummon kukkamekkoon. Jopas heill\u00e4 oli iloa molemmin puolin! N\u00e4inkin tapahtui – ja milloin mitenkin. Joskus mets\u00e4hiiri tuli kurkistelemaan mummoa suurin silmin ja linnut tietysti aina kuuntelivat pienen hetken, kun mummo puhaltesli pieneen kukkopilliins\u00e4. Mummo pieneni luonnon joukkoon ja samalla kasvoi taas itsekseen. Ihmeellinen prosessi se oli, mutta auttoi poikkeuksetta. Mummo sai voimia.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Mummolla roikkui kameralaukku olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kun tuli \u00e4kkin\u00e4inen tarve kuvata, ei sit\u00e4 saanut kyllin nopeasti laukaisukuntoon, kun joutui nostelemaan laukusta, availemaan ja etsim\u00e4\u00e4n sopivia kuvakulmia ja niin edelleen. Kamera silti r\u00e4ps\u00e4hteli usein, milloin mihinkin kohteeseen. Kuvia sitten kertyikin pinoja. Mummo p\u00e4\u00e4tti yritt\u00e4\u00e4 vaihteeksi maalatakin<\/em>. Vesiv\u00e4reill\u00e4 akvarelleja nyt ensin.<\/p>\n\n\n\n

Siis n\u00e4in kaikki alkoi.<\/p>\n\n\n\n

Mummo ahersi. Intoa kasvoi niin, ett\u00e4 h\u00e4n unohti voimansa. Iltaisin nousivat vaivat ja sairaudet voitolle, mutta y\u00f6unet nostivat taas voimat uuteen koitokseen. T\u00f6it\u00e4 kertyi pitk\u00e4st\u00e4 aikaa. Mummosta oli mahtavaa kokea, ett\u00e4 koukistuneet sormet ja viallinen olkap\u00e4\u00e4kin suostuivat ty\u00f6ntekoon. K\u00e4det vapistenkin sujui v\u00e4rin veto ja laveeraus. Herkkyys saattoi jopa kasvaa. Kedonkukkia ei kukaan maalaakaan ilman herkkyytt\u00e4. Herkkyys on pienuutta ja n\u00f6yryytt\u00e4 ja suuremman, kauniimman ja paremman – kuin min\u00e4 tunnnustamista.<\/p>\n\n\n\n

Kellarivarastossa oli vanhoja kehyksi\u00e4<\/em>, joista l\u00e4hes aina l\u00f6ytyi joku lista, kun mummolla ei ollut rahaa vied\u00e4 taideliikkeeseen kehystett\u00e4v\u00e4ksi. Nytkin l\u00f6ytyi sopiva suurikoinen kehys , jossa oli viel\u00e4 valmis passpartour. Suuri lasi oli raskas ja vaikea kantaa. Tuntui, ett\u00e4 lasilevy puhkaisee sormenp\u00e4\u00e4t. Mutta onnekkaasti mummo sai kehyksen ja lasin kellarista sis\u00e4lle. H\u00e4n nosti ne telineeseen ja sovitteli uutta ty\u00f6t\u00e4 kehykseen. Siihen se k\u00e4vi ihan t\u00e4sm\u00e4lleen. Nyt pit\u00e4\u00e4 vain naulata lasi ja kehys kiinni.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Taustalla ”Toukokuinen nocturno”, guashi, 55×40 cm. 2015.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

II OSA. NAULAPYSSYN PUHDISTUS JA K\u00c4YTT\u00d6\u00d6NOTTO. MIT\u00c4 SITTEN TAPAHTUI?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6kaluhyllyll\u00e4, kaiken usein tarvittavan, kuten vasaran, hohtimien, pihtien, rautalangan ja sekalaisen naularasian takana se oli, se iso vempain, jota mummo oli aina pel\u00e4nnyt. Ainakaan kymmeneen vuoteen sit\u00e4 ei oltu tarvittu.<\/p>\n\n\n\n

Hyvin mummo muisti sen hankkimisen jostakin Raision suunnalla olevasta ty\u00f6kaluvarastomyynnist\u00e4. Noin 45 vuotta sitten joku turkulainen kuvataiteilija neuvoi h\u00e4net sinne ostoksille. (Kukahan se mahtoi olla? Saattoi olla jompi kumpi Lepp\u00e4sist\u00e4, Raili <\/em>tai h\u00e4nen miehens\u00e4.) Viel\u00e4kin mummo muisti varaston lukemattomilta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hyllyt, jotkaa olivat ty\u00f6kalumeren peitossa. Niit\u00e4 oli jos jonkinlaisia. (Todenn\u00e4k\u00f6isesti kiehtova n\u00e4ky miesten mielest\u00e4!) Mutta mummo – ei silloin viel\u00e4 edes mummo – katseli vain n\u00e4it\u00e4 liittimi\u00e4, naittajia ja naulapysssyj\u00e4. Yst\u00e4v\u00e4llinen nuori mies keltaisisa ty\u00f6haalareissa neuvoi laitteiden k\u00e4yt\u00f6\u00e4, ja kuunteli kulmakarvat kohollaan mummon kysymyksi\u00e4. H\u00e4n varoitteli ja kehoitti hankkimaan my\u00f6s suojalasit. Niit\u00e4 ei mummo tullut hankkineeksi. <\/p>\n\n\n\n

Mummo otti esineen ahkeraan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Ja kului vuosia ja niittinauloja my\u00f6s. Mummo ei muista ainuttakaan vaikeaa hetke\u00e4 t\u00e4m\u00e4nlaatuisissa miehisiss\u00e4 askareissaan. Kaikki tarvittavat sadat kehyslasit h\u00e4n onnistui itse niittaamaan puukehyksiins\u00e4. Nupinauloja tarvittiin en\u00e4\u00e4 harvoin. N\u00e4yttelyit\u00e4 tuli, suuriakin, ja kaikissa oli osa t\u00f6ist\u00e4 mummon itsens\u00e4 kiinnitt\u00e4mi\u00e4 kehyksi\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Nyt t\u00e4m\u00e4n ajattelu tuntui l\u00e4hes uskomattomalta. ”Min\u00e4 olen ollut aikamoinen taitaja!”<\/strong>, sanoi mummo \u00e4\u00e4neen ja ihaili itse\u00e4\u00e4n<\/strong>. ”Mutta nyt en kunnolla uskalla ottaa koko h\u00e4rveli\u00e4 kaapista ulos. Minusta on tullut pelkuri. Jos otan t\u00e4ss\u00e4 asennossa, laite ei voi laueta, kun en paina mit\u00e4\u00e4n.. eih\u00e4n?” Ja mummo otti varovasti raskaan metallilaitteen, py\u00f6ritteli sit\u00e4 k\u00e4siss\u00e4\u00e4n, katseli ja mietti. H\u00e4n ei muistanut naulojen laittamista ampuma-asentoon, h\u00e4n ei muistanut, mihin suuntaan naula lensi ja mist\u00e4 kolosta se tuli ulos, eik\u00e4 h\u00e4n muistanut, kuinka laite pannaan riman reunalle. L\u00e4helle rimaa, kiinni rimaan, suoraan vai vinoon?<\/em><\/p>\n\n\n\n

Mummo istui nojatuoliinsa laite k\u00e4siss\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4tti tarkastella sit\u00e4 niin kauan, ett\u00e4 asiat selvi\u00e4\u00e4<\/em>. Kello oli jo kuusi ja aurinko talon takana. Oli pakko laittaa valo p\u00e4\u00e4lle, ett\u00e4 n\u00e4ki tarkan ty\u00f6n. Nyt alkoi ihmetytt\u00e4\u00e4, oliko laitteessa jotain vikaa, kun sen k\u00e4sikahva ei juurikaan liikkunut. Mummo ponnisti kaikki voimansa (pienet, varsinkin oikeassa k\u00e4dess\u00e4) ja ampui kohti korituolia. Kuului melkoinen raksahdus ja joku lensi nurkkaan. <\/em>Siis naula! Sielt\u00e4 se tuli. Kyll\u00e4 se toimii, mutta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaikeasti. Joku on vialla.<\/p>\n\n\n\n

Mummo haki suurennuslasinsa ja k\u00e4\u00e4nteli laitetta valoon niin, ett\u00e4 n\u00e4kyi sen joka kolo ja t\u00e4ysrakenne. M\u00f6nj\u00e4\u00e4! Jotain mustaa ja paksua ainetta koko laitteen koneisto oli t\u00e4ynn\u00e4! Se ei voinut toimia sen takia. Mummo otti pienet kynsisakset ja kaiveli laitetta. Kuin paksua \u00f6ljy\u00e4, jossa oli mukana vaikka mit\u00e4: p\u00f6ly\u00e4, nukkaa, hiekkaa, multaa… Se alkoi irtoilla, mutta tarvittiin joku puhdistamaan n\u00e4m\u00e4 pienet kolot ja aukot. Pumpulitikut tietenkin! Ne nyt oli kuin luotuja t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen. Mummo kostutti tikun p\u00e4\u00e4n ja pumpulin ja johan sill\u00e4 nyt tuli puhdasta j\u00e4lke\u00e4. Kun ei koskaan ole ajatellut teknisesti jokap\u00e4iv\u00e4isist\u00e4 t\u00f6ist\u00e4, nytkin oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 laitteen toimintaa. <\/p>\n\n\n\n

Mmmo k\u00e4\u00e4nteli sit\u00e4 ja taas l\u00f6ytyi uusi rako, joka piti puhdistaa. Kaksi liukuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4kin laitteesta l\u00f6ytyi, toinen kulki l\u00e4pi koko laitteen. ”T\u00e4t\u00e4 pitkin varmaan ammus ohjautuu , niinkuin pyssyn piipusta<\/strong>” Ja samassa mummo oivalsi, ett\u00e4 h\u00e4nh\u00e4n oli juuri tekem\u00e4ss\u00e4 samaa kuin pyssymiehet, jotka siististi ja tarkkaan putsasivat aseitaan iltapuhteella. ”OIkein hartaudella l\u00e4nnenmiehet aseitaan puhdistelivat! Onhan se ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 sen pohjalta, mit\u00e4 \u00e4sken n\u00e4in. Muuten piipuissa on ties mit\u00e4 m\u00f6nj\u00e4\u00e4. Mutta mit\u00e4\u00e4n \u00f6ljy\u00e4 minulla ei kyll\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole. Oli ennen ompelukone\u00f6ljy\u00e4,<\/em> joka olisi kai sopinut! Mutta enh\u00e4n min\u00e4 mill\u00e4\u00e4n konstilla sit\u00e4 olis kuitenkaan yksin uskaltanut mihink\u00e4\u00e4n rakoon tiputella. Kai t\u00e4m\u00e4 nyt ilman \u00f6ljy\u00e4kin toimii!”<\/p>\n\n\n\n

Ja p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi, kolmen tunnin tutustumisurakan ja puhdistamisen j\u00e4lkeen oli vanha ty\u00f6kalu kiilt\u00e4v\u00e4 kuin uusi. Mummo muisti, ett\u00e4 kaikkien yli 45 vuoden vuosienkaan aikana h\u00e4n ei ollut puhdistanut laitttetta. Nyt se oli tehty.<\/strong> Nyt sit\u00e4 siis piti kokeilla.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4rki sanoi, miten naula tulee ulos, mutta kuinka syv\u00e4lle se kiinnittyy ja kuinka lujaan<\/em>, sit\u00e4 on nyt kokeiltava. Mummo asettaa laitteen puisen maalaustelineen alareunaa vasten varovasti – ei painaen ja puristaa kaikin voiminlaukaisukahvaa. Nyt se nousee,<\/em> mutta vaikeasti. \u00d6ljy\u00e4 puuttuu!<\/p>\n\n\n\n

PAM!<\/strong> Puureunassa seisoi vinossa, hyv\u00e4ss\u00e4 asennossa naula.<\/strong>” Hienoa, mutta miksi se pit\u00e4\u00e4 n\u00e4in kamalan \u00e4\u00e4nen? Kai sekin johtuu \u00f6ljyn puutteesta.” <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Turun It\u00e4isen kadun Taidetervikeliike oli se miss\u00e4 mummo k\u00e4vi. Hyvin harvoin en\u00e4\u00e4, uusia kehyksi\u00e4k\u00e4\u00e4n hankkimaan, kun ei t\u00f6it\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut tehnyt… Mutta jospa nyt koittaa uusi aika.<\/p>\n\n\n\n

Kun mummo meni sin\u00e4 iltana s\u00e4nkyyn, n\u00e4ytti kello l\u00e4hes puoltay\u00f6y\u00e4. Mummo oli istunut lempituolissaan ja mietiskellyt. H\u00e4n oli tuntenut omalaatuista ylpeytt\u00e4, ja sit\u00e4 piti pohtia, mit\u00e4 se oikein oli. Oli jotenkin hulppea olo. Ihan kuin jonkun hyv\u00e4n saavutuksen j\u00e4lkeen. <\/p>\n\n\n\n

    \n
  • Nii-in, olihan t\u00e4m\u00e4 saavutus, mutta ei nyt mitenk\u00e4\u00e4n suuri. Mutta oli se n\u00e4ytett\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 en ole aivan niin tyhm\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 tekniikan asioissa – niinkuin aina olen antanut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Kyll\u00e4 min\u00e4kin osaan p\u00e4\u00e4tell\u00e4 jotakin, ja ajan kanssa mietiskelty\u00e4: ymm\u00e4rr\u00e4n v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4nkin. Vauu!<\/li>\n<\/ul>\n\n\n\n

    Siis tarinan iloinen loppup\u00e4\u00e4telm\u00e4: vanhat mummutkin viel\u00e4 oppivat j\u00e4rkeilem\u00e4\u00e4n!<\/strong> Pyssy laukeaa eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pahaa tapahdu, p\u00e4invastoin.<\/p>\n\n\n\n

    <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    Tosi j\u00e4nnitystarina sille, joka uskoo mummoistakin olevan viel\u00e4 johonkin. I OSA. MUMMO ON AVUTON, MUTTA EI KAUAA. Mummo oli vanha taidemaalari. H\u00e4nen paras kautensa oli jo mennyt, arveltiin. Mutta miten lienee, kun mummoon alkoi virrata jostain lis\u00e4energiaa yh\u00e4 vain enemm\u00e4n, kun h\u00e4n t\u00e4ytti 85 vuotta. H\u00e4n oli jo puuhannut syntym\u00e4p\u00e4ivien viettoakin, kun korona tyrm\u00e4si kaiken. … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":3644,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3640","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3640","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3640"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3640\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3688,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3640\/revisions\/3688"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3644"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3640"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3640"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3640"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}