{"id":373,"date":"2022-08-15T10:26:28","date_gmt":"2022-08-15T08:26:28","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=373"},"modified":"2025-06-30T17:06:00","modified_gmt":"2025-06-30T15:06:00","slug":"ikkunasta-4-muurahaisten-tyosarkaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2022\/08\/15\/ikkunasta-4-muurahaisten-tyosarkaa\/","title":{"rendered":"IKKUNASTA (4) Muurahaisten ty\u00f6sarkaa\ufffc"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Olin tutussa mets\u00e4ss\u00e4ni pitk\u00e4st\u00e4 aikaa. Helteet olivat jatkuneet, mutta eiv\u00e4t olleet kuivanneet eiv\u00e4tk\u00e4 kellastaneet maisemaa, sen t\u00e4ytel\u00e4isen vihre\u00e4\u00e4 puustoa tai edes maan uskomatonta runsautta. Oli ihana vet\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4n henke\u00e4 ja antaa hikisen ihon nauttia puiden varjoista. Astuin hiljakseen yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4, kyllin leve\u00e4\u00e4 rollaattorille. Muurahaiset, tihulaiset tunkivat sandaalien raoista paljaisiin jalkoihin. Niist\u00e4 oli n\u00e4emm\u00e4 mukava k\u00e4pristy\u00e4 varpaisiin ja pist\u00e4\u00e4 kunnolla oikein nautinnollisesti. Saivat vanhan ihmisen ihan hihkaisemaan myrkkyannoksillaan. Ehk\u00e4 helle sai nekin helposti kiukkuisiksi – tai ilonp\u00e4iv\u00e4th\u00e4n niill\u00e4 taisi ollakin! Tai mist\u00e4s min\u00e4 tiesin mik\u00e4 reaktio t\u00e4m\u00e4 pistosrynt\u00e4ys nyt oli.<\/p>\n\n\n\n

Istuin rollaattorin istuimelle ja vedin jalat koukkuun. Eiv\u00e4t tihulaiset ainakaan samalla lailla p\u00e4\u00e4sset kimppuun. Katsoin maahan: suoraan alapuolellani kulki pieni polku, noin viisi sentti\u00e4 leve\u00e4. No niin, min\u00e4h\u00e4n olin astellut keskell\u00e4 heid\u00e4n tiet\u00e4\u00e4n. Ihmek\u00f6s sitten! Polku johti poikittain yli pienen tieni. Pes\u00e4 ei ollut n\u00e4kyviss\u00e4, mutta varmaan aika l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Katselin ihaillen polun vilin\u00e4\u00e4. Se oli uskomaton kuin v\u00e4rik\u00e4s kullanruskeana v\u00e4lkehtiv\u00e4 k\u00e4\u00e4rme. Muurahaiset juoksivat, vilistiv\u00e4t, k\u00e4\u00e4ntyiliv\u00e4t salamana sinne ja t\u00e4nne sellaisella nopeudella, ett\u00e4 tuskin t\u00e4m\u00e4 vanha helteen \u00e4hkytt\u00e4m\u00e4 ihminen voi muuta ajatella kuin, ett\u00e4 kuuma vain rasvasi muurahaisen jalkaniveli\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Aivan pienest\u00e4 lapsesta asti olen katsellut muurahaisten touhuja. Kertonut, kirjoitellut ja piirrellytkin niit\u00e4. Muurahaiset ja niiden touhut ovat aina kuuluneet el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Niinp\u00e4 nytkin. <\/p>\n\n\n\n

Olen aikaisemmin kertonut, miten me lapsena opimme ”juomaan muurahaisen pissaa”, niin kuin me sit\u00e4 huvitusta kutsuimme itse. En ole varma, oliko se muurahaisten huonoa kohtelua tai per\u00e4ti: teimmek\u00f6 me pahaa niille. Tarkoitus ei ainakaan ollut. Joku oli opetanut meille konstin, joka voitiin toteuttaa vain kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, kun koivunoksista l\u00e4hti helposti kuori. Otettiin sopivan kokoinen koivunoksa ja kuorittiin se, ty\u00f6nnettiin oksaa hiljalleen muurahaiskekoon sis\u00e4\u00e4n aika syv\u00e4\u00e4n. Hetken kuluttua vedettiin se ulos ja maisteltiin tikkua. Oliko oksassa jo muurahaisen pissaa? Jotain muurahaisen eritt\u00e4m\u00e4\u00e4 happoahan se oli. Kipe\u00e4n karvasta ja meist\u00e4 lapsista maukkaan erilaista ja maistuvaaa. (Emme tunteneetkaan viel\u00e4 karamellej\u00e4! Semmosta ei osaa kaivata, mist\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n tied\u00e4.) <\/p>\n\n\n\n

Jatkan viel\u00e4 muurahaispesist\u00e4. Min\u00e4 nuorena innokkaana partiolaisena opettelin suunnistamaan, ja minulla oli joitakin hyvi\u00e4 edellytyksi\u00e4 tulla hyv\u00e4ksi suunnistajaksi, koska voitin Satakunnan partiolaisten kisatkin. Suunnistelin aina joskus itsekseni Rauman l\u00e4hist\u00f6n metsiss\u00e4. Kompassin avulla ei toki eksy, mutta min\u00e4 kyll\u00e4 osasin liikkua metsiss\u00e4 muutenkin eksym\u00e4tt\u00e4. Yksi t\u00e4rke\u00e4 merkki ilmansuunnnista ovat aina muurahaispes\u00e4t. Tarkkailin niit\u00e4 ja opin monia asioita. Tied\u00e4n, ett\u00e4 muurahaispes\u00e4t voivat olla Suomessa jopa 1,5 m korkeita. Olen itse n\u00e4hnytkin sellaisen jossakin. Mutta en tiennyt, ett\u00e4 pes\u00e4 saattaa jatkua maan alla 5 metrin alueella. Kun seurasin muurahaisten touhuja, opin my\u00f6s n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, miten ne suorittavat monia erilaisia askareita ja t\u00f6it\u00e4. Muurahaiset pit\u00e4v\u00e4t joitakin kirvalajeja ”lypsykarjana”, jota ne lyps\u00e4v\u00e4t ja huolehtivat lehmiens\u00e4 laidunmaista huolella.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva on teoksesta IHMEELLINEN LUONTO, LUOJAN K\u00c4TTEN IHMETEOS, ARVI ULVINEN, v 1950. Sain t\u00e4m\u00e4n upean luontoaiheisen, hienosti kerrotun ja kuvitetun kirjan palkintona Raumalla koulujen v\u00e4listen jokavuotisten kulttuurikilkailujen piirustuskilpailussa 1953.<\/strong> T\u00e4m\u00e4 teos on vaikuttanut minun maailmankuvaani suuressa m\u00e4\u00e4rin. Se on lis\u00e4nnyt entisest\u00e4\u00e4n suurta luonnonrakkauttani. Se on jopa ollut vaikuttamassa minun taiteilijanty\u00f6ss\u00e4ni.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Muurahaiset ovat hyvin kiinnostavia el\u00e4imi\u00e4. T\u00e4st\u00e4 edell\u00e4 mainitsemastani teoksesta voi lukea monia j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 asioita niiden el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Harva tiet\u00e4\u00e4, kuinka laajan yhteis\u00f6n muurahaiset rakentavat ymp\u00e4rilleen ja huolehtivat siit\u00e4. Niiden yhdyskunta voi levit\u00e4 jopa 150 m aluelle ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 monia pesi\u00e4. Muurahainen on ”\u00e4lyk\u00e4s” el\u00e4in (mit\u00e4 muuta osaisin sanoa? Jos niiden \u00e4ly ei ole aivojen toimintaa, toimivatko siis vaistot n\u00e4in suurella viisaudella? Pit\u00e4isi olla ehk\u00e4 etev\u00e4 biologi, ett\u00e4 osaisi vastata.). Muurahainen hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 toisen lajin muurahaisten kimppuun ja ottaa sodassa vankeja, vie niit\u00e4 omaan pes\u00e4\u00e4ns\u00e4 orjiksi , ruokkii niit\u00e4 ja niiden munista kasvattaa itselleen lis\u00e4\u00e4 orjaty\u00f6voimaa.<\/em> Mutta on uurahaisella vihollinnekin, muurahaisleijona Myrmeleon formicarius,<\/em> jonka suurikokoisista leuoista muurahainen ei selvi\u00e4. Muurahainen lyhent\u00e4\u00e4 taakkojen raahausmatkoja pes\u00e4lle oikaisemalla maastossa viisaasti pitki\u00e4kin matkoja. Muurahainen osaa tervehti\u00e4 toista tietyin kosketteluseremonioin ja ryhty\u00e4 toveriksi auttamaan. Mutta se voi olla tekem\u00e4tt\u00e4kin n\u00e4in. N\u00e4m\u00e4 huomiothan min\u00e4 juuri tein, joista pian kerron.<\/p>\n\n\n\n

Nyt mets\u00e4ss\u00e4 n\u00e4in juuri jalkojeni kohdalla yhden ruskenkeltaisen ahertajan vimmatussa vetoty\u00f6ss\u00e4.<\/strong> Muurahainen kiskoi jotain sellaisella voimalla, ett\u00e4 sen vartalo k\u00e4pertyi jalkojen kanssa kuin imeme\u00e4\u00e4n itseens\u00e4 jotain. Kiskoi ja nytkytti, jatkoi ja jatkoi sitke\u00e4sti, mutta \u00e4kki\u00e4 juoksikin sitten salamana sen jonkun pitk\u00e4n ja kapean tikkumaisen taakse. Ennenkuin tajusinkaan alkoi ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Samalla lailla hytkytti ja nytkytti – ihan kuin ihminenkin olisi tehnyt. Ei vaan saanut tikkua liikahtamaan. N\u00e4ytti jo silt\u00e4, ett\u00e4 pikkuisen \u00e4helt\u00e4j\u00e4n p\u00e4\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 pelannut, kun \u00e4hellys jatkui kuin turhaa vaan. Koko ajan oli kavereita viilett\u00e4nyt ohi kummankin puolen tai juossut vimmatusti vastaan, mutta aina tervehtineet nopeasti eturaajoilla hipaisten tai kiert\u00e4neet ohi kauempaa: tuttua touhua- jatka kaveri vaan! <\/em>\u00c4kki\u00e4 yksi vilist\u00e4j\u00e4 pys\u00e4htyi ja herkesi hetkeksi ihan neuvottelemaan. Ja tuloksena oli muurahainen tikun kummankin puolen, yritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Tikku liikahti nyt hiukan, liukui eteenp\u00e4inkin, mutta juuttui taas pieneen kiveen. Molemmat muurahaiset jatkoivat, tempoivat nytkyttiv\u00e4t, mutta huomasin, ett\u00e4 auttaja toisella puolella alkoi selv\u00e4sti v\u00e4sy\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4kin v\u00e4syin kumaraan asentooni, kasvot niin l\u00e4hell\u00e4 maata kuin suinkin uskalsin kaatumatta. Katsetta ei voinut irroittaa hetkeksik\u00e4\u00e4n muurahaisesta. Jos sen teki, kadotti sen n\u00e4kyvist\u00e4 satojen muiden vilist\u00e4jien joukkoon. Silm\u00e4t v\u00e4syiv\u00e4t ja niska v\u00e4syi, k\u00e4det puutuivat pahaan asentoon. Oli kulunut yli puoli tuntia. Olin siirtynyt muurahaisen mukana pikkutien yli noin kaksi metri\u00e4. En halunnut antaa periksi. Halusin n\u00e4hd\u00e4, miten muurahainen selvi\u00e4isi urakastaan.<\/p>\n\n\n\n

Niin surullisesti vaan sitten k\u00e4vi, ett\u00e4 auttaja v\u00e4syi ja livahti pois. Taas oli yritt\u00e4j\u00e4 nyt yksin. Silloin tapahtui jotain. Tikku katkesi, kai sit\u00e4 oli nytkytetty liikaa. <\/em>Se murtui niin, ett\u00e4 kolmannes siit\u00e4 j\u00e4i pois, ennenkuin muurahaisparka edes huomasi. Eip\u00e4 ollut tikunmuru kauaa polulla, kun jo joku nappasi sen ja kuljetti helposti pois.<\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4 ihmetikku t\u00e4m\u00e4 oikein oli? Miksi juuri t\u00e4m\u00e4 niin noita kaikkia kiinnosti, kun polku oli t\u00e4ynn\u00e4 kaikenmaailam tikkuja ja neulasia? Yritin kumartua niin alas maata kohti kuin suinkin putoamatta polvilleni. (Min\u00e4h\u00e4n en maasta en\u00e4\u00e4 nouse, niinkuin nuo \u00e4helt\u00e4j\u00e4t). En n\u00e4e tarkasti, tarvitsen aina lukulaseja; niinp\u00e4 nytkin n\u00e4in vain ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen vaaleanharmaan ja hataran n\u00e4k\u00f6isen tikkumaisen p\u00e4tk\u00e4n. Mutta \u00e4kki\u00e4 oivalsin: ei se olekaan tikku!<\/em> Se on toukka<\/em>, kuollut ja pian murentuva vanha toukka. Pitk\u00e4st\u00e4 rynkytyksest\u00e4 hapertunut raato. Seh\u00e4n tietysti on muurahaisen ruokaa, oikein herkkua taitaa olla. Nyt katsoin ihan eri silmin koko tilannetta. Ymm\u00e4rsin hyvin \u00e4helt\u00e4j\u00e4n kunnia-asiaksi saada toukka kotiin pes\u00e4\u00e4n. Muut muurahaiset tietysti olisivat tehneet juuri samoin. T\u00e4m\u00e4 ahertaja oli ty\u00f6muurahainen, jonka teht\u00e4v\u00e4 oli ker\u00e4t\u00e4 sis\u00e4\u00e4n nyt niin paljon ruokaa kuin suinkin eik\u00e4 itse ruokailla. Mutta miksi muut antoivat sen \u00e4hki\u00e4 yksin, kun yleens\u00e4 muurahaiset auttavat heti toista? Vain se yksi tuli auttamaan hetkeksi. Olivatko per\u00e4ti kateellisia? Tai ehk\u00e4 oli tapana omia suuren saaliin kunnia yksin eik\u00e4 jakaa… No joo. Min\u00e4 en ole muurahaisten lakiasiaintuntija enk\u00e4 edes millainenkaan muurahaisten tuntija. Ihminen min\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vain olen. Ei kaikki muu ymp\u00e4rill\u00e4 ole meik\u00e4l\u00e4isi\u00e4 olentoja – vaikka ihan l\u00e4hekk\u00e4in n\u00e4in monessa asiassa ollaankin. <\/p>\n\n\n\n

Mets\u00e4retkeni p\u00e4\u00e4tteeksi n\u00e4in pikkumuurahaisen surullisen kohtalon<\/em>. Kun toukasta oli kolmannes pois, se keveni ja sen kuljetus oli tietysti helpompaa. Mutta sitten tuli vastaan puunoksa, kapea ja ter\u00e4v\u00e4. Toukanp\u00e4tk\u00e4 osui pahasti muurahaisen ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4n\u00e4 oksanreunaan ja toukka mureni.<\/em> Ihan kokonaan levisi, melkein kuin haihtui siihen paikkaan. Oli kai pitk\u00e4st\u00e4 vemputuksesta jo niin hutera. Muurahainen pys\u00e4htyi hetkeksi. Kai mietti. Tunsiko jotain? Mutta sitten juoksi kuin ammuttu pois pes\u00e4n suuntaan. Sen pituinen sen muurahaisen tarina.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4pe\u00e4 tunnustaa, mutta teen sen: min\u00e4 liikutuin.<\/em> Semmonnen on jo t\u00e4m\u00e4 vanha mummo. Joskus muutama kymmenen vuotta sitten etel\u00e4isiss\u00e4 maissa tappelin y\u00f6ll\u00e4 suuren tappisilm\u00e4isen liskon kanssa saadakseni sen alas sein\u00e4lt\u00e4ni ja tapoin sen pitk\u00e4n taistelun j\u00e4lkeen sumuttamalla kuoliaaksi hiuslakkaan. Liikutuin sen tappamisesta. Olen blogissani jo kertonut, kuinka \u00e4skett\u00e4in surin kuolevaa herhil\u00e4ist\u00e4 huoneessani.<\/p>\n\n\n\n

Pett\u00e4\u00e4k\u00f6 suhteellisuudentajuni siis?<\/strong> Vastaukseni on: ei pet\u00e4.<\/strong> Minulla on oikeus surra kaikkea luontoon kuuluvaa. Olen kasvanut itse kiinni luontontoon hyvin monin tavoin. Haluan kertoa siit\u00e4 blogeissani viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kuumuus t\u00e4n\u00e4\u00e4n vaan jatkuu. Ikkunasta n\u00e4en, ett\u00e4 vastakkaisella rakennusty\u00f6maalla eiv\u00e4t n\u00e4yt\u00e4 keltaliiviset ihmismuurahaiset ahertavan t\u00e4n\u00e4\u00e4n ollenkaan. Ei tapahdu juuri mit\u00e4\u00e4n. Tai todenn\u00e4k\u00f6isesti tapahtuu paljonkin, mutta nyt sis\u00e4tiloissa. Voihan siell\u00e4 py\u00f6ri\u00e4 josjonkinlainen hurlumhei, vaikka ulos ei n\u00e4yk\u00e4\u00e4n. Vaikka ehk\u00e4 suuri osa ty\u00f6miehist\u00e4 pit\u00e4\u00e4 hein\u00e4kuussa kes\u00e4lomaakin. Melkein kaipaan heid\u00e4n n\u00e4kemist\u00e4\u00e4n rakennuksen katoilla ja seinistoilla, telineill\u00e4 ja nostureilla. Keltaisissa liiveiss\u00e4\u00e4n he ovat olleet minulle koko ajan kuin ahkerat muurahaiset mets\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

On ollut hienoa kokemusta katsella n\u00e4it\u00e4 ihmismuurahaisia. En ole koskaan ennen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni asunut t\u00e4llaisella paikalla, johssa on n\u00e4in upea tilaisuus seurata suurrakennuksen syntymist\u00e4 <\/em>– ihan alusta asti. Koko ajan tapahtuu, herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muurahaiset touhuavat: hakkaavat poraavat lapioivat nostavat vet\u00e4v\u00e4t ty\u00f6nt\u00e4v\u00e4t py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4t roikottavat. Kuuluu kilkatusta kalkatusta sihin\u00e4\u00e4 suhinaa hakkaamista tai sementin py\u00f6ritt\u00e4j\u00e4n hurjaa meteli\u00e4. Mutta ihmisen \u00e4\u00e4ni\u00e4 ei kuulu. Kukaan ei huuda eik\u00e4 kiroile. En ole kuullut ainuttakaan kinastelua. Se tuntuu hienolta. Seiniin syntyy pintaa laajoin vedoin, ikkunoissa alkaa kiilt\u00e4\u00e4 lasi, peittyy muoviin, syntyy pookat ja kehittyy monet parvekkeet, niiden reunat ja kaiteet. Haitarinosturilla ahertaa keltainen muurahainen seinien teossa: tiili tiililt\u00e4 kasvaa kaunis pinta, viereen toisenv\u00e4rinen. <\/p>\n\n\n\n

Jokin p\u00e4iv\u00e4 sitten rakennuksen t\u00e4lle puolen siirrettiin valtava valkoinen ”mylly”. Nyt ymm\u00e4rr\u00e4n, mit\u00e4 se tekee. Ty\u00f6maan reunaaan tuodaan aika ajoittain suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 valkoisia s\u00e4kkej\u00e4 odottamaan jotain k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Nyt alkoi tapahtua.<\/p>\n\n\n\n

Lammen yll\u00e4 melkein pintaa pitkin purjehti vitivalkoinen pilvi. <\/em>Ihan pian toinenkin. Hurjann\u00e4k\u00f6ist\u00e4! Mist\u00e4 ne tuli? Heti n\u00e4in: avatusta valkoisesta s\u00e4kist\u00e4, jota tyhjennettiin siihen valkoiseen myllyyn. Siis mylly py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 ilmeisesti s\u00e4kin kalkintapaisesta jauhosta maalia tai laastia, jota sivelll\u00e4\u00e4n heti seiniin. Niin se menee. No nyt j\u00e4nnit\u00e4n, mit\u00e4 v\u00e4ri\u00e4 on valittu. Minulla on jo etuk\u00e4teen valmiina v\u00e4riskaala tietyist\u00e4 hillittyist\u00e4 ja murretuista v\u00e4reist\u00e4, koska katujulisteessa tiedotetaan, ett\u00e4 valmistuva talo tulee muistuttamaan jo valmista rakennuskompleksia, joka on lammikon toisella puolella. Ja siell\u00e4 on t\u00e4sm\u00e4lleen minun lempiv\u00e4rej\u00e4ni: okran ja ruskea monia s\u00e4vyj\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Eli nyt kysymys: mit\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 hienoista ihmismuurahaisten antamista kokemuksista opin? Kun mietin t\u00e4t\u00e4 kysymyst\u00e4 tarkkaan, osaan vastata itselleni. Jotakin ehk\u00e4 viel\u00e4 oppisin, mutta minun ei tarvitse en\u00e4\u00e4 oppia mit\u00e4\u00e4n. Olen el\u00e4nyt niin pitk\u00e4n ja rikkaan el\u00e4m\u00e4n, ett\u00e4 nyt saan jo ja on oikeus pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n nautiskella. Ja yksi suurista nautinnoista on vain katsella n\u00e4in ikkunasta kaikinpuolin erinomaisen, onnistuneen ja asiantuntevan ty\u00f6n tekemist\u00e4 ja lopputulosta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"
OLYMPUS DIGITAL CAMERA<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olin tutussa mets\u00e4ss\u00e4ni pitk\u00e4st\u00e4 aikaa. Helteet olivat jatkuneet, mutta eiv\u00e4t olleet kuivanneet eiv\u00e4tk\u00e4 kellastaneet maisemaa, sen t\u00e4ytel\u00e4isen vihre\u00e4\u00e4 puustoa tai edes maan uskomatonta runsautta. Oli ihana vet\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4n henke\u00e4 ja antaa hikisen ihon nauttia puiden varjoista. Astuin hiljakseen yl\u00e4m\u00e4ke\u00e4, kyllin leve\u00e4\u00e4 rollaattorille. Muurahaiset, tihulaiset tunkivat sandaalien raoista paljaisiin jalkoihin. Niist\u00e4 oli n\u00e4emm\u00e4 mukava k\u00e4pristy\u00e4 varpaisiin … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-373","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/373","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=373"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/373\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3671,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/373\/revisions\/3671"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=373"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=373"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=373"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}