{"id":3792,"date":"2025-08-25T15:52:48","date_gmt":"2025-08-25T13:52:48","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=3792"},"modified":"2025-09-11T14:47:13","modified_gmt":"2025-09-11T12:47:13","slug":"kaamean-hirmunen-urkkija","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2025\/08\/25\/kaamean-hirmunen-urkkija\/","title":{"rendered":"SATU: CYCLOPI SPECTRICUS, LEMPE\u00c4N HIRMUNEN URKKIJA"},"content":{"rendered":"\n

Kuva: Arvi 16 vuotiaana.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
OLYMPUS DIGITAL CAMERA<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kun nostin silm\u00e4ni ikkunaan, n\u00e4in: siin\u00e4 se kulki hiljaa ohi<\/strong> kuin liukuen, jonka se osasi pitkien, hyvin rasvattujen nikamien ja ruuvien varassa py\u00f6rivien, kolmivarpaisten ratasjalkojensa varassa, t\u00e4m\u00e4 mahtava tankkipallo m\u00e4tt\u00e4it\u00e4 ja pensaita lep\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 laajalla suohetteik\u00f6ll\u00e4, mittaamassa tikitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sihisem\u00e4ss\u00e4 laskemassa ja urkkimissa kaikkea taivaan ja maan v\u00e4lill\u00e4, luukut tiukasti kiinni, mutta mittarit auki kulki t\u00e4m\u00e4 cyclopi spectricum<\/strong>, suuren luukun t\u00e4htirorni ja kirkonkorkuinen teleskooppi. Teleskooppi n\u00e4ki t\u00e4hdenlentoon, naapurimaahan, kaupungin galleriaan, meid\u00e4n kotiin, minun taakseni ja tyynyn alle. Mutta pallon alla lepattelivat irtotuulessa juuret, aina valmiina uuteen juurtumiseen. Maanalaiset j\u00e4ttiasemat sulkivat tutkalaitteensa ja luovuttivat spectraansa hy\u00f6tyk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n yl\u00e4puolen j\u00e4ttil\u00e4iscycloopin tiiraajalle. Alapuolen maita halkova antenniasema putosi n\u00e4kyviin ja sen yliherkk\u00e4 mittariruuvi alkoi kierroksensa. Hirvi\u00f6urkkija oli taas innokkaana t\u00e4ysteholiikkeess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Samassa hetkess\u00e4 vet\u00e4ytyi teleskooppi siss\u00e4\u00e4n, luukku paukahti kiinni, valtava pallomassa maatui maahan j\u00e4ttil\u00e4iskasaksi, jolla kasvoi pensaita ja puita ja kohosi taloja tavallisissa ihmisineen. \u00c4iti pesi pyykki\u00e4 ja ripusti verannan narulle tuuleen kuivumaan, is\u00e4 kiipesi talon torniin kattoa korjaamaan, ja pikkupoika halusi narukeinuun pihapuuhun. Kaikki jatkui varmasti kuin ennenkin, kun pallomassa laskeutui mahalleen j\u00e4ttil\u00e4isjalkojen suurten ratasten k\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 kasaksi, jotka peittyiv\u00e4t suohetteikk\u00f6\u00f6n. Pian alkoi jalkojen kynsien hoito, kun alakerran ty\u00f6l\u00e4iset ehtiv\u00e4t ratashisseill\u00e4\u00e4n paikalle. Jalkojen kolme varvasta ja herk\u00e4t kynnet oli hoidettava hyvin jokaisen yl\u00f6snousun j\u00e4lkeen. Ei yksin kaikki muta ja m\u00e4t\u00e4, vaan ihmisten syljet ja ysk\u00e4t tekiv\u00e4t varpaat aivan limanuljakoiksi, joiden pudistuspesu oli ehdoton teht\u00e4v\u00e4, jotta seuraava askel olisi puhdas vastaanottamaan seuraavan tiedon uuteen spectraan.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 se nyt makasi, valtava ja hieno hirmuinen suururkkija kuin m\u00e4t\u00e4smatto. Se lep\u00e4si t\u00e4ysin suohetteik\u00f6ss\u00e4 tavallisen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 mets\u00e4kumpuna kuin muutkin. Mustikanvarpuja rinne sinisen\u00e4\u00e4n ja kanerva kukassa. Siin\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4 katsottavaa, kuin sille, joka n\u00e4ki omituisetkin asiat ja laski yhteen yksi ja kaksi omituista seikkaa ja v\u00e4hensi tuloksesta kolmannen kerrassaan omalaatuisen ,(joka on parasta kirjoittaakin pienin kirjaimin).<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Se teki niin kuin lehm\u00e4kin, joka laskeutuu mahalleen m\u00e4tt\u00e4\u00e4lle ja m\u00e4rehtii. Se oli n\u00e4hnyt, kuullut ja havainnut jotain tarkkailtavaa, josta se imenyt kaikin tavoin tietoa. Salaistakin tietoa. Minusta ja sinustakin, v\u00e4h\u00e4n sielt\u00e4 ja t\u00e4\u00e4lt\u00e4, hyllyist\u00e4 kirjojen takaa ja mustel\u00e4iskist\u00e4 muistikirjojen alta.<\/p>\n\n\n\n

Ilona<\/strong>, nokkela viisivuotias oli mummonsa kanssa rinteess\u00e4 mustikassa. Ilona ja mummo olivat hyv\u00e4t kaverukset olleet alun alkaen. Kun toinen aloitti sanoa jotain, toinen voikin lopettaa lauseen. <\/p>\n\n\n\n

– Kuule mummi, maan sis\u00e4ss\u00e4 kumisee niinkuin kirkonkellot! sanoi Ilona ja kaiveli lusikalla m\u00e4t\u00e4st\u00e4. – Tuskin nyt kirkonkellot sent\u00e4\u00e4n, vastasi mummi ja tuli katsomaan Ilonan kaivelua. – Mutta ainakin maa t\u00e4r\u00e4htelee ja vapisee. Mummi, pane korva t\u00e4h\u00e4n m\u00e4tt\u00e4\u00e4seen, sanoi Ilona aivan tohkeissaan. Mummi meni polvilleen ja yritti kumartua maahan, mutta eih\u00e4n toki sellaista ollut tapahtunut vuosiin. Mutta tunsi h\u00e4n jalkapohjissaan pient\u00e4 t\u00e4rin\u00e4\u00e4. – Voi, kultatytt\u00f6, kyll\u00e4 maa hiukan t\u00e4r\u00e4htelee, se on totta. Katsos, kun viisaat miehet tekev\u00e4t paljon kaikenlaista tutkimusta maan sis\u00e4ss\u00e4kin. Tai sitten joku ampui… vaikka r\u00e4j\u00e4ytti vanhan rakennuksen. – Joo, sinulla on mummi vanha p\u00e4\u00e4! Ei se kaikkia muista… Sin\u00e4 sanoit kerran, ett\u00e4 vanhasta tulee lahop\u00e4\u00e4. – Oho, vai sanoin! Tarkoitin varmaan eniten sit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ei pysy en\u00e4\u00e4 kaikki asiat, kun se on jo niin t\u00e4ynn\u00e4. Mutta te lapset muistatte aina kaiken. Kauan kauan aikaa… vuoikymmeni\u00e4. Ajatteles! – Mummii, sinun silm\u00e4t menee kieroon. \u00c4l\u00e4 en\u00e4\u00e4 ajattele! Sinun p\u00e4\u00e4 voi haljeta, sanoi Ilona ilkikurisesti, sill\u00e4 kyll\u00e4 h\u00e4n tiesi, ettei mummin p\u00e4\u00e4 ihan pienest\u00e4 ajattelusta halkea. – Totta. En ajattele vanhoja, vaan kuuntelen nyt t\u00e4t\u00e4 hetke\u00e4. Mutta joko sinulla on Ilona mustikoita pohja peitossa? – On jo. Onko sinulla? – Mummilla on puoli mukia – niin, ett\u00e4 saadaan mustikkaviili\u00e4 kotona. Meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4kin jo ruveta l\u00e4htem\u00e4\u00e4n alas kotia p\u00e4in, sanoi mummi. Kyll\u00e4 nyt peloittaa, kun on n\u00e4in liukasta…<\/p>\n\n\n\n

– Miss\u00e4 on liukasta? kysyi Ilona ihmetellen. – Neulaset on liukkaita. Huomaatko, ett\u00e4 maa on aivan m\u00e4nnynneulasten peitossa. Ja mummin kengiss\u00e4 on liukkaat nahkapohjat. Kuinkahan t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4y… mummi horjahteli. – \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 mummi! Ota minua k\u00e4dest\u00e4 kiinni! Min\u00e4 pid\u00e4n huolen, ett\u00e4 sin\u00e4 et kaadu. Ilona ojensi k\u00e4tens\u00e4 ja mummi tarttui siihen iloisena.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ja niin viisas ja iloinen Ilona ja v\u00e4h\u00e4n jo haperop\u00e4\u00e4 mummi lakeutuivat onnellisesti k\u00e4sik\u00e4dess\u00e4 mustikkarinnett\u00e4 alas, aina kotiin asti.<\/p>\n\n\n\n

Lep\u00e4illyt cyclopi spctricum odotti pime\u00e4ss\u00e4 ikkunan alla. Sin\u00e4 katsoit ikkunasta, mutta et n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n<\/strong> sen ihmeemp\u00e4\u00e4 ulkona kuin ennenk\u00e4\u00e4n. Naapurin ukko ulkoilutti piski\u00e4\u00e4n ja jutteli pihan poikien kanssa niin hiljaa ja kauniisti, ettei kell\u00e4\u00e4n kyll\u00e4 ollut sanomista. Ja kaiken yll\u00e4 liukui kuitenkin hirvitt\u00e4v\u00e4 tarkkkailija-urkkija cyclooppi, juuret hipasivat kuin tuulen henki pihassa puhuvien hiuksia ja koneet sen sis\u00e4ss\u00e4 raksuttivat s\u00e4teilevi\u00e4 tietoja. S\u00e4teilyn voimalla urkkija n\u00e4ki talon kellareihin asti, se haistoi kaikki homeisten laatikoiden sisustat ja tallensi tiedot varastoiduista kirjoista, merkitsi muistiin ja laski yhteen vanhat ja uudet tiedot, raksutti ja sihisi hillitysti, kunnes ty\u00f6 oli valmis.<\/p>\n\n\n\n

Eik\u00e4 sit\u00e4 kukaan n\u00e4e ty\u00f6n touhussa, koska s\u00e4teet est\u00e4v\u00e4t sen n\u00e4kymisen tavallisen silm\u00e4\u00e4n. Vain y\u00f6silm\u00e4 sen n\u00e4kee. <\/strong>Semmonen y\u00f6silm\u00e4 kuin t\u00e4m\u00e4n piirt\u00e4j\u00e4ll\u00e4 on. Ja minulla on. Y\u00f6silm\u00e4 on arvokas ja hy\u00f6dyllinen ja ahkera ja touhukas, mutta usein joskus rasittava. Joskus melkein liikaakin. Siihenkin on yksi keino: menn\u00e4 mets\u00e4\u00e4n! Kun ihminen menee mets\u00e4\u00e4n, saa voimaa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n. Cyclopi tiesi t\u00e4m\u00e4n varsin hyvin, siksi se olikin rakennettu niin viisaasti.<\/p>\n\n\n\n

Nyt olen kertonut t\u00e4m\u00e4n kaiken, mit\u00e4 piirt\u00e4j\u00e4n kuvassa n\u00e4kyy, piirt\u00e4j\u00e4n luvalla.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuva: Arvi 16 vuotiaana. Kun nostin silm\u00e4ni ikkunaan, n\u00e4in: siin\u00e4 se kulki hiljaa ohi kuin liukuen, jonka se osasi pitkien, hyvin rasvattujen nikamien ja ruuvien varassa py\u00f6rivien, kolmivarpaisten ratasjalkojensa varassa, t\u00e4m\u00e4 mahtava tankkipallo m\u00e4tt\u00e4it\u00e4 ja pensaita lep\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 laajalla suohetteik\u00f6ll\u00e4, mittaamassa tikitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sihisem\u00e4ss\u00e4 laskemassa ja urkkimissa kaikkea taivaan ja maan v\u00e4lill\u00e4, luukut tiukasti kiinni, mutta mittarit … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":3700,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3792","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3792","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3792"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3792\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3843,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3792\/revisions\/3843"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3700"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3792"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3792"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3792"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}