{"id":383,"date":"2022-08-15T12:29:52","date_gmt":"2022-08-15T10:29:52","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=383"},"modified":"2025-06-25T10:23:13","modified_gmt":"2025-06-25T08:23:13","slug":"kissankelloja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2022\/08\/15\/kissankelloja\/","title":{"rendered":"Kissankelloja"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"
Akvarelli, jonka olen myynyt jollekulle joskus 1990-luvulla.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Olen aina katsellut ja ker\u00e4nnyt kedonkukkia. Kaikenlaisia. Kissankelloista ohdakkeisiin ja suolahein\u00e4n kauniisiin korkeisiin kukintoihin. Minulla on aina lumien l\u00e4hdetty\u00e4, uusien lumien tuloon asti maljakoissa kedonkukkia. On aivan turha sanoa, ett\u00e4 eih\u00e4n niit\u00e4 aina l\u00f6ydy. Kyll\u00e4 l\u00f6ytyy sille, joka osaa ja haluaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Aivan pienest\u00e4 lapsesta asti, jo kotona sota-aikoina muistan, miten \u00e4iti huomasi, ett\u00e4 pid\u00e4n kedonkukista. H\u00e4n antoi minulle, pienelle tyt\u00f6lle teht\u00e4v\u00e4ksi ker\u00e4t\u00e4 kukat kastep\u00f6yt\u00e4\u00e4n tai vihkip\u00f6yt\u00e4\u00e4n, kun is\u00e4ll\u00e4 oli n\u00e4m\u00e4 toimitukset kotona pappilan salissa. (Siihen aikaan tultiin pappilaan vihitt\u00e4viksi ja tuotiin vauvat kasteelle.) Minulle tuotti ison ilon aina t\u00e4m\u00e4n juhlap\u00f6yd\u00e4n koristelu. P\u00f6yt\u00e4 oli pieni ja seisoi yhdell\u00e4 kauniisti puuleikkausty\u00f6ll\u00e4 koristetulla jalalla. (Nyky\u00e4\u00e4n p\u00f6yt\u00e4 on todenn\u00e4k\u00f6isill\u00e4 syntysijoillaan tytt\u00f6ni omistuksessa Pohjanmaalla.) Pitsireunainen liina oli p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 kastemaljan alla, jos sit\u00e4 tarvittiin. Hopeiset kynttil\u00e4njalat oli aseteltu kukkamaljakon kahden puolen. \u00c4iti s\u00e4esti isolla mustalla flyygelill\u00e4 lauletut virret. Kymmenen vuoden kuluttua min\u00e4 toimin s\u00e4est\u00e4j\u00e4n\u00e4. Se oli minulle \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4st\u00e4 huolimatta en ole taidemaalarina varsinainen kukkamaalari, mutta kukkien maalaaminen on joskus kivaa, mutta ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina. Luultavasti olen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni kuitenkin tehnyt kukka-aiheisia t\u00f6it\u00e4 monia satoja. Itsell\u00e4ni ei koskaan juuri ole niit\u00e4 ollut seinill\u00e4 siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 ihmiset pit\u00e4v\u00e4t kukkatauluista ja ne menev\u00e4t aina kaupaksi. Siis kannattaisi kyll\u00e4 joskus tietysti maalatakin niit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kun nyky\u00e4\u00e4n tasan nelj\u00e4 vuotta sitten muutin t\u00e4nne Turun Skanssiin, en tuntenut koko paikkaa enk\u00e4 tiennyt t\u00e4st\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Nyt tunnen ja tied\u00e4n. Vaikka olen t\u00e4ll\u00e4 v\u00e4lin viett\u00e4nyt aikaa sairaaloissa monta kertaa enk\u00e4 jaksanut edes k\u00e4vell\u00e4 talon viereen pellon laitaan, olen nyt ehtinyt jo tulla tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n mit\u00e4 kedonkukkia milloinkin kasvaa ja miss\u00e4. Kun n\u00e4in oppii tuntemaan ymp\u00e4rist\u00f6n, voi suuren osan vuotta saada maljakkoihinsa tuoreita kukkia ja kasveja ulkoa.<\/p>\n\n\n\n

En ole mik\u00e4\u00e4n sinisen v\u00e4rin yst\u00e4v\u00e4, pid\u00e4n ainoastaan luonnossa sinisest\u00e4. Meill\u00e4 Suomessa sit\u00e4 riitt\u00e4\u00e4kin. Kissankellot ovat niin herk\u00e4n sinisi\u00e4, ett\u00e4 ei l\u00f6ydy varmaan monta ihmist\u00e4, joka ei niist\u00e4 pit\u00e4isi. Kellokukkasia on monia lajeja, mutta juuri kissankello on niist\u00e4 herkin. Kissankellon sinisten s\u00e4vyjen herkyyden maalaaminen \u00f6ljyll\u00e4 on minulle ainakin vaikeaa, sensijaan vesiv\u00e4reill\u00e4 se saattaa onnistua.<\/p>\n\n\n\n

Kissankello ei viihdy mehev\u00e4ss\u00e4 mullassa ja hoidetussa kukkapenkiss\u00e4. Min\u00e4 en ainakaan ole koskaan n\u00e4hnyt sellaista kissankelloa. Sensijaan se kasvaa varjoisassa pellon tai ojan reunassa, puun alla ja kivikkoisessa mets\u00e4rinteess\u00e4 muiden kasvien joukossa. T\u00e4t\u00e4 ennen viimeksi yll\u00e4tyin, kun istuin suuren sairaalan pihassa penkill\u00e4 ja penkin alta t\u00e4ysvarjosta kurkisti kissankelloja. <\/p>\n\n\n\n

Edellisess\u00e4 asuinpaikassani tiesin tarkkaan, mist\u00e4 kulloinkin voisin poimia kissankelloja. Yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olin ulkona mets\u00e4tiell\u00e4 ja vastaan tuli kasvoilta tuttu nuori \u00e4iti, joka ty\u00f6nsi py\u00f6r\u00e4tuolissa ilmeisesti kehitysvammaista pikkupoikaa. Olin palaamassa kissankelloretkelt\u00e4<\/em> k\u00e4dess\u00e4ni iso kimppu. <\/em>Tunsin suurta tarvetta ilahduttaa heit\u00e4 ja spontaanisti astuin heid\u00e4n eteens\u00e4 ojentaen kukkakimppuani lapsen suuntaan. Lapsi pel\u00e4styi minua ja ojentamaani k\u00e4tt\u00e4, \u00e4iti ehti rauhoittamaan. Tajusin, ett\u00e4 ei iso kukkakasa nen\u00e4n edess\u00e4 ole kaikille aisteille edes miellytt\u00e4v\u00e4. Mutta \u00e4iti ilahtui ja kyseli, mist\u00e4 olin niit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4nyt. Min\u00e4 kerroin, ja \u00e4iti sanoi kissankellojen nimenomaan olevan h\u00e4nen lempikukkiaan. T\u00e4m\u00e4n iloisen tapahtuman muistan varmaan aina.<\/p>\n\n\n\n

Eilen sitten toistui samankaltainen kissankellotarina. Olin palaamassa kauppareissultani lopen v\u00e4syneen\u00e4 tukahduttavaan helteeseen. Lep\u00e4sin hetken pienen saarnipuun varjossa ja huomasin nurmikon reunassa harvakseen kissankellon kukkia. Valtava kuumuus est\u00e4isi niiden kotiin viemisen, kunnes muistin, ett\u00e4 vesipullossani on viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 hiukan. Poimin pienen kimpun, varret katkoin sopiviksi, jotta sain ahdettua ne vesipullon suusta sis\u00e4\u00e4n. Hieno idea! Voin huoleti k\u00e4vell\u00e4 kotiin: kukat eiv\u00e4t kuole varret raikkaassa vedess\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Istuskelin taas jonkin matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 puun varjossa, kun sivukadulta tuli kaksi nuorta tytt\u00f6\u00e4. Kuulin toisen itkev\u00e4n. He pys\u00e4htyiv\u00e4t juttelemaan, ehk\u00e4 aristelivat kulkea ohitseni. Sitten he sivuuttivat minut ja n\u00e4in, ett\u00e4 toisen kasvot olivat itkusta m\u00e4r\u00e4t eik\u00e4 h\u00e4n voinut est\u00e4\u00e4 nyyhkytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 \u00e4\u00e4neen. Toinen kulki vierell\u00e4 ja yritti lohduttaa. Istuin selin heihin enk\u00e4 n\u00e4hnyt, mihin asti he kulkivat. L\u00e4hdin pian itsekin ja n\u00e4in tyt\u00f6t l\u00e4hell\u00e4. Tytt\u00f6 itki edelleen k\u00e4det kasvoilla. Hetkess\u00e4 kumarruin ja nostin kassistani kukkapullon. – Sin\u00e4 olet jostakin kovasti surullinen, sanoin ja yritin olla yst\u00e4v\u00e4llisen n\u00e4k\u00f6inen. – Otatko t\u00e4m\u00e4n pienen kukkakimpun, sanoin ja ojensin sit\u00e4 vesipullossa tyt\u00f6lle.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Pieni hymy nousi surkeille kasvoille ja tytt\u00f6 ny\u00f6k\u00e4si. Toinen tyt\u00f6ist\u00e4 lohdutti h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4si hartioilla ja sanoi minulle jotain yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4. Min\u00e4 jatkoin matkaani sanomatta en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Heti paikalla ihmettelin itse\u00e4ni, miksi min\u00e4 vanha, kokenut traumapsykologi en voinut edes tiedustella, voisinko olla avuksi, vaikka kuunnnella. N\u00e4in sit\u00e4 on arka toisen ahdistuksen edess\u00e4. Min\u00e4 olen aina ollut. Ja aina vaan aremmaksi vanhetessa taidan tulla. Monta kertaa kuitenkin vain my\u00f6t\u00e4el\u00e4v\u00e4 kuuntelukin auttaa.<\/p>\n\n\n\n

Mutta nyt onneksi oli itkev\u00e4ll\u00e4 tyt\u00f6ll\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 rinnalla. Syd\u00e4mest\u00e4ni toivon, ett\u00e4 ne muutamat kissankellot kertoivat surevalle tyt\u00f6lle ainakin jostain hyv\u00e4st\u00e4 ja kauniista ymp\u00e4rill\u00e4 ja ennen kaikkea eilist\u00e4 tilannetta paremmasta.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Kissankelloja kristallimaljakossa. 1985. Akvarelli, koko 35×40 cm. Myyty. T\u00e4t\u00e4 maalusta arvostan itse. Kukahan sen omistaa?<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen aina katsellut ja ker\u00e4nnyt kedonkukkia. Kaikenlaisia. Kissankelloista ohdakkeisiin ja suolahein\u00e4n kauniisiin korkeisiin kukintoihin. Minulla on aina lumien l\u00e4hdetty\u00e4, uusien lumien tuloon asti maljakoissa kedonkukkia. On aivan turha sanoa, ett\u00e4 eih\u00e4n niit\u00e4 aina l\u00f6ydy. Kyll\u00e4 l\u00f6ytyy sille, joka osaa ja haluaa l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Aivan pienest\u00e4 lapsesta asti, jo kotona sota-aikoina muistan, miten \u00e4iti huomasi, ett\u00e4 pid\u00e4n … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":412,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-383","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t