Yli kymmenen vuotta sitten aloin k\u00e4rsi\u00e4 monenlaisista vakavista oireista, pahimmat halvaannuttivat alaruumiin toiminnot, kunnes jalatkaan eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 liikkuneet. Oli soitettava ambulanssi. Muistan viel\u00e4, miten selitin jollekin l\u00e4\u00e4k\u00e4rille kovasti oirettani, kun kaikki pimeni. Minua vietiin lujaa pillit soiden toiseen sairaalaan, jossa tehtiin h\u00e4t\u00e4leikkaus.<\/p>\n\n\n\n
Olin sairaaloissa silloin yhteens\u00e4 yli kuusi viikkoa. Tulin takaisin t\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ynn\u00e4 energiaa, vaikka olin silloin noin 80-vuotias. Aloin kirjoittaa tarkoituksella saada yksi suuri ty\u00f6 tehty\u00e4 eli el\u00e4m\u00e4kerralliset muistelmat. No, todellisuudessa olen tehnyt sen j\u00e4lkeen useita k\u00e4sikirjoitust\u00f6it\u00e4. Tarve kirjoittaa on edelleen pakottavan suuri.<\/p>\n\n\n\n
Suurenmoisen ihmety\u00f6n suoritti minulle sairaalassa silloin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri<\/em>, joka tutki ja leikkasi vanhaa ruotoani niin, ett\u00e4 l\u00e4hti monia kipuja ja oireita, vanhat toiminnot parantuivat ja syntyi kuin uusia toimintamalleja. Vaikka psykologian opiskeluaikoina 1950-60-luvuilla Helsingin Yliopistossa selvittelin itselleni monia fysiologian, neurologian ja aivotoimintojen hienouksia eli minulla oli pohjatietoa keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 enemm\u00e4n, niin kuitenkin vasta nyt yli 50 vuotta my\u00f6hemmin aloin n\u00e4hd\u00e4 paljon paremmin ihmisen psykosomatiikkaa. Kaikki fyysinen tapahtuma el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on hidasta. Nyt vasta kymmenien vuosien p\u00e4\u00e4st\u00e4 siis voin n\u00e4hd\u00e4 laajoja kaaria, oman el\u00e4m\u00e4ni perspektiivi\u00e4. N\u00e4kym\u00e4t eiv\u00e4t ole aina hienoja, mutta itse prosessi on.<\/p>\n\n\n\n Kun olin jotenkin her\u00e4illyt sairaalassa pitk\u00e4st\u00e4 unesta, seisoi vuoteeni jalkop\u00e4\u00e4ss\u00e4 3-4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4. Minulla ei ollut tyyny\u00e4, joten huonon\u00e4k\u00f6isen\u00e4 katsoessa pitkin vatsaani jalkoihin p\u00e4in, tuskin erotin henkil\u00f6iden kasvoja. En tajunnut, kuka sanoi mit\u00e4kin. Yksi l\u00e4\u00e4k\u00e4ri j\u00e4i hetkeksi muiden l\u00e4hdetty\u00e4, h\u00e4n astui hiukan l\u00e4hemm\u00e4ksi ja sanoi jotain, josta tajusin, ett\u00e4 h\u00e4n oli se, joka oli minut leikannut. En osannut silloin edes kiitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Tietyn ajan kuluttua sain kutsun j\u00e4lkitarkastukseen, jota j\u00e4nnitin valtavasti. Olin hyvin hermostunut ja minun t\u00e4ytyy puhua paljon. H\u00e4mmennyin heti l\u00e4\u00e4k\u00e4rin n\u00e4hty\u00e4ni enk\u00e4 h\u00e4diss\u00e4ni osannut ratkaista, miten selvi\u00e4n h\u00e4mmennyksest\u00e4ni. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri istui kaukana p\u00f6yd\u00e4n takana. Minulla oli paljon kysytt\u00e4v\u00e4\u00e4 viel\u00e4 itse leikkauksestakin. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri n\u00e4ytti suuren kuvan n\u00e4yt\u00f6lle koko kehostani ja selitti sen avulla, miten ruuvit ja titaanilevy sel\u00e4ss\u00e4 antoivat minulle uuden mahdollisuuden. Tilanne antoi minulle my\u00f6s aikaa katsella l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4. J\u00e4lkeenp\u00e4in tajusin, ett\u00e4 olinkin vain katsellut h\u00e4nt\u00e4 enk\u00e4 kuunnellut.<\/p>\n\n\n\n Nyt on siis kulunut l\u00e4hes 10 vuotta kaikesta kertomastani, kunnes olin taas h\u00e4nen vastaanotollaan odottelemassa. Nyt en ollut omasta mielest\u00e4ni kovinkaan sairas, olin fysiatrin l\u00e4hetteell\u00e4. Olin vain vaikeasti liikkuva vanhus. Olin taas j\u00e4nnittynyt: en halunnut menett\u00e4\u00e4 nyt mit\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4k\u00e4rin sanoista ja antamasta tiedosta.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4\u00e4k\u00e4rill\u00e4 oli nyt sihteeri, joka istui kauempana, minun selk\u00e4ni takana. Istuin l\u00e4\u00e4k\u00e4rin p\u00f6yd\u00e4n toiselle puolelle, noin 1,5 m l\u00e4\u00e4k\u00e4rist\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n, kun ei en\u00e4\u00e4 k\u00e4tell\u00e4, t\u00e4ytyy joskus jotenkin ponnistella ja yritt\u00e4\u00e4 saada psyykkinen kontakti, kun on vaikeaa puhua p\u00f6lkylle, jota l\u00e4\u00e4k\u00e4rikin voi olla. Mutta ei t\u00e4m\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri.<\/p>\n\n\n\n Kun olin istunut, luulin h\u00e4nen aloittavan kyselyn vaivoista. Istuin siis hiljaa odottamaan. Istuin ja katsoin. KATSOIN. Ja edelleen KATSOIN. Katsoin edess\u00e4ni istuvan miehen kasvoja.<\/p>\n\n\n\n Minussa tapahtui jotain outoa. Olin kuin jonkinlaisessa meditatiivisessa tilassa, jossa ei tarvittu sanoja. Edess\u00e4ni eliv\u00e4t vain ihmisen kasvot. Ne olivat l\u00e4mpim\u00e4t, osaa ottavat, rauhalliset, viisaan ja voimakkaan ihmisen kasvot. Silmiss\u00e4 n\u00e4kyi l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja ymm\u00e4rryst\u00e4, viisautta ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyytt\u00e4, mutta my\u00f6s tutkijan odotusta. Suun ymp\u00e4rille olivat murhe ja joku suru piirt\u00e4neet kauniita vakoja. Min\u00e4 katsoin ohimoita, joilta valui pitk\u00e4 tukka alas kaulalle ja minusta tuntui ylivoimaiselta en\u00e4\u00e4 jatkaa n\u00e4kemist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kuinka kauan t\u00e4h\u00e4n meni aikaa, en osaa sanoa. Yht\u00e4 hyvin puoli minuuttia kuin pari. J\u00e4lkeenp\u00e4in olen tuntenut itseni noloksi aiheuttamalla t\u00e4llaisen tilanteen. Olihan l\u00e4\u00e4k\u00e4rin ollut pakko n\u00e4hd\u00e4, miten silm\u00e4ni kulkivat. Mutta tied\u00e4n, ett\u00e4 en tehnyt sit\u00e4 tahallani, se syntyi siin\u00e4 hetkess\u00e4. Mutta muistan katsoneeni hyvin tarkkaan joitakin kasvojen mittasuhteita, koska tiesin, ett\u00e4 piirt\u00e4isin n\u00e4it\u00e4 kasvoja j\u00e4lkeenp\u00e4in. Niin kuin teinkin.<\/em> Otin ne ik\u00e4\u00e4nkuin omakseni. Eli tapahtui taas kerran, ett\u00e4 eideettinen kykyni muistaa ja piirt\u00e4\u00e4<\/em> toimi. Min\u00e4 itse en voinut sit\u00e4 aikaansaada sen paremmin kuin est\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4\u00e4k\u00e4ri sanoi jotain. Huojennuin. Tutkimus alkoi. Nousin seisomaan aivan h\u00e4nen eteens\u00e4. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri k\u00e4ski minun ottaa h\u00e4nen k\u00e4sist\u00e4\u00e4n tukea, koska en pysynyt pystyss\u00e4 yhdell\u00e4 jalalla. Nopeasti minussa kulki h\u00e4iv\u00e4hdys, ett\u00e4 en haluisi koskea h\u00e4nt\u00e4, mutta tein kuitenkin ohjeen mukaan. L\u00e4\u00e4k\u00e4rin k\u00e4si ei ollut suuri miehen koura. Se oli melkein kuin omani, mutta varma ja lempe\u00e4 otteinen.<\/p>\n\n\n\n Minulla oli j\u00e4lkeenp\u00e4in tunne, ett\u00e4 olin est\u00e4nyt l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4 jotenkin h\u00e4nen ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n katsomalla niin kauan ja tarkkaan h\u00e4nen kasvojaan. Oikeastaan siis KATSELIN nolon tarkkaan toista ihmist\u00e4. Siihen meill\u00e4 ei pit\u00e4isi olla oikeutta. (Pyyt\u00e4isink\u00f6 anteeksi, jos se olisi mahdollista, en tied\u00e4 kuitenkaan.)<\/p>\n\n\n\n En osaa sanoa, olenko katsonut samalla lailla muotokuvamallejani,<\/em> kun olen ollut niin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen nopea tekij\u00e4. Kun normaalisti muotokuvaa tehd\u00e4\u00e4n viikkokausia, ja min\u00e4 tein viikonvaihteessa kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Muistan kuitenkin kykyni \u201dottaa haltuun kasvot\u201d \u2013 niin kuin itsekseni sanoin. Joku harva tiesi eideettisyydest\u00e4ni.<\/em> Nyt t\u00e4ss\u00e4 kertomassani tilanteessa ilmi\u00f6 ei ollut ainakaan puhtaasti eideettinen. Eideettiseen muistamiseen ei liity v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tunteita sen kummemmin. T\u00e4m\u00e4 kasvojen katselu oli taas voimakkaasti emotiota<\/em>. Se on l\u00e4hell\u00e4 lumoutumista.<\/em><\/p>\n\n\n\n Olen kokenut t\u00e4m\u00e4n saman ilmi\u00f6n ennen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni kahteen kertaan. Toisen kohteena oli mies ja toisen nainen. Heist\u00e4 tulivat rakastettuni ja l\u00e4heinen yst\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Eilen illalla tuli televisiosta italialainen elokuva, jossa nuori, jossain m\u00e4\u00e4rin samann\u00e4k\u00f6inenkin mies j\u00e4hmettyi \u00e4kki\u00e4 paikoilleen ja katsoi, vain katsoi<\/em>\u2026 H\u00e4n katsoi toista henkil\u00f6\u00e4 juuri niin kuin min\u00e4kin olin tehnyt. Filmi oli tehty hyvin, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hyvin. Katsoessani sain tunteen, ett\u00e4 minun t\u00e4ytyy kirjoittaa omasta kokemuksestani n\u00e4in. Ja nyt se on tehty.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Yli kymmenen vuotta sitten aloin k\u00e4rsi\u00e4 monenlaisista vakavista oireista, pahimmat halvaannuttivat alaruumiin toiminnot, kunnes jalatkaan eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 liikkuneet. Oli soitettava ambulanssi. Muistan viel\u00e4, miten selitin jollekin l\u00e4\u00e4k\u00e4rille kovasti oirettani, kun kaikki pimeni. Minua vietiin lujaa pillit soiden toiseen sairaalaan, jossa tehtiin h\u00e4t\u00e4leikkaus. Olin sairaaloissa silloin yhteens\u00e4 yli kuusi viikkoa. Tulin takaisin t\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4ynn\u00e4 energiaa, … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3845","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3845","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3845"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3845\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4041,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3845\/revisions\/4041"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3845"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3845"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3845"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}