{"id":3848,"date":"2025-09-23T14:20:46","date_gmt":"2025-09-23T12:20:46","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=3848"},"modified":"2025-09-26T12:35:31","modified_gmt":"2025-09-26T10:35:31","slug":"sokean-tanssi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2025\/09\/23\/sokean-tanssi\/","title":{"rendered":"\u00a0\u00a0SOKEAN TANSSI"},"content":{"rendered":"\n

  VILJO P\u00d6LL\u00c4NEN \u2013 SOKEA KIRJAILIJA<\/strong><\/p>\n\n\n\n

( JA SATA MUUTA MUISTOA)<\/p>\n\n\n\n

Kaikesta kirjoittamastani on olemassa monia valokuvia ja lehtileikkeit\u00e4 ja suuri salkullinen sokeankirjoituksella kirjoitettuja kirjeit\u00e4, joissa omiakin.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin 1974 l\u00e4htien kuutena vuonna Oriveden Kansanvalistusseuran Topelius Akatemian kirjoittajakoulutuksessa,<\/em> l\u00e4hinn\u00e4 kes\u00e4kursseilla. Sain todenn\u00e4k\u00f6isesti sataprosenttisesti sit\u00e4, mit\u00e4 tulin etsim\u00e4\u00e4n: itsetunnon kohenemista ja hyvin p\u00e4tev\u00e4n kirjoittajakoulutuksen. N\u00e4iden lis\u00e4ksi sain suuren joukon yst\u00e4vi\u00e4, jotka olivat kiinnostuneita oikeasti minun yst\u00e4vyydest\u00e4ni. Itsetuntoni ja omanarvontuntoni olivat olleet t\u00e4ysin pirstaleina vammauttavan avioliiton j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kaari Utrion proosaryhm\u00e4 kes\u00e4ll\u00e41975. Min\u00e4 kuvassa seisomassa oikeassa nurkassa lehtimieshaastattelussa.<\/p>\n\n\n\n

Muistan, kuinka istuimme ja lep\u00e4ilimme oppitunneilla \u2013 kuka mitenkin, opiston puiston lammen rannassa nurmikoilla.<\/em> Kuinka sattuikin aina olemaan l\u00e4mmin kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4! Koskaan ei satanut! Luennoitsija, yleens\u00e4 joku suomalaisista senhetkisist\u00e4 nousevista nuorista kirjailijoista<\/em> (Anu Kaipainen,  Kaari Utrio ja Kai Linnil\u00e4, Liisa Vuoristo,<\/em> V\u00e4in\u00f6  ja Leena Kirstin\u00e4<\/em> jne.) oli edess\u00e4mme ja me hyvin kirjavat oppilaat, n. 15 nuorta-keski-ik\u00e4ist\u00e4 maallikkoa ymp\u00e4ri Suomea, siin\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 niin tiiviisti, ett\u00e4 kuulimme puhujan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Alla<\/strong> Kaari Utrio ja Kaj Linnil\u00e4, Somerniemen tunnettu nuoripari puutarhapalstallaan 1975. He olivat pitki\u00e4 vuosia minun uuden min\u00e4ni idoleita.<\/strong> <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lehtiartikkelista v 1974. <\/p>\n\n\n\n

Meill\u00e4 oli paljon teht\u00e4vi\u00e4 koko ajan sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 olimme tuoneet ja l\u00e4hetelleet etuk\u00e4teen paljon teksti\u00e4. Istuimme ja levitt\u00e4ydyimme lammen rantaan ja luimme vuoron per\u00e4\u00e4n omaa teksti\u00e4, jota sitten muut ruotivat. Oli minun vuoroni. Oli kova helle, istuin ja nojasin koivun runkoon. Huomasin lukiessani, ett\u00e4 sivusta l\u00e4hestyy meit\u00e4 suurikokoinen mies vaalean beesv\u00e4risess\u00e4 polvipituisessa khaki-asussa. Mies oli hyvin hauskan n\u00e4k\u00f6inen ja ehk\u00e4 oman ik\u00e4iseni. Minun oli vaikea keskitty\u00e4, kun n\u00e4in miehen pys\u00e4htyv\u00e4n ja kuuntelevan. Tunsin, ett\u00e4 h\u00e4n oli joku kirjailija, mutta kuka, en sill\u00e4 hetkell\u00e4 muistanut. Tunsin jollakin tasolla miehen hyv\u00e4ksynn\u00e4n, joka oli hieno tunne. Mies jatkoi matkaa astellen hiljakseen. Pian sain tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli tunnettu kriitikko Pekka Tarkka.<\/em> Siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 alkaen olin hyvin kiinnostunut h\u00e4nest\u00e4 kirjailijana ja ihmisen\u00e4, mutta emme koskaan kohdanneet.<\/p>\n\n\n\n

Mieleeni on j\u00e4\u00e4nyt monia hauskoja hetki\u00e4. Kaari Utrio <\/em>odotti esikoistaan. Kaari istui vatsa pompollaan tuolissa puun varjossa ja kutoi vauvalle r\u00f6ijy\u00e4. Me makoilimme ymp\u00e4rill\u00e4 ja kuuntelimme. <\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

– My\u00f6hemmin Kaari uskoutui minulle yst\u00e4v\u00e4n\u00e4, niinkuin muutama muukin. Mikko Kilpi <\/em>kertoi minulle erostaan Eevasta. H\u00e4n muisteli Eevaa joka toisessa lauseessa<\/em>. H\u00e4n eli kipe\u00e4\u00e4 eron ja ik\u00e4v\u00e4n aikaa. Meiss\u00e4 kirjoittajissa ja kuvataideleiril\u00e4isiss\u00e4 oli joukossa paljon erokriisiss\u00e4 olevia. Joinakin hetkin\u00e4 tuntui eron suru kuin leijumassa joukon yll\u00e4 harmaana, mutta l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 untuvapeitteen\u00e4 sitomassa meit\u00e4 yhteen ja samaan ahdistuksen keh\u00e4\u00e4n, josta p\u00e4\u00e4see yl\u00f6s ja irti vain uusilla pontevilla luovuuden yrityksill\u00e4. Luovuus puhkeaa uutena hyvin usein tuskaisen kerimisen loputtua.<\/p>\n\n\n\n

Minulla on tarkka muistikuva ja valokuvakin jossakin, miss\u00e4 loikoilen ryhm\u00e4n sivussa nurmikolla ja l\u00e4hell\u00e4 pitk\u00e4 tumma mies, jolla on suuret tummat aurinkolasit<\/em>. Muistan, miten minua vaivasi, ett\u00e4 mies \u201dkehtasi\u201d tuijottaa herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 minuun. Vaihdoin paikkaakin, olin niin vaivautunut. Sitten huomasin miehen toisellakin luennolla, taas mustat lasit p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Tervehdin ja sain kai kuulla nimenkin: Viljo. Vasta silloin tajusinkin, ett\u00e4 mies olikin t\u00e4ysin sokea. Min\u00e4 en ollut koskaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni tuntenut henkil\u00f6kohtaisesti ket\u00e4\u00e4n sokeaa ihmist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tutustuimme ja sain tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Viljo oli helsinkil\u00e4inen ja toimi siell\u00e4 hierojan ammatissa. H\u00e4n oli hiljainen ja vaatimaton mies. Me keskustelimme ja v\u00e4hitellen kurssin kuluessa yst\u00e4vystyimmekin. Viljo kertoi sota-ajoista, jolloin h\u00e4n oli ollut poikanen. H\u00e4n oli astunut miinaan, saanut niin pahat vammat, ett\u00e4 menetti kokonaan n\u00e4k\u00f6ns\u00e4. Mutta h\u00e4n oli ehtinyt olla jo koko lapsuuden n\u00e4kev\u00e4.  <\/em>T\u00e4st\u00e4 kauhistuttavasta tapahtumasta h\u00e4n ei juuri mit\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 kertonut. Muistan kyselleenikin jotain pient\u00e4, mutta Viljo ei ollut halukas keskustelemaan aiheesta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Yll\u00e4 albumin lehdelt\u00e4 v.1977.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Liisa Vuoristo ja min\u00e4 vasta tutustutaan 1974. Meist\u00e4 tuli yst\u00e4v\u00e4t, tapailimme, h\u00e4n k\u00e4vi luonani S\u00e4kyl\u00e4ss\u00e4 ja min\u00e4 asuin Liisan ja Leonard Wasserin kodissa New Yorkissa 1979. Olimme yst\u00e4v\u00e4t Liisan kuolemaan asti. <\/strong><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Jokus 1970-luvun lopussa meid\u00e4n proosan kirjoittajaryhm\u00e4n piti kokoontua Helsinkiin Anu Kaipaisen johdolla juhlimaan per\u00e4ti Esplanadin Kappeliin. <\/em>Meid\u00e4n pieni ryhm\u00e4mme oli hajaantunut ja t\u00e4nne kokoontumiseen tuli meit\u00e4 vain 4-5. Anu ei tullut, vaikka oli meille kovasti vakuutellut tuloaan. Olimme kaikki jokseenkin pettyneit\u00e4, joku meist\u00e4 soittikin  Anulle kotiin.<\/p>\n\n\n\n

Aloimme hiljakseen viihty\u00e4 kesken\u00e4mme, ja muistan, ett\u00e4 lopulta tanssimme syd\u00e4memme pohjasta valsseja pitkin kappelin nurkkia. Ja tapahtui ihme: sokea Viljo haki minua valssiin. <\/em>Kauhistuin. Ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n en voinut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka t\u00e4yssokea Viljo saattoi uskaltaa tanssia \u2013 viel\u00e4 toisen kanssa, kun tanssilattian tila oli hyvin pieni, ja toiseksi: itse en osannut valssia kuin hyv\u00e4n viej\u00e4n kanssa korkeintaan. Mutta tanssi onnistuikin hyvin. Viljo oli varma viej\u00e4 ja osaaja. H\u00e4n oli jollakin ihmeen lailla kartoittanut ja hahmottanut tanssilattian ja k\u00e4ytti mielt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 tanssitilaa upeasti. N\u00e4in \u00e4lykk\u00e4\u00e4t ja rohkeat, my\u00f6s ehk\u00e4 luovat sokeat pystyv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n. <\/em>T\u00e4m\u00e4 oli minulle psykologisestikin uusi ihme.<\/p>\n\n\n\n

Kerran sitten menin tapaamaan Viljoa Helsinkiin h\u00e4nen kotiinsa. H\u00e4nell\u00e4 oli kauniisti sisutettu pieni koti, jossa oli my\u00f6s vastaanottotilat hieronta-asiakkaille. Meid\u00e4n kommunikointimme k\u00e4vi jo hienosti, sill\u00e4 Viljo oli antanut minulle sokeainaakkoset<\/em> ja min\u00e4 olin opetellut jopa niit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Olimme kirjoitelleet jo pari vuotta \u2013 min\u00e4 alkeellisia kuin lapsen kirjeit\u00e4, mutta Viljo tietysti kirjailijan otteella. Viljo opetti minulle lis\u00e4ksi sokeankirjoitusmahdollisuuden pistelem\u00e4ll\u00e4 neulalla tyynyn p\u00e4\u00e4ll\u00e4 paperiin reiki\u00e4. Sekin kyll\u00e4 sujui, mutta paremmin tunsin sormenp\u00e4ill\u00e4ni. (Nyky\u00e4\u00e4n niiss\u00e4 juuri ei ole tuntoakaan j\u00e4ljell\u00e4.) Minulla on aika kasa kirjeit\u00e4 tallessa laatikossa, jota en itse nyt saa ulos.<\/p>\n\n\n\n

Viljo oli julkaissut jo ensimm\u00e4isen sotakirjansa, romaanin Kollaan taistelun<\/em> hetkist\u00e4. My\u00f6hemmin h\u00e4n julkaisi luullakseni ainakin kaksi teosta: Is\u00e4nmaan pett\u00e4j\u00e4t<\/em> ja Laguksen nuolet<\/em>. Viljo oli hyvin aktiivinen liikkuja valkoisen keppins\u00e4 kanssa kaikkialla. H\u00e4n liikkui Helsingiss\u00e4kin tutuilla kaduilla. Viljo oli rohkea, h\u00e4n ei antanut periksi. Muistan tilanteita, joissa n\u00e4kev\u00e4 olisi hermostunut, mutta Viljo ei.<\/p>\n\n\n\n

Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 kaikki sitkeys ja rohkeus h\u00e4ness\u00e4 ollutkin hirvitt\u00e4v\u00e4n vamman ja sen aiheuttaman traumaprosessin erinomaisen hyv\u00e4\u00e4 l\u00e4pik\u00e4ymist\u00e4 ja hyv\u00e4ksi muuttamista. Eli: psyykkiset kuolettavan hirvitt\u00e4v\u00e4t prosessit nuoressa pojassa ja miehess\u00e4 velloivat asiat niin kertakaikkiaan, ett\u00e4 lopuista tehtiinkin siedett\u00e4v\u00e4 el\u00e4m\u00e4 ellei ajoittain hyv\u00e4kin.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kun valmistuin psykologiksi ja muutin Satakuntaan, yhteys kaikkiin kirjallisiin yst\u00e4viini katkesi. Se oli HIRVE\u00c4 asia, koko el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja tulevaisuutta ajatellen. Sellaisia yst\u00e4vi\u00e4, joita sain kirjoittamisen opiskeluni aikana t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Turussa ja nimenomaan Oriveden kirjoittajaseminaareissa sek\u00e4 Kirjallisilla kes\u00e4p\u00e4ivill\u00e4<\/em> kuuden vuoden aikana, en ole saanut koskaan en\u00e4\u00e4. Heit\u00e4 oli sek\u00e4 harrastekirjoittajissa ett\u00e4 kirjailijoissa. Tulin tuntemaan silloiset \u201dkaikki\u201d  suomalaiset kirjailijat ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4 ja hyvin monien kanssa tutustuin sek\u00e4 sain monia heist\u00e4 yst\u00e4viksi. Kirjeenvaihtoni <\/em>oli valtaisaa: viikossa 2-5 pitk\u00e4\u00e4 kirjett\u00e4 ymp\u00e4ri Suomea. Mutta siihen aikaan kirjeit\u00e4 kirjoitettiin, ei tietenk\u00e4\u00e4n puhelimella soitettu. K\u00e4nnyk\u00e4t olivat viel\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6miss\u00e4. (Olisivat saaneet j\u00e4\u00e4d\u00e4kin!)<\/p>\n\n\n\n

Kun viel\u00e4 muistan Viljoa, nousee l\u00e4mmin aalto, joka syntyy ihailusta ja kunnioituksesta. En kuullut ikin\u00e4 h\u00e4nen valittavan, puhumattakaan kiroavan mit\u00e4\u00e4n, vaikka esteit\u00e4 kirjaimellisesti oli edess\u00e4 joka hetki. H\u00e4nell\u00e4 oli voimat muuntaa ilman silmi\u00e4kin pahaa hyv\u00e4ksi t\u00e4ss\u00e4 maailmassa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Viljo, kirjailija ja monitoimimies tanssi ilman silmi\u00e4 hyvin. Mitenk\u00e4s me n\u00e4kev\u00e4t?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

  VILJO P\u00d6LL\u00c4NEN \u2013 SOKEA KIRJAILIJA ( JA SATA MUUTA MUISTOA) Kaikesta kirjoittamastani on olemassa monia valokuvia ja lehtileikkeit\u00e4 ja suuri salkullinen sokeankirjoituksella kirjoitettuja kirjeit\u00e4, joissa omiakin. K\u00e4vin 1974 l\u00e4htien kuutena vuonna Oriveden Kansanvalistusseuran Topelius Akatemian kirjoittajakoulutuksessa, l\u00e4hinn\u00e4 kes\u00e4kursseilla. Sain todenn\u00e4k\u00f6isesti sataprosenttisesti sit\u00e4, mit\u00e4 tulin etsim\u00e4\u00e4n: itsetunnon kohenemista ja hyvin p\u00e4tev\u00e4n kirjoittajakoulutuksen. N\u00e4iden lis\u00e4ksi sain suuren … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3848","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t