{"id":3871,"date":"2025-09-28T13:09:16","date_gmt":"2025-09-28T11:09:16","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=3871"},"modified":"2025-11-09T12:57:43","modified_gmt":"2025-11-09T10:57:43","slug":"kaunis-sydan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2025\/09\/28\/kaunis-sydan\/","title":{"rendered":"KAUNIS SYD\u00c4N"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

KAUNIS  SYD\u00c4N<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Olin suuren kuntayhtym\u00e4n terveyskeskuksen psykologina ja kiirett\u00e4 oli, kun oma talo jo juoksutti. (Meill\u00e4 oli viisi l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4, tietysti neuvolatoiminta ja perhevalmennus, hammashoitola, laboratorio, r\u00f6ntgen, fysioterapeutti, eriloissairaanhoitaja, vuodeosasto, vanhainkoti, keitti\u00f6 ja ruokasali ja 4 kahvihuonetta) – kaikki saman katon alla<\/em>. Psykologi k\u00e4vi kaikilla osastoilla tarpeen mukaan.<\/p>\n\n\n\n

En muista, miss\u00e4 yhteydess\u00e4 silloin – noin 40 vuotta sitten – tapasin monivammaisen Marjan, perheen\u00e4idin ja kahden lapsen huoltajan (nimi muutettu). Marja oli s\u00e4teilev\u00e4 ihminen. Aluksi ihmettelin, mist\u00e4 h\u00e4n sai ilon aiheita jokaiseen tapaamiseemme. Pianhan se selvisi, kun h\u00e4n toi esille uskonsa Jumalan varmaan apuun. Jumala on luvannut pit\u00e4\u00e4 omistaan huolen, ja H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 lupauksensa.<\/p>\n\n\n\n

Meill\u00e4 riitti keskusteluja useita vuosia. H\u00e4n kertoi minulle monista suurista leikkauksista ja ihmeellisist\u00e4 selviytymisit\u00e4\u00e4n. Kaikesta pulppusi kiitoksen aihetta, vaikka tuska ja suru olivat jatkuvasti l\u00e4hell\u00e4. Min\u00e4 psykologina n\u00e4in, ett\u00e4 ei ollut kyse mist\u00e4\u00e4n defenssist\u00e4, kehitetyst\u00e4 suojakeinosta el\u00e4m\u00e4n tilanteisiin, vaan psyyken omaavasta uskonnollisesta perusasenteesta. <\/p>\n\n\n\n

Sitten h\u00e4nen esikoislapsensa sairastui kuoleman vakavasti. Lapsi taisteli el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ja Marjan tuska yltyi. Tapasimme usein ja n\u00e4in, ett\u00e4 \u00e4idin usko alkoi horjua. Eik\u00f6 Jumala pid\u00e4k\u00e4\u00e4n lupaustaan?<\/p>\n\n\n\n

Poika kuoli. Min\u00e4 olin vuoden poissa virkavapaalla, enk\u00e4 tied\u00e4, miten Marja jaksoi. Kun tulin t\u00f6ihin, tapasimme pian. Marja poti syyllisyytt\u00e4 ep\u00e4uskostaan. Se painoi h\u00e4nt\u00e4, mutta senkin yli h\u00e4n p\u00e4\u00e4si.<\/p>\n\n\n\n

Kului muutama vuosi ja Marjan sairaudet alkoivat paheta nopeasti. Entinen iloinen Marja oli kokonaan poissa. J\u00e4ljell\u00e4 oli hartaasti uskova, mutta sarkastinen ihminen, joka harvoin n\u00e4ki en\u00e4\u00e4 iloista ja kaunista puolta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. El\u00e4m\u00e4st\u00e4 tulikin kauhea taakka. ja kuolema oli vain odotuksen kohde. Yhdess\u00e4 keskustelimme t\u00e4st\u00e4 muutoksesta, jonka h\u00e4n itse tunsi ja tunnisti.<\/p>\n\n\n\n

Liian kova el\u00e4m\u00e4 oli murtanut h\u00e4net, mutta ei vienyt uskoa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kerran sitten minua tultiin hakemaan kiireesti vuodeosastolle,<\/em> jonne Marja oli tuotu huonossa kunnossa. Marja halusi jutella kanssani. Kun astuin huoneeseen, n\u00e4in jo ovelta vuoteessa pienen m\u00f6ykyn \u2013 niin oli sairaus ja kipu runnonut vammaista Marjaa. Mutta ilo oli palanut koko olemukseen ja kasvoille. Ilo ja rauha s\u00e4teiliv\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 taas.<\/p>\n\n\n\n

Marja pystyi keskustelamaan hyvin hiljaa kuiskaamalla, mutta se riitti. H\u00e4n tiesi l\u00e4ht\u00f6ns\u00e4 tulleen ja halusi valmistautua siihen. Marja oli saanut jo ehtoollisen ja Marjalla oli iloinen rauhan ja varmuuden tunne.<\/p>\n\n\n\n

Istuin selin ikkunaan kumartuneena kuuntelemaan Marjan vuodetta kohden. Hetken kuluttua Marjan silm\u00e4t suurenivat, h\u00e4n katsoi minua suu auki hyvin h\u00e4mm\u00e4styneen\u00e4. Pel\u00e4styin, mit\u00e4 Marja minussa n\u00e4ki. Oliko minussa jotain pelottavaa?<\/p>\n\n\n\n

Marja n\u00e4ki jonkun ihmeen. Suuret surulliset silm\u00e4t olivat ihmetyst\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4. Ja ihailua!  Ja sitten vuoti kyyneltulva pitkin ohimoita tyynylle. Marja nukkui n\u00e4in hiljaa pois.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 k\u00e4\u00e4nnyin taakseni ikkunaan ja n\u00e4in sen ihmeen.<\/em> Valtava, hohtavan valkoinen y\u00f6nkuningatar oli puhjennut kukkaan ikkunalaudalla t\u00e4sm\u00e4lleen olkap\u00e4\u00e4ni takana, samalla hetkell\u00e4, kun kaunissyd\u00e4minen Maria l\u00e4hti Jumalan luokse.<\/em> Sairaanhoitaja tuli huoneeseen, rukoilimme yhdess\u00e4 Herran siunauksen ja hoitaja sulki kauniisti Marjan suuret ihmetyst\u00e4 ja kiitosta t\u00e4ynn\u00e4 olevat silm\u00e4t.\u00a0<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ikkunalaudalla valtava valkoinen kukka ojensi suuria ter\u00e4lehti\u00e4\u00e4n yh\u00e4 Mariaa kohti. Se kukki vain sen p\u00e4iv\u00e4n. Kun valkoinen pieni arkku vietiin hyv\u00e4stij\u00e4tt\u00f6-huoneesta, l\u00f6ydettiin Marjan huoneesta y\u00f6nkuningatar kuolleena ikkunalta. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Min\u00e4 olin ollut silloin t\u00e4t\u00e4 ennen vain kerran l\u00e4sn\u00e4 ihmisen kuollessa, se oli oman is\u00e4ni kuolinvuoteella. Kyll\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4kin seikka lis\u00e4si t\u00e4m\u00e4n muiston erityisyytt\u00e4, mutta eniten ehk\u00e4 kuitenkin kukan poikkeuksellinen kukinta kuolinhetkell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Olen hyvin usein pohtinut luontoon liittyvien elementtien ja ihmisen suhdetta. <\/em>Blogeissanikin vaikka kuinka monessa. Se on minulle itselleni jotenkin tyypillisen l\u00e4heinen ja t\u00e4rke\u00e4, jopa intiimi seikka.<\/p>\n\n\n\n

Jos ihminen menee\/joutuu luontoon usein tai pitkiksi ajoiksi hyvin nuoren lapsena, niin h\u00e4nelle muodostuu l\u00e4heinen suhde siihen.<\/em> Niin k\u00e4vi minulle. En muista olenko ollut tekemisis\u00e4 luonnon kanssa ennen nelj\u00e4n vuoden ik\u00e4\u00e4, mutta senj\u00e4lkeen sitten jatkuvasti ja pitki\u00e4kin aikoja, erilaisissa tilanteissa, surullisena, hyl\u00e4ttyn\u00e4, hakattuna ja aina yksin\u00e4isen\u00e4. Ja luonto on aina ollut lohduke, korvaus, antanut vaihtoedon tai jopa palkinnon, rauhallisuuden ja ilon.<\/p>\n\n\n\n

Ihmisen iloksi ja tarpeiden tyydytykseen luonto luotiin Raamatun mukaan. En ala puhua evoluutioteorian n\u00e4k\u00f6kulmista suhteessa Raamatun luomiskertomukseen, vaan totean, ett\u00e4 ihmisen ja luonnon suhde on alkukantainen ehdottomasti. Luonto liittyy ihmisen el\u00e4miseen yht\u00e4 paljon kuin ihmisen tekoihin. Koska ihminen on osa luontoa. Ne ovat yht\u00e4.<\/em> Mutta ihminen itse ratkaisee sen, ottaako h\u00e4n itselleen luonnon, sis\u00e4ist\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n luonnonvoiman itsess\u00e4\u00e4n voimavarana.<\/p>\n\n\n\n

Itse olen joitakin kertoja kuullut, en itse n\u00e4hnyt, ett\u00e4 ihmisen l\u00e4htiess\u00e4 t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, kuolee joku luonnon osakin. Se on saattanut olla lintu, joka on lent\u00e4nyt kuolemanhetkell\u00e4 ikkunaa vasten ja pudonnut maahan tai ihmiselle l\u00e4heinen kasvi tai kukka, joka on kuollut samalla hetkell\u00e4. Min\u00e4 en koe sit\u00e4 merkillisen\u00e4 sattumana, vaan osoituksena siit\u00e4, miten koko luomakunta, me olemme samaa alkuper\u00e4\u00e4 ja sidoksissa toisiimme.<\/p>\n\n\n\n

Kaunissieluinen Marja sai l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4st\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 rajan yli suuri ja odottamaton luonnonn\u00e4ky silmiss\u00e4\u00e4n. Se oli kuin l\u00e4ksi\u00e4islahja. <\/em><\/p>\n\n\n\n

Artikkelikuvana oma malaus ”Ruissalon tammet” . v 1980.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

KAUNIS  SYD\u00c4N Olin suuren kuntayhtym\u00e4n terveyskeskuksen psykologina ja kiirett\u00e4 oli, kun oma talo jo juoksutti. (Meill\u00e4 oli viisi l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4, tietysti neuvolatoiminta ja perhevalmennus, hammashoitola, laboratorio, r\u00f6ntgen, fysioterapeutti, eriloissairaanhoitaja, vuodeosasto, vanhainkoti, keitti\u00f6 ja ruokasali ja 4 kahvihuonetta) – kaikki saman katon alla. Psykologi k\u00e4vi kaikilla osastoilla tarpeen mukaan. En muista, miss\u00e4 yhteydess\u00e4 silloin – noin 40 … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":3829,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3871","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t