LAPSUUSMUISTOJA<\/p>\n\n\n\n
Mist\u00e4 is\u00e4ni, Savonmaan k\u00f6yh\u00e4 poika sai tuntuman k\u00f6rttil\u00e4isiin ja SIIONIN VIRSIIN, en tied\u00e4. En tullut huomaamaan k\u00f6rttil\u00e4isyytt\u00e4 Pieks\u00e4m\u00e4en Kattaikon<\/em> Ida-mummon kodissa enk\u00e4 l\u00e4hipiiriss\u00e4. Mutta voi olla, ett\u00e4 lapsen mieli ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt kaikkea, mit\u00e4 perhe- ja sukuel\u00e4m\u00e4 piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, koska lapsen mieless\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat ovat kiinteit\u00e4 kokonaisuuksia eiv\u00e4tk\u00e4 erotu perheen arjesta. Ainut muisto t\u00e4h\u00e4n suuntaan on jotkut seurat naapurikyl\u00e4ss\u00e4, Karjalan kyl\u00e4ss\u00e4, jossa olin is\u00e4n mukana pienen\u00e4 tytt\u00f6n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4 is\u00e4 l\u00f6ysikin k\u00f6rttil\u00e4isen suunnan opiskeluvuosinaan Mikkeliss\u00e4. Se aika on j\u00e4\u00e4nyt meille lapsille t\u00e4ysin pimentoon, paitsi mit\u00e4 kaksi valokuvaa is\u00e4st\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sis\u00e4tiloissa. Toisessaa is\u00e4 soittaa viulua <\/em>ja kaksi kaveria jotakin muuta soitinta. Is\u00e4 soittikin viulua minun koko lapsuuden ajan. He esiintyiv\u00e4t \u00e4idin kanssa aina kodin vieraskutsuilla. – Is\u00e4n kouluaikainen kortieerihuone antoi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ( yhdess\u00e4 sein\u00e4nurkkauksessa 7 taideteosta sein\u00e4ll\u00e4 asianomaisesti kehystettyn\u00e4), ett\u00e4 asuinpaikka oli kulttuurikoti ja ilmeisesti my\u00f6s uskovien koti. Mik\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan kerro nimenmaan her\u00e4nn\u00e4isyydest\u00e4 n\u00e4ilt\u00e4 ajoilta. Mutta sitten, kun jo opiskeluaikana alkoi tulla sek\u00e4 kuvia ett\u00e4 suhteita, on is\u00e4 aina k\u00f6rttil\u00e4isten kanssa ja joukossa, harvoin evankelisten tai muiden suuntien. Perheyst\u00e4v\u00e4tkin alkoivat olla ymp\u00e4rill\u00e4 kaikki k\u00f6rttipappeja.<\/p>\n\n\n\n Minun lapsuuteni kului sanamukaisesti Siionin virsien<\/strong> soinnuissa. Ne soinnut olivat usein maanl\u00e4heisi\u00e4, anovia ja melankolisia. Niinkuin k\u00f6rttil\u00e4isyys – minun lapsuudessani ainakin – oli pienen ihmisen avunpyynt\u00f6\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 irti pahuudesta Kristuksen armon alle ja sen tuntumaan. Rukous oli avunpyynt\u00f6\u00e4 omaan ”maanmatoisuuteen”<\/em>, mutta my\u00f6s hiljaista kiitosta <\/em>siit\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4 Taivaan Is\u00e4 kuitenkin minutkin ottaa huomaansa. Kyll\u00e4 pienen ihmisen kiitosmieli nousi kaiken avun ja siunauksen antajalle.<\/p>\n\n\n\n P\u00e4\u00e4sin is\u00e4n mukaan her\u00e4nneiden kes\u00e4juhlille eli Her\u00e4tt\u00e4j\u00e4juhlille <\/em>hyvin monena kes\u00e4n\u00e4. Olin ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosna ehk\u00e4 5-6-vuotias. Matkustimme Raumalta l\u00e4htev\u00e4ll\u00e4 junalla, joka yleens\u00e4 tarkoitti junanvaihtoa Sein\u00e4joella.<\/em> Siihen aikaan ihanat vanhat junat olivat kodikkaita kolistajia, yleens\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 kaikenkirjavaa v\u00e4ke\u00e4. Kun pys\u00e4hdyttiin kaikille asemarakennuksille puhkuen ja \u00e4hkyen, oli matkanteko hidasta, mutta v\u00e4rik\u00e4st\u00e4. Junamatkustus oli minusta silloin ihan omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 erill\u00e4\u00e4n normaalista. Matkalla sy\u00f6tiin ev\u00e4it\u00e4, kukin kotilojensa mukaan, Muistan, kuinka is\u00e4 hankki jostakin matkan kunniaksi usein ”hampurin v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4”. Ja sit\u00e4k\u00f6s sitten nassuteltiin s\u00e4\u00e4stellen leiv\u00e4n kanssa. Maitopullot olivat tietysti aina mukana.<\/p>\n\n\n\n Sein\u00e4joen asemarakennuksen odotussalissa olen pikkutytt\u00f6n\u00e4 – ehk\u00e4 noin 5-15 vuotiaana – viett\u00e4nyt pitki\u00e4 \u00f6it\u00e4 nukkuen odotussalin penkill\u00e4. Hyvin uni tuli, kun isi oli turvana. Aamulla oli joka kerta sama ongelma: isi ei vaan osannut letitt\u00e4\u00e4 minun tukkaani, vaikka osasi letitt\u00e4\u00e4 pullaa! <\/em>Isih\u00e4n oli oikea meid\u00e4n pappilan leipurimestari, joka leipoi kaakut ja kakut. Miksi h\u00e4n ei osannut letitt\u00e4\u00e4 minun ohuita hiuksiani? H\u00e4n teki leteist\u00e4 takkukasoja, joissa kiristi aina joku paikka niin, ett\u00e4 parkaisin. Taisi is\u00e4-paralle tulla neuroottinen kauhu minun lettieni tekemiseseen. Tukka auki ei edes pikkutyt\u00f6t olleet siihen aikaan. ( Vain ”huonot naiset” kulkivat tukka auki, edes kotioloissa. – Aikuinen hiukset hajallaan harteilla – varsinkin nyt, kun ne ovat rasvaisina (?) piikkein\u00e4 ymp\u00e4ri naamaa- on minusta vastenmielist\u00e4 n\u00e4hd\u00e4. Kun vanha ihminen on tukka auki, valkoiset hahtuvat tai harmaat haitulat harteilla, muistuttaa h\u00e4n enemm\u00e4n satukirjan noitaa.) Minun koko lapsuuteni ja nuoruuteni kulttuuriarvoihin kuului, ett\u00e4 ”hiukset ovat naisen kruunu”<\/em>. T\u00e4m\u00e4 asia ehk\u00e4 jotenkin ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n paremmin id\u00e4n kulttuureissa, jossa naiset peitt\u00e4v\u00e4t hunnuilla oman ”kruununsa”vierailta katseilta.<\/p>\n\n\n\n Sitten nousee muistoja kuin filminauhalta: olen istumassa rannattoman peltoaukean keskell\u00e4 kes\u00e4helteen paahteessa kymmenien tuhansien ihmisten veisatessa ymp\u00e4rill\u00e4ni. Veisuu kaikuu ja kulkee aaltoliikkein\u00e4 <\/strong>laajan aukean laidoilta toiselle. Siionin virsi\u00e4 veisataan niin, ett\u00e4 tulee tauko<\/strong> jokaisen s\u00e4keen, ei vain s\u00e4keist\u00f6n j\u00e4lkeen. T\u00e4m\u00e4 saa tuhansein ihmisten laulamana suurta aaltioliikett\u00e4, joka keinuu kuin meren pinta peltosaralta toiselle.<\/strong> Ihmiset istuvat pellolla ja sen ojien reunamilla vaatteiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Heill\u00e4 on monilla mustat tai harmaat k\u00f6rttipuvut. He istuvat kumarassa, naiset huiviensa varjossa, miehet mustien hatunlierien, kaikki syventynein\u00e4 veisuuseen. Jos haluan, saan silmiini kuvan, jossa kuiva ojan pohjalla n\u00e4kyy sadoittain nahkasaappaita ja harmaita polvia, joiden v\u00e4liss\u00e4 maaseudunmiehen kourat, sormissa Siionin virret, yl\u00e4puolella mies hatunlierit auringon suojana.<\/p>\n\n\n\n Uuden virren saa my\u00f6s aloittaa kuka tahansa ilmoittamatta sen numeroa etuk\u00e4teen. Yleens\u00e4 tuttuun virteen yhtyy v\u00e4hitellen koko yli 50 000 ihmisen veisuun pauhu. T\u00e4t\u00e4 uskoa ja t\u00e4t\u00e4 merta ei niin vain nujerretakkaan<\/strong>. Se siemen l\u00e4hti it\u00e4m\u00e4\u00e4n pikkutyt\u00f6n avoimeen sieluun. Her\u00e4nneen kansan armon aneleminen kiitos huulilla v\u00e4rj\u00e4\u00e4 minunkin el\u00e4m\u00e4ni – toivon: loppuun asti.<\/p>\n\n\n\n Lapsena paistoi aina kes\u00e4ll\u00e4 aurinko ja oli helle, niin oli Her\u00e4tt\u00e4j\u00e4juhlillakin. Ihmiset hakivat varjoa, latojen seinustat olivat tietysti suosikkipaikkoja. Itse en muista kyll\u00e4 hakeneeni varjoa, koska minulla on ollut aina sek\u00e4 suuri auringontarve ett\u00e4 sen sietokyky ihottumieni t\u00e4hden.<\/p>\n\n\n\n Jo lapsesta opintuntemaan silloisia k\u00f6rttipappeja<\/strong>, joita tietysti k\u00e4vi meill\u00e4 pappilassa kyl\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4, mutta joistakin heist\u00e4 tuli niin rakkaita ja t\u00e4rkeit\u00e4 vanhemmilleni, ett\u00e4 heid\u00e4t pyydettiin lasten kummeiksi. Vanhoista k\u00f6rttipappien teksteist\u00e4 ehk\u00e4 tunnetuimmmaksi tuli minulle Lapuan kirkkoherra Wilhelmi Malmivaara<\/strong> (k.1922), jonka tekstej\u00e4 kotona luettiin usein ja laulettiin h\u00e4nen tunnetuksi tekemi\u00e4\u00e4n virsi\u00e4. Ehk\u00e4 is\u00e4 luki eniten Niilo Kustaa Malmbergin <\/strong>kuoleman 75-vuotismuistolle Olavi Kareksen kokoomasta kotihartauskirjasta Isien perint\u00f6.<\/strong> Kirjasta irtosivat kannet ahkerassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Siit\u00e4 tuli minulle hyvin rakas kodin muisto ja pyysin sen \u00e4idilt\u00e4 perinn\u00f6ksi 1995. Uusimpia k\u00f6rttiyst\u00e4vi\u00e4 olivat jo Pohjanmalla yst\u00e4viksi tulleet Jurvan kirkkoherrapari Annnikki ja Uuno Kahra, <\/strong>Vaasassa ollessamme Lea ja Kauko Rinne.<\/strong> ( Minuun vaikutti suuresti suloisen Lea-t\u00e4din rakastettavuus.<\/em> Sain siit\u00e4 herttaisia muistoja, kun sain olla koulutytt\u00f6n\u00e4 heill\u00e4 toipumassa Turussa TYKS:n kurkkuleikkauksen j\u00e4lkeen ja viel\u00e4, kun vierailimme perheen\u00e4 Rinteiden huvilalla Pyh\u00e4maan saaressa.) Olimme my\u00f6s jatkuvassa yhteydess\u00e4 Turun Kristillisen Kansanopiston kanssa<\/strong>, erityisesti, kun sen jotajana oli tuleva piispa Olavi Kares.<\/strong> Tunnettu saarnamies Aku R\u00e4ty <\/strong>k\u00e4vi my\u00f6s meill\u00e4 pappilassa. (Hauska kirpunj\u00e4lkien kokoinen \u00e4idin muistoteksti Akun k\u00e4ynnist\u00e4 erottuu juuri ja juuri vieraskirjan sinulla: ”Aku tanssi ripaskaa lapsille – oli hauskaa.”) Aku R\u00e4ty oli is\u00e4lle ”is\u00e4n korvike<\/em>”. ( Luen vanhoista muistiinpanoistani.)<\/p>\n\n\n\n K\u00f6rttipappien majoituksesta saatan olla ainut naispuolinen, joka voin kertoa omakohtaisia muistoja. Muistan hyvin sen yleistunnelman, sen vaalean y\u00f6n hikisess\u00e4 miesriviss\u00e4, joka makasi ohuilla olkipatjoilla kansakoululuokkien lattioilla. Kuorsaus aaltoili melkein kuin veisuu p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Kun yksi k\u00e4\u00e4nsi ahtaudessa kylke\u00e4, piti koko 10 vieress\u00e4 makaavan k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 samoin. Min\u00e4 nukuin is\u00e4n kainalossa. Minulla oli hyv\u00e4 ja turvallinen olla ja hyv\u00e4 mieli. Jossakin vanhimmissa albumeissa l\u00f6ytyy pari kuvaa ( meist\u00e4) papeista lattiapatjoilla.<\/p>\n\n\n\n SIIONIN VIRRET ovat muodostuneet ja valikoituneet ”k\u00f6rttihartauden tarpeeksi”, kuten oman pienen kirjani lehdill\u00e4 lukee. (Toimittanut Vilhelmi Malmivaara<\/em>. Kolmaskymmenenkolmas painos.) Ei pid\u00e4 sekoittaa Siinon Virsi\u00e4 muihin Siionin lauluihin tai Hengellisiin lauluihin tai virsiin. \u00c4skett\u00e4 turkulainen Harri Raitis<\/em> julkaisi Turun sanomissa selke\u00e4n ja tyhjent\u00e4v\u00e4n artikkelin juuri Siionin Virsien synnyst\u00e4.) Min\u00e4 sain t\u00e4m\u00e4n pienen virsikirjani, kun tulin opiskelemaan Helsinkiin ja aloimme k\u00e4yd\u00e4 k\u00f6rttipiireiss\u00e4 seuroissa.<\/p>\n\n\n\n Olin jo kotona oppinut tietysti tuntemaan monia virsi\u00e4. Siionin virsiseuroissa k\u00e4ytiin tietysti aina kuin mahdollista, mutta my\u00f6s kotona Laitilassa is\u00e4 piti kotihartauden ainakin kerran viikossa, useimmiten lauantai-iltana, kun h\u00e4nen oma saarnansa oli valmis. Silloin kokoonnuttiin is\u00e4n ty\u00f6huoneeseen, jossa is\u00e4 istui kirjoitusp\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 vieress\u00e4, mutta nyt tuli nojatuoliin muiden joukkoon. Istuimme ja torkuimme suurilla tummilla nahkasohvilla, joiden edess\u00e4 seisoi matala py\u00f6re\u00e4 p\u00f6yt\u00e4. Joku lapsista sytytti kynttil\u00e4t hopeiseen kolmihaaraiseen kynttil\u00e4njalkaan, joka oli raumanpitsiliinalla keskell\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 is\u00e4 luki jostakin her\u00e4nneiden hartauskirjasta tai saarnakirjasta seuraavan sunnuntain saarnatekstin. Se oli usein pitk\u00e4 ja k\u00e4sitteellisestikin vaikea lasten ( kaikki muut minua nuorempia) ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Mutta arvelen is\u00e4nkin ajattelevan, ett\u00e4 sanoman ja koko hartausketkemme henki olikin se t\u00e4rkein, mik\u00e4 j\u00e4i it\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ja niin luulenkin k\u00e4yneen. – Hartaus p\u00e4\u00e4ttyyi yhteiseen rukoukseen koko perheen ja kaikkien t\u00e4rkeiden asioiden puolesta. Usein j\u00e4i AAMEN kuulumatta pikkuiselta Aulikilta<\/strong> ja Tapaninkin<\/strong> suusta, jotka nukahtivat kesken, mutta hyv\u00e4\u00e4n, siunauksen henkeen he nukahtivat.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" LAPSUUSMUISTOJA Mist\u00e4 is\u00e4ni, Savonmaan k\u00f6yh\u00e4 poika sai tuntuman k\u00f6rttil\u00e4isiin ja SIIONIN VIRSIIN, en tied\u00e4. En tullut huomaamaan k\u00f6rttil\u00e4isyytt\u00e4 Pieks\u00e4m\u00e4en Kattaikon Ida-mummon kodissa enk\u00e4 l\u00e4hipiiriss\u00e4. Mutta voi olla, ett\u00e4 lapsen mieli ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt kaikkea, mit\u00e4 perhe- ja sukuel\u00e4m\u00e4 piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n, koska lapsen mieless\u00e4 n\u00e4m\u00e4 asiat ovat kiinteit\u00e4 kokonaisuuksia eiv\u00e4tk\u00e4 erotu perheen arjesta. Ainut muisto t\u00e4h\u00e4n suuntaan … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":4284,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-4065","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4065","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4065"}],"version-history":[{"count":23,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4065\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4219,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4065\/revisions\/4219"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4284"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4065"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4065"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4065"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n