{"id":419,"date":"2022-09-01T20:29:32","date_gmt":"2022-09-01T18:29:32","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=419"},"modified":"2022-09-14T14:46:42","modified_gmt":"2022-09-14T12:46:42","slug":"metsan-mattaalle-paljain-jaloin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2022\/09\/01\/metsan-mattaalle-paljain-jaloin\/","title":{"rendered":"MUMMO MAKAA M\u00c4TT\u00c4\u00c4LL\u00c4…"},"content":{"rendered":"\n

ei sent\u00e4\u00e4n. Mutta olisi voinut k\u00e4yd\u00e4 niin. Vai k\u00e4vik\u00f6? <\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kuinka mummolle olisi k\u00e4ynyt, kun h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4se itse yl\u00f6s maasta? Miten mets\u00e4st\u00e4 hiekkakuopan pohjalta voidaan ket\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

En ollut k\u00e4ynyt hiekkakuopan mets\u00e4ss\u00e4 kuukauteen. On ollut liikaa tekemist\u00e4, paljon ihmisi\u00e4 ja paljon murhetta ja surua, mit\u00e4 lie kaikkea. Alan aina ahdistua, kun en p\u00e4\u00e4se mets\u00e4\u00e4n. T\u00e4n\u00e4\u00e4n vihdoin tuli se p\u00e4iv\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sin ja l\u00e4hdin. <\/p>\n\n\n\n

Skanssin ”tuulitunneli” oli hurja. Tuuli vinkui, repi irtotavaraa ja roskia ja py\u00f6ritti kadulla. Toistametrinen valkoinen kartankojuliste liehui kuin voitonlippu alas katua. Korkeiden talojen parvekkeiden ovet paukkuivat; ihmiset j\u00e4ttiv\u00e4t niit\u00e4 auki t\u00f6ihin l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n. Tuuli ehk\u00e4 kuului y\u00f6llisen ukkosen j\u00e4lkiin. Uutisissa sanottiin, ett\u00e4 oli satanut jopa senttimetrien suuruisia rakeita, jotka olivat rikkoneet auton konepeltej\u00e4kin. Keskiy\u00f6ll\u00e4 salamat valaisivat koko tienoon taivaanrannasta toiseen ja jyrin\u00e4 oli pelottavaa. (Ett\u00e4 pelk\u00e4\u00e4n ukkosta, en voi mit\u00e4\u00e4n. Se t\u00e4ytyy vaan hyv\u00e4ksy\u00e4.) <\/p>\n\n\n\n

Mets\u00e4n reuna alkaa jo kotitaloa ja korttelia aivan vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 toisella puolella katua. L\u00e4hell\u00e4 sit\u00e4 on kaivetun ojan rippeit\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 paikassa on ollut oikeaa suomaastoa tai per\u00e4ti vett\u00e4, koska ojassa on kasvanut kaikki n\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 vuotta suokasveja. Ainakin kahtena kev\u00e4tkes\u00e4n\u00e4 poimin korkeita ja upeita <\/strong><\/em>keltaisia kurjenmiekkoja ja aivan aitoja kulleroita, varovasti ja muutamia, koska vaikka en ollutkaan kenenk\u00e4\u00e4n yksityisel\u00e4 maalla, tuntui v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 poimia t\u00e4llaisia kukkia kaupungissa. Jos vieras kertoisi t\u00e4llaisen tarinan minulle, en uskoisi, koska en ole ikin\u00e4 n\u00e4hnyt kulleroita n\u00e4in etel\u00e4ss\u00e4. Mutta katsoin kasvikirjastani ja l\u00f6ysin tiedon, ett\u00e4 kulleroa on esiintynyt harvinaisena suokasvina etel\u00e4isess\u00e4kin Suomessa. Molemmat ihania, oikeita lempikukkiani. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 en n\u00e4hnyt en\u00e4\u00e4 kumpiakaan, mutta niiden varsia kyll\u00e4 edelleen. Mutta koko t\u00e4m\u00e4 kaunis maisema, laakeat pellot kasvavat kyll\u00e4 paljon kedonkukkia. Ei ole vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n mets\u00e4nreunan mesiangervoa, jonka lehti\u00e4 olen joskus ker\u00e4illyt hyv\u00e4nmakuiseksi teeksi. Nyt mesiangervo tosin jo on siemenkotina, mutta nekin ovat hauskoja poimia muiden ki\u00fakkien lis\u00e4ksi. Voi vaikka koota hauskan kimpun lattiamaljakkoon kauniin ruskeista ja korkeista hevonhierakoista n\u00e4iden herkimpien siemenkotien kanssa. Joka puolella kasvaa my\u00f6s kaunista lilahtavaa tavallista rantakukkaa, jota n\u00e4kyi nytkin viel\u00e4. Poimin niit\u00e4 suuren kimpun.<\/p>\n\n\n\n

Matkaa kertyy hiekkakuopan mets\u00e4\u00e4n vajaa kilometri. Juuri sopivasti tuulessa rollaattorin kanssa niin, ett\u00e4 tulee hikeen, vaikka onkin vain kes\u00e4mekko p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Pari kertaa istuin ja lep\u00e4sin auringonpaisteessa tuulensuojassa. N\u00e4in se nautinto yleens\u00e4 jo alkaa: saa katsella jo kadunvarren mets\u00e4\u00e4 ja kukkia ja hengitell\u00e4 puhdasta ilmaa, jossa ei haise mitk\u00e4\u00e4n pakokaasut. Korkeintaan pujo kukkii viel\u00e4 ja alkaa yskitt\u00e4\u00e4. (Laukussa on onneksi mukana aina astmapiippu.)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n
\n
\"\"
Sain p\u00f6yd\u00e4lle uuden kukkakimpun.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Monet ihmettelev\u00e4t minun kukkakimppujani: mist\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n t\u00e4h\u00e4n aikaan kedonkukkia? Minusta se on joka kerta h\u00f6hl\u00e4 kysymys. Nit\u00e4 l\u00f6ytyy aina lumen tuloon asti ja viel\u00e4 sen j\u00e4lkeenkin. Minulla on pieni vedell\u00e4 t\u00e4yttety lasipurkki mukana kukkien kotiin kuljetukseen, vaikka n\u00e4in syksymm\u00e4ll\u00e4 ei helle en\u00e4\u00e4 niit\u00e4 samalla lailla heti nuokutakaan. Tavallinen huomautus kuuluu: – Noista ruohoista tulee niin kauheet roskat. Tai t\u00e4n\u00e4\u00e4n: – Kannattaako tuoda \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4 sis\u00e4lle? – Olisinkohan ollut hyv\u00e4 biologi tai geologi sitten, kun n\u00e4m\u00e4 kiinnostuksen kohteet eiv\u00e4t minusta l\u00e4hde!<\/p>\n\n\n\n

Olin jo ehtinyt arvata, ett\u00e4 alueella on ollut ainakin yksi maalaistalo tai m\u00f6kki ja suurehko puutarha. Laajalla alueella kasvaa harvakseen monenlaisia vanhoja puutarhakasveja, joitakin ruusupensaitakin. Niinp\u00e4 olikin ollut. Satuin kaksi vuotta sitten nimitt\u00e4in kohtaamaan parikin kertaa kaksi lenkill\u00e4 olevaa keski-ik\u00e4ist\u00e4 naista, jotka olivat asuneet t\u00e4ss\u00e4 talossa. Kuinka satuinkin heid\u00e4n ”toiviomatkalleen” kuulemaan heid\u00e4n lapsuutensa muistoja. Oli kiiinnostavaa kuulla, miten he olivat el\u00e4neet 1900-luvun alun taloa kaikkine puutarhoineen. Nyt on j\u00e4ljell\u00e4 n\u00e4it\u00e4 talon omenapuita. Viel\u00e4 kantavat oikeita kaneliomenoita, sy\u00f6t\u00e4vi\u00e4, joita poimin nytkin tien vierelt\u00e4. Ravistelin l\u00e4heist\u00e4 oksaa ja sain monta oikein hyv\u00e4nmakuista kaneliomenaa mukaankin.<\/p>\n\n\n\n

Hiekkakuopalle p\u00e4\u00e4stess\u00e4 oli hiukan hankalaa kulkea viel\u00e4 osittain l\u00e4t\u00e4kk\u00f6ist\u00e4 liukasta polkua. Puun juuret ja pienet kivet aina ovat suurin este rollaattorin kulkuun. Lopussa k\u00e4rsiv\u00e4llisesti ja hissukseen askel askeleelta ja viisaasti jarrut pohjassa<\/em> vain alas savista ja kivist\u00e4 polkua kuopan pohjalle. (Kuulostaa pahemmalta kuin on.) Kuopan pohjalla odottaa taatusti korvauksena aina hyv\u00e4 mieli.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Rinteess\u00e4 kasvaa alkukes\u00e4st\u00e4 punaisenaan mets\u00e4mansikoita. Odotan sit\u00e4, ett\u00e4 ehdin pomimaan niit\u00e4 pitk\u00e4n hein\u00e4nkorren verran.<\/strong><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Kun tasan nelj\u00e4 vuotta sitten muutin t\u00e4nne Skanssiin, l\u00f6ysin pian t\u00e4m\u00e4n metsik\u00f6n ja sen reunaa rajaavan parisataa metrisen matalan lammen. N\u00e4in heti, ett\u00e4 lampi on hyvin laaja hiekkakuoppa, jonka alkuna on todenn\u00e4k\u00f6isesti l\u00e4hde. Lammen ymp\u00e4rill\u00e4 olevat puut, jotkut saarnet, tammet ja koivutkin ovat valtavia. Kaatuilleet itsekseen, lahonneet ja kuolleet aikojaan – niin kuin vanhassa luonnonmets\u00e4ss\u00e4 kuuluukin. <\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n
\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Lampi alkoi kuivua jo kolme vuotta sitten. Mets\u00e4nreunan pelloille rakennetaan parhaillaan suuria taloja, monia kerrostaloja. N\u00e4iden talojen viem\u00e4r\u00f6inti ja putkistoty\u00f6t vetiv\u00e4t vedet lammen luonnonl\u00e4hteest\u00e4. Nyt lampi siis on jo kuivunut, mutta pohjakasvallisuus on j\u00e4jlell\u00e4. Se muistuttaa nyt pient\u00e4 suota, rehev\u00f6ityy siis kovaa vauhtia. Alunpit\u00e4enkin lammen keskell\u00e4 oli pajukkoja, jotka nyt ovat riehaantuneet kasvamaan, niinkuin paju usein tekee. Hatara ruuhi oli vedetty rannalle, ja siihen paikkaan se lahoi. Istuskelin sen reunalla ensimm\u00e4isin\u00e4 kesin\u00e4. Sorsat pesiv\u00e4t kaislikossa. Oli hauska seurata niiden pulpahtelua pinnan alle pyrst\u00f6 pystyss\u00e4 ja taas yl\u00f6s. Poikaset kasvoivat p\u00e4iviss\u00e4 untuvapalloista aktiivisiksi ja itsen\u00e4isiksi pikkututkijoiksi, joita \u00e4iti h\u00e4tisteli luokseen koko ajan. Sitten pian yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli tapahtunut jotain. Kun tulin lammelle, ui \u00e4itisorsa ylv\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4 ja 11 pikkuista untuvapalloa seurasi jonona per\u00e4ss\u00e4. Se oli hymyilytt\u00e4v\u00e4 n\u00e4ky! Lammessa oli paljon sammakoita, mutta onneksi en ole n\u00e4hnyt k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4, joita meid\u00e4n talon naiset ovat kohdanneet koirineen laskelmieni mukaan jo yhdeks\u00e4n kertaa. <\/p>\n\n\n\n

Tiesin, ett\u00e4 tuuli ei ulotu kuopan pohjalle juuri koskaan. Ei nytk\u00e4\u00e4n. Kuumaa siell\u00e4 oli, aivan hiki tuli. Tietenkin riisuin keng\u00e4t ja l\u00e4tystelin paljain jaloin ja levein varpain ymp\u00e4riins\u00e4. <\/strong>Nautiskelin kuivassa sammalikossa ja astuin tahallani pienten k\u00e4pyjen p\u00e4\u00e4lle. Saivat vanhat varpaani v\u00e4h\u00e4n aivan imaista ja ihanteellista k\u00e4pristysvoimistelua. Se teki hyv\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Kun k\u00e4velen paljain jaloin, levittelen varpaani oikein leveiksi ja olen kuin lapsi taas. Ainahan me lapsina \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4ksi riisuttiin (is\u00e4n tekem\u00e4t) siannahkamonot pois, kun saatiin lupa aloittaa kes\u00e4aika ja k\u00e4vell\u00e4 paljain jaloin. Meill\u00e4 ei ollut kes\u00e4kenki\u00e4, mutta ei niit\u00e4 osattu kaivatakaan. Naapurin Sep\u00e4nmamman lapsenlapsella Ritvalla, joka asui Turun kaupungissa, oli punaiset kiilt\u00e4v\u00e4t nappikeng\u00e4t.<\/strong> H\u00e4n tuli kes\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n mummolaan ja pani jalkaan ne ihmeet. Istuttiin ymp\u00e4rill\u00e4 ja ihmeteltiin. Mutta ei meiss\u00e4 syntynyt pahemmin kateutta, kun saatiin aloittaa kes\u00e4n nautinnot. Yksi niist\u00e4 oli tietenkin nurmikolla lep\u00e4ily.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Olen kirjoittanut kerran jutun johonkin mielenterveysalan lehteen tilanteesta, jossa koulutytt\u00f6n\u00e4 toistakymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin makoilen pappilan pihanurmikolla. Jostakin ihmesyyst\u00e4, syv\u00e4st\u00e4 tunnemuistosta kai johtuen, osaan kertoa siit\u00e4 viel\u00e4kin. Oli iltap\u00e4iv\u00e4 ja aurinko paistoi kuumasti ja vinosti niinkuin nytkin. Olin heitt\u00e4ytynyt juuri tiettyyn paikkaan kukassa olevan suuren pihatuomen viereen. Tuuli huiski kukkien tuoksua minua kohti ja aurinko porotti. Makasin sel\u00e4ll\u00e4ni ja k\u00e4det niin lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n kuin pystyin ja keuhkot auki. Siiten kun olin t\u00e4ynn\u00e4 tuoksua, k\u00e4\u00e4nnyin vatsalleni ja kaivoin kynteni syv\u00e4\u00e4n nurmeen niin, ett\u00e4 multaa tunkeutui kynsien alle. Muurahaiset juoksentelivat pitkin minua ja \u00e4nkiv\u00e4t jokaiseen koloon. Sen kun vaan! Lepp\u00e4kerttu kutitti poskea. Kasvot vasten hein\u00e4\u00e4 ja multaa n\u00e4ki kaiken maan pinnassa. Siin\u00e4 tonki pikkiriikkinen toukka yl\u00f6s kortta parin sentin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tai pienenpieni tuhatjalka livisti nen\u00e4n alta. Minua nauratti ja laulatti. Tunsin SUUNNATONTA helpotusta ja iloa. Mutta syyt\u00e4 siihen en muista. Arvelisin sen olleen ylioppilaskirjoitusten alku tai loppup\u00e4iv\u00e4, tuskin tulosp\u00e4iv\u00e4 viel\u00e4. Kuulin yl\u00e4puolella avoimesta ikkunasta, miten \u00e4iti tuhahti jotain:- Katso nyt sit\u00e4! Onko tuo aikuisen naisen touhua!<\/em> Kuulin is\u00e4n naurun: – Sit\u00e4 se juuri on!<\/em> Eiv\u00e4t tienneet, ett\u00e4 kuulin heid\u00e4t tarkkaan.<\/p>\n\n\n\n

Nyt edess\u00e4ni oli uskomattoman pehme\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen, houkuttelevan kaunis paahteisen kuuma sammalikko! Sellaisen n\u00e4keminen minulle on liian suuri kiusaus. Miten voin olla heitt\u00e4ytym\u00e4tt\u00e4 sille? Hetken tunsin vetovoiman niin suurena, ett\u00e4 polvet notkuivat intohimosta. Mutta voitin sen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Siit\u00e4 on jo yli nelj\u00e4 vuotta, kun olen p\u00e4\u00e4ssyt maasta yl\u00f6s. Niill\u00e4 ehdoilla on pit\u00e4nyt el\u00e4\u00e4. Olen alkanut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ”maan vetovoima” minulle ei ole vain taiteilijan tunnehurmiota, se on todellista rakkautta t\u00e4h\u00e4n maahan, maan pintaan ja sen elij\u00f6ihin. Siis meid\u00e4n maailmaamme. T\u00e4h\u00e4n meid\u00e4n kauniiseen maailmaamme kaikkineen. <\/em><\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in\u00e4 vaikeina aikoina, kun media t\u00e4yttyy sodan ja kuoleman uutisista, suunnattomista luonnon katastrofeista ja ihmisen rahanahneuden ja itsekkyyden kuvista, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4kin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaa miellemaailmaansa herk\u00e4ll\u00e4 ja kauniilla, mit\u00e4 meill\u00e4 suomalaisilla on luonnossa aina l\u00e4sn\u00e4. Jos itse sit\u00e4 haluamme.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kun tuli eilinen ilta, istuin t\u00e4ss\u00e4 kirjoittamassa. Ulkona kasvoi keltainen, melkein kullanv\u00e4rinen ilma. Lopulta n\u00e4ytti, ett\u00e4 talot ja kadut olivatkin tehty kullasta. Vastap\u00e4isen korkean kerrostalon parvekkeiden ovet alkoivat avutua ja niille kertyi ihmisi\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n ilmi\u00f6t\u00e4. Heti n\u00e4in, ett\u00e4 kyseess\u00e4 ei ollut tavallinen keltainen auringonlasku, vaan jotain muuta. Katsoin toisesta ikkunasta ja n\u00e4in: SUURIMMAN SATEENKAAREN, mit\u00e4 muistan koskaan n\u00e4hneeni. Se kohosi mustan ukkospilven reunalta id\u00e4ss\u00e4 ja kaarsi niin yl\u00f6s, ett\u00e4 minun ikkunastani huippu ei n\u00e4kynyt. V\u00e4rit voimistuivat nopeasti t\u00e4yteen spektriin. Vaikka en n\u00e4hnyt, saatoin olettaa, ett\u00e4 sateenkaaren toinenkin p\u00e4\u00e4 oli n\u00e4kyviss\u00e4, jos oli esteet\u00f6n n\u00e4ky. Ja sitten viel\u00e4: kaaren ulkopuolle v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n syntyi toinen<\/em>, heikompi. Koko v\u00e4rien kirjo oli hyvin kirkas ja sen keskelle j\u00e4\u00e4v\u00e4 taivaan v\u00e4ri muuttui vaaleaksi pastelliv\u00e4riksi.<\/p>\n\n\n\n

Osasin odottaa seuraavan p\u00e4iv\u00e4n lehteen kuvaa sateenkaaresta. Se tulikin ja komea oli.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4lkikirjoitus <\/strong>10.9.<\/p>\n\n\n\n

Arvi<\/em> ja ihana Dixi<\/em>, vanha koirarouva tulivat k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ja halusivat l\u00e4hte\u00e4 mummon kanssa oikealle retkelle kahvi- ja kakkuev\u00e4iden kanssa hiekkakuopalle. Todenn\u00e4k\u00f6isesti kes\u00e4n viimeinen kuuma ilma kihelm\u00f6i niskassa, ilma seisoi hiljaa kuin kuunnellen kauneutta ja odottaen jo tulevia kirkkaita v\u00e4rej\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaiken vehmauden ja runsauden t\u00e4ydennykseksi. Ker\u00e4simme omenoita, herkuttelimme ev\u00e4ill\u00e4 ja riisuimme paljaat varpaat aurinkoon. Sitten: min\u00e4-mummo uskaltauduin siihen alas m\u00e4tt\u00e4\u00e4lle, kun oli yl\u00f6snostaja mukana. <\/em>Sill\u00e4 aikaa, kun mummo lep\u00e4si m\u00e4tt\u00e4\u00e4ll\u00e4, k\u00e4viv\u00e4t Arvi ja Dixi lenkill\u00e4 paljain jaloin.<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

ei sent\u00e4\u00e4n. Mutta olisi voinut k\u00e4yd\u00e4 niin. Vai k\u00e4vik\u00f6? Kuinka mummolle olisi k\u00e4ynyt, kun h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4se itse yl\u00f6s maasta? Miten mets\u00e4st\u00e4 hiekkakuopan pohjalta voidaan ket\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4? En ollut k\u00e4ynyt hiekkakuopan mets\u00e4ss\u00e4 kuukauteen. On ollut liikaa tekemist\u00e4, paljon ihmisi\u00e4 ja paljon murhetta ja surua, mit\u00e4 lie kaikkea. Alan aina ahdistua, kun en p\u00e4\u00e4se mets\u00e4\u00e4n. T\u00e4n\u00e4\u00e4n … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-419","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/419","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=419"}],"version-history":[{"count":45,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/419\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":541,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/419\/revisions\/541"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=419"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=419"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=419"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}