{"id":4209,"date":"2026-01-31T20:17:08","date_gmt":"2026-01-31T18:17:08","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=4209"},"modified":"2026-02-10T20:15:59","modified_gmt":"2026-02-10T18:15:59","slug":"olavi-martimos-munkin-kaavussa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2026\/01\/31\/olavi-martimos-munkin-kaavussa\/","title":{"rendered":"OLAVI MARTTIMOS MUNKIN KAAVUSSA"},"content":{"rendered":"\n

Omistettu veljen tyt\u00f6lle Tainalle ja Inarille. Serkkutyt\u00f6t ovat olleet pienest\u00e4 asti yhdess\u00e4 ja yst\u00e4vykset.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuvassa (alla) Ola pikkuveli on 3-4-vuotias yhteiskuvassa, jossa pojilla on uudet merimiespuvut. Ola katsoo tuimasti ja rauhallisen harkitsevasti kuvaajaan. Onkohan is\u00e4 juuri pelastunut panssarilaiva Ilmarisen miinatuhosta ja l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 uudelle merimiespapin ty\u00f6reisulle, (ehk\u00e4 siunaamaan meren poveen l\u00e4heisi\u00e4 armeijakavereitaan), kun \u00e4iti <\/em>halusi ottaa kuvan is\u00e4st\u00e4 ja lapsista? Muistan tunnelman oudon tarkkaan kuvanoton hetkell\u00e4. N\u00e4in ja kuulin, kuinka is\u00e4ll\u00e4 oli vaikea olla. Juhalla meni \u00e4llik\u00e4st\u00e4 sormet suuhun ja min\u00e4 tuijotan \u00e4itiin suu auki. Siin\u00e4 oli jotain hyvin raskasta ja kauheaa, jota ei lapsille tietenk\u00e4\u00e4n kerrottu. Ainut kuva, jonka min\u00e4 n\u00e4in \u00e4idin koskaan ottavan.<\/strong><\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n
\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Ola-veli <\/em>oli kolme vuotta minua nuorempi, mutta liittyi aina lapsuudenmuistikuvissa vuotta vanhempaan Juha-veljeens\u00e4, koska he touhusivat yhdess\u00e4 kuin kaksoset. Mutta kun vuosia kertyi, alkoivat pojat olla huomatusti omia itse\u00e4\u00e4n. Juha <\/em>oli kuin h\u00e4kkyr\u00e4, aina menossa ja mukana kaikessa hyv\u00e4ss\u00e4 ja pahassa, kun Ola pys\u00e4htyikin miettim\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hti usein sitten omille teilleen.<\/p>\n\n\n\n

Sitten pojat l\u00e4htiv\u00e4t Helsinkiin opiskelemaan, molemmat teologiaa, mutta kauaa ei kulunut, kun opiskelun laatu erkani taas. Juhan taiteenteko vei jo niin paljon aikaa ja voimia, ett\u00e4 teologian luku j\u00e4i, kun h\u00e4n perusti Kaltio-taidetilan<\/em> taiteilija-yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa. Olakin l\u00e4hti taiteen polulle Vapaasen Taidekouluun Unto Pusan<\/em> ohjauksessa, mutta h\u00e4n ei j\u00e4tt\u00e4nyt teologian opiskelua Helsingin Yliopistossa, vaan valmistui aikoinaan ja vihittiin papiksi. Taidetta ei Ola silti koskaan j\u00e4tt\u00e4nyt. H\u00e4n maalasi ensin, mutta k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni h\u00e4n lopun el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 keskittyi enemm\u00e4n grafiikkaan.<\/p>\n\n\n\n

Minulla on h\u00e4nen viimeinen ty\u00f6ns\u00e4 ennen kuolemaansa : ”VIIMEINEN EHTOOLLINEN”, jonka sain Oililta.<\/strong> Nostan sen omasta ikonostaasistani ja se saa hehkua p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4ni aina p\u00e4\u00e4si\u00e4isen aikaan. Kuva alla.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Olalla oli jossain el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kirjavissa vaiheissa vuosia, jolloin h\u00e4n joskus yksin, joskus Oilinkin kanssa k\u00e4vi ortodoksiluostarissa Uudessa Valamossa .<\/em> H\u00e4nt\u00e4 varmaan kiehtoi hiljaisuus, vaatimattomuus ja keskittynyt rauha, jossa luostarin munkit ja pappismunkit sek\u00e4 tekiv\u00e4t ty\u00f6t\u00e4\u00e4n ett\u00e4 harjoittivat hartautta. Luostarissa sai my\u00f6s vuokrata huoneita, jossa opiskella.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 itse olen jopa 30 Kreikan saarimatkalla k\u00e4ynyt kymmeniss\u00e4 luostareissa Kreikan saarilla (eniten Kreetalla)<\/em> sek\u00e4 pieniss\u00e4 perhekappeleissa pihapiiriss\u00e4 ja oppinut kaipaamaan sit\u00e4 rauhaa ja siunauksen kosketusta, mit\u00e4 niiss\u00e4 aina kokee. Olen my\u00f6s seuraillut munkkien el\u00e4m\u00e4\u00e4 sivusta ja kuunnellut heid\u00e4n keskustelujaan perheens\u00e4 kanssa. T\u00e4ytyy sanoa, ett\u00e4 joku vaatimattomuuden ja rakkauden sek\u00e4 hiljaisuuden henki viihtyy n\u00e4iden munkkien ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Olen my\u00f6s tehnyt joitakin t\u00f6it\u00e4 munkeista ja myynytkin muutamia. Minulla on kotona suurehko akvarelli nimelt\u00e4\u00e4n RAKKAUDESSA JA HILJAISUUDESSA PALVELLEN<\/em>, joka on ollut parissa valtakunnallisessakin n\u00e4yttelyss\u00e4 Helsingiss\u00e4. ( Toinen oli Suomen Taideterapiayhdistyksen teeman\u00e4yttely Agricolan kirkon kryptassa 2008, toinen ”Rakkaus on suurin”-n\u00e4yttelyss\u00e4 Helsingin Bulevardin Bullankulmassa 2009.) Tarkoitukseni on viel\u00e4 kaupata t\u00e4t\u00e4 ty\u00f6t\u00e4ni, jota itse arvostan. Haluan sen mieluiten johonkin uskonnolliseen k\u00e4ytt\u00f6tilaan. Kuva alla.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Min\u00e4 en ehtinyt koskaan Kreikan Aegeanmeren<\/em> pohjoisosan Tessalonikin kolmihaaraiselle niemimaalle. <\/em>Sielt\u00e4 on tarinoita jo vanhaan kreikkalaisen tarustoonkin. Kolmas niemenhaara Oros <\/strong>ja siell\u00e4 Athos-vuoret ja luostarit ovat kokonaan suljettu autonomia ortodoksikirkon k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. (T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 en tied\u00e4, miten tilanne on.) Siell\u00e4 ei ole koskaan k\u00e4ynyt nainen.<\/em> T\u00e4m\u00e4 kielto syntyi, kun haluttiin kunnioittaa perim\u00e4tietoa, ett\u00e4 Neitsyt Maria <\/em>k\u00e4vi saarella apostoli Johanneksen kanssa. N\u00e4iden kahden tuhanen vuoden aikana on tehty monenlaisia yrityksi\u00e4 saada naisia saarelle, mutta turhaan. Kerrotaan, ett\u00e4 kuuluisa kreikkalainen n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r ja kulttuuriministeri Melina Mecouri<\/em> yritti helikopterilla laskeutua Athokselle, kun sekin yritys saatiin estetty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tarina kiertyy nyt Ola-veljen kohdalla Athos vuoriin ja luostariin. Ola oli taas vaeltamassa Tessalonikin niemimaalla, joka on hyvin vuorista. H\u00e4n oli saanut luvan jonkun p\u00e4\u00e4luostarin johtajalta luvan l\u00e4hte\u00e4 vaeltamaan Athos vuorelle ja antanut vaellusasuksi munkin kaavun. <\/em>Se helpottaisi kulkemista vuoristossa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kuumassa ilmassa ja samalla hyvin kylm\u00e4ss\u00e4 korkeassa vuoristossa.<\/p>\n\n\n\n

Vuoristossa on useita suuria luostareita (n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t aivan linnoituksilta), ja oli UPEAA tehd\u00e4 \u00e4sken ”helikopterikierros” ymp\u00e4ri Athoksen eli katsella Google Earthill\u00e4 maisemia. Vanhan mummon p\u00e4\u00e4t\u00e4 alkoivat huimata n\u00e4kym\u00e4t ja ajatuskin, ett\u00e4 tuolla se veliparka yksin silloin vaelsi.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 olen kirjoittanut jo Olan vaelluksesta oman jutun, mutta en l\u00f6yd\u00e4 sit\u00e4 teksteist\u00e4ni. Siit\u00e4 saisin kaikki nimet, v\u00e4limatkat ja vuosiluvut tarkkaan. (Lis\u00e4\u00e4n ne, jos l\u00f6yd\u00e4n juttuni.) <\/p>\n\n\n\n

Ola kertoi itse minulle jokseenkin tarkkaan koko vaellustarinansa. Muistan nyt kuitenkin en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4llimm\u00e4iset asiat. <\/p>\n\n\n\n

Olalla oli kartta m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 luostariin, mutta matkan pituuksia oli hyvin vaikea arvioida sellaisessa vuorimaastossa, jossa ei ollut mit\u00e4\u00e4n kilometripylv\u00e4it\u00e4. H\u00e4n oli jo kulkenut niin kauan, siis vaeltanut jalan vaikeakulkuista vuoripolkua, ett\u00e4 alkoi v\u00e4sy\u00e4. Ev\u00e4it\u00e4 oli mukana pieness\u00e4 olkalaukussa vain v\u00e4h\u00e4n, vett\u00e4 enemm\u00e4n. Sitten alkoi kova sade ja tuuli. Voimakkaat myrskynpuuskat pyyhkiv\u00e4t vuoren sileit\u00e4 kupeita ja muuntuivat ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 kilometrin korkeudessa pakkaslumeksi, joka pieksi Olaa sellaisella voimalla, ett\u00e4 h\u00e4nen oli hyvin vaikea seist\u00e4 pystyss\u00e4k\u00e4\u00e4n. Tuli ilta ja y\u00f6 l\u00e4heni. Vesitilkka loppui. Ola alkoi ahdistua. H\u00e4n etsi katseellaan jotain, josta voisi pit\u00e4\u00e4 kiinni t\u00e4ss\u00e4 myr\u00e4k\u00e4ss\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt, kunnes myrskyn v\u00e4liss\u00e4 erottui pieni puunk\u00e4kkyr\u00e4, joka kasvoi kalliohalkeamasta. Ola ulottui tarttumaan siihen ja k\u00e4pertyi ja takertui k\u00e4det ja jalat sen ymp\u00e4ri, kuin halaamaan viimeist\u00e4 oljenkortta. Tuli y\u00f6 ja myrsky laantui. Ola oli ehk\u00e4 jo ollut hetki\u00e4 poissa todellisuudesta, kun havahtui hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4n janoon ja viluun. Ruumiinl\u00e4mp\u00f6 oli todenn\u00e4k\u00f6isesti hyvin alhaalla. H\u00e4nelt\u00e4 oli mennyt ajantaju. <\/em><\/p>\n\n\n\n

Ola rukoili hartaasti. H\u00e4n kertoi rukouksestaan, miten kysyi Jumalalta: t\u00e4ss\u00e4k\u00f6 t\u00e4m\u00e4 nyt oli? t\u00e4nnek\u00f6 Kreikan yksin\u00e4iselle vuorenharjanteelle h\u00e4nen ruumiinsa j\u00e4isi korppien ruuaksi niin, etteiv\u00e4t lapsetkaan en\u00e4\u00e4 koskaan h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4kisi. Mutta niinh\u00e4n ei ollutkaan tarkoitus. <\/p>\n\n\n\n

Valo pilkisti pilven raosta ja Ola n\u00e4ki edess\u00e4\u00e4n vesipuron, joka lirisi kirkkaana ja iloisena aivan h\u00e4nen vierell\u00e4\u00e4n alas vuorta. H\u00e4n sai juoda janoonsa ja t\u00e4ytetty\u00e4 vesipullonsa. Voimat ehtyiv\u00e4t ja palailivat hiljakseen j\u00e4seniin. Oli s\u00e4kkipime\u00e4\u00e4, ja kuitenkin piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in. <\/p>\n\n\n\n

En muista, miten Ola jaksoi loppumatkan, mutta etsim\u00e4ns\u00e4 luostarin portille h\u00e4n p\u00e4\u00e4si. H\u00e4n kolkutti oveen ja se avattiin. Portilla oli munkki, joka n\u00e4ki munkkiveljens\u00e4, hyvin n\u00e4\u00e4ntyneen kulkijan. Ja sitten alkoi tapahtua!<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Likainen, m\u00e4rk\u00e4 ja n\u00e4\u00e4ntynyt veliparka vietiin sis\u00e4\u00e4n, pestiin ja saatettiin vuoteeseen ja peiteltiiin l\u00e4mpim\u00e4sti. H\u00e4nelle tuotiin HOPEATARJOTTIMELLA ensin h\u00e4t\u00e4apuna pikari viini\u00e4 ja leip\u00e4\u00e4. Sitten valmistettiin oikea juhla-ateria. Sit\u00e4 Ola erityisesti ihmetteli. H\u00e4n sai sy\u00f6d\u00e4 ja toipua, ennenkuin edes kyseltiin, kuka ja mist\u00e4 h\u00e4n oli.<\/p>\n\n\n\n

Voi arvata, ett\u00e4 er\u00e4maaluostarissa korkealla vuorten keskell\u00e4, Kreikan saaristossa nyt iloittiin. Oli tullut kyl\u00e4\u00e4n ja tuomaan terveisi\u00e4 kaukaa pohjoisen napapiirin alueelta, Finlandiamaan kirkon pappi. Juttu oli luistanut, kun Ola puhui viel\u00e4 hiukan vanhaa kreikkaakin.<\/em><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 Olavi veljeni kertomus on aina minua sek\u00e4 kiehtonut ett\u00e4 liikuttanut. Miksi pit\u00e4\u00e4kin niin paljon hyv\u00e4\u00e4 tapahtua niin monen vaikean solmun ja mutkan kautta, jopa hengenl\u00e4hd\u00f6n reunalla? Jumalan tiet ovat t\u00e4ysin tuntemattomat ja arvaamattomat. <\/p>\n\n\n\n

Viel\u00e4 monia vuosia sai Ola el\u00e4\u00e4 terveen\u00e4. H\u00e4n toimi Hinnerjoen kirkkoherran virkansa j\u00e4lkeen kauan Turun Seurakuntien perheasiain Neuvottelukeskuksen johtavana pappina<\/em> ja sielunhoitajana, sek\u00e4 teki monia puhuttelevia julkisiakin taideteoksia. Me asuimme pitk\u00e4t vuodet kahden puolen Pyh\u00e4j\u00e4rve\u00e4, Ola parheineen Hinnerjoen seurakunnan pappilassa ja min\u00e4 toisellla puollella j\u00e4rve\u00e4 S\u00e4kyl\u00e4n psykologina omassa talossani.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ill\u00e4 muistoilla min\u00e4, isosisko kiedon k\u00e4det nyt rakkaan veljeni kaulaan, siell\u00e4 toisella puolella vaikka onkin ollut jo kauan.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Omistettu veljen tyt\u00f6lle Tainalle ja Inarille. Serkkutyt\u00f6t ovat olleet pienest\u00e4 asti yhdess\u00e4 ja yst\u00e4vykset. Kuvassa (alla) Ola pikkuveli on 3-4-vuotias yhteiskuvassa, jossa pojilla on uudet merimiespuvut. Ola katsoo tuimasti ja rauhallisen harkitsevasti kuvaajaan. Onkohan is\u00e4 juuri pelastunut panssarilaiva Ilmarisen miinatuhosta ja l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 uudelle merimiespapin ty\u00f6reisulle, (ehk\u00e4 siunaamaan meren poveen l\u00e4heisi\u00e4 armeijakavereitaan), kun \u00e4iti halusi ottaa … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":4280,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-4209","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4209","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4209"}],"version-history":[{"count":27,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4209\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4287,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4209\/revisions\/4287"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4280"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4209"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4209"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4209"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}