Huomasin, ett\u00e4 minusta pidettiin. Tervehdittiin, kysyttiin kuulumisia ja vointia, toivoteltiin hyv\u00e4\u00e4 lomaa ja tervetulleeksi taas. Ja ennen kaikkea: min\u00e4 pidin kaikesta ymp\u00e4rill\u00e4ni<\/em>. En ole luultavasti ikin\u00e4 k\u00e4ynyt niin t\u00e4ydellisen ihanassa lomakohteessa.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4heiselt\u00e4 Ida vuorelta<\/em> (2 424 m) laskeutuu purojen liittym\u00e4n\u00e4 joenuoma, joka yhtyy mereen juuri Kalivesin kohdalla. Tyypillisi\u00e4 pieni\u00e4 kreetalaissiltoja on useita. Kalivesin kapea kyl\u00e4raitti kulki suunnattoman plataanipuun alitse ja sillan yli, jonka rannan puoleiseen kupeeseen mahtui juuri pieni tsehovilaistyyppinen ravintola. Sen sein\u00e4m\u00e4 nousi suoraan joesta ja rakentui kauniiden lukemattomin pikkuikkunoiden kaarin yl\u00f6s katon rajaan. Pikkujoessa lep\u00e4si aina pari purjevenett\u00e4. Vedess\u00e4 uivat kalaparvet, jotka kisailivat kaikissa vihre\u00e4n s\u00e4vyiss\u00e4 hohtavien samettim\u00e4tt\u00e4iden yli ja valkoisten liljojen keskell\u00e4. Min\u00e4 nojasin kaiteeseen ja katselin, katselin ja imin itseeni kauneutta. Joki on kauniimpi kuin prinsessan unet, ajattelin ja hyv\u00e4 oloni j\u00e4i kasvoille, kun astuin sis\u00e4\u00e4n pienest\u00e4 sinisest\u00e4 ovesta. Eteeni aukeni vitivalkoinen sali, jolta kohosi kuin m\u00e4tt\u00e4\u00e4lt\u00e4 katettuja p\u00f6yti\u00e4, joilla s\u00e4teili vaaleita kukkia. Ehdin n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n, kun edess\u00e4 seisoi hymyilev\u00e4 mies k\u00e4tt\u00e4\u00e4n ojentaen. \u201d Tervetuloa! \u201d h\u00e4n sanoi ja johdatti minut viereiseen keitti\u00f6osaan. Vanhaan kreikkalaiseen ravintolatapaan kuuluu aina itse keitti\u00f6ss\u00e4 esill\u00e4 olevan valmis ruoka, josta ruokailija saa valita. Valkoiseen asuun puettu hymyilev\u00e4 kreikkalainen johdatti minut p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja katselin vihdoin h\u00e4mm\u00e4stynein silmin ymp\u00e4rilleni.<\/p>\n\n\n\n Nyt 35 vuotta my\u00f6hemmin, kun muistelen t\u00e4t\u00e4 kaikkea ja katselen monia valokuvia ja joitakin piirroksiani t\u00e4st\u00e4 pienest\u00e4 ruokaravintolasta pieness\u00e4 kreetalaisessa kyl\u00e4ss\u00e4, minun on sanottava, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki oli kauneinta, mit\u00e4 maailmanmatkoillani New Yorkista Jordaniaan<\/em> olin ruokakulttuuriin liittyv\u00e4\u00e4 n\u00e4hnyt. Sali hohti ja s\u00e4teili auringonvalossa, pieniss\u00e4 p\u00f6ydiss\u00e4 paljon suuri kukkia, korkeita kynttelikk\u00f6j\u00e4 ja l\u00e4hes maahan ulottuvat kangasliinat, tuolien karmit erityylist\u00e4 antiikkia ja lattialla it\u00e4maiset matot. Pienet, hiukan v\u00e4ritetyt ikkunaruudut ulottuivat kattoon asti, mutta n\u00e4yttiv\u00e4t silti maiseman, joka oli pieni k\u00e4velysilta joen yli suuren saksalaishotellin pihaterassille ja kaiken takana suunnaton turkoosi meri.<\/p>\n\n\n\n Kun istuin p\u00f6yt\u00e4\u00e4n ja availin kankaista valkoista lautasliinaa, toi is\u00e4nt\u00e4 minulle kreikkalaisen salaatin, joka kuuluu aina ateriaan. Samassa rinnalle lehahti pieni mustasilm\u00e4inen kuvankaunis enkeli, niiasi ja asetti p\u00f6yd\u00e4lleni vesipullon. Tyt\u00f6n kasvoja kehysti pitk\u00e4 sysimusta ja kihara tukka, joka valui valkoisenhohtavalle, essulle. Katsoin varmasti mieheen, paikan is\u00e4nt\u00e4\u00e4n silm\u00e4t ihastuksesta py\u00f6rein\u00e4, ja huomasin h\u00e4nen l\u00e4mp\u00f6isen rakkaudellisen katseensa, mill\u00e4 h\u00e4n seurasi pikkutarjoilijaa, omaa pikkutytt\u00f6\u00e4\u00e4n. N\u00e4in ja tunsin l\u00e4mm\u00f6n ja hellyyden s\u00e4teilev\u00e4n miehen laihoilla kaunismuotoisilla kreikkalaiskasvoilla. Miehell\u00e4 oli pienet viikset, hyvin kaunis leuka, ei partaa ja poikkeuksellisen kauniit mustat silm\u00e4t, joiden iloisessa s\u00e4teilyss\u00e4 oli hiven alakuloa.<\/p>\n\n\n\n Pian n\u00e4in pikkutyt\u00f6n j\u00e4ttil\u00e4issuuren essunrusetin takaa vilahtavan pojan. Poika oli 12-13-vuotias miehenalku kauniissa samettipuvussa ja mustissa lakerikengiss\u00e4\u00e4n. H\u00e4nkin vei p\u00f6ytiin satsikikulhoja, leip\u00e4koreja ja vesilaseja. Vieraat huomasivat lapset, heille annettiin essun taskuun pient\u00e4 rahaa, joka sai lapset hyp\u00e4htelem\u00e4\u00e4n. Keitti\u00f6st\u00e4 erottui talon em\u00e4nn\u00e4n \u00e4\u00e4ni, ajoittain k\u00e4skev\u00e4n\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 h\u00e4\u00e4rivien kahden apulaisen keskell\u00e4. Pieni ruokasali t\u00e4yttyi pian, l\u00e4hinn\u00e4 viereisen saksalaishotellin asukkaista. Puheensorina aaltoili; kukat ja kynttil\u00e4t tuoksuivat kilpaa herkullisen satsikin ja viinikarahvien keskell\u00e4 jo ennen kuin ruoka tuotiin p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Ja is\u00e4nt\u00e4 hymyili s\u00e4teilev\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4in kului muutamia vuosia, kun vietin lomaani Kreetalla. Lapset kasvoivat ja ilmeisesti l\u00e4htiv\u00e4t jo kotoa. Tunnelma oli astetta hiljaisempi. Tuntui kuin kynttelikk\u00f6jen valoa olisi v\u00e4hemm\u00e4n ja p\u00f6yt\u00e4liinatkaan eiv\u00e4t olisi puhtaan valkoisia kuin ennen. Ikkunoiden pienet yl\u00e4ruudut olivat pesem\u00e4tt\u00e4 eik\u00e4 meri v\u00e4lkkynyt niist\u00e4 en\u00e4\u00e4. Sitten kuulin, kuinka em\u00e4nt\u00e4 kalisteli ilmeisen tahallaan kattiloita ja huusi rumasti alaisilleen. Vain is\u00e4nt\u00e4 oli yht\u00e4 vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kuin ennen. Min\u00e4 annoin h\u00e4nelle nimen: Kaunissyd\u00e4minen mies<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Kului viel\u00e4 vuosi ja taas tulin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n. Jotain oli tapahtunut. Ruokasali oli h\u00e4m\u00e4r\u00e4 likaisten ikkunaruutujen takia. P\u00f6yti\u00e4 oli viety pois ja vain yhdess\u00e4 paloi entinen korkea kynttelikk\u00f6. Em\u00e4nt\u00e4 huusi jotain minulle eik\u00e4 tarjonnut ollenkaan ruokaa esille. Pel\u00e4styin ja istuin l\u00e4hes tyhj\u00e4\u00e4n saliin ja tyhj\u00e4\u00e4n p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. Kukkia eik\u00e4 kynttil\u00f6it\u00e4 n\u00e4kynyt likaisella liinalla. Tilasin mustekala-annoksen is\u00e4nn\u00e4lt\u00e4. T\u00e4m\u00e4n katse ei s\u00e4teillyt, se oli sammunut, vain huulet hymyiliv\u00e4t tuntemisesta ja yst\u00e4v\u00e4llisyydest\u00e4. Ryhti oli painunut ja s\u00e4teili surua. Olin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 koskettaa miest\u00e4 k\u00e4sivarresta, kun tajusin, ett\u00e4 en osaa sanoa mit\u00e4\u00e4n \u2013 eik\u00e4 sanomiseni varmaan mit\u00e4\u00e4n auttaisi. Sitten pel\u00e4styin, kun h\u00e4n toi minulle lautasen, jolla oli nelj\u00e4 suikaloitua mustekalan viipaletta \u2013 eik\u00e4 marinoituja renkaita kuin ennen. Odotin satsikia ja kreikkalaista salaattia. Mit\u00e4\u00e4n ei tuotu enemp\u00e4\u00e4, ei edes leip\u00e4\u00e4 ja dippikastiketta. Kuulin ja n\u00e4in vihaisen n\u00e4k\u00f6isen vaimon huutavan keitti\u00f6n hellan \u00e4\u00e4ress\u00e4. H\u00e4n huusi jotain rumaa katsoen minuun ja mieheens\u00e4. Mies l\u00e4hti ovesta ulos.<\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 maksoin mustekalaviipaleet ja kiitin rouvaa. Alkoi itkett\u00e4\u00e4. L\u00e4hdin hotelliini.<\/p>\n\n\n\n Palasin viel\u00e4 hyv\u00e4stelem\u00e4\u00e4n paikan, jonne en en\u00e4\u00e4 koskaan voisi matkustaa. Seisoin pienell\u00e4 sillalla ja katsoin ravintolan sinist\u00e4 ovea. Se oli lujasti kiinni. Asiakkaita ei en\u00e4\u00e4 kulkenut siit\u00e4 ovesta. Miksi n\u00e4in k\u00e4vi, en tullut koskaan tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n. Silloin aukeni ovi ja Kaunissyd\u00e4minen mies seisoi hetken kynnyksell\u00e4. H\u00e4n n\u00e4ki minut. Katsoimme toisiimme. Mies nosti k\u00e4den yl\u00f6s ja tervehti minua samalla, kun tarttui johonkin siniseen. Se oli pieni lasten py\u00f6r\u00e4, jonka h\u00e4n asetti maahan eteens\u00e4. Sitten h\u00e4n istui matalalle satulalle, tarttui ohjaustankoon ja l\u00e4hti vaivoin polkemaan katua alas. Pitk\u00e4t jalat vempottivat kahden puolen, mutta py\u00f6r\u00e4 pysyi pystyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Oli jo ilta ja aurinko laskemassa. P\u00e4\u00e4katu, jolla ravintola sijaitsi, kulki l\u00e4nteen juuri auringon suuntaan. Mies polki vaivalloisesti py\u00f6r\u00e4\u00e4, nosti k\u00e4tens\u00e4 korkealle ja heilautti sit\u00e4 minulle kerran juuri siihen aikaan, kun aurinko laski kaukana kadun p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Mies katosi v\u00e4hitellen auringon viimeiseen kultakehr\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Matkustin 1980-luvun loppuvuosina kes\u00e4lomillani Kreetalle. Olin huomannut kreetalaisten yst\u00e4v\u00e4llisyyden ja huomaavaisuuden minnep\u00e4in Kreetaa meninkin. Karttani mukaan olen kiert\u00e4nyt suuren Kreetan saaren suunnilleen joka kaupungin ja luultavasti suurimmat kyl\u00e4tkin. Tein matkoillani aina nopeita sketsej\u00e4, joskus ehdin tehd\u00e4 jonkun piirroksen tai akvarellin. Pieness\u00e4 Kalivesin kyl\u00e4ss\u00e4 k\u00e4vin niin usein, ett\u00e4 yhteens\u00e4 vietin siell\u00e4 l\u00e4hes puoli vuotta. Vaihtelin hotelleita, … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":4374,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-4373","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/Scan_0024-1024x659.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2026\/03\/image.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n