{"id":4441,"date":"2026-04-27T21:46:13","date_gmt":"2026-04-27T19:46:13","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=4441"},"modified":"2026-06-03T10:22:41","modified_gmt":"2026-06-03T08:22:41","slug":"mennaanko-metsaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2026\/04\/27\/mennaanko-metsaan\/","title":{"rendered":"MENN\u00c4\u00c4NK\u00d6 METS\u00c4\u00c4N?"},"content":{"rendered":"\n

Haahuilemaanko? Vaikka niinkin, mutta lue, niin n\u00e4et mit\u00e4 kaikkea muuta tekem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/p>\n\n\n\n

Olen kirjoittanut mets\u00e4st\u00e4 varmaan 50 v juttuja ja artikkeleita, novelleja ja tarinaa, mutta aina vaan on jatkettava. Nyt on niin kova ik\u00e4v\u00e4 mets\u00e4\u00e4n<\/strong>, ett\u00e4 on pakko kirjoittaa taas siit\u00e4. Kun kirjoittaa tuntemuksiaan ulos, olo v\u00e4h\u00e4n helpottuu. Olen kirjoittanut jo joskus 25 v sitten samalla otsikkonimell\u00e4 ja siksi piti laittaa kysymysmerkki per\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 kertaa. (Luin entisen fysiatrini toteamisen kunnostani: ”Kirjoittelee tietokoneella sujuvasti blogeja.<\/em>” – Eip\u00e4 suuresti kaunnusta!)<\/p>\n\n\n\n

Olen seurannut mielenkiinnolla t\u00e4ss\u00e4 Skanssin l\u00e4himets\u00e4ss\u00e4 kirjanpainajan tekemi\u00e4 kauniita koristeluja<\/em> lahopuun kaarnassa, kuvannutkin niit\u00e4. Tied\u00e4n, ett\u00e4 kirjanpainaja ei ole vain meille esteetikoille ilon tuottaja, vaan se on my\u00f6s hyvin hy\u00f6dyllinen pikkuel\u00e4in ja osa mets\u00e4lle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kiertoa. <\/em>Kirjanpainajan asuu kuusen kaarnan alla, pesii siell\u00e4 ja lis\u00e4\u00e4ntyy tekemiss\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4viss\u00e4. Emo kaivaa suoran k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n pystyssuntaan ja munii sitten siihen. Toukat ja kotelot tekev\u00e4t sivuk\u00e4yt\u00e4vi\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 levi\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rille feromoneja, jotka houkuttelevat paikalle lajitovereita. Lahopuut houkuttelevat ja ruokkivat monia lintuja, mm. pohjantikan. Seuraus voi olla monenkin kuusen lahoutuminen ja kuolema. Kuollut lahopuu on sitten j\u00e4lleen viel\u00e4 maassa maatessaan ravinnon antaja monelle pienel\u00e4j\u00e4lle. (Ks. mm. SK N:o 24\/2025 erinomainen artikkeli Mikko Pelttari: ”P\u00d6YT\u00c4 ON KATETTU”.)<\/p>\n\n\n\n

\"\"
T\u00e4m\u00e4n puun kohtaloa seurasin pari vuotta. Arvelisin, ett\u00e4 kirjontaa olivat tekem\u00e4ss\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 muutkin kuin kirjanpainaja esim. muurahaiskuoriainen. Oli kyll\u00e4 kivat kuviot; satujahan niiss\u00e4 n\u00e4ki.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Onko ket\u00e4\u00e4n, joka ei haluisi kulkea t\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4? Olen kuvannut t\u00e4t\u00e4 koivikkoa S\u00e4kyl\u00e4n Pyh\u00e4j\u00e4rven rannalla 1990-luvulla.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
T\u00e4m\u00e4n mahtavan Ruissalon Kasvitieteellisen puutarhan<\/em> tammen<\/strong> alla me, Inari, Esa<\/em> ja min\u00e4 s\u00f6imme v\u00e4lipalaa retkell\u00e4mme. Yhden tammen sis\u00e4\u00e4nkin Inari juoksi piiloon – kuin lapsena. Aatu-koira<\/em> katseli ihmeiss\u00e4\u00e4n niinkuin Esakin.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Tammi<\/strong> on kuulunut pienest\u00e4 asti minun el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Karjalassa Tl<\/em>. meill\u00e4 oli tammi pappilan puutarhassa lastenhuoneen nurkassa. Se oli minun mielest\u00e4ni mahtava puu, jota se ei todellisuudessa viel\u00e4 silloin ollut. Olen n\u00e4hnyt sen joitakin kertoja n\u00e4iden 80 vuoden aikana, niinkuin sielt\u00e4 l\u00e4hd\u00f6st\u00e4mme on, ja nyky\u00e4\u00e4n tammi on suuri, mutta ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n mahtava. <\/p>\n\n\n\n

Tammessa ulottui yksi oksa pitk\u00e4lle juuri sopivasti, ett\u00e4 is\u00e4 sitoi oksaan narukeinun. Se narukeinu oli vahvasti minun kasvattajani laulun ja runon maailmaan.<\/em> ( Viel\u00e4kin, kun n\u00e4en tammen, minulle tulee tarve laulaa. ) Keinuin narukeinussa aina kun voin. Ja lauloin. Keinuin jalat edellell\u00e4 varpaita harottaen kohti aurinkoa, taivaaseen ja pilviin asti ja lauloin lujaa: ”Olen kuolleen laulajan sielu, tulen kaukaa p\u00e4\u00e4lt\u00e4 maan. Ei onnea mu-uulla ollut, oli i-ihana kaipaus vaan.<\/em>” Tammi katseli ja kuunteli eik\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4nyt ihmislasta, joka ei ollutkaan onnellinen, vaikka n\u00e4in sai keinua. Lauloin kaikki laulut, jotka olin \u00e4idilt\u00e4 oppinut, ja \u00e4din repertuaari olikin l\u00e4hes rajaton. (Kun meni oppikouluun, tulin huomaaman, kuinka valtavan perinn\u00f6n olin saanut siin\u00e4, ett\u00e4 osasin niin paljon suomalaista musiikkia, ett\u00e4 uutta tuli harvoin vastaan.) \u00c4iti s\u00e4esti itse\u00e4\u00e4n pianolla ja lauloi joka p\u00e4iv\u00e4. Min\u00e4 kuuntelin tarkkaavaisena, jos vain olin l\u00e4hettyvill\u00e4. Opin \u00e4idin laulusta ja h\u00e4nen opetuksestaan messupappi-is\u00e4llekin.<\/p>\n\n\n\n

Lauloin lujaa ja nautin laulamisesta ja \u00e4\u00e4nen kaikumisesta puun oksilla. Rakastin keinumista eteenp\u00e4in niin lujaa, ett\u00e4 jalat ollivat pystyss\u00e4 aurinkoon, hame lehahti naamalle ja kire\u00e4t letit sojottivat pystyss\u00e4. Kuulin kuinka harakka nauroi. Muistan, kuinka lastenhuoneen tai salin ikkuna oli usein auki, is\u00e4 seisoi ikkunan \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja nauro<\/em>i h\u00e4nkin iloisena. Is\u00e4 tuli siihen usein, jos oli kotona sodasta eik\u00e4 muualla, pellolla tai seurakunnassa. Is\u00e4 sanoi joskus:”Laula tytt\u00f6 vain lujaa! Opettele, niin sinusta tulee yht\u00e4 hyv\u00e4 laulaja kuin \u00e4iti on!”<\/em><\/p>\n\n\n\n

”Muien paioiks pellavaa kasvaa, min\u00e4 vain sen kitken. Muien iloks iloan, vaan itksekseni itken. Katselen p\u00e4iv\u00e4n laskua ja kaunis on illan rusko. Ennen min\u00e4 uskoin, mit\u00e4 min\u00e4 uotin, nyt en en\u00e4\u00e4 usko…” (Melartin) ja ”En itke huomenen huoliain, vaan itken entist\u00e4 onneain, ma muistan raitojen rakkautta ja sinikukkien siskoutta, ja moni kyynel silm\u00e4st\u00e4ni kierii.. ”(Melartin) <\/p>\n\n\n\n

Rakastin siit\u00e4 asti tammea. Kun sitten 1965 muutimme Turkuun ja aloimme pian k\u00e4yd\u00e4 Ruissalossa <\/em>ja sain taas n\u00e4hd\u00e4 rakkaat tammipuuni. Ruissalossa niit\u00e4 on. Silloin maalasin jo ja luonnollisesti maalasin my\u00f6s tammia. Myin ja annoin pois siihen aikaan paljon t\u00f6it\u00e4ni, ja niin minulle ei itselleni j\u00e4\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n maalausta.<\/p>\n\n\n\n

Alapuolen akvarellin tein rakkaan Ola-veljeni m\u00f6kilt\u00e4<\/strong>, jossa olin pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 yksin Pyh\u00e4rannan Reilassa ja syvennyin t\u00e4h\u00e4n hetkeen. Aurinko oli noussut ja kultasi m\u00f6kin ja valkorunkoiset koivut lehdossa, jossa kukkivat sinivuokot. Nyt jo kauan sitten l\u00e4hti Ola- veli siihen maahan, jossa saa katsella autuaita kauniita n\u00e4kyj\u00e4 kaiken p\u00e4iv\u00e4\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n

(Oli harmi, ett\u00e4 vieras turkulainen ehti ostaa t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n. )<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Akvarelli ”M\u00f6kki kylpee aamuvalossa”, 1mx70cm. 1980-luvulla, myyty Turkuun.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Alla olevan akvarellin tein tyt\u00f6st\u00e4, joka kuulee ja n\u00e4kee muutakin kuin t\u00e4m\u00e4n maailman kauneuden. ”Min\u00e4 kuulen kuin kukkaset kasvavat ja mets\u00e4ss\u00e4 puhuvat puut. Min\u00e4 luulen: nyt kypsyv\u00e4t unelmat ja …” Eino Leinon<\/strong> runo. Ty\u00f6 1980-luvulla. Omistaa Ulla Valovirta.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Alla oleva polku on kuva viidakosta. Se kuvaa, miten eiv\u00e4t kaikki mets\u00e4polut ole yht\u00e4 lempe\u00e4n houkuttelevia. Jotkut vaativat tutkimusmatkailijan rohkeuttakin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kun menemme mets\u00e4\u00e4n, me hoidumme. <\/strong>T\u00e4t\u00e4 asiaa on nyky\u00e4\u00e4n tutkittu fysiologisesti ja t\u00e4h\u00e4n tulokseen tultu.<\/em> Kun min\u00e4 p\u00e4\u00e4sen mets\u00e4\u00e4n, minussa alkaa liev\u00e4\u00e4 euforiaa.<\/em> Nauran ja itken herk\u00e4sti ja aina alan heti laulaa. Jos aivot ei samassa hetkess\u00e4 muista jotain tuttua laulua, teen sit\u00e4 itse. Se on ihmeellinen kokemus, joka toistuu. Sanat tulevat, runo kulkee ja mets\u00e4 kuuntelee. Kun istun muuten hiljaa paikallani, tulevat perhoset haistelemaan ja maistelemaan minua.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Katselen puun runkoa, kosketan sit\u00e4. Puun kaarna on ihmeellist\u00e4, joka puulajissa erilaista. Jos panee korvansa runkoa vsten, saattaa kuulla hiljaista kohinaa. Se on \u00e4\u00e4ni\u00e4 puun el\u00e4misest\u00e4. Puun sis\u00e4ll\u00e4 virtaa<\/em> sek\u00e4 lehvist\u00f6n ja valon tuottamaa ett\u00e4 maasta juurien tuottamaa. Puu on el\u00e4v\u00e4 ”olento”. Mik\u00e4\u00e4n muu sana ei nouse mieleeni.<\/p>\n\n\n\n

Kun puu sairastuu taikka alkaa ik\u00e4\u00e4ntymisen takia lahota, katkeilee tai kaatuu, se lopuksi maatuu. Mutta sen vaikutus ei siihen lopu. Puun lahossa kannossa asuu valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 pienelij\u00f6it\u00e4. Kun ensi kertaa siit\u00e4 kuulin, oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kin, kuinka paljon yksi puu kuolleenakin ravitsee meid\u00e4n luontoamme.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Sellainen, ihana, suojeleva, l\u00e4mp\u00f6\u00e4 antava, rakkautta hersytt\u00e4v\u00e4, turvan tekij\u00e4 on meid\u00e4n puumme.<\/strong> Katso puun runkoa!<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
T\u00e4m\u00e4 kuva on Sanni Sepon Aihki<\/strong>\/Gammal fura, 2023.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Kun kosketan t\u00e4llaista runkoa, alan itke\u00e4. Olen liikuttunut enemm\u00e4n kuin sairaan tai vanhan ihmisen <\/strong>katsomisesta. Ehk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 on yksi luonnon suuri anti: voimme vaaratta ja kasvojamme menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sijoittaa siihen tunteitamme, niit\u00e4, joille muuten ei l\u00f6ydy kohdetta.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"
Siksik\u00f6 liikutun, kun haluan n\u00e4ille nummille – kuin \u00e4idin syliin? (Skotlannin Yl\u00e4maalta)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Haahuilemaanko? Vaikka niinkin, mutta lue, niin n\u00e4et mit\u00e4 kaikkea muuta tekem\u00e4\u00e4n. Olen kirjoittanut mets\u00e4st\u00e4 varmaan 50 v juttuja ja artikkeleita, novelleja ja tarinaa, mutta aina vaan on jatkettava. Nyt on niin kova ik\u00e4v\u00e4 mets\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 on pakko kirjoittaa taas siit\u00e4. Kun kirjoittaa tuntemuksiaan ulos, olo v\u00e4h\u00e4n helpottuu. Olen kirjoittanut jo joskus 25 v sitten samalla … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":4476,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-4441","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t