{"id":4554,"date":"2026-05-22T19:17:06","date_gmt":"2026-05-22T17:17:06","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=4554"},"modified":"2026-07-06T09:48:56","modified_gmt":"2026-07-06T07:48:56","slug":"taideteos-on-haavan-parantamistakin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2026\/05\/22\/taideteos-on-haavan-parantamistakin\/","title":{"rendered":"TAIDETEOS ON HAAVANKIN PARANTAMISTA"},"content":{"rendered":"\n

Artikkelikuva on akvarellini Kukkivan tuomen syliss\u00e4<\/strong>. Minulla oli lapsena tavallista joka kev\u00e4tkes\u00e4 menn\u00e4 makaamaan ja nauttimaan kukkivan tuomen alle. Sain niin hyv\u00e4\u00e4 hoitoa tuomen syliss\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hdin aina ilosta hyppien kotiin.<\/p>\n\n\n\n

OMAHOITOA TAIDETERAPIAN KEINOIN<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Oma akvarelli: Kun suru on ylitsevuotavainen, itkev\u00e4t kivetkin verta. 1989<\/p>\n\n\n\n

Yll\u00e4 olevaan ty\u00f6h\u00f6ni Kun suru on ylitsevuotavainen<\/em> en oikein itse osaa muuta lis\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n kuin kertoa ty\u00f6n syntym\u00e4prosessista paperille. Koska blogini ei ole hoitoalan teksti\u00e4, j\u00e4\u00e4v\u00e4t kaikki liian kipe\u00e4t\/vaikeat selittelyt katsojan oman tiedon ja osaamisen varaan.<\/p>\n\n\n\n

Olen kirjoittanut t\u00e4st\u00e4 pitk\u00e4sti kerran johonkin ja monta kertaa lyhyesti, mutta j\u00e4lleen tuli sanottavaa. On pakko taas kirjoittaa.<\/p>\n\n\n\n

Olin Kreetalla Rethymnonissa ja k\u00e4velin hotellistani keskikaupungille monia kertoja taidegallerian ohi, jonka ikkunassa oli t\u00e4m\u00e4n aiheinen ty\u00f6: kivet valuvat verta. Aina pys\u00e4hdyin ja katsoin sit\u00e4 grafiikan ty\u00f6t\u00e4. Se oli v\u00e4rigrafiikkaa. Tiesin sit\u00e4 katsoessani, ett\u00e4 se kuvaa t\u00e4sm\u00e4lleen minua sill\u00e4 hetkell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Rakkaani oli tasan viisi vuotta sitten t\u00e4\u00e4ll\u00e4 minun vieress\u00e4ni. Kuljimme ja koimme yhdess\u00e4 tuoreena avioparina hetki\u00e4, joita min\u00e4 pidin ainutlaatuisena. Mutta aviomieheni olikin alunalkaen t\u00e4ynn\u00e4 monenlaista fyysits\u00e4, seksuaalista ja psyykkist\u00e4 v\u00e4kivaltaa. Minussa k\u00e4ynnistyiv\u00e4t prosessit, joista pian tuli psykologian kielell\u00e4 post traumaatisia oireita (PSTD) eli t\u00e4m\u00e4 minussa pysyv\u00e4 ominaisuus aktivoitui taas, nyt vammauttavasti. Kun sitten tein t\u00e4m\u00e4n akvarellin, se oli kuin pahan oksentamista ulos. Juuri sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Alla olevassa kuvassa on, ei vain valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 visuaalista nautintoa, vaan jotain syv\u00e4lle k\u00e4yv\u00e4\u00e4 ja mielt\u00e4 liikuttava hyv\u00e4\u00e4 oloa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"
Otin kuvan jostakin matkailualan tv-filmist\u00e4, ehk\u00e4 Skotlannin luoteissaarilla asuvista. Talot sijaitsevat vuoren rinteess\u00e4, hiukan muista eril\u00e4\u00e4n, rypp\u00e4in\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Asuisiko minun psyykeni t\u00e4m\u00e4nkaltaisessa kuoressa? Tunnen rauhaa ja hyv\u00e4\u00e4 oloa, kun katson n\u00e4it\u00e4 taloja. En ajattele talon mukavuuksia tai asumisen mahdollisia ongelmia, vaan koen syv\u00e4\u00e4 mielihyv\u00e4\u00e4 niiden katselusta. Olen vuosien aikana monta kertaa miettinyt, mist\u00e4 kaikesta t\u00e4m\u00e4 rauhoittava reaktioni johtuu. Tunnen hyvin monia asioita: talon askeettisuus ja esteettisyys, viivojen suoruus ja kaarien puuttuminen, luomoavat katot, talojen ihana l\u00e4heisyys ja yhdistyminen (huom. mm. talojenv\u00e4liset yhteyssillat).<\/p>\n\n\n\n

Taideterapia auttaa ratkaisemaan psyykkisi\u00e4 ongelmia ja parantaa niit\u00e4 taiteen keinoin. Yksi niit\u00e4 on itsehoito eli tehd\u00e4 parantavaa taidetta oman psyyken hoitamiseksi.<\/strong> Jotkut ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kaikki taiteen takeminen on oman psyyken hoitoa. Niinkin on, mutta t\u00e4ytyy muistaa, ett\u00e4 luova taiteilija ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina itse oivalla t\u00e4t\u00e4. Oikea k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n otto vaatii asiantuntemusta.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 olen valmistunut taideterapeutiksi <\/em>keski-ik\u00e4isen\u00e4. Olen tehnyt taideterapia- alan ty\u00f6t\u00e4 mm. t\u00e4ss\u00e4 parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, silloisessa Lausteen Poikakodissa.<\/em> Olen t\u00e4st\u00e4 jo aikaisemmin kertonutkin. My\u00f6s omaan pitk\u00e4\u00e4n psykologin potilasty\u00f6h\u00f6ni sis\u00e4ltyi taideterapian totetuksia ja havaintoja tietysti koko matkan.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka taiteen tekij\u00e4 kielt\u00e4isikin ilmaisevansa t\u00f6ill\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ilmaisee oikeastaan sit\u00e4kin vahvemmin, mit\u00e4 voimakkaammin torjuu. En nyt tarkoita taiteilijalla vain kuvataiteilijoita, vaan kaikkia: muusikoita, kirjailijoita ja muita ilmaisualan tekij\u00f6it\u00e4. Onkohan taiteenlajia, jossa ei olisi kyse omienkin tunteiden pukamisesta. Emme paranna vain haavojamme, meh\u00e4n huudamme ja nauramme ilostakin. Taideterapian tekeminen ei ole helppoa, koska kenenk\u00e4\u00e4n ei ole helppo tuntea k\u00e4skyst\u00e4. <\/em>Sis\u00e4st\u00e4p\u00e4in tunteet nousevat, ei toisen toivomuksesta. (Muistetaanpa vain n\u00e4yttelemisen hurja vaikeus!)<\/p>\n\n\n\n

Itsehoitoterapia, usein ryhm\u00e4terapiana <\/em>toteutettu voi olla hyv\u00e4\u00e4kin. Mutta min\u00e4 en kaikesta huolimatta ole ollut koskaan henkil\u00f6kohtaisesti innostunut terapiaryhmist\u00e4, koska en itse ole ryhm\u00e4ihminen. Aina vaan menen yksil\u00f6puolelle. <\/p>\n\n\n\n

Nyt on tuoreesti tutkittu, jopa tilastotieteen korrelaatiolaskuilla todennettu jo vanha tieto, ett\u00e4 lapsuudessa koettu laiminly\u00f6nti, kaltoinkohtelu, v\u00e4kivallasta puhumattakaan, vaikuttaa vahvasti psyykkiseen kehitykseen ihan pienest\u00e4 asti. Tuoretta tutkimustietoa on jopa pienen lapsen tiettyjen aivonosien kehittymish\u00e4iri\u00f6ist\u00e4, <\/strong>kun h\u00e4n on joutunut n\u00e4ihin tilanteisiin. H\u00e4n saattaa saada my\u00f6s fyysisi\u00e4 sairauksia tai ottaa mallikseen samat negatiiviset toiminnot, joita h\u00e4n on joutunut kokemaan. <\/em>Kodin ja vanhempien keskeinen v\u00e4kivaltaisuus, jopa ahdistuneisuus vahingoittavat lasta. Hyvin vakavaa tietoa.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 olen n\u00e4iss\u00e4 asioissa kokemusasinatuntija – kahdessa sukupolvessa. <\/em>Kirjoitin juuri laajan kirjan kaltoinkohtelusta, mutta my\u00f6s selviytymiskeinoista.<\/p>\n\n\n\n

Kerron t\u00e4m\u00e4np\u00e4iv\u00e4n tuoreen uutisen, joka tapahtui minulle. <\/p>\n\n\n\n

Olin ollut pitk\u00e4\u00e4n melkein kaikkea mahdollista surkeaa fyysisesti ja psyykkisesti. Unen ja valveen raja<\/em> on minulle nyky\u00e4\u00e4n usein se paras hetki, ainakin luovuuden kaikkein paras ideoimishetki<\/em>. Kunpa vaan muistaisi kaiken aina, tai mielt\u00e4isi oikein her\u00e4tty\u00e4\u00e4n! Y\u00f6t ovat olleet pitk\u00e4\u00e4 unen tavoittelua, mutta onneksi ne pitk\u00e4t tunnit voi, jos osaa, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muuhunkin ajatteluun ja suunnitteluun.<\/p>\n\n\n\n

Minulle nousi hiljakseen kuva mieleen. Se jurnutti jossakin unien takana ja lopuksi valveillakin, kunnes toisssap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 minun oli pakko toteuttaa se. Nousin aikaisin ja otin esiin erikoislehti\u00f6n, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kankaalta, mutta on paperia. Olen saanut lahjaksi maanl\u00e4heiset v\u00e4rikyn\u00e4t (earth graffity). Olen aina rakastanut maav\u00e4rej\u00e4; lempiv\u00e4rini on maanvihre\u00e4<\/em> ja toisena okra<\/em>. Aloitin heti tarkalla suunnittelulla.<\/p>\n\n\n\n

Ensin nousi vaalea korkeanmallinen talo<\/em> aamutunteina korkeiden vuorten kupeeseen vuonon rantaan. Sit\u00e4 ei ollut helppo tehd\u00e4 puukynill\u00e4 niin kuin halusin, mutta sain sen valmiiksi, vaikka ikkunat olivatkin n\u00e4ill\u00e4 v\u00e4rikynill\u00e4 liian vaikeat toteuttaa niinkuin itse olisin halunnut. Min\u00e4, joka en voi siet\u00e4\u00e4 kaaria, tein nyt kokopy\u00f6re\u00e4t ikkunat. Se oli vaadittu minulta paljon<\/em>. (Olen edistynyt ehk\u00e4 anteeksiantamuksessa.) Kaikki on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen karua, mutta omasta mielest\u00e4ni henke\u00e4salpaavan kaunista. Sumun keskell\u00e4 nousee talo ja sen vieress\u00e4 kasvavat korkeat koivut ja kuusikko. Sitten on vain vuoria ja vesi. Kun olin tehnyt ty\u00f6t\u00e4 12 tuntia, ty\u00f6 oli valmis. Minulla oli valmiit kehyksetkin ostettu ”h\u00e4t\u00e4tapausta” varten. Passpartourin saaminen tuotti vaikeuksia, mutta kekseli\u00e4isyydell\u00e4 voittaa paljon.<\/p>\n\n\n\n

Kun kuva oli valmis, p\u00e4\u00e4si vihdoin itku, ei kuvan takia, vaan sen synnytt\u00e4misen takia. Ty\u00f6 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aikalailla lattealta, v\u00e4ritt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 ja jokseenkin alkeelliselta, ehk\u00e4 jonkun mielest\u00e4 lapselliseltakin, mutta uskoisin, ett\u00e4 kokenut tulkitsija n\u00e4kee kyll\u00e4 sek\u00e4 osaamisen ett\u00e4 tekij\u00e4n tunteen. Rauha se tunne oli. <\/em>Sit\u00e4 etsin ja sen l\u00f6ysin.<\/p>\n\n\n\n

Olen aina rakastanut t\u00e4m\u00e4nmallisia taloja. En ole koskaan viel\u00e4 piirt\u00e4nyt niit\u00e4, mutta nyt t\u00e4m\u00e4 yksin\u00e4inen, suoraryhtinen ja v\u00e4h\u00e4n kolkkokin <\/strong>talo nauttii sataprosenttista rauhaa. Talo katsoo taakse mets\u00e4\u00e4np\u00e4in kahdella silm\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Sumu hiipii hiljaa vuonosta ja nousee vuoren rinteille. N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 talon toisella puolella avautuu vuonolle suuri katettu kuisti. Vanha keinu heilahtaa kuistilla, kun istuja nousee. Y\u00f6usva h\u00e4ilyy ymp\u00e4rill\u00e4 ja pehment\u00e4\u00e4 maisemaa. Vain meren kilo usvan alla v\u00e4lkkyy, vuoret seisovat hiljaa ja odottavat p\u00e4iv\u00e4nnousua. Linnutkin nukkuvat ja ovat hiljaa.<\/p>\n\n\n\n

Sitten tuli Ilari k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ja sanoi: ”Ai tommosenko s\u00e4 teit!” H\u00e4n piti kuvaa l\u00e4hinn\u00e4 kai surkeana eik\u00e4 uskonut, ett\u00e4 talo voi kuvata tekij\u00e4\u00e4ns\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Taulun nimi on Eino Leinon<\/em> runosta ”Kuulen kuin kukkaset kasvavat mets\u00e4ss\u00e4 puhuvat puut. Luulen, nyt kypsyv\u00e4t unelmat, toiveet ja touot ja muut. Kaikk, kaikk on niin hiljaa mun ymp\u00e4rill\u00e4in, kaikk on niin hell\u00e4\u00e4 ja hyv\u00e4\u00e4. Kukat suuret mun nousevat syd\u00e4mest\u00e4in ja tuoksuvat rauhaa syv\u00e4\u00e4…”<\/em><\/p>\n\n\n\n

(Olen tehnyt samasta runosta aivan toisenlaisenkin akavarellin. Se on nuoren tyt\u00f6n kuva. Sen omistaa U. Valovirta.) <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

YKSIN\u00c4ISYYS JA KOTI: USVATALO I. Kyn\u00e4piirustus, 30 cmx40 cm. 2026. I versio.II versiossa maisema korostui enemm\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Artikkelikuva on akvarellini Kukkivan tuomen syliss\u00e4. Minulla oli lapsena tavallista joka kev\u00e4tkes\u00e4 menn\u00e4 makaamaan ja nauttimaan kukkivan tuomen alle. Sain niin hyv\u00e4\u00e4 hoitoa tuomen syliss\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hdin aina ilosta hyppien kotiin. OMAHOITOA TAIDETERAPIAN KEINOIN Oma akvarelli: Kun suru on ylitsevuotavainen, itkev\u00e4t kivetkin verta. 1989 Yll\u00e4 olevaan ty\u00f6h\u00f6ni Kun suru on ylitsevuotavainen en oikein itse osaa … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":3419,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-4554","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t