{"id":4641,"date":"2026-06-29T14:41:07","date_gmt":"2026-06-29T12:41:07","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=4641"},"modified":"2026-07-05T18:06:39","modified_gmt":"2026-07-05T16:06:39","slug":"tyhjan-sylin-syndrooma","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2026\/06\/29\/tyhjan-sylin-syndrooma\/","title":{"rendered":"TYHJ\u00c4N SYLIN SYNDROOMA"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 psykologinen k\u00e4site on melko v\u00e4h\u00e4n k\u00e4ytetty, mutta minun k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni hyvin tavallinen ilmi\u00f6n\u00e4. Se on pikkulapsen ik\u00e4v\u00e4\u00e4, joka on niin voimakasta, ett\u00e4 sit\u00e4 jo voi kutsua oireeksi, eli merkiksi jostakin sairaudesta. <\/p>\n\n\n\n

Itse olen tavannut kahdenlaista tyhj\u00e4n sylin ik\u00e4v\u00e4\u00e4: lapsettomilla naisilla ja i\u00e4kk\u00e4ill\u00e4 eli mummoik\u00e4isill\u00e4, joilla ei ole lapsenlapsia tai ei kosketusta heihin. <\/p>\n\n\n\n

Nyky\u00e4\u00e4n lapset muuttavat usein kauas kotoa asumaan, ja lastenlasten syntyess\u00e4 ollaan pitkien matkojen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisistaan. Mummot eiv\u00e4t voi tarpeeksi tavata ja olla lastenlastensa kanssa. Pienokaiset eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n niin usein tule tuntemaan omien mummojensa ja pappojensa l\u00e4heisyytt\u00e4 ja hoivaa. S\u00e4\u00e4li n\u00e4in. Kummallakin taholla, sylins\u00e4 tyhjyytt\u00e4 kokevan ja pikkulapsen, joka kaipaisi oman mummon l\u00e4heisyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Etel\u00e4isill\u00e4 kansoilla ja id\u00e4n mailla t\u00e4m\u00e4 ongelma on tuntematon. Isovanhemmat ovat aina l\u00e4hell\u00e4. Mummoja ja pappoja kunnioitetaan ja kuomioidaan aivan eri lailla kuin meill\u00e4. Olen itse n\u00e4hnyt ja jonkin verran tarkkaillutkin Kreetalla n. 15 vuotta lomia viett\u00e4ess\u00e4ni, kuinka isovanhemmat ovat kaikessa ratkaisevasti mukana.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 olen ik\u00e4ni kaiken, jo nuorena koulutytt\u00f6n\u00e4 ja nuorena opiskelijana Helsingiss\u00e4, avioliiton kahtena ensimm\u00e4isen\u00e4 vuonna, ja nyt vanhana mummona potenut tyhj\u00e4n sylin ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Olen sen tunnistanut aina, mutta en ole tainnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 pohtimaan asiaa syvemmin. Nyt sit\u00e4 tein. Ja tajusin vallan yksinkertaisen syyn: minut on hiljakseen pikkulapsesta, jopa varman vuoden ik\u00e4isest\u00e4 opetettu pit\u00e4m\u00e4\u00e4n huolta pienemmist\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Eli min\u00e4 silloin jo l\u00e4hes Juha veljen kaksosena opin palvelemaan \u00e4iti\u00e4 pikkuveljen hoidossa. Toini-t\u00e4ti, minun kummit\u00e4tini kertoi minulle n\u00e4it\u00e4<\/em>. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 opin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n jo 11 kuukauden is\u00e4ss\u00e4. Heti juoksin innokkaana kantamaan pissar\u00e4ttej\u00e4 ja vaippoja \u00e4idin avuksi. Olin kuulemma hyvin ahkera auttamaan. Uskon sen, koska minulle on ollut aina hyvin iloinen ja rakas asia oma pikkuveli. Ja kun olin 2 vuotias syntyi toinen veli. Meit\u00e4 oli nyt 3 pienokaista yhdess\u00e4, joista jokainen olisi tarvinnut \u00e4idin syli\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tilannekin jo sin\u00e4ns\u00e4 kasvatti holhoamis- ja auttamisasennetta varsinkin, kun vanhin, siis min\u00e4 olin tytt\u00f6. Eli minusta kasvoi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuin ainutta kasvu-uomaa pikkulasten huolenpit\u00e4j\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lukitukseksi olin niin surkea maitorupinen r\u00e4\u00e4p\u00e4le<\/em> – niinkuin \u00e4iti minua kutsui, ett\u00e4 en p\u00e4\u00e4ssyt kouluunkaan. Jatkuvat keuhkokuumeet estiv\u00e4t sen my\u00f6s.<\/p>\n\n\n\n

Olin – niinkuin jo olen kertonutkin – pappilan pikkupiika ja lasten auttaja aivan 9-10-vuotiaaksi asti. <\/em><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4st\u00e4 seuraa sitten, ett\u00e4 minun lempituoksuni on vauvan niskan tuoksu.<\/em> Se, joka on haistellut pikkuvauvan, maitoruoan varassa olevan puhdasta tai hikist\u00e4kin niskaa, tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 min\u00e4 tarkoitan. Se tuoksu on ihmeellinen. Pehmoinen, makea, l\u00e4mmin ja laupias tuoksu. Sen nuuhkiminen antaa iloa el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ja se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 rakkauden ja suojelun tarpeen.<\/p>\n\n\n\n

On mahdollisuuksia ja kanavia, joita pitkin kulkemalla voi yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 apua ja lohdutusta pahimpaan tyhj\u00e4n sylin ik\u00e4v\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4isi\u00e4 on tietysti hankkiutua paikkoihin, miss\u00e4 on pieni\u00e4 lapsia. Ellei se sairauden tai muun esteen takia onnistu, voi pyyt\u00e4\u00e4 kotiinsa k\u00e4ym\u00e4\u00e4n lapsia. Monissa nuorissa perheiss\u00e4 on lapsia ja jotkut lapset tulevat kyl\u00e4\u00e4nkin pyyt\u00e4ess\u00e4, kun sopii vaan vanhempien kanssa. Ja kyll\u00e4 itselleni tulee hyv\u00e4 mieli, nousee naurun remahduksia tai suu v\u00e4\u00e4ntyy melkein itkuun, kun katsoo ihastuttavia tv-filmej\u00e4 ja dokumentteja lapsista.<\/p>\n\n\n\n

Mille on silm\u00e4t, niit\u00e4 n\u00e4kee ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 kun n\u00e4en aina kauppareissuillani ihanan suloisia pienokaisia. Niit\u00e4 on kaikkia rotuja mustista valkoisiin. Uskallan sanoa, ett\u00e4 suloisimmat vauvankasvot vaunuissa ovat ehk\u00e4 pikumustat t\u00e4htisilm\u00e4t pitkine ripsineen ja suloinen kiharapehko p\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4. J\u00e4\u00e4n katsomaan lumoutuneena. \u00c4idit huomaavat minut, mutta eiv\u00e4t halua aina noteerata valkop\u00e4\u00e4 mummoa, joka tuijottaa. Is\u00e4t usein vaihtavatkin jonkun sanan. He ovat selv\u00e4sti ylpeit\u00e4 pienokaisestaan. Ja min\u00e4 ihailen n\u00e4it\u00e4 isi\u00e4. Taidan jopa v\u00e4h\u00e4n kadehtiakin. Syd\u00e4mest\u00e4ni toivon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 l\u00e4mmin suhde lapseen s\u00e4ilyisikin.<\/p>\n\n\n\n

Olen jopa todennut, ett\u00e4 minun kauppareisuujeni yksi suuri syy on tarve n\u00e4hd\u00e4 pienokaisia.Voin olla ilman perunoita ja kauraryynej\u00e4, jopa leip\u00e4\u00e4kin pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4, mutta jos en miss\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4se l\u00e4helle pieni\u00e4 lapsia, yksin\u00e4isyyteni on usein ainoastaan happaman makuista pakkolient\u00e4.<\/p>\n\n\n\n\n\n

Puuttuu hyv\u00e4 kuva, joka ei suostu mill\u00e4\u00e4n paikalleen.<\/p>\n\n\n\n

Mutta: yhteiskunta on meill\u00e4, ainakin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Turussa ratkaissut t\u00e4m\u00e4n kiduttavan ongelman. MEILL\u00c4 ON KOIRAT! Ja niit\u00e4 on. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n suuressa kerrostalossa, jossa asuu l\u00e4hes vain yksin\u00e4isi\u00e4, on kymmeni\u00e4 koiria.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 on hieno ratkaisu jokaisen kohdalla erikseen. Olen itse kokenut, miten ihana l\u00e4heinen, hellimisen kohde koira voi olla. Tiet\u00e4\u00e4kseni ei ole koirarotua, joka ei voisi olla ”ihmisen paras yst\u00e4v\u00e4”. Koira osaa aina ainakin osaksi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meid\u00e4n ”tyhj\u00e4n sylin ik\u00e4v\u00e4\u00e4mme”. Sit\u00e4 hellit\u00e4\u00e4n ja paapotaan kuin vauvaa, ulkoilutetaan ja ruokitaan, l\u00e4\u00e4kit\u00e4\u00e4n ja huolletaan ja saadaan siit\u00e4 oma tyydytys ja koirasta uskollinen seuralainen. Se nukkuu samassa s\u00e4ngyss\u00e4, (menee pahanhajuista henhityst\u00e4 tai kuumuutta pakoon s\u00e4ngyn jalkop\u00e4\u00e4h\u00e4n), her\u00e4tt\u00e4\u00e4 aamunuolaisulla ja antaa aamulle taas mielt\u00e4 nousta.<\/p>\n\n\n\n

Jos ajattelee sit\u00e4, kuinka tuhannet lapset itkev\u00e4t maailmalla \u00e4iditt\u00f6myytt\u00e4 ja kodittomuutta ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 itket\u00e4\u00e4n lapsia, miksi asiat eiv\u00e4t kohtaa. T\u00e4h\u00e4n on paljon syit\u00e4. Luulisin, ett\u00e4 suurin ongelma lienee yksin\u00e4isten asema, toimeenetulo ja ik\u00e4, ett\u00e4 vieraan lapsen ottoon ei ole en\u00e4\u00e4 mahdollisuuksia. Oikeastaan ongelma voitaisiin ratkaista vain nuorten, rikkaiden ja lapsettomien parien kohdalla. Olen varma, ett\u00e4 sellaiset pariskunnat harkitsevatkin ottolasta, ellei oma p\u00e4\u00e4 keiku liian py\u00f6rytt\u00e4viss\u00e4 pilviss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4m\u00e4 psykologinen k\u00e4site on melko v\u00e4h\u00e4n k\u00e4ytetty, mutta minun k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni hyvin tavallinen ilmi\u00f6n\u00e4. Se on pikkulapsen ik\u00e4v\u00e4\u00e4, joka on niin voimakasta, ett\u00e4 sit\u00e4 jo voi kutsua oireeksi, eli merkiksi jostakin sairaudesta. Itse olen tavannut kahdenlaista tyhj\u00e4n sylin ik\u00e4v\u00e4\u00e4: lapsettomilla naisilla ja i\u00e4kk\u00e4ill\u00e4 eli mummoik\u00e4isill\u00e4, joilla ei ole lapsenlapsia tai ei kosketusta heihin. Nyky\u00e4\u00e4n lapset muuttavat … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":4644,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-4641","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t