Naurulokki<\/p>\n\n\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n\n\n
L\u00e4hdin ostoksille, l\u00e4hinn\u00e4 ruokakauppaan, kun j\u00e4\u00e4kaappini alkoi olla tyhj\u00e4\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 ja kun ei ollut ket\u00e4\u00e4n tulossa attamaankaan. Yli kuukauteen en ollut sit\u00e4 tehnyt ja nytkin olivat voimat vapinatasolla. Mutta rinteess\u00e4 lammelle ja kauppakeskukseen seisoo useita penkkej\u00e4, joissa on mukava lev\u00e4t\u00e4 pitemp\u00e4\u00e4kin. Aurinko helottaa moneen penkkiin suoraan eik\u00e4 tuulikaan sovi kaikkiin.<\/p>\n\n\n\n
Istuin penkill\u00e4, kun huomasin ihan l\u00e4helle lehahtaneen lokin, ehk\u00e4 viel\u00e4 keskenkasvuisen. Se tepasteli l\u00e4helle ja katsoi minuun (niinkuin pikkuel\u00e4imet usein tekev\u00e4t). Sill\u00e4 oli suuret py\u00f6re\u00e4t silm\u00e4t, jotka tuikahtelivat. Linnun p\u00e4\u00e4 oli ihanan v\u00e4rinen, minun lempiv\u00e4rini luonnossa. Se oli tumman okran ja maanvihre\u00e4n sekoitus, jossa oli silaus pronssia. <\/em>Jaloissa oli hauskat punaiset r\u00e4pyl\u00e4sormet samaa punaista kuin nokka. Kaunis lintu!<\/p>\n\n\n\n Min\u00e4 juttelin linnulle ja se kuunteli p\u00e4\u00e4kallellaan. Karroin, ett\u00e4 minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n antaa, mutta kun tulen kaupasta, se saa pullaa. Jatkoin matkaani ja tein suuret ostokset. Viivyin ehk\u00e4 puolitoista tuntia.<\/p>\n\n\n\n Olin jo unohtanut \u00e4skeisen seuralaiseni, kun istuin taas samalle penkille. Huomasin heti linnun. Se oli odottanut minua. Se tepasteli edess\u00e4ni ja kurnutti. Taisi kysy\u00e4: Ono sinulla jotain nyt?<\/em> Ja olihan minulla vaikka kuinka. Revin kauraleiv\u00e4st\u00e4 suuria muruja, v\u00e4h\u00e4n hienonsin niit\u00e4 ja heittelin linnulle. Se nappasi jo lennosta suurimmat palat ja nielaisin ne saman tien. Min\u00e4 pel\u00e4styin sen tukehtuvan ahneuttaan. Mutta sitten tajusin, ett\u00e4 n\u00e4inh\u00e4n linnut kai ahmaisee suurempiakin paloja, esimerkiksi kalan. <\/p>\n\n\n\n Linnulla oli pohjaton n\u00e4lk\u00e4. Jokaisen palan nielaistuaan se kallisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja katsoi minuun. Aika lohkareen lintu sai leip\u00e4p\u00f6yk\u00f6st\u00e4ni niin, ett\u00e4 jo katselin sen kupua: py\u00f6ristyik\u00f6. Mit\u00e4 viel\u00e4. Niin oli pieni ja kapea. Mutta min\u00e4 hyv\u00e4stelin linnun ja l\u00e4hdin.<\/p>\n\n\n\n Minun oli kiirehditt\u00e4v\u00e4 kotiin ja viimeisill\u00e4 voimilla keplotella alas kivim\u00e4ke\u00e4, kun alhaall kadunreunassa tervehti saman talon asukas. H\u00e4n sanoi ja osoitti sormella:- Toi lintu seurasi sinua! K\u00e4\u00e4nnyin taakseni ja siell\u00e4h\u00e4n lokki seisoi. Se nosti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja katseli minua.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Naurulokki L\u00e4hdin ostoksille, l\u00e4hinn\u00e4 ruokakauppaan, kun j\u00e4\u00e4kaappini alkoi olla tyhj\u00e4\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 ja kun ei ollut ket\u00e4\u00e4n tulossa attamaankaan. Yli kuukauteen en ollut sit\u00e4 tehnyt ja nytkin olivat voimat vapinatasolla. Mutta rinteess\u00e4 lammelle ja kauppakeskukseen seisoo useita penkkej\u00e4, joissa on mukava lev\u00e4t\u00e4 pitemp\u00e4\u00e4kin. Aurinko helottaa moneen penkkiin suoraan eik\u00e4 tuulikaan sovi kaikkiin. Istuin penkill\u00e4, kun huomasin … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-4647","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t