{"id":558,"date":"2022-09-20T19:13:15","date_gmt":"2022-09-20T17:13:15","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=558"},"modified":"2023-02-03T12:27:38","modified_gmt":"2023-02-03T10:27:38","slug":"rakkaudesta-kreetaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2022\/09\/20\/rakkaudesta-kreetaan\/","title":{"rendered":"Kreetan hunajaa lomalaiselle"},"content":{"rendered":"\n

Ote luonto-matkakirjastani<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"
Minulle rakas n\u00e4kym\u00e4 Lefka Ori vuorille (yli 2450 m), joilla kuljin paljon ja kuvasin sek\u00e4 tein akvarelleja. Viinitarhaa Kalivesin kyl\u00e4n reunalla.<\/strong><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kreeta on minulle<\/em> rakkain paikka Suomen j\u00e4lkeen. <\/em>Kaipaan sinne ajoittain niin, ett\u00e4 koskee. Olen oleskellut siell\u00e4 kaikkialla yli yhdeks\u00e4n kuukautta ja asunut kaikissa kaupungeissa ja monissa pikkukyliss\u00e4. Olen istunut iltaa niiden monissa ihastuttavissa venetsialaisissa satamissa, satoja vuosia vanhojen holvikaarten alla keskusaukion tavernassa j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4isen plataanipuun alla<\/em> nauttinut p\u00e4iv\u00e4n siestaa maitomainen ouzo-lasillinen p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 kyl\u00e4n ukkojen kanssa, nauranut heid\u00e4n kanssaan herttaisen oivaltavaa kilivuohta, joka kahden vuonansa kanssa kiipesi kaikista turistiautoista valkoisimman katolle (viisaasti valiten Cadillacin!) ja kuunteli sekin hartaudella kirkonkellojen kalkatusta sunnuntain aamumessuun. Olen vaeltanut lukemattomilla yksin\u00e4isill\u00e4 rannoilla, hiukan pel\u00e4nnyt kaloja harppunoivia sukeltajapoikia, (jotka eiv\u00e4t yleens\u00e4 kreikkalaisen tapaan salaile oman ruumiinsa harppuunoitakaan). Olen jutellut vuosia meren kanssa, kukkien, suloisten mummojen ja paappojen kanssa (osaamatta yht\u00e4\u00e4n kreikkaa), rakastanut ylitsevuotavasti kaikkia heid\u00e4n ihania lapsenlapsiaan. Olen pel\u00e4stynyt monia kertoja kirkkaan oranssin tai vihre\u00e4n v\u00e4risi\u00e4 gekko-liskoja<\/em>, joista joku usein on livahtanut huoneeni rapattuun kattoon juuri s\u00e4ngyn yl\u00e4puolelle ja tuijottanut sielt\u00e4 pitk\u00e4lle kurkottavilla mustilla tappisilmill\u00e4\u00e4n minua niin, ett\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4nk\u00e4\u00e4n pelokas ei varmasti nuku. Olen tavannut monen alan taiteilijoita ja heid\u00e4n joukossaan muun muassa nuoren naisakvarellistin, joka oli opiskellut Pietarissa Ilja Repin-instituutissa ja kulki sinne aina Suomen kautta (sukulaissielu!); eksynyt muutamiin oliivilehtoihin… <\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

…l\u00f6yt\u00e4nyt vuorilta pieni\u00e4 pikkukirkkoja tai hylj\u00e4ttyj\u00e4 autioita perhekappeleita<\/em>, lakaissut niiden lattioita, vienyt joka aamu tuoreita kedonkukkia kappelin ikonostaasiin ja sytytellyt illan pimetess\u00e4 satoja vahakynttil\u00f6it\u00e4 \u00c4iti-Marian kuvien alle…<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"
Vasemmalla suuri kaunis ja vanha luostarikirkko (Kambani) Soudan lahden pohjoispuolella matkalla Hanian lentokent\u00e4lle. Ostin sielt\u00e4 kauniin ikonin.
Oikealla yhdistyy Kreikan monien matkojen kokemuksia ja tunteita suurikokoisessa vesiv\u00e4rity\u00f6ss\u00e4ni ”N\u00f6yryydess\u00e4 ja hiljaisuudessa palvellen”.<\/strong><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

… olen k\u00e4ynyt monissa luostareissa, ostanut niist\u00e4 munkkien dreijaamia saviruukkuja<\/em> (l\u00e4hes 20, kunnes jalkani tulivat liian vanhoiksi lent\u00e4m\u00e4\u00e4n polvet lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja ruukku jalkojen v\u00e4liss\u00e4); vaeltanut tietysti l\u00e4pi 18 km pitk\u00e4n Samarian rotkon <\/em>(kahteen kertaankin) ja kahlannut muutamia kertoja iki-ihanilla Elafonissin kahluusaarilla,<\/em> ihmettelyt kreetalaisten ylenpalttista ihastumista omaan ainoaan j\u00e4rveens\u00e4 Kournasiin <\/em>(kertonut h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4sti, ett\u00e4 meill\u00e4 on Suomessa yli 30 000 j\u00e4rve\u00e4);\u00a0 kahlaillut\u00a0 monien jopa vaarallisen voimakkaasti virtaavien jokien yli ja ollut kaksi kertaa v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 tulla virran viet\u00e4v\u00e4ksi. Mutta kokenut jatkuvasti ja uudelleen ja uudelleen kreetalaisten hyv\u00e4ntuulisuuden ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyyden. T\u00e4m\u00e4n kaiken ja loputtoman paljon muuta olen n\u00e4hnyt ja muistan aina. Ja kaiken ymp\u00e4rill\u00e4 on aina meri<\/em>.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Jotkut tilanteet ja n\u00e4yt ovat koskettaneet syv\u00e4\u00e4n liikuttumiseen asti. Olen kulkenut yleens\u00e4 yksin, kamera, maalit ja lehti\u00f6 olkalaukussani etsien sopivaa maalauskohdetta, kiivennyt poluttomia, ruskeiksi paahtuneita kaktus- ja okarinteit\u00e4 tai ker\u00e4nnyt vihreilt\u00e4 rinteilt\u00e4 mausteyrttej\u00e4 timjamia ja salviaa, kahlannut liukkailla rantakivill\u00e4 meress\u00e4 olevaan luolaan; etsinyt varjopaikkaa l\u00e4hes 50 asteisessa p\u00e4iv\u00e4n paahteessa siesta-aikaan, kun kyl\u00e4n jokaisen talon jokainen ikkunaluukku oli kiinni ja ihmiset nukkuivat, ja ottanut kiitollisena vastaan h\u00e4t\u00e4avuksi jonkun suljetun ikkunaluukkunsa takaa juosseen suloisen pikkumummukan vesipullon, keskustellut kauan h\u00e4nen kanssaan suuren sitruunapuun kirkkaan sinisess\u00e4 varjossa, <\/em>v\u00e4ist\u00e4en puusta tipahtelevia sitruunoita. Me mummot kertoilimme toisillemme ilmein ja elein itsest\u00e4mme ja ty\u00f6st\u00e4, lapsistamme, lapsenlapsista, puolisoista ja kuolemastakin. Kaikki t\u00e4m\u00e4 tapahtui minun osaamatta sanaakaan kreikkaa ja h\u00e4nenk\u00e4\u00e4n puolestaan englantia. (T\u00e4st\u00e4 suloisesta tapahtumasta syntyi iloinen akvarelli, joka on ollut joskus Suomi-Kreikka-seuran lehden kantena.)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

   Kerran tulin pieneen merenrantakyl\u00e4\u00e4n jossakin Lefka Orin<\/em> pohjoisrinteell\u00e4, aloin kysell\u00e4 kokeeksi englanniksi vanhalta valkop\u00e4\u00e4 ukolta tiet\u00e4 hautausmaalle, (jonne haluan useimmiten heti uuteen paikkaan tullessani; kreikkalaiset hautausmaat ovat ihmeellisi\u00e4 kulttuurin kertojia;<\/em> olen kuvannut paljon niit\u00e4). Eip\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n ukko minua ymm\u00e4rt\u00e4nyt, mutta \u00e4kki\u00e4 oivalsin asettua makaamaan p\u00f6lyiselle kyl\u00e4tielle k\u00e4det kuin kuolleella ristiss\u00e4 rinnalla, ja alkoi ukko-kulta ny\u00f6kytell\u00e4, otti kiinni k\u00e4dest\u00e4ni, ja k\u00e4sik\u00e4dess\u00e4 kuin lapset nyt kepsuttelimme sitten kilometrin verran merenrannan oikopolkua kyl\u00e4n hautausmaalle. Olimme varmaan huvittava n\u00e4ky: h\u00e4n pieni valkohapsinen, tummaksi paahtunut ja meren ahavoittama pikisilm\u00e4 ukko, joka arvokkaasti kulki valkoisessa paidassa ja mustissa nahkakengiss\u00e4 <\/em>\u2013 kuten siell\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n l\u00e4hes aina, ja min\u00e4 eurooppalainen turistirouva, valkoiseksi v\u00e4rj\u00e4tyss\u00e4 tukassani, punaraitaisessa t-paidassani ja nahkasandaaleissa, yhdess\u00e4 liukastelemassa rantapolun m\u00e4rill\u00e4 kivill\u00e4. Ukko kertoili minulle kaikenlaista vilkkaasti ja osoitteli milloin minnekin. Min\u00e4 kuuntelin tarkkaan ja luulen, ett\u00e4 ymm\u00e4rsin aika paljon taas ilman ainuttakaan tuttua sanaa. Meill\u00e4 oli ainakin hauskaa. Olen tuntenut syv\u00e4\u00e4 vastenmielisyytt\u00e4 turistinaisia kohtaan, jotka ilkosillaan (lukuun ottamatta kanttinauhaa jalkov\u00e4liss\u00e4) tulevat kyl\u00e4rannalle ottamaan aurinkoa jalat lev\u00e4ll\u00e4\u00e4n saadakseen tasaisen rusketuksen jokaiseen koloonsa, kun rannalla istuva kyl\u00e4n mummo mustissaan lapsenlapsen kanssa vet\u00e4\u00e4 esiliinan kasvojensa yli ja koettaa varjella pikkupoikaa katsomasta turistinaisen jalkov\u00e4liin;<\/em> olen kuunnellut kreetalais\u00e4idin murheellista vuodatusta siit\u00e4, miten pohjoismaiset naiset pilaavat heid\u00e4n poikansa niin, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t huoli en\u00e4\u00e4 omia tytt\u00f6j\u00e4 vaimoikseen. (Ruotsalaisille ja tanskalaisille tyt\u00f6ille oli joinakin aikoina kokonaan estetty p\u00e4\u00e4sy joillekin Kreikan saarille.)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

   Olen nojannut y\u00f6ll\u00e4 hotellin turvalliseen kivisein\u00e4\u00e4n ja katsellut valtaisaa sirokkotuulen raivoa<\/em>, joka korkeiden Lefka Orin huippujen yli puhalsi Afrikasta punaista hiekkaa sellaisella raivoilla, ett\u00e4 pitkin pihoja ja teit\u00e4 lenteliv\u00e4t rantatuolit ja p\u00f6yd\u00e4t, kukkaistutukset ja kaikki irtotavara. Ilma oli paksuna p\u00f6lly\u00e4v\u00e4st\u00e4 hiekasta ja vaikea hengitt\u00e4\u00e4. Vuorella syttyi tulipalo,<\/em> josta ehdin enimm\u00e4isen\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ilmoituksen hotellin vastaanottoon. Seurasin tulivanaa, joka valui alas vuoren rinnett\u00e4 ja l\u00e4hestyi uhkaavasti kyl\u00e4\u00e4, mutta saatiin sammutettua. Katselin luonnonvoimien raivoamista aamuun asti. Koin itselleni t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tapahtumaa, pelottavaakin. Se auttoi ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n saaren jokavuotisia suuria mets\u00e4paloja ja niiden vaikutusta.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kyl\u00e4ss\u00e4 vakioukot treffaavat p\u00e4iv\u00e4kahvien ja ouzon merkeiss\u00e4 keskusaukion tavernassa suuren plataanipuun varjossa..<\/strong><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
9.5.1995 matkalla koettiin Kalivesin kyl\u00e4n katubaarissa keskusaukion suuren plataanipuun alla outo ilmi\u00f6, joka pys\u00e4yttii vakioasiakkaiden rukoushelmet ja sai suut loksahtamaan auki ihmetyksest\u00e4: tytt\u00f6 ja poika, nahka-asuissa ja hurjissa kampauksissa tulivat paikalle ja nautiskelivat kreikkalaista salaattia. Tulevaisuus astui kuvaan vauhdilla.<\/strong><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

   San kerran kokea Hanian ja Soudan lahden NATOn merisotaharjoituksen.<\/em> Kaikki rannat piti tyhj\u00e4t\u00e4 veneist\u00e4 ja ihmisten piti pysytell\u00e4 harjoitusten aika poissa. Niin tapahtuikin. Min\u00e4 kiipesin l\u00e4heiselle vuorelle ja katselin sielt\u00e4 kuin teatterin katsomosta. Oli jokseenkin kammottavaa n\u00e4hd\u00e4 sukellusvene kulkemassa periskooppi pinnalla. N\u00e4in my\u00f6s useita kertoja veden alta nousevan ammuksen, joka r\u00e4s\u00e4hti johonkin suurella \u00e4\u00e4nell\u00e4. N\u00e4ky oli hyvin vastanmielinen. Se oli pelottava. Huomasin, ett\u00e4 paikalliset asukkaat olivat hyvin vaivautuneita. He eiv\u00e4t puhuneet koko asiasta koskaan. \u2013 En ole tullut tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 kreetalaiset ja erityisesti Hanian asukkaat ajattelevat NATOn tukikohdasta ja sotilaista, joita siell\u00e4 on joka paikassa valtavat m\u00e4\u00e4r\u00e4t. Mutta voi ainakin olettaa, ett\u00e4 Hanian vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4t nuoret naiset katselevat mielell\u00e4\u00e4n kauniisti k\u00e4ytt\u00e4ytyvi\u00e4 ja komeita upseereita. Normaali kes\u00e4iltoina he t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t Hanian Venetsialaisen sataman tavernat.<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ja aina ja kaikkialla t\u00e4t\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i meri. Ihmeellinen, rannaton, turkoosi, hiljainen, aaltoileva tai raivoava meri. Millainen vain se onkin, se on l\u00e4sn\u00e4 n\u00e4iden ihmisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 aina. Tied\u00e4n, koska olen itse kokenut, ett\u00e4 meri rauhoittaa, ehk\u00e4 se lohduttaakin. Uusia voimia se ainakin antaa<\/em>.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n

Omia mietteit\u00e4\/kokemuksia\/tuntemuksia…<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ote luonto-matkakirjastani Kreeta on minulle rakkain paikka Suomen j\u00e4lkeen. Kaipaan sinne ajoittain niin, ett\u00e4 koskee. Olen oleskellut siell\u00e4 kaikkialla yli yhdeks\u00e4n kuukautta ja asunut kaikissa kaupungeissa ja monissa pikkukyliss\u00e4. Olen istunut iltaa niiden monissa ihastuttavissa venetsialaisissa satamissa, satoja vuosia vanhojen holvikaarten alla keskusaukion tavernassa j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4isen plataanipuun alla nauttinut p\u00e4iv\u00e4n siestaa maitomainen ouzo-lasillinen p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 kyl\u00e4n ukkojen … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-558","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/558","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=558"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/558\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1057,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/558\/revisions\/1057"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=558"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=558"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=558"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}