{"id":623,"date":"2022-11-12T16:21:37","date_gmt":"2022-11-12T14:21:37","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=623"},"modified":"2023-01-06T17:35:33","modified_gmt":"2023-01-06T15:35:33","slug":"muistelmia-kaatopaikoilta-ja-jatevuorilta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2022\/11\/12\/muistelmia-kaatopaikoilta-ja-jatevuorilta\/","title":{"rendered":"Muistelmia kaatopaikoilta ja j\u00e4tevuorilta"},"content":{"rendered":"\n

65 vuotta sitten olimme nuoripari ja asuimme Helsingin Pasilassa Eevankadulla, vanhan puutalon vinttikerroksessa. Talo on ehk\u00e4 viel\u00e4kin pystyss\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 nykyist\u00e4 Poliisitaloa. Olimme ahkeria py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4, siihen aikaan harvojen uskalikkojen kanssa jopa poljimme py\u00f6rill\u00e4 Pasilasta Yliopistolle. Ajoimme sinisten bussien keskell\u00e4 pitkin muhkurakivist\u00e4 ja liukasta Mannerheimintiet\u00e4 – usein keskell\u00e4 ajorataa marmuuden vuoksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

K\u00e4vimme usein Puupakilassa katsomassa herttaista vanhaa Anna-t\u00e4ti\u00e4, sukulaismummoa. Poljimme py\u00f6r\u00e4ll\u00e4, joskus k\u00e4velimme Pasilasta Pakilaan rautatiesillan ja leve\u00e4n Pasilan rautatiealueen yli toiselle puolelle. Ennen siltaa oli vasemmalla suuri kaatopaikka-alue.<\/em> Se saattoi olla siihen aikaan koko Helsingin kaatopaikkana.<\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 en muista koskaan silloin erityisesti miettineeni j\u00e4teongelmaa, mutta kyll\u00e4 valtava kaatopaikka-alue silti ihmetytti. Se j\u00e4i muistiin suurena suomaisena ja r\u00e4hj\u00e4isen\u00e4 peltoaukeana aina kaukana h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4\u00e4n mets\u00e4nreunaan asti. Se kiehtoi my\u00f6s, koska se oli salaper\u00e4inen. Se peloitti v\u00e4lill\u00e4 aika laillakin. Miksi, kysyy nyt. Ehk\u00e4 kahdesta syyst\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Kaatopaikalla vilahteli pieni\u00e4 el\u00e4imi\u00e4<\/em>, eik\u00e4 niist\u00e4 aina ollut pimenev\u00e4ss\u00e4 illassa ohi k\u00e4velless\u00e4 varma, mit\u00e4 ne olivat. Isoja ja komeita rottia ainakin. Hyv\u00e4ll\u00e4 mielikuvituksella n\u00e4ki susiakin. Mutta villikissojakin oli. N\u00e4imme kerran aivan tienreunassa pieni\u00e4 vastasyntyneit\u00e4 kissanpantuja, joita emo rahasi piiloon. Silloin taisi miehelleni sytytt\u00e4\u00e4! <\/p>\n\n\n\n

Toinen minua pelottava ja s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4n kiehtova asia olivat kaatopaikkaukot, jotka eiv\u00e4t olleet rottia eiv\u00e4tk\u00e4 villikissoja, vaan oikeita ihmisi\u00e4, jotka asuivat siell\u00e4.<\/em> Poliisit tekiv\u00e4t sinne silloin t\u00e4ll\u00f6in hiljaisia ratsioita. Jotenkin uskaltauduimme yl\u00f6s alueelle ja l\u00e4helle heid\u00e4n kojujaan. Pari kertaa on j\u00e4\u00e4nyt mieleeni, kun ket\u00e4\u00e4n ei ollut kotona eik\u00e4 kukaan liikkunut alueella, me hiivimme aivan viereen kurkistelemaan. Kojut, majat oli kyh\u00e4tty ja naulattu pahveista tai enemm\u00e4nkin vanhoista laudanp\u00e4tkist\u00e4, vanerilevyist\u00e4, hylj\u00e4tyist\u00e4 ovista ja ikkunanpookista. Ovia en muista, mutta oli kes\u00e4 ja l\u00e4mmint\u00e4. N\u00e4imme lattioilla p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in vanhoja kuluneita monenkirjavia mattoja, tuhruisia blyyshinojatuoleja, kolmejalkaisia p\u00f6yti\u00e4, vanhoja keitti\u00f6kaappeja, hetekan retuleita tai r\u00e4hj\u00e4isi\u00e4 vuodesohvia, kukkap\u00f6yti\u00e4, – mutta: kukkia p\u00f6ydill\u00e4. Oikeastaan en muista yht\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin sotkuista ja r\u00e4hj\u00e4ist\u00e4 majaa. Eip\u00e4 juuri lojunut pullojakaan matoilla. Kaikista j\u00e4temajoista oli yritetty koota kotia.<\/strong><\/em> Juuri se kosketti. Itku nousee silm\u00e4\u00e4n nytkin, kun muistaa sen. Miss\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaatopaikkaukot asuivat talvella, silloin kovna pakkastalvina?<\/p>\n\n\n\n

Muistan, ett\u00e4 keskustelimme asiasta, mutta en muista, saimmeko siit\u00e4 selvyytt\u00e4. Miehest\u00e4ni tuli vuosikymmenien p\u00e4\u00e4st\u00e4 ehk\u00e4 n\u00e4iden samaisten ukkojen auttaja, min\u00e4kin toimin ensimm\u00e4isen vuoden valmiina psykologina A-klinikan sosiaaliterapeuttina. Kaatopaikkakokemus saattoi olla jonkun hitusen tyrkkinyt meit\u00e4 molempia t\u00e4h\u00e4n suuntaan?<\/p>\n\n\n\n

Kerran sitten tuli mies kotiin k\u00e4si kummasti povitaskussa. H\u00e4n arvuutteli, mit\u00e4 toi meille. Noo: pullaa, jotain namiako? Ei, vaan kissanpennun! Ei mit\u00e4\u00e4n lempe\u00e4\u00e4 suloista paijattavaa, vaan pikkupaholaisen. Pentu oli s\u00e4h\u00e4kk\u00e4 kuin salama. Se sylk\u00e4isi pamahtaen kuin pullon korkki olisi lent\u00e4nyt ja hypp\u00e4si kynnet ulkona heti korkealle.<\/p>\n\n\n\n

Meill\u00e4 oli ihana kakluuni huoneessa, s.o. pystymuuri, jossa oli ty\u00f6skentelykorkeudella hellanlevy renkaineen ja per\u00e4ti pieni leivinuuni (yhdelle pullapitkolle kerrallaan). Muurin yl\u00e4osa ei ollut katonrajassa kiinni, vaan sinne j\u00e4i pieni rako. Juuri t\u00e4sm\u00e4lleen kissanpennun ment\u00e4v\u00e4. En mill\u00e4\u00e4n muista, kuinka oli mahdollista, ett\u00e4 kissanpentu loikkasi muurin p\u00e4\u00e4lle. Ja sinne kun p\u00e4\u00e4si, sinne j\u00e4i. Vaikka kuinka maanittelimme, se vain pamautti sihahtavan sylkiraketin. Kysyimme neuvoa ja tulimme siihen tulokseen, ett\u00e4 n\u00e4lk\u00e4 ajaa sen alas. Mutta muistaisin, ett\u00e4 sielt\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 se naukui surkealla \u00e4\u00e4nell\u00e4 pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja y\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kun se vihdoin saatiin maitokupin avulla maaniteltua alas, tuli siit\u00e4 nopeasti oikea nuorenparin lellivauva. Se sai nimekseen Miiru.<\/strong> Miiru oli hyvin \u00e4lyk\u00e4s, nopealiikkeinen ja aina aito villikissa luonteeltaan. Koskaan se ei lihonnut eik\u00e4 laiskistunut. Siit\u00e4 taisi tulla per\u00e4ti kulmakunnan kaunotar. Ainakin Eevankadun ja l\u00e4hikatujen kissat k\u00e4viv\u00e4t naukumassa ikkunan alla. Pyysiv\u00e4t mukaansakin, mutta Miiru vain istui ylv\u00e4\u00e4sti ikkunalaudalla ja katseli alas kadulle kuin ei olisi n\u00e4it\u00e4 huomannutkaan.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Yl\u00e4kuvassa naapuri houkuttelee anovasti Miirua mukaansa, mutta t\u00e4m\u00e4 vain istuu muina miehin\u00e4 ikkunalla.. Kev\u00e4taurinko l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 ihanasti ja Miiru odottelee meit\u00e4 kotiin Yliopistolta. Miiru sai arvoisensa nimen Kisumisu von Fredriksberg.<\/strong><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 jalosukuinen kissans\u00e4h\u00e4kk\u00e4 muutti pois pian Pasilasta t\u00e4nne L\u00e4nsi-Suomeen pappilaan ja kulki aina mukanamme. Asuimme Kodisjoella ja vietimme kes\u00e4\u00e4 1961. Sen kes\u00e4n p\u00e4\u00e4tteksi pian syksyll\u00e4 sai tasan 50-vuotias is\u00e4ni aivoverenvuodon ja kuoli.<\/strong> Viimeisen\u00e4 virantoimituksenaan h\u00e4n ehti kastaa ensimm\u00e4isen lapsenlapsensa, esikoisemme Inarin 5.11.1961.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Huomenna on is\u00e4np\u00e4iv\u00e4.<\/strong> T\u00e4m\u00e4 tekstini olkoon kaunis muistelu is\u00e4st\u00e4 ja kiitos kaikille muillekin isille.<\/strong><\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Is\u00e4ni oli ly\u00f6m\u00e4t\u00f6n kalamies ja osasi narrata kissoja tirri\u00e4isill\u00e4. Miiruhan oli tietysti innoissaan. Is\u00e4ll\u00e4 oli savolaisen huumori tallella loppuun asti. Kuva kes\u00e4lt\u00e4 1961.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

N\u00e4in sopivat samaan tositarinaan kaatopaikka, ihana villikissa ja rakas is\u00e4 ja is\u00e4np\u00e4iv\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

——–<\/p>\n\n\n\n

Noin 50 vuotta my\u00f6hemmin n\u00e4ist\u00e4 tapahtumista muutin Turun Ispoisiin, jossa sijaitsee komea kaatopaikkavuori.<\/em> Hyvin pian ainaisena ymp\u00e4rist\u00f6n tutkijana l\u00f6ysin lenkkipolun ja korkean vesitornin vierest\u00e4 t\u00e4m\u00e4n mielenkiintoisen kummun, joka osoittautui valtavaksi j\u00e4tevuoreksi. Min\u00e4 olin haltioissani luonnosta sen ymp\u00e4rill\u00e4. Puhumattakaan kaikesta siit\u00e4, mit\u00e4 saattoi katsella ja n\u00e4hd\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 vuorelta.<\/p>\n\n\n\n

Turun kaupunki n\u00e4kyi hyv\u00e4ll\u00e4 ilmalla 360 astetta laidasta laitaan. Joku kertoi, ett\u00e4 jos osasi katsoa, saattoi n\u00e4hd\u00e4 7 kirkontornia. Min\u00e4 uskon sen. Kun minulle tuli vieraita tai sukulaisia, ohjelmaan kuului aina, ett\u00e4 vein heid\u00e4t n\u00e4k\u00f6alapaikalle. Mik\u00e4 olisikaan ollut parempi paikka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaunista Turkua ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 yht\u00e4aikaa. Kaikkialla n\u00e4kyi mets\u00e4\u00e4 tai ainakin puusaarekkeita, eriv\u00e4rej\u00e4 joka suuntaan. Siis kaikenlaista puuta ja mets\u00e4\u00e4. Yksitt\u00e4iset korkeat talot, sairaalat, kirkot ja jotkut l\u00e4hi\u00f6alueet erottuivat metsien keskelt\u00e4. Taaempana kiilsi monin paikoin meri. <\/p>\n\n\n\n

Monta kertaa j\u00e4lkeenp\u00e4in ovat nousseet mieleen ne muut suuren maailman kaupunkin\u00e4kym\u00e4t, jotka ovat olleet t\u00e4ysin erilaisia. Erityisesti muistan (hiukan puistatuksella) n\u00e4kym\u00e4n Akropolilta ymp\u00e4rill\u00e4 levi\u00e4v\u00e4\u00e4n Ateenaan.<\/em> Kaupunki peittyi siihen aikaan v. 1890 punertavaan saastesumuun<\/em>. Joka suuntaan hyvin alhaalla seisovan punaisen savumaisen saastesumun v\u00e4list\u00e4 pilkahteli kaupungin valkoisia rakennuksia silm\u00e4nkantamattomiin taivaanrantaan asti. Mutta miss\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt mets\u00e4\u00e4. Toinen samantapainen, mutta viel\u00e4kin astetta pelottavampi oli Empire State Bildingin n\u00e4kym\u00e4 New Yorkista. <\/em>Mille puolelle tornia kiersikin katsomaan aina kuului r\u00e4ike\u00e4n\u00e4 ambulanssin ja paloauton \u00e4\u00e4ni. Ne olivat minun korviini niin r\u00e4ike\u00e4t ja ahdistavat, ett\u00e4 peittiv\u00e4t muun el\u00e4myksen varjoon. Syv\u00e4ll\u00e4 alla vilist\u00e4vien autojen melu oli kuin tasainen y\u00f6k\u00f6tt\u00e4v\u00e4 humina, joka t\u00e4ytti koko ilman. Kaikki n\u00e4ytti saasteiselta, oli enimm\u00e4kseen masentavaa katsottavaa. Kuitenkin sielt\u00e4 n\u00e4kyi puiden vihreytt\u00e4, ehk\u00e4 Central Parkia. <\/p>\n\n\n\n

Me suomalaiset, me turkulaisetkin asumme pikkukaupungissa suuren vihre\u00e4n luonnon ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4.<\/em> N\u00e4in ajattelevat maailmalta tulevat ihmiset, ja he ovat oikeassa. Kaikki on suhteellista, mutta se pit\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oikein. <\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Kaukana nousee ns. merimiestentalo Hirvensalon sillan suuntaan.<\/strong> Alakuvassa Arvi, nyt jo isomies, nousemassa mummin jalanj\u00e4ljiss\u00e4 vuorelle. Katsokaa kaatopaikkavuoren kukkaketoa!<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Meid\u00e4n Turun j\u00e4tevuorella joskus kes\u00e4kuumalla nousi nen\u00e4\u00e4n outoja tuoksuja, todenn\u00e4k\u00f6isesti ne kuulemma j\u00e4tteen tuhoamiseen k\u00e4ytettyj\u00e4 aineita. Mit\u00e4\u00e4n pelottavaa tai negatiivista ei koskaan liittynyt j\u00e4tevuoreen. Monet monet kedonkukat, ruohot ja pensaat rehottivat rinteill\u00e4 melkein yl\u00f6s asti. Syyskes\u00e4st\u00e4 tulivat marjanpoimijanaiset. Erityisesti vatukat kypsyiv\u00e4t pulleiksi hyv\u00e4ll\u00e4 alustalla. Kaikkein odottamattominta olivat monet risteilev\u00e4t hiekkatiet vuoren rinteill\u00e4 ja harjanteilla. Ja niit\u00e4 vilisteli aina silloin t\u00e4ll\u00f6in py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4, joskus mopopoikiakin. Taisivat joskus kilpaillakin kesken\u00e4\u00e4n hurjasta menosta p\u00e4\u00e4tellen. Py\u00f6r\u00e4 hypp\u00e4si hurjasti, kun kaasutti ilmeisen sopivasti m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Nautinto ja vauhdin hurma paistoi poikien kasvoilla.<\/p>\n\n\n\n

— Nyky\u00e4\u00e4n muistelen hyvin kriittisesti j\u00e4tevuoria – tai ehk\u00e4 oikeammin sanottuna: tosiasioiden surkean suuri j\u00e4teongelma nousee karkeasti j\u00e4ytym\u00e4\u00e4n mielt\u00e4.<\/em> Olen kyll\u00e4 jo aikaisemminkin kiinnitt\u00e4nyt j\u00e4teongelmiin huomiota. Kun olin New Yorkissa<\/em> 1979, n\u00e4in silloin itselleni t\u00e4ysin outoja ja isoja mustia s\u00e4kkej\u00e4 hienon Sutton Place<\/em> asuintalomme ulko-ovilla, vain tosin aamuy\u00f6st\u00e4 ja jonkin aikaa. Kysin mit\u00e4 ne olivat ja miksi ne olivat siin\u00e4. Sain tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 talossa ker\u00e4t\u00e4\u00e4n j\u00e4tteet j\u00e4tekuiluun ja pannaan s\u00e4kkeihin, sitten j\u00e4teauto ajaa \u00f6isin ja ker\u00e4ilee s\u00e4kit talojen ovilta. Mutta: ker\u00e4ily ei kattanut s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti kuin murto-osaa alueista, ei edes hienostokaupunginosan kaikkia taloja. N\u00e4in monilla kaupungin kaduilla, erityisesti Harlemissa<\/em> ja China Townissa <\/em>haisevia j\u00e4tes\u00e4kkej\u00e4 ja hyl\u00e4tty\u00e4 tavaraa kaiken aikaa. Seh\u00e4n oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4imet k\u00e4viv\u00e4t j\u00e4tes\u00e4keill\u00e4, repiv\u00e4t niit\u00e4 ja levittiv\u00e4t kadulle. ( Min\u00e4 olen n\u00e4hnyt omasta nykyikkunastanikin kaupunkiketun,<\/em> joka kulkee matalana ja tiet\u00e4\u00e4 tarkkaan reitin tutulle roskikselle. Aamulla on kadulla roskiksen ymp\u00e4rill\u00e4 leve\u00e4 keh\u00e4 kaikenlaista roskaa, koirien ulostuspusseihin asti.) lmeisesti on kauan ollut ihmisi\u00e4, jotka ker\u00e4\u00e4v\u00e4t j\u00e4tteist\u00e4 jopa ruokansa, lis\u00e4ksi varmaan tuhansia ja tuhansia, jotka tutkivat j\u00e4tteit\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen jotain myyt\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Televisiosta tuli juuri johonkin it\u00e4\u00e4n sijoittuva elokuva Crash<\/em> (oliko nimi n\u00e4in?). N\u00e4in sen toistamiseen, mutta en nytk\u00e4\u00e4n ehtinyt katsoa juonta. Katsoin vain kauhistellen sit\u00e4 ihmism\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, joka ahersi j\u00e4tevuorilla. J\u00e4teauton kuorman purkua oli jo ahnehtimassa ja suoraan kuorman alle tunkemassa suuri joukko saadakseen, l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen parhaat palat eli jotain, josta viel\u00e4 saisi hintaa tai jopa kelpaisi omaksi ruoaksi ja kotiin viet\u00e4v\u00e4ksi. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 hirvitt\u00e4v\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on n\u00f6yryytyst\u00e4, ihmisarvon n\u00f6yryytyst\u00e4. Mutta samalla todistus siit\u00e4, kuinka ihminen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4kin selviytyy. Se on taas hyvin kunnioitettavaa. N\u00e4m\u00e4 ihmisparat tekev\u00e4t siis \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen n\u00f6yryytt\u00e4vv\u00e4 ja ihmisarvoa alentavaa ty\u00f6t\u00e4, mutta samalla osoittavat ihmisen suuruuden. Niinp\u00e4 ovat pienenpieni ja suurensuuri hyvin l\u00e4hell\u00e4 toisiaan. \u00c4\u00e4rip\u00e4\u00e4t muistuttavat usein toisiaan.<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4ys loppiaisena 6.1.2023<\/strong><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n Turun Sanomat uutisoivat: ”Pikamuodin hautausmaa”.<\/strong> Artikkeli on perinjuurin j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4. Siin\u00e4 on suuri kuva Chilest\u00e4 Atacamon aavikolta<\/em> ja teksti: ”Hyl\u00e4ttyj\u00e4 vaatteita, kenki\u00e4 ja autonromuja p\u00e4\u00e4tyy valtavat m\u00e4\u00e4r\u00e4t Atacamon autiomaahan Chileen. Viime vuonna yli 46 000 tonnia k\u00e4yttetyj\u00e4 vaatteita saapui Iquiquen vapaakauppa alueelle.”<\/em> Artikkeli kertoo edelleen: ”Vaatteissa on kemikaaleja, ja lis\u00e4ksi niiden biohajoaminen kest\u00e4\u00e4 jopa 200 vuotta. Aktivistien mukaan vaatteet saastuttavat niin maaper\u00e4\u00e4, ilmaa kuin maanalaista vett\u00e4kin. Jokus vaatekasoja jopa sytytet\u00e4\u00e4n tuleen. Materiaali on her\u00e4k\u00e4sti syttyv\u00e4\u00e4, ja palot ovat myrkyllisi\u00e4…” Maailman pikamuotin\u00e4lk\u00e4 on kyltym\u00e4t\u00f6n. Ja tilanne pahentuu vain vuosi vuodelta.<\/p>\n\n\n\n

Nyky\u00e4\u00e4n puhutaan koko ajan maailman saastumisesta, siit\u00e4 saastumisesta, mit\u00e4 me teoillamme aiheutamme. Paluuta entiseen ei ole. <\/em>En usko, ett\u00e4 me menemme koskaan en\u00e4\u00e4 ruoka- ja maitokauppaan pieni kannu mukanamme tai ostamme kilon vehn\u00e4jauhoa punnituksen j\u00e4lkeen paperipussiin. Uskon silti, ett\u00e4, jos\/kun meist\u00e4 jokainen miettii omalta kohdaltaan, l\u00f6ytyy jokaikinen p\u00e4iv\u00e4 asioita, mit\u00e4 voi tehd\u00e4 paremmin luonnon varjelemiseksi. Mutta t\u00e4m\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 me henkil\u00f6kohtaisesti a) pys\u00e4hdymme, b) tajuamme tilanteen ja c) alamme tehd\u00e4 todellisessa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 omakohtaisesti ja jatkuvasti asioita sen eteen.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

65 vuotta sitten olimme nuoripari ja asuimme Helsingin Pasilassa Eevankadulla, vanhan puutalon vinttikerroksessa. Talo on ehk\u00e4 viel\u00e4kin pystyss\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 nykyist\u00e4 Poliisitaloa. Olimme ahkeria py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6it\u00e4, siihen aikaan harvojen uskalikkojen kanssa jopa poljimme py\u00f6rill\u00e4 Pasilasta Yliopistolle. Ajoimme sinisten bussien keskell\u00e4 pitkin muhkurakivist\u00e4 ja liukasta Mannerheimintiet\u00e4 – usein keskell\u00e4 ajorataa marmuuden vuoksi. K\u00e4vimme usein Puupakilassa katsomassa herttaista vanhaa … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-623","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/623","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=623"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/623\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":879,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/623\/revisions\/879"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=623"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=623"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=623"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}