{"id":715,"date":"2022-11-29T15:54:45","date_gmt":"2022-11-29T13:54:45","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=715"},"modified":"2025-05-03T17:11:26","modified_gmt":"2025-05-03T15:11:26","slug":"silmaneula-ja-pajukori","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2022\/11\/29\/silmaneula-ja-pajukori\/","title":{"rendered":"SILM\u00c4NEULA JA PAJUKORI"},"content":{"rendered":"\n

J\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 tositarina, jossa pikkupoika j\u00e4rkyttyi mummon isovarpaasta ja kirjoittaja pajukorin sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4) <\/strong><\/p>\n\n\n\n

Eilen etsin sopivankokoista silm\u00e4neulaa ompelulaatikostani. Tarvitsin mustan vaatteeni korjaamiseen mustaa rullalankaa ja siihen pienen silm\u00e4neulan. Otin kaksi kokoa, joita piti silm\u00e4lasien kanssa tarkastella. Kaihileikkausten j\u00e4lkeen n\u00e4en jopa ilman n\u00e4it\u00e4 laseja, kun oikein tiirailen, ja teenkin sit\u00e4 usein omaksi ilokseni.<\/p>\n\n\n\n

Ohuen rullalangan pujottaminen pienen pienest\u00e4 neulansilm\u00e4st\u00e4 on aina pieni viittaus entiseen (menetettyyn) nuoruuteen. Lis\u00e4ksi se vaatii takaisin selk\u00e4hermojen korjausleikkauksen j\u00e4lkeen palautunutta vakaata k\u00e4tt\u00e4<\/em>. K\u00e4si ei saa vapista. Aina kun t\u00e4ss\u00e4 toimenpiteess\u00e4 onnistuu, tulee hyv\u00e4 mieli. Mutta nyt neula oli ohut ja niin pienisilm\u00e4inen, ett\u00e4 olikin pakko ottaa rillit p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Pistin neulan odottamaan rintapieleen, niinkuin vanha tapa oli ja otin astetta suurisilm\u00e4isemm\u00e4n esille. Sen kanssa langan pujotus k\u00e4vi. Aloin ommella iloisena pitk\u00e4st\u00e4 aikaa.<\/p>\n\n\n\n

Mutta koska olen huolellinen tyyppi ja muistikin nyt pelasi, otin ensin pikkuruisen neulan rintapielest\u00e4ni. Sep\u00e4s putosi hyppysist\u00e4 edess\u00e4ni olevalle taitetulle Turun Sanomalle. Istuin 1800-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 perityn kirstun vieress\u00e4. Kirstu seisoo nojatuolin viress\u00e4 ja toimii minulla lehti- ja kirjap\u00f6yt\u00e4n\u00e4. Mutta se on itseasiassa suurikokoinen pajukori.<\/em> Kuulin, kuinka neula hypp\u00e4si lehdelt\u00e4 jonnekin pajukorin p\u00e4\u00e4lle… tai johonkin sen ymp\u00e4rille, matolle, nojatuoliin… Saattoi se kevyen\u00e4 ja pitk\u00e4n\u00e4 sujauttaa vaikka kauemmaksikin, kuin pyssynkuula. Mutta ei sent\u00e4\u00e4n t\u00f6k\u00e4t\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n… Ei.<\/p>\n\n\n\n

Pyyhin pintoja, harjasin ja katselin aikani, mutta kun v\u00e4h\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4nvalokin oli jo loppunut, v\u00e4syin etsimiseen. P\u00e4\u00e4tin ommella ty\u00f6n rauhassa valmiiksi ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 neulan etsimisen ”hein\u00e4suovasta” huomiseksi, reippaaksi aamuksi. Hiukan pelotti astella matolla, kun varsinkin olen sis\u00e4ll\u00e4 useimmiten paljain jaloin tai sukkasillaan. Tuoliin istuminenkin hiukan pelotti. N\u00e4in vain nyt k\u00e4vi, vaikka aina olen hyvin hyvin tarkka neulojen kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Pajukori irvisteli vieress\u00e4ni. Sen yli 160-vuotiset reunat ovat viel\u00e4 hyvin tiiviit ja kauniit, mutta p\u00e4\u00e4llinen on paljosta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 jo melkoisesti harventunut eli t\u00e4ynn\u00e4 pieni\u00e4 rakoja. Kuten kaikki tied\u00e4mme, pajuesineit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 usein kostuttaa. Min\u00e4 olen kostuttanut aivan liian harvoin, vaikka sen laahaaminen vessan lattialle ja suihkutus ei ole vaikeaa. Oli siis suuri todenn\u00e4k\u00f6isyys, ett\u00e4 neula oli hyp\u00e4nnyt lehdelt\u00e4 pajukoriin. Eli melkien sama kuin olisi hyp\u00e4nnyt suom\u00e4tt\u00e4ille.<\/p>\n\n\n\n

Iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n s\u00e4ngyss\u00e4 alkoi asia vaivata. Olin jo kertonut tapauksesta pojalle puhelimessa. H\u00e4n muisti mummin kauhutarinan <\/strong>ja muistutti minua siit\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Sota-aikoina minun lapsuudessani saunoimme puutarhan per\u00e4ll\u00e4 saunassa, jossa my\u00f6s k\u00e4viv\u00e4t kyl\u00e4n pyykk\u00e4rit. Sitten kerran joku pyykinpesij\u00e4 oli l\u00f6yt\u00e4nyt vaatteesta silm\u00e4neulan ja nostanut sen tietysti saunan ikkunalle. Ikkunalla olivat saunaharjat ja ohut neula j\u00e4i kiinni yhteen karkeaan harjaan. \u00c4iti hankasi sill\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ja tunsi oudon pistoksen ranteessaan. Onneksi is\u00e4 oli pessyt jo koko lapsikatraan. Kun mit\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan n\u00e4kynyt, asia unohtui. Kunnes jonkun p\u00e4iv\u00e4n kuluttua alkoi tuntua yh\u00e4 kasvavaa kipua vasemman olkavarren sis\u00e4reunalla. Meill\u00e4 ei ollut pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 omaa l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4. K\u00e4ytiin Myn\u00e4m\u00e4en kunnanl\u00e4\u00e4k\u00e4ri Tyrnin<\/em> luona. Mutta ei pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 ollut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n taksiautoja, oli kuitenkin Nivarin pirssi.<\/em> Se oli pakko pyyt\u00e4\u00e4 kyytiin, kun kipu vain yltyi. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri Tyrni kaivoi olkavarresta silm\u00e4neulan!<\/strong> Neula oli kulkenut ranteesta kohti syd\u00e4nt\u00e4.<\/em> Ennenkuulumatonta. Mutta ei l\u00e4\u00e4k\u00e4rille. Seurasi kyselyt ja tiedustelut, ja pian toki muistettiin pyykkip\u00e4iv\u00e4. Pyykk\u00e4ri muisti puolestaan nyt laskeneensa neulan saunan ikkunalle. <\/p>\n\n\n\n

Se oli \u00e4idin todellinen kauhukertomus, josta kuulin usein lapsena. \u00c4idill\u00e4 oli pitk\u00e4 arpi k\u00e4sivarressaan. Mutta poikani olikin kuullut varsin pitk\u00e4lle viedyn tarinan mielell\u00e4\u00e4n satuilevalta mummoltaan. Neula olikin kuulemma tullut ulos varpaasta<\/em>! Mummi n\u00e4ytteli isovarvastaan, se vasta lapsia kauhistutti.<\/p>\n\n\n\n

Muistin t\u00e4m\u00e4n kauhutarinan enk\u00e4 tahtonut uskaltaa nukkua. V\u00e4lill\u00e4 jo tuntui, ett\u00e4 neula l\u00e4hestyi syd\u00e4nt\u00e4, koska olin tuntenut aamutakin l\u00e4pi jonkun pistoksen takapuoleen. Mutta aamupa vaan sarasti. Aloin heti urakkaan silm\u00e4lasit p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Tyhjensin korin hyvin huolellisesti. Sis\u00e4ll\u00e4 oli kovia pahvisia tilkkulaatikoita<\/em> ladottuina notkuvan korin kannen alle tarkoituksena antaa tukea. Kun olin huolellisesti imuroinut kaikki laatikot p\u00e4\u00e4llisin puolin, aloin availla kansia. Ja mit\u00e4 rynnik\u00e4\u00e4n silmille! Itkun tihrukin alkoi pusertua luomista. Tilkkulaatikoissa oli vuosia maannut tiiviin\u00e4 rullina vanhoja, sek\u00e4 ehji\u00e4 ett\u00e4 leikeltyj\u00e4 vaatteita aina 65 vuoden takaa. Oli kaunis harmaapohjainen, lila-vihre\u00e4kukkainen (aivan nykymuotia) kaunis pusero, jonka tarinan muistan hyvin. Olin tehnyt sen itselleni kankaasta, jonka ensin ostin lahjaksi anopilleni, mutta h\u00e4n ei siit\u00e4 pit\u00e4nytk\u00e4\u00e4n, vaan antoi kankaan takaisin minulle. Tein siit\u00e4 itselleni kauniin puseron, jota pidin niin monta vuotta kuin siihen ikin\u00e4 mahduin. N\u00e4in pieni siis olin joskus ollut, mutta makuni ei ollut muuttunut. Sitten oli suuri kauniin okra silkkikangas hankittu pitk\u00e4n mustan hameen vuoriksi, mutta jostakin ihmeen syyst\u00e4 j\u00e4i kankaaksi. Oli pienempi\u00e4 kankaita, leikattuja tilkkuja, olkatoppauksia, hihojen lyhennyksi\u00e4. Ja sitten: kaksi kaunista, upeaa, taidokasta ja taiteellista, taskunkokoista valkoiselle pellavalle kirjailtua lappusta.<\/em> Muistin heti ne. Olin joskus vuosien varrella etsinytkin niit\u00e4. Ja t\u00e4ss\u00e4 ne nyt olivat! Rakkaan siskoni loistavan kirjailuty\u00f6n n\u00e4yte!<\/em> H\u00e4n ompeli hienoilla mouline-langoilla taiteellisesti korkeatasoisia kukka-asetelmia. Aina mukana pihlajanmarjoja. Ne ovat todellista k\u00e4sity\u00f6n suurtaidetta. Milt\u00e4 vuodelta? Ehk\u00e4 1960-luvun alkupuolelta. H\u00e4n oli hankkinut minulle jostakin valkoiset pellavaliivit ja kirjaili niihin taskut ja kummallekin olkap\u00e4\u00e4lle t\u00e4llaiset koristel\u00e4p\u00e4t. Liivit olin kuluttanut loppuun ja taskut olivat kuluneet pois, mutta olkap\u00e4\u00e4l\u00e4p\u00e4t olivat t\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Nyt keksin vihdoin niille k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Kun minulla ei ole sellaista pukua, joihin ne voisi kiinnitt\u00e4\u00e4, hankin sopivat lasitetut kehykset ja teenkin n\u00e4ist\u00e4 taulun<\/em>. Siit\u00e4 tulee sek\u00e4 kaunis ett\u00e4 arvokas taulu. Kun sisko tulee k\u00e4ym\u00e4\u00e4n, yll\u00e4t\u00e4n h\u00e4net. Mutta en n\u00e4ist\u00e4 kyll\u00e4 luovu, vaikka kuinka pyyt\u00e4isi.<\/p>\n\n\n\n

Istuin nojatuolissa hyv\u00e4ll\u00e4 mielell\u00e4. Neula oli unohtunut v\u00e4lill\u00e4 kokonaan. Mutta viel\u00e4 n\u00e4kyi laatikon valkoisella pohjalla jotain. Nostin kevyen silkkimytyn. Availin sit\u00e4 ja se osoittautui silkkihansikkaiksi.<\/em> Ohoh! En edes muista omistaneeni valkoisia silkkik\u00e4sineit\u00e4. Mihink\u00e4 sellaisia on tarvittu?<\/p>\n\n\n\n

Pitk\u00e4t, hyvin hyvin kapeat valkoiset k\u00e4sineet! Yritin vet\u00e4\u00e4 k\u00e4teeni. Ei tullut mit\u00e4\u00e4n. Aivan liian kapeat – kuin jonkun lapsen k\u00e4teen. Mutta muistan kyll\u00e4 k\u00e4teni. Ne olivat joskus hyvin pienet. Sormet niin ohuet, ett\u00e4 kultasep\u00e4t joutuivat pienent\u00e4m\u00e4\u00e4n kaikki ostamani hopeasormukset. Sanoivat ensin, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 malleja ei tehd\u00e4 ”lasten kokoon”. Sormuksen pienent\u00e4minen tuli maksamaan joskus enemm\u00e4n kuin koko sormus. <\/p>\n\n\n\n

Katselin k\u00e4sinett\u00e4, sivelin sen valkoista silkkipintaa, haistelinkin. Hyvin pieni\u00e4 viitteit\u00e4 oli hansikkaiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Aivot raksuttivat ja tekiv\u00e4t ankarasti ty\u00f6t\u00e4 vanhojen muistojen sotkuisissa kerroksissa. Ja niinkuin ne usein viel\u00e4 onneksi p\u00e4\u00e4sev\u00e4t jonkin ajan kuluttua arvoituksen ratkaisuun, valkeni nytkin: minun h\u00e4\u00e4k\u00e4sineeni n\u00e4m\u00e4 ovat! Minun pitk\u00e4n luunvalkoisen silkkisen h\u00e4\u00e4pukuni k\u00e4sineet. Ja kun muiston langanp\u00e4\u00e4st\u00e4 saa kiinni, se alkaa keri\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Muistan hyvin, miten k\u00f6r\u00f6ttelimme is\u00e4n kanssa Turkuun meid\u00e4n uudella kupla-Vokswagenilla. Menimme ostamaan h\u00e4\u00e4pukukangasta. Se oli mieleenj\u00e4\u00e4v\u00e4, l\u00e4hes pyh\u00e4lt\u00e4 tuntuva tapahtuma. Ostopaikkaa en muista, mutta tunsin liikutusta, kun is\u00e4 halusi hohtavan, j\u00e4yk\u00e4n luunvalkoisen silkkikankaan, maksoi mit\u00e4 maksoi. Olin jo saanut suunnitella ja piirt\u00e4\u00e4 puvun itse. Pit\u00e4j\u00e4n paras ompelija sen sitten ompeli. H\u00e4\u00e4pukuun tuli pitk\u00e4t hihat. Noo, olivat kai sitten kahdet hihat p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in. – Valokuvista n\u00e4en, miten oma is\u00e4 onnittellee minua vihitty\u00e4\u00e4n meid\u00e4t ja k\u00e4dess\u00e4ni n\u00e4kyy todella t\u00e4m\u00e4 valkoinen hansikas.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Istuin nojatuolissa ja silm\u00e4luomia kirveli yh\u00e4 enemm\u00e4n. Mieleen nousi suuria, kauniita ja tunteikkaita odotuksia ja tapahtumia. Minulla on niit\u00e4 pitk\u00e4 pitk\u00e4npitk\u00e4 el\u00e4m\u00e4 – niinkuin kaikilla pit\u00e4isi joskus olla. K\u00e4teni lep\u00e4si syliss\u00e4 ja kahden muun valkoisen hansikasparin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Nekin olivat silkki\u00e4. Katselin niit\u00e4 ja taas alkoi nousta yl\u00f6s jotain… ensin h\u00e4m\u00e4r\u00e4sti mutta pian selke\u00e4 muistikuva. K\u00e4vimme is\u00e4n kanssa Turussa yloppilasp\u00e4iv\u00e4n asun ostoksillakin. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 Turusta siis n\u00e4m\u00e4kin ostettiin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1957. Kaikilla meill\u00e4 tyt\u00f6ill\u00e4 oli k\u00e4velypuvut, valkoinen silkkipusero ja valkoiset hansikkaat<\/em>. Saimme ohjeen vet\u00e4\u00e4 hansikas k\u00e4dest\u00e4 siksi aikaa, kun rehtori ja luokanvalvoja onnittelevat. Minua tuli onnittelemaan my\u00f6s meid\u00e4n kuvaamataidon opettaja. H\u00e4nne hymyns\u00e4 ja l\u00e4mp\u00f6isen k\u00e4denpuristuksen muistan. Vanha mustavalkoinen valokuva on t\u00e4st\u00e4kin tilanteesta todisteena. – Kolmas hansikaspari lienee ollut varalla.<\/p>\n\n\n\n

Hyv\u00e4t muistot kirvottivat kiitosta. Koska olen jo aikoja p\u00e4ivi\u00e4 sitten antanut luvan itselleni olla \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen lapsellinen ja naiivi (varsinkin yksinollessani), uskaltauduin pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4lt\u00e4 Taivaan Is\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4isi sen neulan jotenkin jostakin esille.<\/em> Olen ennenkin rukoillut samantapaisia pieni\u00e4 juttuja, aina kyll\u00e4 h\u00e4peillen n\u00e4in naurettavan pienen konkreettisen pyynn\u00f6n esitt\u00e4mist\u00e4, kun kaikkialla maailmassa tarvitaan apua hengenh\u00e4t\u00e4\u00e4n ja valtaviin, kokonaisia kansoja kiduttaviin ongelmiin. Mutta H\u00e4n on sanonut, ”ettei yksik\u00e4\u00e4n hius putoa meid\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4mme h\u00e4nen tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n”…. Lukija saa olla vapaasti mit\u00e4 mielt\u00e4 haluaa, mutta min\u00e4 uskon, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 turvatonta mummua kyll\u00e4 kuultiin. <\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in pienen kiiltelev\u00e4n viivan lattian pinnassa tammilaminaatilla. Kosketin sormella: siin\u00e4 se ohut neulapahanen v\u00e4lk\u00e4hteli paljaan jalkani vieress\u00e4. Olin jo kahteen kertaan pessyt lattian siit\u00e4 kohdasta, mutta siin\u00e4 se vain oli. Oli k\u00e4ynyt jossakin ja hyp\u00e4nnyt sielt\u00e4 jostakin takaisin minun l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4ksi. <\/p>\n\n\n\n

Niinp\u00e4 syntyi t\u00e4m\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 tositarina ja usko oli saanut yhden kiiltelev\u00e4n piirun verran taas lis\u00e4voimaa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

J\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 tositarina, jossa pikkupoika j\u00e4rkyttyi mummon isovarpaasta ja kirjoittaja pajukorin sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4) Eilen etsin sopivankokoista silm\u00e4neulaa ompelulaatikostani. Tarvitsin mustan vaatteeni korjaamiseen mustaa rullalankaa ja siihen pienen silm\u00e4neulan. Otin kaksi kokoa, joita piti silm\u00e4lasien kanssa tarkastella. Kaihileikkausten j\u00e4lkeen n\u00e4en jopa ilman n\u00e4it\u00e4 laseja, kun oikein tiirailen, ja teenkin sit\u00e4 usein omaksi ilokseni. Ohuen rullalangan pujottaminen pienen pienest\u00e4 … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":867,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-715","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/715","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=715"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/715\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":881,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/715\/revisions\/881"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/867"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=715"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=715"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=715"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}