![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/12\/kuva-16-927x1024.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\nMutta minun t\u00e4ytyy p\u00e4\u00e4st\u00e4 mets\u00e4\u00e4n. Minun t\u00e4ytyy saada kokea kes\u00e4n mets\u00e4.<\/strong> N\u00e4in vanhana on hyvin v\u00e4h\u00e4n n\u00e4in suuria tarpeita. Niiden tyydytt\u00e4minen on vanhalle ydint\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n Kun ei ole mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia p\u00e4\u00e4st\u00e4 mets\u00e4\u00e4n, ehk\u00e4 moneen kuukauteen, on pakko tehd\u00e4 mets\u00e4n ik\u00e4v\u00e4lle jotain. Tajusin \u00e4sken t\u00e4m\u00e4n uuden idean: kirjoitan ik\u00e4v\u00e4\u00e4ni t\u00e4h\u00e4n ja katselen mets\u00e4st\u00e4 ottamiani kuvia.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Saatan olla kirjoittanut kaikkiin teksteihini jotain mets\u00e4st\u00e4, niin t\u00e4rke\u00e4 osa se on minua. Se tulee n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n mukaan aina, koska se on kuin osa minua.<\/em> Lapsesta asti menin mets\u00e4\u00e4n ja aina yksin. Onko luontoon meneminen atavistista ja alkukantaista ihmisess\u00e4 ja minussa, en tied\u00e4 – enk\u00e4 v\u00e4lit\u00e4. Korvauksen etsimist\u00e4 jollekin se on tietenkin. Mille? Jonkin asian tai henkil\u00f6n puutteesen. Mutta kun mets\u00e4 antaa hyv\u00e4\u00e4 oloa, hoitaa ja viidytt\u00e4\u00e4, saa olla oma itsens\u00e4 ja ik\u00e4\u00e4nkuin aueta koko psykelt\u00e4\u00e4n, onhan se aivan erinomaista apua ja vaikka korviketta jollekin, jos ja kun sit\u00e4 tarvitaan. Toisaalta: onko luonnonrakkaus aina korviketta? Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 EI OLE. Ihmiselle on luonnonl\u00e4heisyyden tarve synnynn\u00e4ist\u00e4. El\u00e4m\u00e4 ja elinolosuhteet vaan matkan varrella et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4t joitakin (ehk\u00e4 monia) t\u00e4st\u00e4 oikeasta olotilasta.<\/p>\n\n\n\n Kuvassa alla olen v. 1971 suuressa n\u00e4yttelyss\u00e4ni Turussa esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ”Satumets\u00e4”<\/strong> ty\u00f6t\u00e4. On todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 aika ja valo ovat haalistaneet silloiset huonolaatuiset \u00f6ljyv\u00e4rini jo taivaantuuliin. Mutta kuten n\u00e4kyy, mieless\u00e4ni olivat silloinkin mets\u00e4 ja puut. Puiden rungot ovat erityisesti kiehtoneet minua.<\/p>\n\n\n Mets\u00e4ss\u00e4 kaikki aistit herkistyv\u00e4t. Kuulen pienenkin hiiren risahduksen, k\u00e4vyn putoamisen, oravan nakerruksen, tikan koputuksen puun runkoon. N\u00e4en kukan ter\u00e4lehtien v\u00e4rit, heteiden kullanhehkun, pisaroita ruohonkorsilla ja maassa vilist\u00e4v\u00e4t muurahaiset.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Kun nostan katsetta n\u00e4en valot ja varjot, etenkin niiden pehmeyden ja sen salaper\u00e4isen ja houkuttelevan kauneuden, mit\u00e4 valo tekee ymp\u00e4rilleen tai kaikkein pimein varjo. H\u00e4m\u00e4r\u00e4 mets\u00e4, varsinkin tihe\u00e4 mets\u00e4 on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kiehtova.<\/em><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n N\u00e4m\u00e4 pienet, mutta monipuoliset mets\u00e4t, lehdot, pieni suoalue ( oli kaksi vuotta sitten pieni lampi, jossa jopa soudeltiin) ja korkea hiekkaharju ovat suojeltavaa ja hyvin vanhaa maa-aluetta.<\/strong> Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 lehtoalueet ja harjun korkeat puut ovat yli 130 vuotiaita. Ja alue sijaitsee vain vajaan kilometrinn p\u00e4\u00e4ss\u00e4 suuresta liikekeskuksesta. N\u00e4in helposti me suomalaiset p\u00e4\u00e4semme l\u00e4hes koskemattomaan luontoon. N\u00e4in on my\u00f6s Helsingin l\u00e4heisyydess\u00e4, kun vain haluaa etsi\u00e4 t\u00e4llaista luontoa. Olen asunut my\u00f6s Helsingiss\u00e4 ja tied\u00e4n t\u00e4m\u00e4n asian. Mutta kuinka kauan tilanne on n\u00e4in hyvin? N\u00e4m\u00e4kin metsik\u00f6t ovat kaavoitusaluetta, kartoitetut ja mitatut uusille suurille rakennusprojekteille.<\/p>\n\n\n\n Juuri t\u00e4n\u00e4\u00e4n blogin p\u00e4ivitysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 28.12. Turun Sanomien<\/strong> artikkelissa ( Skanssi kasvaa kankeaa tahtia<\/em>) kuvataan muun muassa alueen lehtomaiseman ja hiekkaharjujen uhkaa kaavoittuina asuinpaikkoina monille sadoille ihmisille. <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n Luonnonsuojelulliset n\u00e4k\u00f6kohdat nousevat yh\u00e4 t\u00e4rkeimmiksi. Min\u00e4 en kuitenkaan sied\u00e4 ylily\u00f6ntej\u00e4<\/em> eli aktivisteja, jotka menev\u00e4t vain negatiivisuutta aiheuttaviin ultratekoihin, sitomaan itse\u00e4\u00e4n johonkin, makailemaan ajotielle jne. Asiallisilla keskusteluilla, neuvotteluilla ja kirjoittamalla j\u00e4rkev\u00e4sti voi yhteiskunnallisiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoihin kyll\u00e4 vaikutttaa. Olin maaseudulla itse kunnanvaltuustossa ja kulttuurilautakunnan puheenjohtajanakin monia vuosia ja yritin joskus saada silloin 1980-90-luvuilla luonnonsuojelullista n\u00e4k\u00f6kulmaa joidenkin asioiden p\u00e4\u00e4tt\u00e4miseen. Mutta tietenkin niist\u00e4 asioista p\u00e4\u00e4ttetiin eri foorumeilla. Nyt kyll\u00e4 jo ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 asioita kaikilla tahoilla.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Mieleeni nousee joitakin mets\u00e4\u00e4n ja puihin liittyvi\u00e4 muistoja maailmalta. Muistan, miten Kreetalla<\/em> arvostettiin puita, usein isoja pahkarunkoisia oliivipuita<\/em> ja pitk\u00e4hiuksisia, oikeita \u00e4iti-puita eli valtavia pajupuita<\/em>. N\u00e4m\u00e4, meille vieraat pajupuut levittiv\u00e4t k\u00e4sivarsiaan ja riiputtivat yli 1,5 metrisi\u00e4 lehtiliuskojaan kuin hiuksia pienten valkoisiksi kalkittujen talojen ja pihojen ylle. Kreetalaiset n\u00e4yttiv\u00e4t usein el\u00e4v\u00e4n puiden ”ehdoilla”. T\u00e4t\u00e4 on vaikea tai ainakin aikaa viev\u00e4\u00e4 selitt\u00e4\u00e4, se pit\u00e4isi itse n\u00e4hd\u00e4 ja kokea. Puut olivat mukana jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 monin rikkain tavoin. Puista puhuttiin, niit\u00e4 kunnioittetiin ja niit\u00e4 rakastettiin.<\/p>\n\n\n\n Toinen muistikuva nousee Kanarian Lanzarotelta<\/em>, (josta en kovin muuten ihastunut). Siell\u00e4 liikkuessa n\u00e4in ensi kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, miten laajan hiekkamaiseman, tulivuoren laavavalumien lannoittamassa rikkaassa maaper\u00e4ss\u00e4 yksi mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n pieni puun alku oli ymp\u00e4r\u00f6ity ja suojeltu huolellisesti maakerroksilla, pieni aita ymp\u00e4rill\u00e4.<\/em> N\u00e4it\u00e4 puun taimia oli tuhansia – yksitt\u00e4in. Niit\u00e4 hoidettiin ja suojeltiin. Ne olivat nimettyj\u00e4 jollekin omistajalleen. Kuka meist\u00e4 Suomessa hoitaa yht\u00e4 puuntainta n\u00e4in? Olen sittemmin n\u00e4hnyt samaa L\u00e4hi-Id\u00e4n maissa ja Afrikassa. Luultavasti me kaikki muistamme, ett\u00e4 me suomalaiset olemme lahjoittaneet aikoinaan puuntaimia Afrikkaan ja lis\u00e4\u00e4 tarvitaan.<\/p>\n\n\n T\u00e4m\u00e4n kuvan olen l\u00f6yt\u00e4nyt vuosia sitten jostakin mets\u00e4alan lehdest\u00e4. En ole ollenkaan mets\u00e4alan asiantuntja, muuten kuin esteetikkona, joten en osaa nimet\u00e4 t\u00e4m\u00e4ntyyppist\u00e4 mets\u00e4\u00e4. Kuva on vain niin kiehtova, ett\u00e4 laitan sen t\u00e4h\u00e4n mukaan, vaikka olen unohtanut kuvaajan. Kuvan mets\u00e4 on minusta kauneinta, mit\u00e4 mets\u00e4 voi olla. Se on my\u00f6s salaper\u00e4ist\u00e4, hiukan pelottavaakin, mutta vet\u00e4\u00e4 puoleensa niin voimakkaasti, ett\u00e4 tuntee aivan hurjaa tarvetta p\u00e4\u00e4st\u00e4 mets\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle istumaan m\u00e4tt\u00e4\u00e4lle. <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Yll\u00e4 olevan lettomaiseman maalasin akvarellina suureen kokoon alunpit\u00e4en joskus 1970-luvulla Kuusamon matkan muistoissa. Omasta mielest\u00e4ni ty\u00f6 oli onnistunut. Er\u00e4s yst\u00e4v\u00e4ni osti sen. Meni muutama vuosi ja h\u00e4n uskalsi kertoa minulle, ett\u00e4 maisema pelottaa h\u00e4nt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n vaihtaisi sen johonkin muuhun. Teimme niin. Kun min\u00e4 sitten kotona katselin sit\u00e4, aloin pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 huonona ty\u00f6n\u00e4, jos se kerran pelotti eik\u00e4 ihastuttanut. Revin sen ja h\u00e4vitin. J\u00e4ljell\u00e4 on vain t\u00e4m\u00e4 valokuva siit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Luonto on ihmiselle tarkoitettukin, kunhan pid\u00e4mme siit\u00e4 huolta. Saimme tiet\u00e4\u00e4 hiljakkoin uutisista, ett\u00e4 maailmassa on tehty maapallon laajuisia luonnonsuojelup\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4.Tuntuvat vaan niin summittaisilta ja yleisluonteisilta, ett\u00e4 yksityiskohtaista konkretiaa ainakin todella tarvitaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Ulkona sataa lunta ja tuuli heitt\u00e4\u00e4 py\u00f6rtein\u00e4 sit\u00e4 yl\u00f6s ikkunaan. Ulkona n\u00e4kyy oikea, vanhanajan talvi kaikkialla. On kaunista. On runsaasti jouluista, valkoiset laajat hanget ja lumen pukema mets\u00e4nreuna. Kynttil\u00f6it\u00e4 palaa ikkunoilla. Mutta minun t\u00e4ytyy p\u00e4\u00e4st\u00e4 mets\u00e4\u00e4n. Minun t\u00e4ytyy saada kokea kes\u00e4n mets\u00e4. N\u00e4in vanhana on hyvin v\u00e4h\u00e4n n\u00e4in suuria tarpeita. Niiden tyydytt\u00e4minen on vanhalle ydint\u00e4rke\u00e4\u00e4. … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":825,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-793","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset"],"aioseo_notices":[],"aioseo_head":"\n\t\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t\n\t\t![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/12\/kuva-12-1024x768.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/12\/kuva-19-1024x768.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/12\/kuva-25-1024x768.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/12\/kuva-14-1024x768.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/12\/kuva-13-1024x768.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/12\/kuva-15-1024x768.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/12\/kuva-23-1024x768.png\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/12\/kuva-17-1024x768.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/02\/kuva-9-1024x461.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/12\/kuva-22-929x1024.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/02\/kuva-13-1024x781.png\")
<\/figure>\n\n\n\n