<\/p>\n\n\n\n Maalla, aivan suuren mets\u00e4n reunassa ja korkeiden kuusten keskell\u00e4 pikkuisella m\u00e4ell\u00e4 kasvoi paljon monenlaisia kukkkia ja niiden keskell\u00e4 kohosi pieni talo. Talossa asuivat Ellinoora ja <\/strong>h\u00e4nen Oiva-miehens\u00e4<\/strong>. He olivat yhdess\u00e4 oiva pariskunta. Kyl\u00e4ss\u00e4kin heille aina hymyiltiin – joskus oltiin hiukan kateellisia heid\u00e4n kauniista kodistaan ja puutarhasta sen ymp\u00e4rill\u00e4. Usein talosta kaikui kaunista soittoa kyl\u00e4lle asti.<\/p>\n\n\n\n Oiva oli viisas tieteen tutkija, joka tutki parantavaa valoa. H\u00e4n matkusteli maailmalla, kaukana Amerikan maalla ja toisella puolella maapalloa Ven\u00e4j\u00e4n maalla. H\u00e4n tapasi n\u00e4ill\u00e4 matkoilla seitsem\u00e4n yht\u00e4 viisasta miest\u00e4, joiden kanssa h\u00e4n yhdess\u00e4 kehitteli sairaita parantavia valons\u00e4teit\u00e4. Sill\u00e4 aikaa Ellinoora asui yksin kotona, mutta ei ehtinyt tuntea yksin\u00e4isyytt\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n maalasi tauluja. Tauluissa oli aina kukkasia, paljon kaikenlaisia kukkasia. Oli suuria punaisia tulppaaneja, keltaisia liljoja ja kaikenv\u00e4risi\u00e4 orvokkeja. <\/p>\n\n\n\n Oiva oli pois kaukomailla taas kerran, kun Ellinoora oli maalannut aamusta asti jo monta tuntia ja aikoi lopettaa, kun huomasi, ett\u00e4 sinist\u00e4 orvokkimaalia oli sopivasti paletilla niin paljon, ett\u00e4 voisi kokeilla maalata hellan ym\u00e4rill\u00e4 olevat valkoiset kaakelit viel\u00e4 orvokkien peittoon. Se saattaisi tehd\u00e4 ruostakin kaksi kertaa parempaa. Ja niinp\u00e4 h\u00e4n maalasi ihania orvokin kukkia puurokattiloden ymp\u00e4rille. Ja aivan oikein arvattu: puurosta tuli paremman makuista. Ellinoora istui iloisena pianon \u00e4\u00e4reen ja alkoi lirkutella Bachin musiikkia, h\u00e4n nimitt\u00e4in oli taitava pianisti, jolla oli notkeat sormet. Keitti\u00f6 t\u00e4yttyi aivan silmin n\u00e4hden ilosta sinisten kukkien hehkuessa, kauniiden s\u00e4velten kaikuessa ja hyv\u00e4nmakuisen puuron tuoksussa.<\/p>\n\n\n\n Seuraavana herttaisena aurinkoaamuna Ellinoora oli innostunut: h\u00e4n jatkoi keitti\u00f6n maalausta! – Voinhan kokeilla punaisia tulppaaneja ikkunaan. Ja h\u00e4n maalasi niit\u00e4, suuria kimppuja tulipunaisia tulppaaneja. Ikkunasta tulevat valons\u00e4teet muuttuivat nyt sis\u00e4ll\u00e4 tuvassa l\u00e4mp\u00f6isen punaisiksi s\u00e4teiksi, jotka hyppelehtiv\u00e4t pitkin kirjavia r\u00e4symattoja melkein r\u00e4isk\u00e4ht\u00e4en. Ellinoora n\u00e4ki, miten kauniin v\u00e4riseksi ja iloiseksi koti tuli ja niinp\u00e4 h\u00e4n jatkoi. H\u00e4n sekoitteli monia v\u00e4rej\u00e4 paletilla ja maalasi innoissaan kaikki keitti\u00f6n kolme ikkunaa t\u00e4yteen kukkia. Huone oli entist\u00e4 kauniimpi!<\/p>\n\n\n\n Pian syntyi keitti\u00f6n oviin suuria liljakimppuja. Ne tekiv\u00e4t kodin hieinommaksi ja arvokkaamaksi. Ellinoora innostui: h\u00e4n haki korkeat puutikkaat ja pystytti ne keskelle lattiaa. H\u00e4n kiipesi tikkaille ja heilutti varovasti pensseleit\u00e4 katon lautarimoihin. H\u00e4n maalasi sinisi\u00e4 pilvi\u00e4 ja niiden joukkoon lentelem\u00e4\u00e4n pieni\u00e4 enkeleit\u00e4. Katto t\u00e4yttyi v\u00e4hitellen. Se oli iltaan menness\u00e4 jo kuin koko taivas. Nyt Ellinooraa todella v\u00e4sytti. Urakka oli ollut suuri, mutta mahtava ja hyv\u00e4 idea. H\u00e4n s\u00f6i iltapuuron suuren enkeli- ja pilviverhon alla liljankukkien kultaa ymp\u00e4rill\u00e4. Voiko ihanampaa paikkaa olla ja voiko parempaa mielt\u00e4 tulla? Pian talosta kuului pihalle hurmaavia valssinsointuja.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n Kotitonttu oli ihmeiss\u00e4\u00e4n ja k\u00f6mpi kellarista kuuntelemaan ja tirkistelem\u00e4\u00e4n lattian raoista. Se ei ollut kuullut koskaan Ellinooran soittelevan n\u00e4in iloisesti. Tonttu n\u00e4ki, miten h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 vallan hyppiv\u00e4t riemusta pitkin koskettimia. Ellinoora nimitt\u00e4in arvasi jo etuk\u00e4teen, mik\u00e4 ihmetys syntyy, kun Oiva tulee kotiin viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja n\u00e4kee kaiken. Ellinoora oli aikeissa viel\u00e4 jatkaakin talon kukittamista. Koska oli keskitalvi ja kylm\u00e4 pakkanen vinkui ja ulvoi nurkissa, oli mukavaa, kun koti oli l\u00e4mmin, viel\u00e4 l\u00e4mp\u00f6isen v\u00e4rinenkin ja t\u00e4ynn\u00e4 kukkia.<\/p>\n\n\n\n Niinp\u00e4 Ellinoora ahersi viikon ja sai koko talon jokaisen huoneen sein\u00e4tkin kukkimaan. Katoissa s\u00e4ihkyiv\u00e4t revontulet tai purjehtivat siniset pilvet yli taivaan, mutta ikkunoissa loisti kukkia kaikissa maailman v\u00e4reiss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Sitten tuli se p\u00e4iv\u00e4, kun Oiva palasi kotiin kaukaa Amerikanmaasta. H\u00e4n nousi m\u00e4ke\u00e4 kotia kohti ja pys\u00e4htyi \u00e4llistyneen\u00e4 katsomaan. Mit\u00e4 ihmett\u00e4 oli tapahtunut: – Koti oli keskell\u00e4 talvea alkanut kukkia! Jokaisesta ikkunasta pursui sinisi\u00e4 ja punaisia ja kultaisia kukkia, piipusta nousi kaikenkirjavaa savukiehkuraa ja kaikenkukkuraksi koko talo helisi ja soi. – Mit\u00e4h\u00e4n t\u00e4m\u00e4 nyt ennustaa? mietti Oiva. <\/p>\n\n\n\n Ja ennustihan se. Puolen vuoden kuluttua syntyi heille pikkuinen tytt\u00f6vauva. Vauva oli kaunis kuin taivaanenkeli. Sill\u00e4 oli kullanv\u00e4rinen tukka ja suuret siniset silm\u00e4t. Vauvalle annettiin kasteessa nimeksi Tiiu. <\/strong>Aika usein Tiiua kutsuttiin Tiiti\u00e4iseksi,<\/strong> koska h\u00e4n oli niin pieni ja hento, melkein kuin hippi\u00e4inen tai keijukainen. Kyll\u00e4 Oiva-is\u00e4 ja Ellinoora-\u00e4iti rakastivat pient\u00e4 Tiiti\u00e4ist\u00e4\u00e4n. Enemp\u00e4\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 voikaan rakastaa.Tiiu oli hyv\u00e4ntuulinen vauva, joka ei juuri itkenyt. H\u00e4n jokelteli s\u00e4ngyst\u00e4\u00e4n ja hymyili jo pienest\u00e4 asti.<\/p>\n\n\n\n – Ihan taivaanenkeli sin\u00e4 olet!<\/strong> <\/em>sanoivat vanhemmat usein yht\u00e4 aikaa. Oivan oli vaikea l\u00e4hte\u00e4 pitk\u00e4lle matkalle kauas Ven\u00e4j\u00e4nmaalle asti. Mutta h\u00e4n tiesi, ett\u00e4 h\u00e4n toisi mukanaan valos\u00e4teit\u00e4 sairaiden tutkimiseen. Sen t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 ei tiedemies tietenk\u00e4\u00e4n voinut ajatella. Niinp\u00e4 h\u00e4n l\u00e4hti haikean hyv\u00e4stelyn ja suukottelun j\u00e4lkeen. Pieni Tiiu osasi melkein jo heiluttaa isille hyv\u00e4stej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Talvi kului ja lumet sulivat. Pikku Tiiti\u00e4inen jatkoi kasvuaan ja oli melkein aina iloinen lapsi. Kyl\u00e4n mummot k\u00e4viv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ihailemassa – ja samalla saivat syyn kurkkia merkillist\u00e4 kukkivaa taloa. Jokaikinen sein\u00e4, ovi, ikkuna ja katto oli t\u00e4ynn\u00e4 kukkia, jopa jotkut huonekalutkin. Piano peittyi sinisiin orvokin silmiin. Oli t\u00e4ss\u00e4 kaikessa ihmettelyn aihetta!<\/p>\n\n\n\n Ellinoora soitteli Tiiulle joka p\u00e4iv\u00e4. Tiiu kuunteli aivan hiljaa, ei edes jokeltanut. – H\u00e4n keskittyy, sanoi Ellinoora. – Niin kai… Lapsi taitaa olla musikaalinen. Alkaa pian soittaa itsekin niinkuin rouva, sanoivat mummot.<\/p>\n\n\n\n Aikaa kului ja Ellinoora haaveili yhteisist\u00e4 ajoista pihamaalla ja puutarhassa. Oiva oli l\u00e4ht\u00f6isin maalaistalosta ja toivoi hiljaa mieless\u00e4\u00e4n pienest\u00e4 tyt\u00f6st\u00e4\u00e4n maatalon asujaa – sitten joskus, kun tytt\u00f6 olisi suuri. My\u00f6s h\u00e4n rakasti kukkia ja puutarhaa, hoiti ja teki paljon t\u00f6it\u00e4 puutarhassa ja pihamaalla. Pikkunen Tiiti\u00e4inen istui ja makaili nurmikolla kukkaloiston keskell\u00e4, katseli niit\u00e4 ja lauleskeli itsekseen. – Niin on kuin \u00e4itins\u00e4! hymyili Oiva.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Iwan Schischkin (1832-1898): Ruohikkoa, 1892.<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n Englantilaisen Lionel Parcy Smythen maalauksesta vuodelta 1898.<\/strong><\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n Ellinooran sisko Kukkamaaria ja h\u00e4nen miehens\u00e4 Paavo tulivat k\u00e4ym\u00e4\u00e4n pienen poikansa Taavin kanssa. Serkukset Taavi ja Tiiu viihtyiv\u00e4t hyvin yhdess\u00e4, vaikka Taavi oli kaksi vuotta Tiiua vanhempi. Poika halusi hoitaa pient\u00e4 serkkuaan ja kantoi t\u00e4t\u00e4 puutarhan kukkamaita katsomaan. Miehet, Oiva ja Paavo l\u00e4htiv\u00e4t kalareissulle kauas meren saareen, jossa y\u00f6pyiv\u00e4tkin. – Kyll\u00e4 te t\u00e4\u00e4ll\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4tte naisvoimin, he sanoivat ja l\u00e4htiv\u00e4t matkaan. Siskoilla, Ellinooralla ja Kukkamaarialla oli paljon puhuttavaa toisilleen, ja niin p\u00e4iv\u00e4 kului ihanasti kuumassa auringonpaisteessa. <\/p>\n\n\n\n Illalla n\u00e4kyi taivaanrannassa suuria, melkein pelottavan tummia pilvi\u00e4. – Y\u00f6ll\u00e4 alkaa sataa, naiset totesivat. – Meill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4. Mutta keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 pilvet ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t ja nousi kova ukonilma. Kuuset pihan ymp\u00e4rill\u00e4 seisoivat hiirenhiljaa ja odottivat j\u00e4nnittynein\u00e4. Ukkonen jyr\u00e4hteli pitki\u00e4 aikoja jossain kaukana, taivaanranta vain leiskahteli. Hetkess\u00e4 ukkonen vy\u00f6ryi jo paikalle ja olikin jo aivan l\u00e4hell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Naiset olivat ehtineet pedata kaikille mukavat s\u00e4ngyt, mutta nyt he p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t nukkua molempien lasten kanssa kaikki samassa leve\u00e4ss\u00e4 vuoteessa. Peitto oli valtava ja ulottui oikein hyvin kaikille nelj\u00e4lle. \u00c4kki\u00e4 jyr\u00e4hti kovaa ihan talon p\u00e4\u00e4ll\u00e4. -\u00c4-\u00e4itii! huusi Taavi ja k\u00f6mpi \u00e4itiins\u00e4 kiinni. Ellinoora otti pikku-Tiiun kainaloon, kun jo samassa rys\u00e4hti kuin katon p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Koko huone leiskui valkoisena, ryskyi, leiskui ja r\u00e4tisi yht\u00e4 aikaa. Talo t\u00e4risi, huone ja suuri s\u00e4nkykin vapisivat. Naiset vetiv\u00e4t peiton p\u00e4\u00e4n yli ja puristivat lapsia rintaa vasten. Kaikkia muita peloitti, mutta Tiiuapa ei. Tiiu vain nauroi, oikein hykersi ilosta. H\u00e4n koki mahtavia musiikin pauhuja ja valojen leikki\u00e4 ja nauroi riemusta. <\/p>\n\n\n\n \u00c4kki\u00e4 pamahti, rys\u00e4hti ja r\u00e4tisi hirve\u00e4ll\u00e4 tavalla. Nyt Pikku-Tiiukin pel\u00e4styi. Talo heilahti ja kaikki huusivat s\u00e4ngyss\u00e4. Kuului pauketta ja kolinaa kuin joka puolelta. -Johonkin iski, sanoi Kukkamaaria. – Niin iski. Onneksi me ollaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 piilossa, kuiskasi Ellinoora, kun hiljeni. – Pian k\u00e4det ristiin sisko ja rukoillaan! Niin he tekiv\u00e4tkin.<\/p>\n\n\n\n Ja samassa olikin hiljaista. Ukkonen l\u00e4hti, lopetti vihdoin pelottelunsa. Yksi vaisu salama kiersi viel\u00e4 huoneen ja her\u00e4tti Ellinooran maalaamat kauniit kukkaset seinill\u00e4. Lapset katselivat peiton reunan yli ja Tiiua hymyilytti taas.<\/p>\n\n\n\n Hetken kuluttua kaikki olivat v\u00e4synein\u00e4 rauhallisessa unessa. Kuukin oli kiivennyt kirkkaalle taivaalle. Se n\u00e4ytti suurelta ja tyytyv\u00e4iselt\u00e4 kaikkeen n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Miehet ajoivat pihaan aamulla suuret kalansaaliit repuissa. He eiv\u00e4t olleet kuullet eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4hneet mink\u00e4\u00e4nlaista ukkosta. Mutta n\u00e4dess\u00e4\u00e4n pihan kuuset he arvasivat, ett\u00e4 kotona oli ollut kova r\u00e4iske ja pauke. – Naiset, kuinkas t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on p\u00e4rj\u00e4tty? Ellinoora ja Kukkamaaria olivat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet etuk\u00e4teen, ettiv\u00e4t kerro miehille mit\u00e4\u00e4n koko ukkosesta ja lapset taas eiv\u00e4t osaisi sit\u00e4 tehd\u00e4. – Kun kerran j\u00e4ttiv\u00e4t meid\u00e4t t\u00e4nne helvettiin, tuhahti Kukkamaaria. – Niin. Mit\u00e4s me turhia, sanoi Ellinoora ja tunsi hiukan harmistusta, kun sai pel\u00e4t\u00e4 vaan yksin lasten kanssa. – Hienostihan me, sanoivat siskokset yhteen \u00e4\u00e4neen. -Tulkaapas katsomaan sitten t\u00e4nne pihalle, pyysiv\u00e4t miehet.<\/p>\n\n\n\n Pihan kaikkien kuuden korkean kylttil\u00e4kuusen latvat olivat poikki.<\/em> Ne seisoivat hiirenhiljaa pystyss\u00e4, mutta latvat nuokkuivat ja roikkuivat enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n surkeina. Salamat olivat riemuinneet tuhoty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Mutta oli ilke\u00e4 n\u00e4ky! Surkea ja v\u00e4h\u00e4n pelottavakin. Nyt riitti naisilla kerrottavaa. Vasta hyv\u00e4n kalakeiton j\u00e4lkeen talossa hiljeni.<\/p>\n\n\n\n Niin jatkuivat rikkaat ja kauniit kesien ja talvien p\u00e4iv\u00e4t kukkatalossa. Ellinoora oli hyv\u00e4 ja hell\u00e4 \u00e4iti. H\u00e4n huomasi monet pienetkin asiat ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n, ja h\u00e4nt\u00e4 ihmetytti, miksi Tiiu- kulta ei jaksanutkaan en\u00e4\u00e4 istua, vaikka oli jo oppinut sen. H\u00e4n tuki tyynyj\u00e4 lapsen sel\u00e4n taakse ja odotti. Mutta pian ei pieni Tiiti\u00e4inen en\u00e4\u00e4 jaksanut kuin maata. Vain k\u00e4det k\u00e4viv\u00e4t ja heiluivat, varsinkin kun Ellinoora soitti pianoa. H\u00e4n soitti Sibeliuksen pianokappaletta nimelt\u00e4\u00e4n Kuusi, jossa korkeat kuusenlatvat heiluivat tuulessa. Lapsen katse kirkastui, kun s\u00e4velet virtasivat ja t\u00e4yttiv\u00e4t huoneen. Mutta jotain oli tapahtunut pikkuiselle Tiiti\u00e4iselle. Mit\u00e4 se oli? Pitik\u00f6 nyt huolestua? <\/p>\n\n\n\n Ellinoora odotti Tiiun ensimm\u00e4ist\u00e4 sanaa. H\u00e4n kuuli joskus jo, ett\u00e4 tytt\u00f6 sanoi:: ”\u00c4iti!<\/strong>” Milt\u00e4h\u00e4n se todella tuntuisi? Kyll\u00e4 se ensimm\u00e4inen sana saisi olla ”isikin” ilman mit\u00e4\u00e4n pahaa mielt\u00e4… Kunhan vaan sanoisi. Lapsi vaan hymyiliaina yht\u00e4 iloisena eik\u00e4 edes yritt\u00e4nyt puhua, vaikka oli t\u00e4ytt\u00e4nyt jo nelj\u00e4 vuotta. V\u00e4h\u00e4n jo naapurit supisivat kesken\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n Ellinoora istui mets\u00e4ss\u00e4 ja tutki kirjoista viisauksia, mutta niiss\u00e4 ei kerrottu mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaisesta lapsesta. Se tuntui hyv\u00e4lt\u00e4. Ehk\u00e4 Tiiu viel\u00e4 paranisi.<\/p>\n\n\n\n Ellinooran soittoon alkoi tulla surullisia s\u00e4veli\u00e4. Oiva huomasi sen. He pohtivat yhdess\u00e4 asiaa ja p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t vied\u00e4 lapsen asiantuntijal\u00e4\u00e4k\u00e4rille. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri kertoi suurten tutkimusten j\u00e4lkeen hyvin surullisia asioita: Tiiti\u00e4inen ei koskaan kasvaisi isoksi. H\u00e4n j\u00e4isi pieneksi lapseksi loppui\u00e4kseen. Ja jonkun ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4n l\u00e4htisi kokonaan pois.<\/em> Mutta jossakin voisi olla professori, joka tiet\u00e4isi ehk\u00e4 jonkin keinon tapahtuman hidastamiseksi.<\/p>\n\n\n\n Ellinoora ja Oiva matkustivat kauas ulkomaille etsim\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 Pikku-Tiiun sairaudesta tiet\u00e4v\u00e4\u00e4 professoria. Kun he vihdoin palasivat takaisin Suomeen, oli Tiiti\u00e4inen jo hyvin sairas. H\u00e4n eli omassa pieness\u00e4 maailmassaan, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 jokeltanutkaan kuin harvoin. Vain kun Ellinoora soitti pianoa, tytt\u00f6 taas kuunteli ja s\u00e4teili. Jalat ja k\u00e4det liikkuivat kuin h\u00e4n olisi tahtonut tanssia. <\/p>\n\n\n\n Ellinoora sulki silm\u00e4t ja n\u00e4ki suloisia kuvia kuin pienest\u00e4 tyt\u00f6st\u00e4\u00e4n. Tytt\u00f6 katseli ja ihmetteli kukkaa maljakossa. ”Tytt\u00f6 on pieni ja hento kuin Tiiti\u00e4inen, mutta h\u00e4n istuu. Kuinka onnellinen tyt\u00f6n \u00e4iti mahtaakaan olla! Toisessa kuvassa \u00e4iti on pukenut terveen tyt\u00f6n oikeaan kansallispukuun. Niin min\u00e4kin joskus teen. Tiiu saa oikein kauniin puvun, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kauniista vaatteista…”<\/p>\n\n\n <\/p>\n\n\n\n V\u00e4rit olivat kuolleet kukista<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n Onni Ojan maalaus. <\/p>\n\n\n\n Oiva-is\u00e4 katseli surullisena elokuun kauniita peltoja, joissa h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4hnytk\u00e4\u00e4n kauneutta, vaan kuolevaa viljaa ja kuihtuvia kukkia. Oivan syd\u00e4meen koski, p\u00e4\u00e4 kumartui ja tukkaan alkoi tulla harmaita juovia.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Satoi ensi lumi.<\/p>\n\n\n\n Suuret puut kantoivat viel\u00e4 j\u00e4\u00e4tyneit\u00e4 lehti\u00e4\u00e4n,<\/p>\n\n\n\n odottivat jo v\u00e4synein\u00e4 valkoista talvea.<\/p>\n\n\n\n Joen virta oli pys\u00e4htynyt,<\/p>\n\n\n\n sen uoma oli musta ja juhlallinen<\/p>\n\n\n\n kuin pime\u00e4 tarjotin,<\/p>\n\n\n\n joka kertoi vain menneist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun \u00e4iti itki lastaan,<\/p>\n\n\n\n kuusi kuusta kumarsi,<\/p>\n\n\n\n mets\u00e4ss\u00e4 kohotti susi kuonoaan <\/p>\n\n\n\n ja valitti pitk\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n Mutta suuri enkeliparvi oli jo l\u00e4htenyt liikkeelle.<\/p>\n\n\n\n Vilho Lampi: Limingan joki<\/p>\n<\/div><\/div>\n<\/div><\/div>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n Kun lumi tarttui puiden oksiin, kirkas aurinko kulki matalalla puiden yll\u00e4 ja harmaat varjot maassa olivat kyllin pitk\u00e4t, kun \u00e4iti ja is\u00e4 v\u00e4hiten odottivat, nukahti suloinen Tiiu-lapsi pois t\u00e4st\u00e4 maailmasta H\u00e4n liukui hohtavien siipien kantamana kirkkaamman valon maahan.<\/p>\n\n\n\n Syv\u00e4 suru ja ik\u00e4v\u00e4 astuivat kukkataloon. Lumet painoivat raskaina talojen katoilla ja maassa. Mutta eiv\u00e4t lopullisesti. Usko parempaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja j\u00e4lleenn\u00e4kemiseen alkoi voittaa. Ellinoora ja Oiva tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 pienen Tiiun oli parempi p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois valon maahan, jossa kaikki ovat terveit\u00e4 eik\u00e4 kell\u00e4\u00e4n ole puutetta mist\u00e4\u00e4n. \u00d6isin Tiiu k\u00e4vi tervehtim\u00e4ss\u00e4 \u00e4iti\u00e4\u00e4n. H\u00e4n toi \u00e4idille j\u00e4ttil\u00e4issuuren tulppaanin, koska muisti, ett\u00e4 \u00e4iti oli maalannut niit\u00e4 kaikkina ilon vuosina. H\u00e4n pudotteli maan pinnalle kirkkaita t\u00e4hti\u00e4, joita vanhemmat saivat ker\u00e4ill\u00e4.<\/strong><\/p>\n\n\n Ellinoora ja Oiva kantoivat el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun asti suurta surua syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n, mutta aikaa my\u00f6ten suru ei koskenut en\u00e4\u00e4 yht\u00e4 paljon. He istuivat paljon yhdess\u00e4 ja muistelivat. V\u00e4lill\u00e4 tuntui kuin Tiiu olisi heid\u00e4n kanssaan ja olisi lohduttanut heit\u00e4. Ellinooran soittoon tuli hiljalleen valoisia s\u00e4veli\u00e4. Kirkkaat v\u00e4rit palasivat h\u00e4nen v\u00e4ripalettiinsa ja seinill\u00e4 alkoivat punaiset tulppaanit j\u00e4lleen kukkia.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n J\u00e4lleenn\u00e4keminen<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n Martta Wendelin<\/p>\n\n\n\n Kun suunnittelin t\u00e4m\u00e4n tekstin kirjoittamista, olin itsekin hyvin surullinen, koska omatkin muistoni nousivat mieleen. Illalla en ollut varma, jaksanko t\u00e4t\u00e4 tehd\u00e4. Aamulla her\u00e4sin ja katsoin ikkunaani. Kaikissa ikkunoissani lenteli suuria enkelijoukkoja. Min\u00e4 n\u00e4in ikkunoiden j\u00e4\u00e4kukat lohduttavina enkelein\u00e4. Lapsenlapseni Arvi tuli k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nkin n\u00e4ki niin. <\/p>\n\n\n (Vanhat valokuvat taidepostikorttikokoelmistani.)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" TARINA RAKKAUDESTA, KAUNEUDESTA JA SUURESTA SURUSTA KERTOMUS, JOSSA ON PALJON TOTTA – NIINKUIN KERTOMUKSISSA AINA ON. Maalla, aivan suuren mets\u00e4n reunassa ja korkeiden kuusten keskell\u00e4 pikkuisella m\u00e4ell\u00e4 kasvoi paljon monenlaisia kukkkia ja niiden keskell\u00e4 kohosi pieni talo. Talossa asuivat Ellinoora ja h\u00e4nen Oiva-miehens\u00e4. He olivat yhdess\u00e4 oiva pariskunta. Kyl\u00e4ss\u00e4kin heille aina hymyiltiin – joskus oltiin … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":956,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[21,22,25],"class_list":["post-882","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset","tag-luonnon-kauneus","tag-luonnon-rikkaus","tag-rakkaus-lapseen-kulkee-yli-kaikkien-rajojen"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/882","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=882"}],"version-history":[{"count":31,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/882\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":960,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/882\/revisions\/960"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/956"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=882"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=882"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=882"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-22-814x1024.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-1-731x1024.png\"){kind=spacer}
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-2.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-21-1024x757.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-12.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-7.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-8.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-10-730x1024.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-14.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-9-1024x877.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-16-1024x722.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-17-1024x719.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-18-471x1024.png\"){kind=spacer}
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-19.png\")
![\"\"](\"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/wp-content\/uploads\/2023\/01\/kuva-15-1024x857.png\")
<\/figure>\n<\/div>\n\n\n