{"id":92,"date":"2022-01-06T15:48:18","date_gmt":"2022-01-06T13:48:18","guid":{"rendered":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/?p=92"},"modified":"2025-04-15T16:33:52","modified_gmt":"2025-04-15T14:33:52","slug":"mahtava-manhattan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/2022\/01\/06\/mahtava-manhattan\/","title":{"rendered":"MAHTAVA MANHATTAN"},"content":{"rendered":"\n

Oriveden kirjoittajaseminaareissa 1970-luvulla muodostunut draamaryhm\u00e4 <\/em>oli tiivistynyt ja piti yhtyett\u00e4 toisiinsa. Min\u00e4 olin vasta pari vuotta ollut mukana ja muita kymmenkunta vuotta nuorempi, mutta olin saanut hyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4 heid\u00e4n joukostaan. V. 1979 l\u00e4hdimme yhdeks\u00e4n hengen ryhm\u00e4n\u00e4 kuukauden opintomatkalle New Yorkiin sik\u00e4l\u00e4isen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijaliiton kutsumana. <\/strong>Min\u00e4kin p\u00e4\u00e4sin mukaan, kun saimme L\u00e4\u00e4nin Taidetoimikunnalta apurahan.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Meist\u00e4 oli tullut kirjailija Liisa Vuoriston<\/em><\/strong> kanssa l\u00e4heiset yst\u00e4v\u00e4t paria vuotta aikaisemmin h\u00e4nen ensimm\u00e4isen  avioliittonsa aikana. Nyt h\u00e4n oli toisessa avioliitossa juutalais-amerikkalaisen juristin Leonard Wasserin<\/strong> kanssa ja asui New Yorkissa. L. Wasser oli pohjoisamerikkalaisen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijaliiton toiminnanjohtaja.<\/em> Wasserit pyysiv\u00e4t minut ja toisen turkulaisen, <\/em>Mirja Heikkil\u00e4n<\/em> <\/strong>kotiinsa asumaan matkan ajaksi. N\u00e4in asuimme siis kuukauden Manhattanilla Sutton Placessa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Sutton Place oli siihen aikaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hyvin tunnettujen ihmisten, suurjulkkisten  asuinaluetta. Kodit olivat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen suojeltuja. Meid\u00e4nkin asuntoomme p\u00e4\u00e4si vain nelj\u00e4n portsarin ja parin hissipojan avulla.<\/p>\n\n\n\n

Kaksi kerrosta alempana oli Sophia Lorenilla<\/em> asunto ja vastapuolella katua asui Greta Garbo.<\/em><\/strong> Min\u00e4 satuin seisomaan kerran ruokatavaravalintatalon kassajonossa Garbon takana. Muistan hyvin laihan ja pitk\u00e4n, kokonaan mustaan asuun pukeutuneen naisen, joka peitteli kasvojaan vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 jo muutenkin valtavan lierihatun reunaa alemmaksi. N\u00e4in vain hyvin laihan ranteen, ja muistan uskomattoman suurikokoisen ja pitk\u00e4k\u00e4rkisen keng\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4n hameen alta. En ollut koskaan kuulunut Garbon suuriin ihailijoihin. Olin kyll\u00e4 yritt\u00e4nyt eliminoida sen ajan filmit\u00e4htien pateettisuutta, mutta se ei auttanut, kun minua ei koskaan ollut ihastuttanut h\u00e4nen olemuksensa. <\/p>\n\n\n\n

Kerran istuimme Liisan ja Lennun rinnalla jossakin suuren monologin\u00e4ytelm\u00e4n ensi-illan ensi-illassa heid\u00e4n tuttavapiiriins\u00e4 kuuluvien tukevan miehen, Namibian (?) suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4n Martti Ahtisaaren<\/em> ja t\u00e4m\u00e4n Eeva<\/em> rouvan<\/strong> kanssa. Emme puhuneet kesken\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vimme tutustumassa Seesam Streetill\u00e4 silloin maailmassa suositun animaatiosarjan Muppet Shown <\/em>tekemiseen ja itse sen luojaan Is\u00e4 Muppetiin<\/strong> studiossa. Min\u00e4 olin ollut hyvin ihastuut t\u00e4h\u00e4n lasten TV-sarjaan. Nyt keskustelin veike\u00e4n Kermitinkin<\/em> kanssa kasvokkain.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"
Studiolla Muppet-show ohjaajan kanssa. Min\u00e4 oikealla<\/figcaption><\/figure>\n\n\n
\n
\"\"
Columbia Yliopiston kampuksella kuuluisa Alma Ata ja me. Selittelen jotakin, Liisa seisoo takana<\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div><\/div>\n\n\n\n

Haastattelimme monia tunnettuja amerikkalaisia kirjailijoita, vietimme p\u00e4iv\u00e4n Columbia Yliopiston<\/em> suomenkielen opiskelijoiden parissa.<\/p>\n\n\n\n

Kokemuksia ja seikkailuja riitti ja minulle lis\u00e4\u00e4 yksityisestikin, kun Green Villagessa<\/em> tapailin siell\u00e4 sill\u00e4 hetkell\u00e4 asuvia l\u00e4heisi\u00e4 kollegoita ja psykologeja \u00c5bo Akademista.
K\u00e4velin y\u00f6ll\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4ni katuja, joille valkoinen nainen ei p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n saa menn\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Jossakin salakapakassa aamuy\u00f6st\u00e4 istuivat Robert Kennedyn<\/em> pojat viereisess\u00e4 pieness\u00e4 ympyr\u00e4p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4<\/strong> kavereiden kanssa. N\u00e4yttiv\u00e4t hyvin fiksuilta ja k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t kauniisti.
Samoina p\u00e4ivin\u00e4 tunki Fidel Castro<\/em> Manhattanille <\/strong>ja helikopterit kiersiv\u00e4t koko p\u00e4iv\u00e4n YK- rakennuksen ymp\u00e4rill\u00e4 tilanteen turvaamiseksi. <\/p>\n\n\n\n

Kohtasimme Mirjan kanssa iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n pieness\u00e4 ravintolassa Flexington Avenuella kaksi suurikokoista herrasmiest\u00e4, jotka olivat siviiliasuisia poliiseja<\/strong> ja kertoivat olevansa FBI:n palveluksessa suojelemassa t\u00e4t\u00e4 pel\u00e4tty\u00e4 Castro tapahtumaa<\/strong>. Miehet n\u00e4yttiv\u00e4t puvuntakin alla kainalossa kantamiaan suuria k\u00e4siaseiden nahkakoteloita. Minua alkoi pelottaa. He kertoivat, ett\u00e4 heit\u00e4 toimi 1500 siviiliasuista t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kaupungissa. Mutta meill\u00e4 oli hauskat ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4t keskustelut.

Paavikin<\/em> astui sopivasti ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n Amerikan kamaralle,<\/strong> ajoi talomme edest\u00e4 autoletkassa tullessaan Kennedyn kent\u00e4lt\u00e4.
Me juhlimme marraskuista Columbuksen juhlap\u00e4iv\u00e4n kymmenien tuhansien kulkuetta Broadwaylla, <\/em>kun v\u00e4lill\u00e4 olimme k\u00e4yneet Chinatownissa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 katugrilliss\u00e4 maukkaaksi valmistunutta kissanh\u00e4nt\u00e4\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Lensimme helikopterilla Manhattanin yll\u00e4 ja k\u00e4vimme laivalla tietysti Vapaudenpatsaalla.<\/strong> Min\u00e4 en korkeanpaikan fobiani<\/em> vuoksi voinutkaan nousta patsaaseen, jonne piti astella kierreportaita kammottavassa kuilussa. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 soihdussa on ravintola, josta j\u00e4in pois alas. Viihdyin hyvin katselemalla puistossa esiintyvi\u00e4 amerikkalaisia kansantansseja.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kissanh\u00e4nt\u00e4\u00e4 sy\u00f6ty China Townissa, ja hyv\u00e4lt\u00e4 maistui!<\/strong><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Leonard Wasser oli j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 el\u00e4kkeelle kirjailijaliiton toiminnanjohtajan virasta<\/strong> ja uusi mies astumassa rattaisiin. N\u00e4it\u00e4 vaihtumisia oli jo kirjailijapiireiss\u00e4 juhlittu, mutta meid\u00e4t suomalaiskirjailijat kutsuttiin uuden toimitusjohtajan kotiin suurille coctail partyille<\/strong>. Liisa ilmeisesti j\u00e4nnitti tilannetta tuntiessaan meid\u00e4n suomalaismaatiaisten porukan ja piti meille infotilaisuuden ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4.
Kutsut olivat kodissa jollakin Streetill\u00e4, joka oli varsin tyypillinen newyorkilainen 2-kerrosasunto, kapeine sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynteineen. Raput johtivat eteisest\u00e4 makuuhuoneisiin, jonne me veimme p\u00e4\u00e4llysvaatteemme. Alakerta oli yht\u00e4 olohuone-keitti\u00f6tilaa. Ihmisi\u00e4 oli muutama kymmen, tyylikk\u00e4\u00e4sti iltapukuihin pukeutuneina seisomassa tiiviiss\u00e4 pienryhmiss\u00e4 ja keskustelemassa lasit k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Tervehtimisest\u00e4 en muista mit\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 is\u00e4nt\u00e4v\u00e4est\u00e4 enk\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutakaan kodista kuin yksi sein\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 monia pienikokoisia tauluja. Se oli harvinaisuus New Yorkissa, jossa en ollut n\u00e4hnyt viel\u00e4 yksityiskodissa ainuttakaan maalattua taulua. Oli vain k\u00e4sikirjontat\u00f6it\u00e4 hienoissa kehyksiss\u00e4, tai painokuvia.<\/em>  (Miss\u00e4 lienev\u00e4t Amerikan maalarit? Kyll\u00e4 heit\u00e4kin sent\u00e4\u00e4n on ollut.)<\/p>\n\n\n\n

Kaikille tarjottiin runsaasti juomia, jos mihinkin makuun. \u201dJuomanlaskija\u201d (varsinaisesti tittelins\u00e4 veroinen) oli kookas tummaihoinen nuorimies, jostakin L\u00e4hi-Id\u00e4st\u00e4. Kerroin, ett\u00e4 olemme Suomesta ja h\u00e4n p\u00e4ivitteli: \u201dOlen kuullut, ett\u00e4 jossakin Ven\u00e4j\u00e4n alueella on semmoinen maa<\/strong>\u2026\u201d H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 h\u00e4net oli lenn\u00e4tetty V\u00e4limerelt\u00e4 helikopterilla suoraan t\u00e4h\u00e4n tilaisuuteen tekem\u00e4\u00e4n juomia. H\u00e4nell\u00e4 oli Kreikassa Skorpios-saarella Jacquelin  Onassiksen (ent. Kennedyn) Christina-huvipurrella<\/strong> vakituinen ty\u00f6 koktailien tekij\u00e4n\u00e4. <\/em>Min\u00e4 puolestani kerroin, ett\u00e4 olin Kreikassa kerran saarikierroksella saanut uida l\u00e4helle Skorpioksen rantaa ankkuroituneesta veneest\u00e4 ja n\u00e4hnyt h\u00e4nen ty\u00f6paikkansa, Christina huvipurrenkin. Meit\u00e4 oli kuitenkin kielletty ankarasti uimasta huvipurren l\u00e4helle.
En osaa sanoa muiden kohdalta, mutta min\u00e4 en tilaisuudessa viihtynyt. Melkein luulen, ett\u00e4 eiv\u00e4t mutkaan suomalaiset viihtyneet. Ilta p\u00e4\u00e4ttyi sitten yll\u00e4tt\u00e4en meid\u00e4n osalta aika lyhyeen, kun Liisa sai s\u00e4hk\u00f6sanoman, ett\u00e4 h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Marimekon Armi Ratia oli juuri kuollut. <\/em>Liisalla oli vaikea olla, ja me kaikki p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 kotiin. Tuskin l\u00e4ht\u00f6mme oli kenellek\u00e4\u00e4n haitaksi.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli kadulle levitetty iso pyyhe ja sill\u00e4 istui tummaihoinen nuori nainen ja hoiti kadulla vastasyntyneelt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 vauvaa.<\/em> J\u00e4rkytyin tilanteesta ja kysyin Liisalta, miten voimme auttaa, mutta nainen sihautti meille kiroten ja ajoi meid\u00e4t pois. Liisa kertoi, ett\u00e4 puertoricolaisia pakolaisia n\u00e4kee kaduilla n\u00e4in, jos heille antaa rahaa, se vied\u00e4\u00e4n heti heilt\u00e4. Heid\u00e4t on pantu nimenomaan n\u00e4in kadulle kerj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 n\u00e4in naisen katseen halveksunnan: kaksi luxusrouvaa\u2026  Se katse j\u00e4i kaivamaan.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4sin kerran Liisan kanssa kirkkoon sik\u00e4l\u00e4iseen protestanttiseen jumalanpalvelukseen<\/em>. Se oli minulle kaikissa suhteissa el\u00e4mys.  Emme kelluneetkaan en\u00e4\u00e4 kermassa, vaan upposimme oikein maitoastiaan. Ovella tuli pappi vastaan ja yst\u00e4v\u00e4llisesti k\u00e4dest\u00e4 pit\u00e4en etsi meille paikat t\u00e4ydenn\u00e4k\u00f6iseen katsomoon. <\/strong>Seurakunta istui puoliympyr\u00e4n mallisessa amfiteatterissa, jonka areena alhaalla oli kirkon alttari.
Kirjavaksi koristellun alttarin edess\u00e4 istui omituisen n\u00e4k\u00f6inen joukko ihmisi\u00e4. Tarkemmin katsottuna se oli perhe, vanhemmat ja kaksi lasta<\/em>. Mutta miksi he olivat pukeutuneita kuin sirkusesitykseen, en ymm\u00e4rt\u00e4nyt ennen kuin tilaisuus oli alkanut ja perhe esiteltiin. Perheen \u00e4idill\u00e4 olikin keskeinen teht\u00e4v\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n jumalanpalveluksessa. H\u00e4n luki p\u00e4iv\u00e4n tekstin Raamatusta, is\u00e4 luki rukouksia ja lapset lauloivat. Perhe oli pukeutunut parhaimpiinsa: silkit, pitsit ja r\u00f6yhel\u00f6t peittiv\u00e4t \u00e4idin ja tytt\u00e4ren ja \u00e4idin p\u00e4\u00e4st\u00e4 kohosi korkealle hiusluomus, johon oli istutettu kukkia ja harsoja.<\/p>\n\n\n\n

Jumalanpalvelus alkoi noudattaen suurin piirtein meid\u00e4n tuttua luterilaisen kirkon nykykaavaa<\/em>, musiikki oli kyll\u00e4 vapaampaa ja rytmikk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4, papin saarna l\u00e4helle tulevaa ja puhuttelevaa.<\/p>\n\n\n\n

En pystynyt keskittym\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4n tarkasti, koska ymp\u00e4rill\u00e4 istuva seurakunta vei pakosta huomion. Jos luulin Manhattanin kaduilla jo n\u00e4hneeni l\u00e4hes kaikkea mahdollista, niin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 parempiinsa pukeutunut tavallinen kaiken rotuinen kansa (ty\u00f6v\u00e4ki?) oli verraton n\u00e4ky. Muistan aina keski-ik\u00e4isen valkoisen miehen, joka nautti olostaan uskomattomissa sini-puna-harlekiiniruutuisissa pitkiss\u00e4 housuissaan ja kananpojan keltaisissa liiveiss\u00e4, ja nukkekasvoiseksi maalattu vaimo istui vieress\u00e4 violetissa sifonkivaahdossa kuin hattaran keskell\u00e4<\/em>. Muu kirkkokansa oli pukeutunut samansuuntaisesti ja eli vilkkaasti mukana. Toimituksen lopussa oli pappi taas ovella eik\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt ainoatakaan miest\u00e4 ovesta ulos k\u00e4ttelem\u00e4tt\u00e4 ja naista suutelemasta. Kauneimmat naiset saivat suudelman suoraan suulle<\/em>. Meh\u00e4n kuuluimme tietysti heihin Liisan kanssa. Lopussa oli alakerrassa kahvia, konjakkia ja p\u00e4iv\u00e4tanssit kirjavien ilmapalojen joukossa.<\/em> Karkasimme niist\u00e4, monta ilmapalloa takin napeissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Lautalla Vapaudenpatsaalle. Taustalla World Trade Centerin Kaksoistornit kuin tositteena viel\u00e4 silloin pystyss\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Min\u00e4 en viihtynyt New Yorkin kuohukermassa, mutta en katujen viihteess\u00e4k\u00e4\u00e4n. Uteliaisuus kyll\u00e4 t\u00e4yttyi ja niskaan koski, kun p\u00e4\u00e4 kenossa katselin yl\u00f6s pivenpiirt\u00e4ji\u00e4.<\/em> Katujen v\u00e4lkkyv\u00e4t ja r\u00e4ike\u00e4t valot v\u00e4syttiv\u00e4t silmi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Jouduin ”silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4nkin” koukkuun, joka kalasti keinoa saadakseen tytt\u00e4rens\u00e4 rahalla Columbia Yliopistoon. Luuli meill\u00e4 olevan jotain suhteita yliopistossa, kun sai tiet\u00e4\u00e4 kontakteistamme siell\u00e4. (Niin siell\u00e4 siis voidaan tehd\u00e4.) Mies oli kulkenut maailmanmeret ja osasi lipev\u00e4sti asiansa. Onneksi ymm\u00e4rsin h\u00e4nen tarkoituksensa ajoissa. Lopulta pelko ja suuri pohjimmainen kurjuus, valtaisa taivaisiin kohoava rahan arvostus<\/strong> kaatui suoraan silmille.<\/em> Kaiken n\u00e4keminen on usein t\u00e4rke\u00e4\u00e4, <\/em>mutta piinaavan tuskallista.<\/p>\n\n\n\n

Avuton pienuus kuristaa. Oma min\u00e4 jo hukkuu t\u00e4h\u00e4n kaikkeen.<\/p>\n\n\n\n

Pian on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 kotiin asumaan t\u00e4nne jonnekin ”ven\u00e4j\u00e4nmaalle” maailman\u00e4\u00e4reen, maahan, jossa ikkunan takana on vain luonto ja hiljaisuus. Vain tummapukuisia ihmisi\u00e4 kulkee harvakseen ja nostelee jalkojaan nuoskalumessa huonosti auratulla kadulla. Taivaalla ei hyrr\u00e4\u00e4 helikoptereita, miesten kainaloihin ei ole k\u00e4tketty asetta, ilmassa ei leiju pelko eik\u00e4 kadulla makaa ja hoideta pieni\u00e4 vauvoja. Ihmiset asuvat vaatimattomissa kodeissaan, hymyilev\u00e4t toisilleen arasti, kun kulkevat ohi, mutta arvostavat ja ovat t\u00e4rkeit\u00e4 toisilleen. Ja min\u00e4 olen hyvin onnellinen ihminen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 rauhan, rakkauden ja kauneuden maassani.<\/p>\n\n\n\n

—<\/p>\n\n\n\n

Kun nyt 45 vuotta my\u00f6hemmin kirjoitan t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4llisin puolin matkastani ja mietin asioita uudelleen, n\u00e4en viel\u00e4kin helpommin niit\u00e4 suuria, n\u00e4kemisen ja oivaltamisen kaaria, joita upean, kokemuksista erityisrikkaan matkani aikana sain. 1<\/strong>. Suurinta ja kauneinta kaikista on aina raha:<\/strong> miten paljon joku maksaa, se sanotaan aina, kun esitell\u00e4\u00e4n joku tavara\/ esine\/ talo\/ rakennus\/ silta jne. Raha on arvo yksi. 2.<\/strong> Toisena tulee luultavasti<\/strong> ulkon\u00e4k\u00f6.<\/strong> Jos et omin avuin p\u00e4rj\u00e4\u00e4, kyll\u00e4 rahalla saat paljon ihailtavia uusia kehonosia sek\u00e4 vaikka mit\u00e4 kehon ymp\u00e4rille vihre\u00e4st\u00e4 tukasta uudenv\u00e4risiin silmiin tai rimaruikun laihalle \u00e4mp\u00e4ririnnat ja valtavat turbohuulet. Kaikki on mahdollista, paitsi ei kovin paljon ihmisen pident\u00e4minen. 3.<\/strong> Mik\u00e4\u00e4n ei ole n\u00e4iden kahden vertainen, mutta mahtiaseman saavuttaminen olisi lis\u00e4ksi hyv\u00e4<\/strong>. Sit\u00e4kin saa aina, kun saa rahaa. 4.<\/strong> Kun on paljon rahaa, saa ihailua<\/strong>. Se on nykkil\u00e4iselle kuin elinehto<\/strong>. Voiko oikeastaan ajatella el\u00e4m\u00e4\u00e4 ilman, ett\u00e4 ei haluisi ihailua? Voiko oikeastaan edes kunnolla hengitt\u00e4\u00e4, ellei ole ihailun kohteena? Jos ei saa mink\u00e4\u00e4nlaista ym\u00e4rist\u00f6n ihailua, kuihtuu ja kuolee pois. Jos nimitt\u00e4in omistaa paljon rahaa, kiinnostavan ulkokuoren ja hyv\u00e4n aseman, kyll\u00e4 ihailua saa. Eli n\u00e4m\u00e4 kolme tuottavat nelj\u00e4nnen. Paljon muuta ei siihen lisukkeiksi tarvita. \u00c4ly tai lahjakkuus voivat olla hyv\u00e4 lis\u00e4, mutta eiv\u00e4t tarpeen. Ei kai huonoa ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n, jos avustaa jossakin uskonnollisessa yhteis\u00f6ss\u00e4 ja uskoo kohtuullisesti joitakin new age- tapaista.<\/p>\n\n\n\n

Nyt sanomani ei koske sit\u00e4 k\u00f6yh\u00e4\u00e4 kansaa, joka asuu Harlemissa ja muilla tunnetuilla k\u00f6yh\u00e4n ihmisen asuinalueilla. Sit\u00e4 min\u00e4 en oppinut edes n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kunnolla. Onneksi olen sit\u00e4kin puolta muilla matkoillani n\u00e4hnyt ja kokenut. Kuohukermassa kelluminen opetti minua uskomattoman paljon. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Oriveden kirjoittajaseminaareissa 1970-luvulla muodostunut draamaryhm\u00e4 oli tiivistynyt ja piti yhtyett\u00e4 toisiinsa. Min\u00e4 olin vasta pari vuotta ollut mukana ja muita kymmenkunta vuotta nuorempi, mutta olin saanut hyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4 heid\u00e4n joukostaan. V. 1979 l\u00e4hdimme yhdeks\u00e4n hengen ryhm\u00e4n\u00e4 kuukauden opintomatkalle New Yorkiin sik\u00e4l\u00e4isen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijaliiton kutsumana. Min\u00e4kin p\u00e4\u00e4sin mukaan, kun saimme L\u00e4\u00e4nin Taidetoimikunnalta apurahan. Meist\u00e4 oli tullut kirjailija … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":108,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[13,14,15],"class_list":["post-92","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kirjoitukset","tag-ainutlaatuisinta","tag-kalleinta-ja-suurinta","tag-mutta"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/92","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=92"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/92\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3373,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/92\/revisions\/3373"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/108"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=92"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=92"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/xn--perspektiivi-rcb.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=92"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}