Näin se lähestyy 
kukkivin rantein
lanteitaan keinutellen
musiikkia latvoissaan,
tuoksuttelee ympäriinsä yltyleensä
ja oikein kietoo vihreään valoon
hunajaan ja meteen. Minä seison suu auki hengittelemässä elvytyshiukkasia elinvoiman antajia, ja johan karkaavat pois talvenhuurut mustat sateet
ja minä saan maata kukkakentällä terälehdet peittona päällä

Ojennan kukkia keväälle

Lapio nousi nojailemasta, kaivamisen odottelusta työntekoon, mullan kaivuun haudan tekoon vaiko uuden elämän. Minä saan maata mullantuoksussa tuomenkukkia katselemassa, taivaanmakuja maistellen. Jokaisessa kukkalehdessä uusi aurinko.

Jättiläistuomen alle menossa Hepokullassa 2005

Saattaisit myös pitää näistä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *